Tommyknocker Cocoa Porter

Tommyknockerin baarissa on melkein pakko aina käydä, kun pääkaupungissa vierailee. Baarissa on mukavan rento tunnelma ja olutvalikoima on hieno. Kookosportteri tuoksuu paahteiselta ja kahvilta. Kookos ei maistu liikaa, paahteisuus tuntuu jälkimaussa, lämmittää. Selkeä talvioluthan tämä on. Paahteisuus hälvenee välillä ohuudeksi, vaikka maku onkin täyteläinen ja pyöreä.  IBU 18, pullollinen, 5,7 %, 4/5 

 

Susanna's Housewarming Saison Mango Saison by Humalove

You're awesome. Have a beer! Ehkä tuo on paras teksti, mitä voi korkkiin painaa. Tuoksu on vaimea, väri on vähän sameahko oranssi. Mustalaispanimon saisonin hiilihapot jylläävät alkuun, meni alkuun vähän nenään. Onneksi tunne oli vain väliaikainen, seuraavat huikat paljastavat mietoa hedelmäisyyttä, persikkaa, no pitäisi sanoa kuitenkin mangoa. Sopivan lievästi hiivaa, pippuria löytyy taustalta. Olut paranee joka huikalla, ensin pelotelleet hiilihapot oikeastaan tuovat hedelmät ja valkopippurin esille. Reipas alkoholipitoisuus ei maistu. Kyllä tätä täytyy käydä hakemassa Alkosta lisää, best before 20/07/2018. Vähän tuli mieleen se hetki, kun maistoin elämäni ensimmäisen kerran Hoegaardenia. 33 cl, 7,0 %, 5/5

Westvleteren 12

Maailman parhaaksi useastikin valittu belgialainen quadrupel-olut, eli tosivahva luostariolut, maistuu kesän loppumisen merkiksi. Ostin oluen joskus kauan sitten jostain olutkaupasta, ja olen sitä sitten hypistellyt ja miettinyt että koska sen nyt voisi juoda. Korkissa oli merkintä 26.9.16, olikohan se nyt best before vai älä juo ennen kuin -merkintä. No tänään sitten päätin että nyt se on maistettava. Olut on tumman ruskeaa, vaahtoa täysin mustasta pullosta tuli vain nimeksi. Pullossa ei ole etikettiä, eikä mitään painatusta, kohokuviolla lukee trappistenbier, muu informaatio on korkissa. Ehkä maailman parhaalla oluelle on varaa. Tuoksu on maltainen, maku on aika makea, mausteinen, kylläinen ja maltainen. Onkohan tämä nyt taas edes olutta? Pehmeää, alkoholi vähän puraisee, mausteisuutta ja hiivaa, jotain outoja kokkareita pyörii oluen seassa, kun olutta oikein tarkastelee, mutta juodessa ei niitä huomaa. Paineita on tietysti antaa hyvät pisteet, kun on kyseessä on maailman paras olut, pakko myöntää että voisin juoda toisenkin. Vahvaa on, ehkä ei toista heti perään. 0,33 l, 10,2 %, 5/5

Marsalkka India Pale Lager

Saimaan sponsorilaatikon antimissa tölkit vaihtuivat pullollisiksi. India Pale Lager on aika humalainen, katkeruus tuntuu vähän pistävältä. Tuoksussa on jotain tunkkaista, maussa taas on saippuaa ja tiukkaa mäntyä, maltaisuutta on vain häivähdys. Humalat maistuvat pitkään jälkimaussa, vähän yksiulotteista. Väri on kauniin sameahkon oranssi ja vaahto on tyylikäs ja kestävä. India Pale Lager -oluttyylin tarkoitus on kai nostaa suomalainen lager-olut uuteen loistoon, kyllä tässä on yritystä, ehkä liikaakin. 330 ml, 4,6 %, 3/5

Sori Brewing Great Scott! Belgian Pale Ale

Tallinnalaistuneen panimon aikamatkaolueksi kutsuma sitruksinen Belgian Pale Ale on hienon vaahtokukkasen myötä hyvännäköinen olut. Vaahto on pysyvä ja isoista kuplista huolimatta hieno olut. Tuoksu on kukkainen. Maku on sitruksinen, sitruksen kirpeys pysyy makuna pitkään. Suussa jostain syystä voimakkaan maun vastavoimana on vetisyyttä, ehkä mallasta olisi pitänyt olla enemmän. Sitruksen lisäksi alkuun on voimakasta hiilihappoisutta, sitten vetisyyden päälle nieltäessä maistuu belgihiivaa. Alkon uutuushyllyltä tämä löytyi. IBU 44, 33 cl, 5,1 %, 4/5

