LAB Barba Pale Ale

Siitä Splitin toisesta olutkaupasta löytyi paikallista olutta. Pale Alen etiketissä on kait paikallinen merikarhu. Oluella on tarkoitus viilentää hellepäivän iltaa.  Kirkasta ja kauniin tumman kultaista on. Serbokroatialaisesta vai kai täällä pitäisi sanoa kroatiankielisestä etiketistä ymmärrän että humalina on käytetty Cascadea, Columbusta, Mosaicia ja Simcoeta, mutta silti lopputulos on puinen. No jos malttaa lukea etiketin loppuun saakka, niin siinä on teksti englanniksikin, mutta blogistille tuo serbokroatia antaa enemmän uskottavuutta, ehkä? Puisen ulkokuoren takana on sitten vähän parfyymistä sitruunaa.  Lounaalla join Corte Maltese -ravintolassa saman panimon lagerin, se vei janon hyvin. 0,33 l, 5,4 %, 3/5 

Minipivovar Angeluš Pale Ale

Splitin-reissun Brac-risteilyn jälkeen piti vähän yrittää viilentää itseään Luxuryrooms Dinon terassilla. Olueksi valikoituu Splitin toisesta olutkaupasta ostamani olut. Molemmissa kaupoissa vierailin ja molemmista vähän puuttuu touchi, oluita on jonkun verran mutta ehkä vain Rivan jatkeella oleva Little Beer Shop voi sanoa että tiskin takana oli ymmärrystä. Enkeliolut on kuparista, vaahto on mukavan tiivis. Tuoksussa on hedelmää ja maussa on mukavasti humalaa. Miinuspisteitä ei kai voi antaa siitä että olut lämpenee liian nopeasti. Maussa on täyteläisyyttä, kosteata mäntymetsää, ripaus sitruunaakin, mitä sitä kiertelemään: hyvää.  0,5 l, 5,2 %, 5/5 

Pivovara Medvedgrad Grička Vještica

Diokletianuksen palatsissa olevan St. Domniuksen kellotorniin kipuamisen ja cuttlefishin merkityksen valkentumisen jälkeen löytyi vilvoittavaa tuulta Para Di ’Soto -terassilta. Tilasin ihan vaan oluen ja pöytään tulikin oletetun Ozujskon asemesta Medvegrad-panimon doppelbock. Helle ja doppelbock olivat vähän ristiriidassa ennakkokäsityksissäni, mutta ensihörppy paljasti oluen viileäksi. Väri on tummunutta löylykauhan kuuppaa. Vaahtoa ei kestä kauaa. Tuoksu jotenkin katoaa. Maku on viileänäkin lämmittävä, vähän tummia hedelmiä, pähkinöitä, mallasta, makeaakin, mistä tämä raikkaus tulee? . Hellejuomakategoriassa tämä on kyllä todellinen musta hevonen. Olut on saanut nimensä kroatialaisen kirjan mukaan, se kertoo Grickalaisesta noidasta. No onhan tämä eräänlaista taikajuomaa, aika makeata. 0,50 l, 7,5%, 4/5 (dobbelbock korjattu doppelbockiksi, kiitos kommentoijalle)

Ožujsko Hoppy Lager

Yritin pakoilla Splitin hellettä varjoisaan baariin. Na Kantunun terassi oli varjossa ja listan ykkösenä oli Hoppy Lager. Se olikin kroatialaisen toisen suuren panimon humalainen lager. Kirkkaan oranssia, vaahtoa vähän, mutta se pitsittää lasia loppuun asti. Tuoksussa on reilusti hedelmää. Humalat ovat makeita ja tuovat mieleen amsterdamilaiset  coffeeshopit. Aika makeaksi maku kääntyy lopulta. Kyllä tämä tuntuu ilmaa viilentävän, ei tosin lämpömittarin mukaan. Tarkempi analysointi vaati toisen pullollisen, eli aika hyvää oli. 0,50 l, 5 %, 5/5

Pivovara Medvedgrad Zlatni Medvjed

Splitin Diocletianuksen palatsin sisällä oli kuuma ja oli pakko ottaa nopea lounas ja juomatauko Mosquito-ravintolassa. Listalla oli muutamia vieraampia oluita, joista nimen perusteella ja tarjoilijan avustuksella valitsin zagrebilaisen pilsnerin, jota tarjoilija kuvasi sanalla white. Vaahto on valkoista, olut on kultaista ja kylmää. Humala puraisee vähän, kyllä tämä kultainen karhu janon vie. Maku on pehmeää, vaahto on pehmeää, lopuksi humalan puraisu on vieno.  0,50 l, 4,4 %, 4/5 

