perjantai 4. marraskuuta 2016

Straffe Hendrik Brugs Quadrupel Bier

Brüggeläinen Halve Maan (eli puolikuu) -panimon quadrupel muodostaa lasin pintaan niin täydellisen samettisen tiiviin vaahtokerroksen että pitää hetki vaan ihailla. Kuvauksen jälkeen vaahto vasta näytti parhautensa. Tumman ruskea olut on makeaa, luumuista ja maltaista. Etiketissä suositeltiin juomaan viileänä ja niin tein. Alkoholia ei mausta löydy. Jälkimaussa maistuu mallas ja olisiko vähän kahvissa uinut kirsikka. Moniulotteinen maku täydentyy vielä humalilla lopuksi ja savuisuudella! Röyhtäyttää juuri sopivasti. Makeus vähän häiritsee välillä, nauttiminen kestää pitkään. Pullon ostin Saveur Bièrestä, kk-boxissa.  33 cl, 11 % 4/5



torstai 3. marraskuuta 2016

Top Fuel Weissmuller Wheat

Ensilumi on satunut ja on siirrytty talviaikaan, joten on syytä maistaa olutta, jonka etiketissä sanotaan "On a hot and humid day in the jungle you need something to take the edge off." ja vielä "We are all monkeys anyway so drink some banana."  Vaahto on siisti, tuoksu on kumisen hedelmäinen ja väritys on sameahko oranssi. Kuplintaa on oluessa ja joukossa seilaa jotain pientä. Olut on hedelmäinen, mutta maku on todella lyhyt. Tämä varmaan sopisi jollekin käännytyskurssille, miten lagerinjuojasta tuli vehnäoluiden ystävä, ensimmäinen oppitunti. Hetkinen, olisikohan Vanajaveden Opistossa tuollaista kurssia. Olut löytyi Citymarketin oluthyllystä.  0,33 l, 4,7 %, 3/5


keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Hapan Polish Fruit Sour Saison Wasosz & Humalove

Humaloven ja puolalaisen Wasoszin omenamehunvärinen olut on oluita joiden kohdalla alkaa miettiä että onko tämä vitsi vai onko tämä jotain niin hienoa että ei vaan ymmärrä. Olut on vaahdoton ja tuntuu hiilihapottomalta. Omenamehusta maku poikkeaa vähän happamampana. Tirahtaa vähän pientä terävyyttä, olisiko etiketissä mainittua karviaista. Aprikoosikin on etiketissä mainittu, lienee se pieni hedelmäisyys siitä lähtöisin. Ehkä tätä voisi mummelit tarjota vahingossa lapsenlapsilleen omenamehuna ja lapsoset joisi innoissaan, mukana oleva hiivaisuus pitäisi piltit tolkuissaan. Täytyy ottaa vähän lisää hapanta, heh. Kyllä tästä juodessa oppii tykkäämään ja ymmärtämään, ehkä en kuitenkaan lähde tätä Citymarketista hakemaan. 500 ml, 4,6 %, 3/5

tiistai 1. marraskuuta 2016

Ruosniemen Panimo Työmies RSB

Jostain syystä Ruosniemen panimon oluet ovat jääneet blogituksissani paitsioon. En tiedä onko syynä ollut oluiden erikoiset nimet. Nyt tulee korjaussarja osa 1. Työmies-oluen etiketissä on vähän neuvostoliittomainen työmies nostamassa tuoppia. RSB tarkoittaa Ruosniemen Special Bitteriä. Tuoksu on jotenkin vihtamainen tai olisiko jotain yrttejä. Vaahto on kestävä ja oluen väritys on pähkinäinen. Mallasta on, mutta maku on puinen ja tympeä. Oluessa on paljon hiilihappoa, jotenkin koko olut kuivuu ikeniin ennen kuin sen ehtii nielaista. Röyhtäyttää. Tiedän että Ruosniemen panimolla on parempia oluita. 33 cl, 4,7 %, 2/5

lauantai 29. lokakuuta 2016

HB Hofbräu Oktoberfestbier

Müncheniläinen Hofbräu-panimo on kait Se panimo mikä Münchenissä pitää kokea. Nykyään taitaa olla niin että vain turistit käyvät siellä, nykyaikaiset travellerit käyvät muissa paikoissa. Itse kävin turistina paikassa viime vuosituhannella juomassa yhden tuopillisen jotain olutta. Ehkä pitää uusia kokemus seuraavalla Münchenin reissulla.  Oktoberfest-olut on täydellisen lageroluen väristä, kaunis vaahto viivähtää hetken komeana. Tuoksu on yllättävän heinäinen vähän voinen. Juodessa mallas alkaa pilkottaa, saksalainen tyylikkäämpi kännäysolut on parempaa kuin balttialaisen viinalagerit, kun etuna on tuo Oktoberfest ja sen tuomat mielikuvat, toisaalta onhan tämä ihan hyvää. Suolaiset makkarat ja suolarinkelit esiin, niin kyllä tätä juo muutaman pullollisen. Kun pääsen joskus Oktoberfesteille niin "photoshoppaan" sitten tämän arvostelun uuteen uskoon. 0,5 l, 6,4 %, 3/5