Teerenpeli Jöröjukka

Alkosta löytyi ennenmaistamaton Teerenpeli-panimon tummahko bock-olut. Perinteikkäästi nimetty olut on sahdinväristä, ruskeanpunertavaa, tuoksu on maltainen ja vaahto katoaa heti. Hiilihappo avaa makuhermot tai ehkä sulkee, pehmeys ja humalat tulevat jälkimaussa. Jääkaappikylmyys on liian viileää tälle oluelle. Olut on virheetöntä, maltaista ja vähän mausteistakin. Hiilihapot laittavat blogistin miettimään että onko ok vai hyvä piriste. Sovitaan että hiilihapot tässä ovat sellaista laillista dopingia, niin kuin astmapiiput hiihdossa.  33 cl, 6,5 %, 4/5

Olvi Black IPA

Blogistin kotiinpaluu ei voi olla mukavampi, kotiovella nökötti pieni pahvilaatikko, jonka sisältä paljastui 2 tölkkiä Olvin uutta mustaa ipaa. Tölkki on samaa sarjaa, mitä Olvin IPA ja APAkin ovat, eli yksinkertaisen tyylikäs. Black IPA miellyttää oluttyylinä juuri nyt. Vaahto on komea, mutta katoaa pian. Tunnustan, että olutkin meinasi kadota pian. Tuoksussa on katajaisuutta, maussa löytyy sitä samaa. Maitokauppa-aateliahan tämä on, ainakin Black IPA -sarjassa, parhaita Olveja kuitenkin. Miellyttävä pehmeys täydentää katkeroiden jälkeen. Ensin kuvittelee että olut on liian ohutta, mutta maku täydentyy ja ohuus katoaa. 0,5 l, 4,7 %, 5/5

Saimaan Brewer's Special Joker Hop Ale Erä 8

Saimaan juomatehtaan jokerihumalaoluen väri on kaunis oranssi ja vaahto on mukavanoloinen, mutta häviävä. Jokerin ideana on se että käytettyjä humaloita ei kerrota tölkin infoboxissa. Olutintoilijoita tuollainen arvoituksellisuus tietysti vähän kutkuttaa, mutta eipä tuo kai haittaisi jos arvontahumalat olisi mainittu ihan tölkissäkin. Panimon sivuilta noita puuttuvia tietoja voi sitten käydä klikkailemassa. Olut maistuu yhtaikaa vahvalta ja ohuelta. Humalat kiristävät makuhermoja, aika tiukkaa. En oikein saa makuja eriteltyä, jääkaappikylmyyskö vai hiilihapotko maut kadottaa, katkeruutta on, lopussa nenään pölähtää pieni hiivaisuus. 500 ml, 4,7 %, 3/5

Õllekõrs Coffee Stout

Virolainen kahvistout ei oikein vakuuttanut, kun oluen kaatoi lasiin. Olut oli aika ohutta ja väritys oli läpinäkyvää, Cokista. Maku on kahvikarkkimainen ja makea. Ohutta ja makeaa, se ei sovi tummaan olueesen. Mallas maistuu kyllä, vähän suklaata, mutta liian lirua. Ehkä syksyn pitäisi olla pidemmällä, niin tällainen lämmittävä olut maistuisi paremmalta. Erikoinen olut tavallaan, jos ajattelisi tätä sellaiseksi miedoksi kahvilikööriksi, niin voisi olla parempaa. Mutta en kyllä oikein keksi miksi haluaisin juoda mietoa kahvilikööriä. 33 cl, 6,5 %, 2/5

Mufloni Saison de Randonneur

Mufloni-olueiden etiketit yleensä miellyttävät silmää, kun sellaisen bongaa Alkon hyllystä. Nyt varsinkin kun kohdalle osui pirteän keltavihreä pyöräily-Saison. Olut tuoksahtaa hiivaiselta, väri on hohtavan oranssi. Kulautus maistuu pistävältä, vähän haastavalta. Sitruksinen taustasäteily, vehnäoluen perusmaku ja humalat jälkipotkussa, aika paljon on mahtunut pieneen puteliin. Miten tämä nyt liittyy pyöräilyyn, ehkä palautusjuomaksi. Haastavuus meinaa parantaa arviota loppukulautuksilla, mutta ei riitä, haastavuus ei nyt laita miettimään että olisipa ollut toinen samanlainen. Silti voisin kyllä joskus juoda toisenkin, pistävyys unohtuu lopussa kyllä.  33 cl, 6.0 %, 4/5