Mikkeller Vesterbrown Ale

Mikkellerin ruskean oluen nappasin Alkosta ihan heräteostoksena, mitenkähän nyt käy jatkossa kun menee maitokauppaan? Kotona sitten aloin ihmetellä että mitäs olutta tämä nyt on nimeltään, kun sekavasti kuvitetusssa etiketissä lukee vain Mikkeller. Pieni internet-seikkailu selvensi että kyseessä on Vesterbrown Ale tai Vesterbro Brown Ale. Vaahto on hieno, tiivis ja kestävä. Tuoksu on kukkainen ja humalainen, ei ihan vastaa oluen väritystä. Maku on vähän maltaisempi, mutta kuivat humalat ovat esillä edelleen, yllättävää. Paahteista ja aika paksun tuntuista, pientä hiivaisuutta ja humalia vielä, eli aika hienosti on melkein koko makukirjo esitelty. 330 ml, 5 %, 4/5

To Øl Reperationsbajer

Tanskalaisen panimon gluteiiniton olut on punaista sävyä kuultavaa ruskeaa olutta. Tuoksu on hedelmäinen ja vähän saippuamainen. Mäntymetsän hongista kasvaa greippejä, tulee mausta mieleen. Humalat jäävät kitalakeen kipristelemään. Maussa on myös kuivan ikihongan kuivaa puuydintä. Muut maut jäävät jälkihehkussa piiloon humalan taakse. Oluen nimi viittaa korjaussarjaan, eli krapulaolueeseen. Etiketin mukaan sopii hyvin Kööpenhaminan Nørrebrolaisen Rat Bazookan kanssa nautiskeltavaksi, kyseessä on toivottavasti pizza. Etiketissä mainitaan vielä että olut on pantu panimon hyville suomalaisille ystäville yhteistyössä Diamond Beveragesin kanssa. 33 cl, 5,5 %, 4/5

Eviltwin Brewing Sanguinem Aurantiago

Limutölkiltä näyttävän tölkin sisältö on vaalean keltaista. Jaffa-etikettiä muistuttavassa etiketissä sanotaan että veriappelsiiniä on lisätty. Vaahto on hätäinen. Maku on hapahko, poreileva, sitruunainen, puhdas ja selkeä. Etiketti ei valehtele, sillä aika lähellä limuahan tämä on. Maitokauppaolueksi olen näitä lähikaupasta ostettuja oluita kutsunut, pitänee miettiä tuon termin tarkentamista, perinteinen maitokauppaolut ja uudenlainen maitokauppaolut. Maistuukohan tässä vähän kanelikin. Jos kesällä ei haluaisi juoda kunnon olutta, niin tämä on ihan hieno vaihtoehto. 12 FL. OZ., 3,25 %, 4/5

Austmann Epic Mannus & Blodøks Immortal Imperial Stout

Vuoden 2017 viimeinen blogitus on norjalaisbelgialaisen yhteistyön tulos: eeppinen portteri. Nautiskelu alkaa yllättävän voimakkaalla sihahduksella. Mustan oluen päälle kertyy kaadettaessa kunnioitusta herättävä samettinen vaahtohattu. Maku on tiivis, tummapaahteinen kahvikupillinen yhdistettynä humalointiin. Hiilihappo keventää paahdetta. Eeppistähän tämä on. Ostin oluen Alkosta, onneksi ostin kaksi pullollista. Toista voisin best before -merkinnän mukaan säilytellä vuoteen 2027 saakka, ei taida  säilyä siihen saakka. De Molen -panimon kanssa tehty yhteistyö taitaa pakottaa kaikki onnistumaan,  Austmann Bryggeriitä pitää alkaa seuraamaan. Etiketin rohkeat lupaukset: eeppinen ja kuolematon, eiköhän ne olleet aika oikein. 330 ml, 8,8 %, 5/5

Nøgne Ø Julequad 2017 Belgian Quadrupel

Norjalainen jouluolut on tummanruskeaa. Tuoksu on vähän lakritsainen, reilusti mallasta ja joulun hedelmiä, luumukiisseliä. Maku on samanlainen, täyteläistä mallasta on reilusti ja tummia hedelmiä. Etiketissä mainitaan muscovadosokeri tuo varmasti tuota huuliakin tahmaavaa makeutta, siirappia. Alkoholi lämmittää nielua, täyteläisyys tuntuu vatsassa saakka. Jälkiruokaolueksi tämä lienee tarkoitettu, ei kyllä sovi suomalaisen ylensyönnin päälle, siksi joinkin tämän ihan iltapäiväolueksi. Aikamoinen makupommi. EBC 150, 28 IBU, 0,33 l, 10 %, 4/5