perjantai 28. lokakuuta 2016

To Øl Garden of Eden

Aatami ja Eeva kuljeksivat Eedeniin paratiisissa alastomina ja naukkailivat IPAa ja sitten keksivät heittää joukkoon vähän hedelmiä. Tämän tiedon löysin To Ølin nettisivuilta. Saveur Bieren kuukausiboxin hedelmä-IPA on tanskalaisen luottopanimon panemaa. Tämä on kyllä pelkkää hedelmää, tuoksu on kuin Del Monte -säilykepurkista. Väritys on vähän samea ja vaahto on alkuun komea. Kirpeitä hedelmiä on reilusti, vähän kirpeää humalaa tuntuu taustalta, mutta hedelmä-cocktail on kyllä reippaasti esillä, guava, papaija, passionhedelmä  ja mango on etikettiin kirjattu. Ei ole pahaa todellakaan, mutta jotenkin sekavuutta blogistin päähän tämä tuottaa, onko tämä nyt 3, 4 vai 5 pistettä. Eiköhän tällainen pitäisi muuten Suomessa kieltää, tämähän voisi maistua myös lapsille, kun on vähän tuota hedelmämehua taustalla. Makeus on kuitenkin häivytetty taustalle, joten ei maistu ihan pikkulapsille. Kyllähän tätä voisi juoda toisenkin. 33 cl, 6,4 %, 4/5


keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Nøgne Ø Imperial Stout

Synttärijuhlinnan päätin kruunata jollain erityisen hyvällä oluella. Olutkellarin kätköistä olin valinnut jo hyvissä ajoin ennakkoarvailujeni perusteella yhden herkun: Norjalaiseen Nøgnen panimoon olen oppinut luottamaan. Ø-merkki pullon etiketissä on vähän niinkuin laatusinetti. Imperial Stoutin nautin upouudesta lahjastani, Soda Shopin oluttuopista. Musta, rauhallisesti pullosta ulospulputtava olut tuoksuu mokkakahvilta ja yrteiltä. Maussa vilahtaa alkuun alkoholi. Suutuntuma on pehmeä. Mokkamaisuus valtaa kielenpäällisen, täyteläinen maku. Yrttimäisyys tuntuu mukavasti pisteliäältä, vähän vahvaa lakritsaa. Alkoholi vilahtelee välillä taustalla, mutta jotenkin siitäkin tässä makuelämyksessä osaa pelkästään nauttia. Lopulta mausta löytyy vielä mallasta. Kaikki maut sekoittuvat täydelliseksi olueksi, josta ei löydy mitään moitittavaa (ei edes norjalaista huonolaatuista huulirasvaa), vaikka ihan heti ei tee mieli juoda toista tällaista. Hitaastihan tätä pitää juoda, riittää vielä koko loppuillaksi. Ostan varmasti tällaisen tai parikin, jos jossain näen, tämän ostin aikanaan virolaisesta õllepoodista. 75 IBU, 0,5 l, 9 %, 5/5


maanantai 24. lokakuuta 2016

Mufloni Appeaua Porter

Lidlin erikoisoluthyllystä poimin kiinnostavan ja tyylikäsetikettisen appelsiiniportterin maistettavaksi. Lähes musta väritys ja kaadon jälkeinen tyylikäs vaahto lisäävät kiinnostusta. Tuoksu on häilyvä, onhan siinä appelsiinia onhan. Maku on suklainen, oikeastaan kuivan kaakoajauhemainen tai tuhkainen. Appelsiini lisää oman pirteytensä makuun. Makeus olisi ihan ok-lisäys. Kokonaisuus on hieno maitokauppaportteriksi. Kuivuus kyllä tuo esiin vähän vetisyyttä. Täytyy nyt vielä lukea tuo edellinen lause uudestaan, eihän kuivuus voi tuoda esiin vetisyyttä missään muualla kuin olutblogissa. Ehkä tämä on nyt arviointiaan parempaa. 33 cl, 4,5 %, 3/5

lauantai 22. lokakuuta 2016

Einstök Ölgerd Icelandic Wee Heavy

Ranskalainen olutkauppa on keksinyt saman minkä Musiikki-Fazer keksi 70-80-luvulla. Fazerin musiikkikerho lähetti joka kuukausi yhden LP-levyn, Saveur Biere lähettää kerran kuussa setin olutta. Onhan tämä oikeastaan olutblogistin unelma tai painajainen. Huolellisesti pakatusta kuukausilaatikosta poimin ensimmäisenä islantilaisen scotch alen. Napapiirin lähettyvillä oleva panimo on maustannut olutta väinönputkella, internet-tietojen mukaan se auttaa virtsarakko-ongelmiin. Olisiko tämä nyt maailman ensimmäinen olut joka ei kuseta. Olut on ruskeaa ja lähes vaahdotonta, tuoksu on maltainen. Maku on savuinen, yllättävän hiilihappoinen ja hiukan luumumainen. Rusinainen makeus pysyy aisoissa. Moniulotteinen ja jouluinen - kauniisti sanottuna tai sitten voisi sanoa että sekava. 330 ml, 8.0 %, 4/5

perjantai 21. lokakuuta 2016

Iku-Turso Gargantuaaninen Olut Panimo Hiisi

Panimo Hiiden oluet on nimetty muinaissuomalaisten hahmojen mukaan. Tämä merihirviö-olut on saanut lisäselvitykseksi gargantuaaninen. Tarkastin sanan tarkoituksen internetistä, ja kyllä oma onomatopoieettinen kielikorvani arvasi oikein että kyse on jättiläismäisestä oluesta. Olut on vähän läpikuultavaa mustaa ja päälle kehkeytyy ohut lyhytaikainen vaahto. Maku on paahteinen, suklainen ja mokkamainen. Näiden pehmeiden arvojen päälle rämähtää sitten greippimäistä humalaa reilusti. Koska Fazer tekee greippi-suklaata? Alkuun luulin että alkoholi olisi vähän maistunut, mutta loppua kohden sitä ei kyllä enää löydä. Makeutta on täsmälleen oikea määrä. Syksyn viileys on löytänyt uuden lämmittäjän, jättiläisoluen voi Alko-reissuilla poimia huoletta mukaan, jos vaan viileyttä sattuu riittämään. 330 ml, 9,0 %, 5/5