torstai 12. syyskuuta 2013
St Eriks Oktober / Oktoberfest
Punertavan kuparisen väristä tanskalaisolutta, jolla on identiteettiongelma, kun nimi on etu- ja takaetiketissä eri. Maussa vilahtaa kataja ja hajussa humala tai tosinpäin. Liukas tulee mausta mieleen. Pullo on vähän niinkuin piccolopullo shamppanjaa, mikä ei oikein rimmaa katajan kanssa. Sekava olut? 330 ml, 5,3%, 4/5
Tunnisteet:
4
,
humala
,
identiteetti
,
kataja
,
liukas
,
oktoberfest
,
ongelma
,
piccolopullo
,
rimmata
,
sekava
,
shamppaja
keskiviikko 11. syyskuuta 2013
Laitilan Kievari Humalainen
Humalainen kyllä sopii tälle Laitilan oluelle nimeksi. Ovelasti humalan päälle tulee makeutta, mutta katkeruutta kuitenkin sopivasti. Perusväritys ja hyvä vaahto eivät ainakaan haittaa. Jotenkin tulee mieleen kuusiokoloavaimen varren poikkileikkaus tästä mausta. Olut on helpommin kaadettava kuin Georgia, jonka Suomi eilen kaatoi. Samaan aikaan eräs johtava olutblogisti sähläsi bloggaustensa kanssa, ehkä nyt menee oikein... 50 cl, 4,5%, 4/5
Tunnisteet:
4
,
avain
,
Georgia
,
humala
,
johtava
,
kuusiokoloavain
,
Makea
,
poikkileikkaus
,
sähläys
perjantai 6. syyskuuta 2013
Prykmestar Oktoberfest bier
Menikö liioitteluksi, kun syyskuun kunniaksi nautitaan vielä Oktoberfestbieriä. Kuvassa: Ruskaa pukkaa, puutarhurin sananmuunnos. Uusikaupunkilainen paimomestari on pannut limpulta maistuvaa olutta, maku on ensin kuin terävä kulma, joka suussa kääntyy tylpäksi. Ensin niinkuin makeaa, sitten vähän niinkuin simaa. Väri on kuparisen kirkas. 50 cl, 5,7%, 3/5
Yebisu Premium Black
Japanin mustan tuliaisen nauttiminen kertoo että syksy on alkanut. Tummat oluet eivät kuulu kesään, ja lämpötilalla (yli +20) ei ole nyt merkitystä. Tuoksu on makea, toffemainen. Väri on siis etiketin mukaisesti musta. Maku on ensi puraisulla kevyt, mutta täydentyy pikku hiljaa. Hiilihappoa on jonkun verran, vähempi riittäisi. Paahtuneisuutta maussa on myös. Etiketissä sanotaan 100% ja japanilaisia merkkejä, varmaan tarkoittaa että on hyvää. 33 cl, 5%, 4/5
Hasseröder Premium Pils Anstoß nur mit Auerhahn
lauantai 31. elokuuta 2013
Brew Dog Cocoa Psycho
Mustaa öljyä vai Brew Dogin huippuolutta, siinäpä pohdittavaa. Sanotaan että vinoa olutta on. Todella tummaa olutta, jossa oudolla tavalla maistuu vähän kahvi ja suklaakin kai. Vahvaa on kaikin puolin, korvat alkoivat kuumottaa. Pientä makeaa sivumakua, olisiko etiketin kertoman mukaan vaniljaa? Todella täyteläistä on, tummia oluita pitää vähän vielä opetella. 330 ml,10%, 4/5. Ehkä kun pakkaset tulevat, niin saisi yhden lisäpisteen.