Mustan Virran Panimon Santa Olaf Christmas Ale

Joulupukin pajassa valmistettu olut täytyy maistella joulutunnelmissa vielä. Arvatenkin joulupukkia oli Alkossa miellyttänyt apteekkipullon ulkomuoto, mutta sisältökin on kyllä hyvää. Väritys on tummanruskeaa, valoa vasten kajastaa vähän punaista. Maku on miellyttävän lempeän paahteinen. Poskiin jää vähän humalaa ja  kielen päälle vähän makeaa, jälkimaussa on kuivuutta. Paahteisuus on onnistuttu vangitsemaan hienosti. 0,33 ltr, 4,9 %, 4/5

Mikkeller Do They Know It's Christmas

Mikkellerin versio jouluoluesta ei ole ollenkaan perinteisellä tavalla jouluolut. Väri on tummaa oranssia ja vaahto on tiivis samettimatto. Tuoksussa on hedelmäistä mallasta ja makeutta. Maussa on humalaista katkeruutta, mangoista hedelmää, orastavaa makeutta. Joulun mausteita tässä ei ole, vaan ihan kunnollinen amber alehan tämä on. Etiketissä määritellään oluttyypiksi holiday pale ale, olisiko sitten HPA. De Proef mainitaan panopaikaksi, belgialaistanskalainen osaaminen näkyy, olisiko tuoksussa sitten ollut vähän hiivakin. Joulupukille kiitoksia mukavasta joululahjasta, pukki olikin ymmärtänyt hyvin mikä blogittajaa kiinnostaa. 330 ml, 5,5 %, 5/5

Põhjala Talveöö Baltic Porter

Põhjalan Öö-oluita olen kehunut paljon, joten jouluaaton Monopoli-kierroksen päätteeksi iltapäiväoluteksi valittu Talveöö kohtasi heti alkuun kovia odotuksia. Olut kaatui oudosti vaahdottomasti lasiin, väri oli täysin musta. Tuoksussa vallitsee yllättäen kookos ja yleinen paahteisuus. Etiketissä lupaillaan myös kardemummaa ja vaniljaa. Kyllä niitäkin voi löytää makupaletista, vaniljaa ainakin. Olut on täyteläinen. Suutuntuma vaihetelee ohuesta öljyiseen, jälkimaku tuntuu paksummalta, paahteiselta mausteelta. Mausteita on reilusti, makeahkoa, puolen lasin jälkeen olen havaitsevani kardemummankin. Mausteisuus on äärirajoilla, vahva olut on juotava hitaasti, joten mausteisuuteen voisi myös tottua, mutta ei totu. Maku on kuitenkin kokonaisuutena pehmeää ja miellyttävän puolelle jäävää, sopii kerran vuodessa juotavaksi. 0,33 l, 9 %, 4/5

Nomad Brewing Nuts Freezing Frost Biting Tongue On Frozen Pole Winter IPA

Arkihuolet on takana, kinkku on grillissä ja kädessä on talvi-IPAa, olosuhteet ovat kunnossa. Alkon jouluhyllystä poimittu suomalainen talviolut on läpinäkymättömän oranssia, tiiviillä valkoisella vaahdolla. Tuoksussa on tropiikkia ja sitruunaa. Maussa on sitruunaa ja havuista humalaa, miellyttävästi. Jälkimaku on humalainen, pitkä, vähän kuiva. Ihan kunnon IPAa, ilman mitään joulumausteita, täyteläistä. Olisipa joulun jälkeen alennuksessa, eihän sitä tiedä mihin kaikkeen uusi alkoholilaki vielä taivuttaa. 330 ml, 6,0 %, 5/5

Amundsen Bryggeri Run To The Pils Craft Pilsner

Run to the pils -oluen nimeä voi mielessään sanoa ilman tiettyä sävelkulkua. Tölkki on topless-mallinen ja olut kaatuu lasiin kauniin samean oranssina, vaimeahkolla vaahdolla. Tölkki oli sattumalta aivan ääriään myöten täysi, mikä pakotti taas testaamaan tölkistä juomisen mukavuutta: ei vieläkään houkuttele. Tuoksu on raikas. Maku on myös kevyen hedelmäinen, sitruunaan viittaava. Humalaisuus tuntuu keveältä, mutta suuhun kyllä jää lievää katkeruutta. Jälkimaku tuntuu ensin olemattomalta, mutta seitinohut miellyttävä katkeruus jää kitalakeen. Vähän liian kevyt olut vuoden pimeimpään päivään. 330 ml, 4,7 %, 3/5