Hop Hooligans Heartbreaker Hibiscus, Lime & Jalapeno IPA

Bukarestista itselle ostettu matkamuisto juhlisti kesäloman alkamista aurinkoisella takaterassilla. Olut kaatuu lasiin muodostaen höttöisen pikaisesti katoavan vaahdon. Olut on mehumaisen punaista, lienee hibiscuksen kukat olleet punaisia. Jotain pientä möhnää pyörii oluen joukossa, ei ne oikein lisää nautintoa. Maku on hedelmäinen, aluksi aika laimea, limeä. Heti ensimäisen hörpyn jälkimaku on chilimäinen, jalapenoa. Jalapeno hallitsee lopulta suuta voimakkaasti, mutta kyllä limekin maistuu. Aika erikoinen IPA, jalapeno vähän pistelee lopussa. 330 ml, 6,5 %, 4/5

Hiisi Nuutti Spicy Morning Habanero Stout

Lähes unohduksiin, olutkellarin takahyllylle joutunut jyväskyläläispanimon chili-stout hyppäsi nautittavaksi viileämpänä kesäkuun iltana. Olut kaatuu lasiin runsaasti vaahdoten, vaahto pursuaa puolillaan olevasta pullostakin. Olut on mustaa. Tuoksussa on kahvia. Maku on paahteinen, kahvinen ja lakritsainen, taustalla pieni makeus. Poreilu vähän keventää. Jälkimaussa habanero turruttaa mukavasti kieltä. Etiketti suosittelee tämän nauttimista pimeimpään vuodenaikaan, sitä kohtihan tässä nyt ollaan menossa. Sopii hienosti viileämpään kesäiltaankin, sateenodotteluun. Pienin hörpyin lasi tyhjenee, onneksi pullossa on vielä vaahdon alla olutta. Oluen ostin joskus talvella Alkosta, jos tätä on vielä valikoimissa, niin turha epäröidä tämän nappaamisessa ostoskoriin. 35 IBU, 75 EBC, 330 ml, 5,7 %, 5/5

 

Hedönist Brut IPA

Hedönistien IPA-4packistä nappasin maisteltavaksi Brut IPAn. Oluttyyli on itselle uusi, en muista sellaista ennen maistaneeni. Brut viitannee kuohuviiniin, mutta kyllä tämä kuitenkin on ihan IPAa on. Väri on kauniin oranssia, vaahto on heikko. Tuoksussa on hedelmäistä humalaa ja pieni aavistus hiivaa. Maku on pehmeän humalaista, hiilihaapokasta. Jälkimaussa esiin tulee uudelleen kuivuus, humalat, hyväähän tämä on. Hyväksytään sarjaan kuohuviiniolut, vähän sellaista hiivaa lopuksi ja hiilihappoisuus vähän antaa mielikuvaksi laihuutta. Tyylisuuntaan voi kyllä huoletta tutustua, kyllä tälläkin olisi voinut juhannuksena kilistellä. 330 ml, 5,5 %, 4/5

Trappistes Rochefort 8

Juhannuspäivä olikin helteiden jälkeen vähän viileämpää, joten oluen piti sitten olla vähän tummempaa. Belgialaisen trappistiluostarin munkkien panemaa olutta yleensä pidetään yhtenä maailman parhaista. 8 on yksi panimon oluista, muut ovat ainakin 6 ja 10. Mielikuvitus ei nähtävästi lähde laukkaamaan munkkiluostareissa. Olut on likaisen ruskeaa. Vaahto on vaaleaa ja heikkoa. Maku on mausteinen, makea, vain lievän humalainen ja hedelmäinen. Vaikeampaa on eritellä mitä hedelmiä tuossa sopassa oikein on. Taatelia ja jotain kanelia on jälkimaussa. Jälkimaku on ovelan mausteinen. Juhannuspäivä päättikin sitten lopulta vaihteeksi  heittää helteisen auringonpaisteen takaterasille, näköjään munkit ovat tottuneet vaihtelevaan säähän sillä olut sopii pilviseen ja helteiseen säähän. Makeaahan ja vähän rusinaistakin tämä on, mutta hienostuneesti. Kyllä tämä lopulta vaan paranee koko ajan, suuhun jää sellainen mausteporina.  33 cl, 9,2 %, 5/5

NanoPruul Troopika American Pale Ale

Juhannusaaton perinteiset puutarhanhoidolliset työt pistivät hien virtaamaan ja kuusenneulaset niin mukavasti pistelemään, että palkinnoksi  avasin kylmän virolaisen pienpanimo-oluen. Panimon koko on nano, eli taitaa olla aika pieni panimo. Pienuus ei kuitenkaan haittaa oluenpanoa. Etiketissä kiemurtelee trooppisia värikkäitä käärmeitä, eivät pelota vaan olut kaatuu lasiin. Troopinen olut on meripihkaista väriltään ja  se kuohuaa pullosta kaadettaessa todella reilusti beigenä. Tuokusssa on tietysti trooppisia hedelmiä. Maku on lämmin, mangoa ja jotain muita hyvin kypsyneitä hedelmiä. Maltaan makeuteen sotkeutuu hedelmien makeutta, humalat ovat taustalla ja ponnistavat esiin jälkimaussa. Talkoojuomaksi ja janojuomaksi olisi voinut olla kevyempää, tämä täyttää suun kokonaan. Pullolisen ostin jostain virolaisesta supermarketista. IBU 32, 330 ml, 5,9 %, 4/5