Mallaskosken Roihu

Mallaskosken savu-IPA vaati toisen maistamisen. Kävin lauantai-iltapäiväoluella Voudinkellarissa pari viikkoa sitten ja maistoin hanasta Roihua, silloin ajattelin että onpas sekavaa. Sen jälkeen maistelin Laitilan Savua ja huomasin että savu-IPA on loistava keksintö, joten oli pakko palata Sibeliuskadun rinteeseen.  Roihu on vähän epäselvä kirkkaaksi, mutta siistiä kuitenkin. Vaahto on samettinen ja riittoisa. Maku on kitkerän savuinen, taustalla on vähän sitruunaa sekin on kyllä palvattua. Oluenjuonti vaatii selvästi kärsivällisyyttä. Mallaskoski osaa, mutta eihän tämä aloittelijoille sovi.  0,5 l, 6,0 %, 5/5 

 

Õllenaut Wahtula

Virolainen imperial stout oli lymyillyt olutkellarissa ehkä kolmekin vuotta ja odotellut omaa vuoroaan. Väri on musta, eikä vaahtoa synny. Oluessa tuoksuu lievästi mallas ja lakritsa. Tummaa paahtoa, öljyä ja vienoa makeutta ja kyllä se vaan on lakritsaa. Täyteläistä ja täyttävää jääkahvia, jälkimaku on samaa paahdetta. Täyteläisyys täyttää suun, makua riittää, jälkimausta pitää nautiskella ennen seuraavaa huikkaa. Onko tämä makeaa, lakritsaa on maussa ainakin, ihan piti Kouvolan lakritsalla varmistaa. Tämä olut laittaa ihmisen pakolla rennoksi. 330 ml, 9,5 %, 5/5

Ziguli Barnoje

Venäläinen lager on pakattu isoon koristeellisesti kuvitettuun tölkkiin, mukana on myös pakkasukko, eli olisiko tämä sellainen talviolut. Sisältö on kirkasta peruslageria. Lievää makeutta, ehkä lievän lievää humalaa ja oikeastaan kaikki on lievää. Olisiko hiilihappoa, jääkaappikylmyys ehkä vielä vähän latistaa. Tölkistä riittää helposti myös apublogistille. 1,0 l, 4,9 %, 2/5

 

Komandor Brew Premium Lager

Tallinkin oma olut on puhdasta lageria. Sitä myydään Tallinkeilla laatikoissa. Saunan päälle maistuu. Ei ole liikoja makuja, vaan selkeää ja yksinkertaista. A Le Coq on tämän valmistanut. Vähän keveyttä ja ohuutta, vähän mallasta, vähän makeutta, eli kaikkea vähän. Väri on kirkas ja kaunis, vaahto kestävähkö. Yritän olla mainitsematta sanaa vetinen, koska on tässä myös vähän makua. Ihan ok laatikkokerrallaanhalvallaostettavahelpostijuotava-olut. 0,33 l, 5,2 %, 2/5

Stone Xocoveza A Winter-Spiced Mocha Stout

Berliinin Stone on pannut erikoisen oluen. Tölkin takana ääntämisohje sanoo sho-co-vay-za. Väri on musta ja vaahto on maitokahvimainen. Tuoksu on voimakas pähkinä, lienee muskottipähkinä ja lisäksi vanilja tuntuu. Niiden lisäksi etiketti kertoo valmistusaineisiin kuuluneen, kaakaota, kahvia, maitosokeria, kanelia ja ripaus chiliä. Tuoksussa leijuu myös vähän kaakaota. Maussa muskotti ja kaakao hallitsevat ja kyllähän se chilikin sieltä potkaisee. Chili taitaa vähän koukuttaa tässäkin oluessa. Mietinnässä on että onko tämä nyt olutta, mutta hyvää tämä kyllä on. Tölkki kyllä vähän pilaa elämystä, sillä pullollinen you know, vaikka etiketissä ja värissä onkin omaa tyyliään. Jostain syystä mieleen hyppää elokuva Pieni suklaapuoti, siinä kun oli jotain chiliä ja suklaata, sama vika tässäkin oluessa jää ainakin mieleen. Kyllähän tässä olisi aineksia vaikka omaan maustemestaan. Iso olut vaatii tilaa ja aikaa. Panimolle tulee merkintä seuraa tarkasti. 0,33 l, 8,1 %, 5/5

Saimaa Vahva

Saimaan juomatehdas sponsoroi perjantai-illan olueksi vahvaa olutta. Väri on kirkas ja perinteinen lager, tuoksussa on mallasta. Viinalagerhan tämä on, vähän itäblokkia. Makeutta ja mallasta on ja alkoholin makua ei löydy, mutta kyllähän tuo nielussa ja korvissa tuntuu. Oluen nimen mukainen vahvuus kertyy juodessa. Tämän oluen tarkoitus ei ole nautiskelu, vaan tinttaus, siihen tämä sopii varmasti ainakin yhden tölkillisen verran, suoraan tölkistä ehkä. Ehkä jossain toisessa tunnelmassa voisi mennä sitten toinenkin, mutta nyt ei oikein uppoa oikein tämä ensimmäinenkään. Jotenkin tulee mieleen tyhjä arpa. 500 ml, 7,0 %, 2/5

Laitilan Savu India Pale Ale

Alkon talven käsityöläisolutvalikoimasta nappasin testiin mielenkiintoisen savuIPAn. Erikoisuutta on tässä varmasti haettu ja onnistuttu. Väri on melko kirkas oranssi, vaahto on pieni mutta kestävä. Tuoksu on savuinen ja kuusinen. Maku on tuoksun linjoilla. Savu ja humalat sekoittuvat kitkeräksi vyyhdiksi, taustalla leijuu vähän sitrustakin. Joku blogisti puhuu ipoissa olevasta kissanpissasta, tunnistan sen nyt. Erikoisoluen kitkeryys on jotenkin miellyttävää, toisella kertaa kitkeryys voisi olla huonoakin, mutta nyt napsahtaa mukavasti kohdalle. Laitilan on onnistunut piilottamaan mullanmakunsa taas, taitaa olla paras Laitila, ainakin täydellisesti onnistunut erikoisolut. 33 cl, 5,9 %, 5/5