Brew Dog Hello My Name Is Mette Marit / Censored
Brew Dogin hiivanäytteiden maisteltua jatkettiin vähän vahvemmalla puolukkaoluella. Onneksi tuota puolukkaa ei erityisesti maista, muuta kuin pienenä hedelmäisyyden häivähdyksenä, tuoksukin on oudon hedelmäinen. Humalaa on taas panimokoira heittänyt riittävästi. Pullollinen oli selvästi Norjaan suunnattua erää, kun etikettiin oli Mette Maritin päälle laitettu Censored. Double IPA tuntuu prosenteissa. Jannelle vielä kiitos näistä BrewDogeista. Jotenkin tulee mieleen omat kotioluet, se ei todellakaan ole hyvä merkki. 330 ml, 8,2%,5/5
perjantai 30. elokuuta 2013
Keisari 66 American Pale Ale
Saunan päälle nautittiin vähän ginillä maustettua nokialaista olutta tai siltä ainakin tuntui. Aika mukavasti alkoi poskia kuumottaa katkero tai sauna. Ei heti uskoisi että tällaista saa lähi-S-marketista. Väri on tuollainen kupariintaittuva ja vaahto kunnollinen. 50 cl, 4,2%,5/5
torstai 29. elokuuta 2013
Belhaven Burns Ale
Hyvällä tavalla ummehtuneelta maistuu tämä mahonginvärinen skotti-ale. Jostain mieleen tulee pähkinä, ehkä suolapähkinän kanssa tämä toimisikin mukavasti, mielellään jossain hämärässä edinburghilais-pubissa, jossa laulettaisiin etiketissäkin esillä olevan Robert Burnsin runoja säkkipillien säestyksellä. Sitten näitä kyllä menisi monta ja varmasti nopeasti. 50 cl, 4,2%, 3/5
Tunnisteet:
3
,
ale
,
hämärä
,
mahonki
,
mielikuva
,
pähkinä
,
runo
,
skotti
,
suola
,
säkkipilli
,
ummehtunut
tiistai 27. elokuuta 2013
Brew Dog Nanny State
Holhousyhteiskunta-olut Brew Dogilta on kait panimon vastaisku vaarallisen vahvoiksi arvioitujen muitten oluiden "puolesta". Makua on, mutta kieli ei tunne erityisesti heti mitään, kitalakeen kyllä tulee paljon makua. Outo olut älyttömän humalainen ja katkera, mutta suutuntuma on jotenkin liukas tai jopa vetinen. 33 cl,0,5%,4/5 hyväähän tämä on, mutta tätähän pitäisi juoda laatikolinen....
Tunnisteet:
4
,
holhous
,
humala
,
katkera
,
laatikolinen
,
liukas
,
suutuntuma
,
vastaisku
,
vetinen
,
yhteiskunta
lauantai 24. elokuuta 2013
Harviestoun Old Engine Oil Porter
Kuka sanoi että suklaakakun kanssa pitää olla kahvia, ei ainakaan olutblogistin työkaveri. Jannen sponsoroima skottiportteri nautittiin Mudcaken kanssa, tosin leipojalle sanoi että kyseessä on madcake. Yhdistelmä Porter ja suklaakakku kyllä toimii jos antaa mielen olla avoin. Moottoriöljyn värinen portteri on lempeä maultaan ja kuivanmakeahko ja pehmeä. Maun perusteella on vaikea uskoa että oluen rakenne ei ole toffeemaisempaa. Madcakea jäi, olut meni kaikki,molemmille kuitenkin samat pisteet. 330 ml, 6%, 5/5
perjantai 23. elokuuta 2013
Fuller's India Pale Ale
Täyteläinen, mutta kevyt britti-IPA jättää pitkän jälkimaun. Humalan puraisua jää vähän odottamaan, sitä ei oikein tule mutta maku jää kyllä havumaisesti humisemaan kitalaessa. 50 cl, 5,3%, pitkän pohdinnan jälkeen kuitenkin 5/5 jälkimausta. Huonoa IPAa ei taida olla olemassakaan. http://www.pullollinen.fi/search/label/IPA
torstai 22. elokuuta 2013
Bryggarn's Honey Ale
Ruotsalainen (taitaa olla viimeinen tällä kertaa) ale muodostaa tiukan vaahdon, jonka ensi puraisu on sopivan katkera. Persson onkin onneksi unohtanut hunajan kokonaan, humala ja hunaja ne on suomenkielessä helppo sekoittaa, Nils on jotenkin pakkosuomen uhri ja seonnut reseptissään. Hunajaa on ehkä eniten hajussa. Hunajaa on oluessa ennenkin tullut maustettua, tämä tuntuisi olevan edellisiä parempaa. http://www.pullollinen.fi/search/label/hunaja 50 cl, 4,8%, 5/5
lauantai 17. elokuuta 2013
Grimbergen Blanche
Strasbourgilainen Feenix-lintu nousee etiketissä kuvaamaan panimon uudelleensyntyä, ranskalaista olutta on pantu vuodesta 1128. Eucalyptus maistuu, sopivan sameaa ja maku jää poreilemaan pitkään, maku on leveä, makea, mutta ei liikaa. Tuoksussakin on vähän mentholia. Juhalle terveisiä, taas kohdataan.
Riedenburger Hefe-weißen
Saksalaista luomuolutta, mitä ikinä se luomu nyt tarkoittaakaan. Etiketissä sanotaan että ei ole käytetty geeniteknologiaa, lieneekö hyvä asia? Banaani tuoksuu ja vaahto on tiukka ja vaahtoa syntyy niin paljon että tuoppiin ei meinaa saada kaadettua kolmasosaakaan pullosta. Maku paranee selkeästi pullon pohjan lähestyessä, hiiva tymäköittää. Hyvää vehnäolutta. 50 cl, 5,2%, 5/5
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)