Karhu Tuplahumala

Tyylikkään tölkin sihahtaessa lupaavasti odotukset nousevat. Kirkkaan oluenvärinen juoma maistuu hyvältä, mutta jotenkin miedolta ja tylpältä. Jälkimakuakin on, mutta odotukset eivät ihan täyty, humalaa on jälkimaussa kyllä. Tuplasta tulee tässä mieleem tuplaaminen, eli luokalle jääminen. Voiko muuten nykyään jäädä luokalleen? Humalaa on vähän. 56,8 cl, 4,6%, 3/5

Rochefort 10

Hellepäivän kääntyessä varjoon, ei vielä kylläkään paljoa viileämmäksi, maistui vähän liian kylmä belgitrappisti. Olutkirjon viinireunan nautiskeluosaston tumma olut on pehmeää, siis pehmeää, yrtttistä, vähän hedelmäistä ja rusinaista. Vähän turhan makeaa, pienikin pullollinen tätä voi olla liikaa. Voimakkaan oloista ja makua riittää pitkään. Hitaasti on juotava, maailman parasta olutta sanotaan, tieto laittaa mietintään omat arviointiperusteet. Ehkä hiihtoloman ilta-arviointina olisi ollut parempaa. 33 cl, 11,3% 4/5

Benediktiner Weissbier

Oranssinen saksalainen vehnäolut sopii hyvin janojuomaksi. Taloyhtiön kesän ensimmäinen ruohonleikkaus janotti sen verran, että olut kuivuu mukavasti ikeniin. Ensin tuntuu että hiilihappoa on tässä oluessa oudon vähän, mutta jälkimaku on sopiva röyhtäyttävä. Maku on jotenkin mieto, ei ole liikaa banaania ainakaan. 

0,5l, 5,4 %, 4/5

American Black Lager

Middle of the road -musiikki tulee vähän mieleen tästä Stadin Panimon mustasta lagerista. Helppoa, kaikkia miellyttävää kamaa on tarjolla. Musta on hyvä väri, lager on helppoa ja vähän IPAn makua päälle lienee ollut  reseptinä. Greippiä on jälkimaussa, posket kuivuvat, mutta jälkimaussa on jotain tylyyttä, umpeenpalanutta. Ei ehkä niin easy-listening, kun aluksi luuli. 0,33l, 5,3%,4/5

Westheimer Weizen

Samean ruskeaan taittuvaa saksalaista vehnäolutta maisteltiin terassilla kesän alkamisen kunniaksi. Maistuu lievästi vehnäoluelle, vähän niinkuin ikävästi sanottuna väljähtyneeltä. Poissa on se vehnäoluen homejuustoefekti. Joskus ajattelin että hyvä vehnäolut on samalla lailla pahanmakuista, niin kuin hyvä homejuustokin. Kuka on mahtanut olla se ensimmäinen hullu, joka sanoi niistä että tämä on hyvää. Jälkimaku on ok, mutta jotain lisää kaivataan, vaahto on hieno. Liian helpostijuotavaa, aika outo kritiikki. 0,5l, 5,0%, 3/5

Aldaris Porteris

Latvian jääkiekkojoukkueen kisaesitysten kunniaksi perjantai-illan olueksi valikoitui Aldaris Porteris, mukavine ässään päättyvine nimineen. Oluen väri on musta ja vaahto on reilua ja isohkokuplaista, mutta silti mukavasti säilyvää. Tuoksu on leipämäinen, maussa on samoja piirteitä, makeaa on. Ovelaa miten olut voi olla yhtaikaa ohut, mutta silti paksu. Ajattelin juoda tämän pois ennen helteitä, mutta nyt juodessa aloin jotenkin kuvitella että kyllä tätä voisi lämpimänä kesäiltanakin maistella. Alkoholikin tuntuu, mutta juuri oikealla tavalla, lämmittää maistumatta. Makea jälkimaku jää.  0.5 l, 6,8%, 5/5

Spitfire Premium Kentish Ale

Pint of bitter, please. Shepherd Neame -panimo on nimennyt alensa kunnioittamaan brittihävittäjiä, The Bottle of Britain. Pubitunnelmaa tulee tästä kastanjanvärisestä humalaisesta oluesta. Maussa on aromeja, pippuriakin vähän niinkuin suolaakin. Suutuntuma on vähän ohut, mutta jälkimaku on painava. Korkeajännitysolut. 500 ml, 4,5%, 4/5

Mufloni Muflonator

Dobbelbock -olutkin voi olla mustaa. Kahvi tuoksahtaa ja tuntuu maussakin, ehkä siinä on jotain yrttejäkin, nyt arvioija kyllä heittää sellaisen yrttimielikuvan: anis, siis häivähdys. Olisiko porilaiskreikkalainen iltapala, ouzo ja kahvi -olut. No nyt vähän tuli liikaa innostuttua. Pientä ohuutta, mutta silti paksu maku. Jääkaappikylmänä tuli juotua, ei ehtinyt lämpenemään. 33 cl, 6,5%, 5/5

