American Dream Mikkeller Or Die

Mikkellerin Belgiassa de Proefin panimolla panema pils on samean kirkkaan keltaista. Vaahto on valkoista ja kestävää. Tuoksu laittaa kysymään että onko tämä nyt muka pilsneriä, sen verran on hedelmäistä humalaa. Suussa olut kipristää kieltä ja poreilee kielen päällä. Oluttyylit on sekaisin, eihän tämä nyt ole mitään pilssiä, sen verran on ipaa. Saunan päälle tämä on kyllä ihan juhlaa. Saisikohan tätä jostain Suomestakin, pullollinen tuli Saveur Bieren kuukausilaatikon mukana. Olut tuntuu vahvemmalta mitä etikettiin on painettu. Humalointi on nautittavaa, mukavasti humalat jäävät poskiin odottelemaan että jokos se seuraavaa hörppy tulee pian.  330 ml, 4,6 %, 5/5

Nøgne Ø #100

Norjalainen Ø-panimo juhlisti aikanaan 100. oluttaan nimeämällä oluen #100:ksi. Nyt olutta saa taas Alkosta. Tyhmyyksissäni ostin yhden. Pullon avatessa tuoksuu niin kotoinen humala, kotoinen ikäänkuin mielikuvissa. Väri on ruskea ja lasin pinnalle kertyy hieno vaahto. Maku on täyteläinen, hedelmiä, makeaa, havuisen humalaista ja jotenkin poreilevaakin vielä. Pakko rauhoittua tämän kanssa. Oikeastaan kun otin tämän oluen maisteluun, niin jotenkin olut vei mennessään ja blogittelu meinasi unohtua.Vähän rusinaa, alkoholin lämmitystä, eiköhän pidä käydä Alkossa korjaamassa tyhmyydet ja laittaa pari satasta olutkellariin. Tämänkin parasta ennen päivä oli vuonna 2022, joten sen puolesta säilymisen pitäisi onnistua. Pullon pohjalle jää reippaasti hiivaa. Oluttyyli on vähän arvoitus, mutta nimetään nyt vaikkka øluttyyliksi. 80 IBU, 0,5 l, 10 %, 5/5

Pyynikin Black IPA

Pyynikin sponsoripaketin kolmas pullollinen on odotuksia nostattava BIPA. Väri on tietysti musta. Tuoksu on paahteinen. Maku on täyteläinen, suklainenkin. Humalat ovat jotenkin lempeitä, kahvisia. Stoutti on pehmentänyt IPAn ja lopputulos on herkkua. Pientä suolaista lakritsaa kertyy makuelimiin, samalla rauhoittavaa makeutta.  Pyynikiltä ei kyllä huonoja mustia oluita synny. EBU 60, 0,33 l, 8,5 %, 5/5

 

Teerenpelin Suomi 100 Juhlaolut

Suomen 100-vuotisjuhlaolut on savulager. Väri on kirkkaan ruskea ja tuoksu on savuisen maltainen. Alkutunnelma on savuinen, mutta siihen tottuu vähän liian nopeasti. Maussa erottuu myös paahteista makeutta ja suussa tuntuu myös kuplintaa. Jostain ilmestyy metallista makua. Mutta missä on bileet? Maku loppuu lyhyeen, no kyllähän tuo savu maistuu ihan loppuun saakka. Kuva on omistettu Jarnolle. 33 cl, 5,0 %, 3/5

Sierra Nevada IPA Hop Hunter

Amerikkalaisen huippupanimon IPAssa on käytetty humalaöljyä. Väritys on oranssi ja oluen päälle muodostuu kirkkaan valkoinen pitsittävä vaahto. Olut palkitsee mukavasti tietokoneasentajaa humalaisella maulla, tuoksussa on enemmän hedelmää. Alkuun maku tuntuu vähän lyhyeltä, mytta kyllähän parin hörpyn jälkeen humalat ovat täyttäneet kitalakea myöten suun. Oluen ostin tartolaisesta olutpuodista, olisikohan pitänyt ostaa kaksi. Maku on toiseen pullolliseen houkutteleva, mutta jotenkin liian turvallisen tasapainoista. Olisi vääryys sanoa vetiseksi, mutta jotain sellaista, humalaöljykö on syyllinen. 60 IBU, 12 fl. oz., 6,2 %, 4/5

Cuvée des Jacobins Rouge

Flaamilainen hapanolut Omer Vander Ghinste -panimolta tarjoaa monipuolista makuelämystä. Väri on mustanruskeanpunainen. Tuoksu on marjainen ja hiivainen. Punainen sour on nimensä mukaisesti hapanta, samassa maistuvat taas marjat, punaiset viinimarjat. Spontaanikäymisen jälkeen olutta on kypsytelty puolitoista vuotta tammitynnyreissä. Suutuntuma on jotenkin kupliva, ehkä cuvée-nimen ansiosta, mielikuvaksi tulee kuohuviini. Maku on voimakas, jälkimaku potkii mukavasti samaan tahtiin. Hapanolut tyylinä vaatii vielä vähän opiskelua, mutta onhan tämä kiinnostava. 330 ml, 5,5 %, 4/5

Pyynikin Bourbon Barrel Aged Imperial Stout

Huh, huh, nyt on kyllä herkkua. Oma käsitys on ollut aina se että olutta ja viskiä ei pidä mitenkään sekoittaa, siitä ei hyödy olut eikä viski eikä varsinkaan juoja. Mutta panimo lähetti tällaisen oman versionsa, ennakkotiedot muista blogeista ovat olleet kehuvia, ajattelin että eivät kyllä ymmärrä. Mutta nyt vaan otettava lusikka kauniisti käteen ja todettava että miten väärässä voi johtavakin blogisti olla. Olut tuoksuu maltaiselta ja lievästi viskiltä, lasiin kaadettaessa näyttää vähän ohuelta mustalta ja vaahto on lyhyt ja se jaa öljymäistä mielikuvaa luomaan oluen pinnalle. Sitten maku on täydellistä tasapainoa viskin, vaniljan, salmiakin, mallaksen, märkien hedelmien ja vienon humalan välillä. Täytyy hiljentyä nöyräksi, miten voi olla että alkoholi ei maistu, makeutta on juuri sopivasti liikaa. 33 cl, 13 %, 5/5