Tampere Lager 1779

Olutturistin päivän avaukseksi nautin Tampereen lentoasemalla lageria.  Turvallisen tavallista, ei mitään mainittavaa oikein löydy. Ei sovellu varmaankaan sentään hampaidenpesuun, vaikka onkin aika haaleaa. Pientä metallista loppumakua löytyy.  Samanverran on makua kuin Pirkkalan lentokentällä on ruuhkaa. 33 cl, 4,5%, 2/5

Maku Savu Porter

Vihannekset tuoksahtavat ensin Maku Brewingin savuportterissa. Outo haju onneksi katoaa pian, kun tumman ruskean oluen antaa pari kertaa valua nielusta alas. Pieni katkeruus pistää jälkimakuun oman täräyksensä, sellaista tosi kuivaa Van Houten -kaakaota vähän liikaa raakana suuhun, eikä juomaa missään. Kaikkea on tullut joskus karkinhimossa kokeiltua, tämä ei ole kuitenkaan karkkia, vaan vähän kuivaa portteria. Savu ei kyllä ole oikein läsnä ollenkaan, perusportteria, ihan hyvää paranee lämmetessä. 0,33l, 5,9%, 4/5

Stadin Imperial Porter

Lauantai-päivään kehkeytyi monenlaista pikkuhommaa, joten kierroksien alasajoon oli omiaan stadilainen melkein musta portteri. Alkon käsityöläisolutkamppanjan Stapan väkevähkö Porter tuoksuttaa humalia ensin. Maku on ensin lakritsainen, sitten paahteinen mallas nousee esiin. Matalat hiilihapot paljastavat vähän kuivatut hedelmät -pussin makumaailmaa. Humalaisuus pelastaa lopussa. Paljon makuja mahtuu pieneen pulloon. Jotenkin epävarma mielikuva, voisi olla paremmankin tai huonomman arvosanan arvoinen. Ehkä toinen pullollinen selventäisi? 0,33l, 9,5%,4/5

Vuorineuvos Imperial Stout

Nobelin arvoinen oivallukseni on että huonomman oluen jälkeen pitää nopeasti juoda parempi olut, vaikka olisi 13. päivä ja perjantai. Ruosniemen Vuorineuvos laittaa makumaailmaa kohdilleen. Olut on mustaa ja päälle ilmestyy kaadettaessa kunnon vaahto. Maku on makea, muuta sitä tasapainottaa humalan kirpeys. Makeutta ei ole liikaa, mutta sen tuntee huulissa saakka että makeuttakin on mukana. Olut on raskasliikkeistä, ja olisiko häivähdys lakritsasta mukana, vähän ehkä jotain yrttejäkin taustalla. Tätä pitää nautiskella, mutta samalla tekee mieli taas maistaa uudestaan. Ruosniemen panimon oluiden nimeämistyyli on hauska, minkä lie oluen paneminen siellä on havaittu mukavimmaksi. Noin yleisesti, tummat oluet maistuvat aina vaan paremmilta. 

33 cl, 9,5%, 5/5

13 Statiniu Vilniaus

Vilnalainen yrttiolut lähentelee viiniosastoa. Tymäkkä tumma makea alkoholiolut on pullotettu pikku patenttikorkkiseen lasipulloon. Tuoksusta tulee mieleen jouluinen englantilainen hedelmäkakku, maku on yrttinen. Jos sokkotestissä olisi laitettu lasiin, niin olisin kyllä veikannut että tämä on jotenkin gourmet-kokin yrttiseoksella terästettyä Ruskaa tai Jormaa, kumpaakaan ei kyllä taida enää löytyä Alkon viinivalikoimasta. Erikoista on. Ehkä tämä olisi oikea juoma olutblogistin korpihiihtosuunnistuksen rastien 17 ja 22 välisen reitinvalinnan harkintajuomaksi, jos vain olutta saisi olla juomana. 0,2l, 14,0%, 2/5

Aarni Rukiinen IPA

Alkon käsityöläisolutkamppanja piristää helmikuun puoliväliä. Mukavaa kun Alkossa onkin erillinen erikoishylly täydentämässä perusolutvalikoimaa. Hiisi-panimon ruis-IPA on samean oranssinruskeaa mäntyistä vähähiilihappoista tukevaa lientä. Runko on vahva, ei makeutta muuta kuin tuoksussa. Maku kyllä levittäytyy koko suuhun. Alkoholi ei maistu, mutta silti vahvuus tuntuu. Humalainen olut voi olla myös pyöreän pehmeää. Maku ei ole piristävä vaan mieluummin rauhoittava, mutta hyvä. 330 ml, 6,9%, 5/5

Paulaner Hefe-Weißbier Dunkel

Likaisen ruskea aito müncheniläinen vehnäolut maistuu kunnon vehäoluelta. Banaani tuoksahtaa ja maistuu, mutta tumma väri ei kyllä maussa tunnu. Kyllä tällainen vehnäolut sopii heinäkuun helteeseen janojuomaksi ja miksei helmikuuhun sohjon keskellekin. Hiiva eli hefe on aika lievästi esillä. Kyllä tämäkin sahdista muistuttaa. 0,5l, 5,3%,4/5

Põhjala Must Kuld Porter

Virolaisen mustan porterin etiketissä on ylikypsä munakoiso, taateli tai kävyn siemen, ehkä biologian tunneilla olisi pitänyt keskittyä opetukseen enemmän. Olut tuoksuu suklaalta, vaahto on tiivis kermamainen, maku on makeaa, tummaa, täyteläistä, humalaa ja hiilihappoa lopussa täydentää pehmeyttä. Jollekin makeus on varmaan liiallista, mutta nyt tämä kyllä minulle maistuu. Põhjalan panimo osaa porterit, aiemmin maistelin Öötä ja Lervig-panimon yhteistyöolutta Odensholmia, kaikki oikein hyviä. 0,33l, 7,8%, 5/5

Mufloni Säppi APA

Porilaisia ei oluen teossa vaivaa mikään. Säppi on uutisen oranssia, kestävällä ohuella vaahdolla. Tuoksussa on pihkaa ja mäntymetsää, maussa on enemmän sitrusta ja kirpakkaa katkeroa. Ensin ajattelin että taas yksi humalaolut, mutta kokonaisuus pakottaa maistelemaan ja nautiskelemaan oluesta. Välillä vähäinen hiilihappo häiritsee, seuraavalla huikalla siitä nauttii. Liian pieni pullo tulee kyllä mieleen. 33 cl, 6,0%, 5/5

Pszeniczne Naturalnie Metne

Lieventääkseni viikon salibandykokemuksiani korkkasin saunajuomaksi puolalaisen Okocim-panimon vehnäoluen. Ostin pullon varsovalaisesta vanhan kaupungin pikku supermarketista, sellaisesta erikoishyllystä. Olut on aika kirkasta, suodattamattomaksi tätä etiketissä sanotaan. Mukavasti banaania, ei liikaa, vähän hiivaa, helppo vehnäolut. Ei ole tainnut pitkään aikaan tullut juotua vehnäolutta, tuntuu että tätähän on kaivannut. Mukavasti vielä laittaa röyhtäyttämään, ei ehkä paras seurapiiriominaisuus, mutta en anna sen nyt haitata. Salibandynöyryytyksistä keksin että niissähän oli PIskun miehet asialla, Erkka ja Joni Keep Your Heads Up! ;-) Onneksi nyt tuli damagea vain vasempaan kyynärpäähän, joten se ei haittaa blogistia ja päässä vammasta ei ollut tietenkään haittaa. Olut on hyvää. 500 ml, 5,0%, 5/5