Iso-Kallan Bière de Garde

Ranskalaistyyppinen punaruskea olut tuoksuu simalta. Vaahto katoaa nopeasti, vähän niin kuin lankalauantaikin. Oluen maussa on mallasta ja leipää. Taustalla pyörii mausteita ja hiiva hyppää välillä sekoilemaan. Makeus hukkuu leipään. Täyttävää, lopuksi poskia lämmittävää kotikaljaa, ei sitä makeampaa vai onko se sittenkin sahtia. 0,5 l, 7,0 %, 3/5

Anderson's Holly, Go Lightly

Tartolaisen Andersonin panimon Holly Golightlyn (Aamiainen Tiffanyllä) mukaan nimetty vadelma-gose lyhensi pitkäperjantaita. Vadelman ja kuparin sekoituksen värinen olut on maustettu korianterilla ja merisuolalla. Valkoinen vaahto koristaa olutta. Maku on vadelmainen, ei turhan hapan vaan makeuden elementteillä vihjaileva. Nautiskelin oluen sitkeästi terassilla istuen ja grilliä vartioiden.  Vehnäoluen taustalla on vähän vetisyyttä ja hiivaa. Makua voisi olla enemmän. Menen sisälle, sen verran on vielä viileää. 0,33 l, 7,1 %, 3/5

Baird Beer Angry Boy Brown Ale

Pääsiäishartauden päätin aloittaa japanilaisen brown alella. Väritys vastaa ruskean pullon väriä. Vaahtoa kävi komeana edustamassa oluen päällä. Tuoksu on makea. Mieleen tulee pikaisesti kotikalja. Maku on makea ja silti yhtaikaa reippaan maltainen, vähän hedelmäinen. Tänäänhän on kiirastorstai, eli viimeinen ehtoollinen korvattiin nyt tällaisella vahvalla oluella, ihan mukavasti olut lämmittää, mutta alkoholi ei maistu. Kävin oikein varmistamassa Jeesuksen viimeisen ehtoollisen tarkimmasta dokumentista eli Leonardo da Vincin Pyhä ehtoollinen -taulusta (1498), että oliko tarjolla olutta. Kyllähän siinä pöydällä näyttää jotain laseja olevan, joissa on ollut jotain punaruskeaa nestettä. Aika varmasti kyseessä on ollut brown ale. Tämä olut on täyttävää ja oikein hyvää ja silti helppoa, eli paranee loppua kohden. 330 ml, 7 %, 5/5

O'Hara's Irish Stout

Irlantilainen stout on mustaa pehmeyttä. Vaahto on tiivis, mutta se katoaa nopeasti lasin reunalle ujoksi renkaaksi. Tuoksu on kahvinen ja vähän makea. Maku on paahteinen ja vähän Kulta Mokkaa. Jälkimaku on pitkä, miellyttävällä tavalla kuiva, makeus on sellainen puoli teelusikallista sokeria kahvikuppiin, Nyt tuli kyllä epävarmaa tietoa, kun en muista koska olisi tullut kahviin sokeria laitetua, täytyypä testata joskus.  Välillä tätä olutta hörpätessä pelottaa että ei kai vaan ole vetistä. 330 ml, 4,3 %, 4/5

Sanitex Lager

Liettualainen mielikuvituksellisesti nimetty lager on kirkasta, päälle kertyy siisti vaahto. Väri on kirkas, läpinäkyvä. Maku on. No maistuu vähän makealta, todella vähän kuusta. Helposti juotavaa, maku ei häiritse.  Tölkki on kultainen, joku sanoi joskus pokkareista että jos otsikko on kirjoitettu kultaisin kirjaimin, niin kirja ei ole hyvä. Sen uskoin, ehkä sama pätee osittain oluisiinkin. Olut ei ole pahaa, koska on sen verran laihaa.  Mutta mielikuvaksi jää sama kuin sähkökatkon jälkeinen verkon aktiivilaite, jossa ei ole UPSia. 0,5 l, 6,0 %, 2/5

Hertog Jan Grand Prestige 2016

Hollantilainen suurta mainetta (?) nauttiva tumman ruskea olut kehitti päälleen pientä sitkeää vaahtoa. Tuoksu toi mieleen nallekarkit, eikä mielleyhtymästä pääse millään eroon. Maku on tumman hedelmäinen, luumukiisseliä, makeita rusinoita on heitetty kahvikupin pohjalle. Olut tuntuu vahvalta ja makealta.  On kyllä erikoinen nautiskeluolut. 30 cl, 10 %, 4/5

Sori Brewing Coffee Gorilla Baltic Porter

Joukkorahoitettu virolaissuomalainen (FINEST) panimo tekee tasaisesti hyviä oluita, eikä kahvigorillakaan ole poikkeus. Musta olut tuoksuu voimakkaasti kahville, vaahto on tyylikäs, mutta lyhyt. Ensihörppy on kuivakan kitkerä, toinen on jo pehmeä ja kolmas sitten on niiden yhdistelmä. Vähän kitkeryyttä, humalia, mallasta, kahvia, makeutta, enempää ei tarvita. Jälkimaussa on taas kahvia, ei makeutta. Olut paranee loppua kohden, lämmitessään. Etiketin mukaan kahvigorilla katselee peilistä ennen ensimmäistä kahvikupillista, tällä oluelle voi sitten oikaista ja juoda samalla ensimmäisen oluenkin. 45 IBU, 33 cl, 7,0 %, 5/5

Kingpin Rocknrolla

Puolalainen American Pale Ale on voimakkaasti humaloitua olutta. Pullosta kaatuu lasiin sameahkoa oranssia juomaa, jonka päällä on aluksi tiiviinoloinen vaahto. Maussa on kitkerää sitrusta ja se tuntuu todella voimakkaalta. Vesi erottuu voimakkaan havuisen maun taustalta erikseen, ei tämä todellakaan ole vetistä. Vähän peltistä, pieni googletus paljasti että etiketissä ainesosina appelsiininkuoren lisänä mainittu verbena onkin rautayrtti. 500 ml, 5,3 %, 3/5

Põhjala Routa Cloudberry IPA

Keväinen raekuuro muistutti että olutkellarissa oli Routaa. Virolainen lakka-IPA tuoksahti hedelmäiselle, olisiko lakalle sitten, jotenkin syksyinen suo tuoksahtaa. Värikin muistuuttaa Suomen metsien kivimarjasta, sameaa oranssia. Vaahto on sitkeänoloista, kestävyydeltään. Maussa on metsää, havujen huminaa. Lakan lisäksi oluen panemisessa on käytetty suomalaista ruista. Lopputulos on helppoa ja pehmeää, happamuus ja humalat pitävät pientä jännitystä ja kirpeyttä yllä, vähän loppua kohden lässähtää.  0,33 l, 6,7 %, 4/5

Põhjala Mets Black Forest IPA

Virolaisen huippupanimon metsäsarjan kuusenkerkällä ja mustikalla maustettu BIPA on tumman ruskeaa eli mustaa. Lasin yläosaan kertyy samettista vaahtoa. Maun mukana astuu metsäiselle polulle kuusitaimikkoon. Pienellä raivauksella löytyy humalaa, tuoksussa vilahtaa mustikka, mutta maussa ei. Paahteisen maltaan takaa löytyy vielä vähän salmiakkia vai onko se lakritsaa, lienee metsurilta pudonnut. Kuusinen humalointi jyllää ja johdattaa makumaailmaa syvälle kuivaan korpeen, onneksi korvassa on lämmintä. 0,33 l, 7 %, 4/5