Primal Pils

Tanskallainen To Ølin imperial Pils tuoksuu voimakkaasti ruoholta ja maku on havuinen humala. Samea olut on kyllä mieleenpainuva elämys. Jotenkin on erikoista ja pitää toistuvasti maistaa että miltä se nyt oikein maistuu, joten ei voi olla huonoa. Vaalea olut jota voi nautiskellaan, eihän se voi olla huonoa. Jos vielä sanon kerran, että ei voi olla huonoa? Jotenkin on haastava olut, tarkempi analyysi vaatisi toisen pullollisen, popcornitkin tulee mieleen, ne purkin viimeiset. Nehän ei ole hyviä, mutta silti tekee mieli lisää. 330 ml, 6,0%, 5/5

Neuzeller Apfel Bier

Omenamehuun sekoitettua olutta maistelin Turun ammatti-instituutin vierailun jälkeen, mahtui Turunreissuun toinenkin koulu, se tunnetuin, tosin vain lounaan merkeissä. Apfel Bier on kyllä todella omenaista, hyvää omenamehua, oluesta muistuttaa lähinnä röyhtäys, ei senkään jälkimaku. Juodessa tuli mieleen että kuinkahan paljon tässä on sokeria. Mitä enemmän tästä katoaa lasista, sitä makeammalta tuntuu. 0,5 l, 4,8%, 2/5

Centennial IPA Founders

 Mietoa pihkaa, olisiko tuossa uusi makuidea Coca-Colalle? Foundersin versio aiheesta on einiinmakeaIPA, havua, pihkaa, katajaa rauhoitti mieltä taloyhtiön talkoiden jälkeen, varsinkin kun aamun Hämeen Sanomien tekstaripalstalla joku taloyhtiön osakas kiitteli että onneksi talkoihin ei olepakko osallistua, kun joutuisi katsomaan juoppojen örvellystä. Ehdotin että hallitus voisi kerätä 13. vastikkeen jos osakas ei osallistu talkoisiin, 14. ja 15. vastike voisi mennä ihan siinä samassa. Ehkä IPAssa voisi olla ryhdikkäämmin makua. Juu ja talkoihin osallistujat siistivät  taas osallistumattomienkien puolesta.  335 ml, 7,2 %, 4/5

Amigos - beer with citrus flavours

Beer with citrus flavours näyttää mexicolaiselta. Pullonsuusta tuoksahtaa makea olut, mieleen tuli sana Sorbitol, olikos se joku vanha purkka. Sitruunasoodaa tuntuisi olevan maussa reilusti, reilumpi radler? Biitsillä menisi mukavasti kurkusta alas jääkylmänä.  Esansseja on. Kesä on tulossa, säästä huolimatta. 330 ml, 4,6%, 2/5

Schneider Weisse TAP 4

Vehnäolutta lääkärin määräyksestä maistelin vapunaatton kuohuviiniksi. Historiarekisteristä palautui selkeästi se makuelämys 80-luvulla tehdystä olutsokkotestistä: parikymmentä eri Alkosta ostetua olutta, joista tunnistin muistaakseni oikein 3/20, yksi niistä oli pahalta maistunut Weissenfest, mistä tuo nimikin nyt tuli mieleen. Tässä saksalaisessa oluessa v. 2014 vaahto on tiivis ja väri juomassa on sameahko ja maku on siis vehnäolut, luomu ei haittaa. Hiiva maistuu kuten pitääkin, ehkä liiankin voimakkaasti, maistuu aidolta. Kävin tänään työterveydessä, edellisen kerran 2008, lääkäri kysyi että mitä olen tehnyt toisin kun kolesteroliarvot olivat laskeneet. Valehtelin kun sanoin että en mitään, en arvannut sanoa että olen viime aikoina juonut parempia oluita. 0,5l, 6,2%,5/5

Mufloni CCCCC IPA

Pelottavan vaimea sihahdus saatteli tämän porilaisen mukavan punaruskean oluen maisteltavaksi. Tuoksusta tuli mieleen kataja ja maku oli samalla linjalla. Matala hiilihappoisuus peittyy humalien alle. Oikoluku yritti tuohon korjata että jumalien. Maku on täyteläinen, mukavasti kielen päälle jää pyöriskelemään makuharmonia nautiskeltavaksi.  50 cl, 7,0%, 5/5

Ultrapres Beer Liquor

Todellista erikoisolutta maistelin karkoittaakseni pientä orastavaa flunssaa. Belgialaisen panimon älynväläys on tehdä oluesta likööriä, okei. Maku on makeaa, kuin suoraan niistä kahvipapukarkeista, joita ainakin joskus myytiin ruotsinlaivalla. Olutta lienee eniten nimessä. Tämä pitäisi lämmittää ja juoda kermavaahdon kanssa. Kyseessä on siis olut, joka onkin likööriä, joka haluaisi ollakin kahvia. Ihan mukavan väkevältä maistuu. Ei mennyt kyllä koko pullollinen. Voiko tätä edes arvostella, harvemmin tulee juotua kahviliköörejä? No tätä ehkä tulee juotua vielä harvemmin, kun oli Jannen hiivanäytetilaus. Kiitos Jannelle. Sarjassa kahvilikööriä: 70 cl, 20%, 4/5