Top Fuel Weissmuller Wheat

Ensilumi on satunut ja on siirrytty talviaikaan, joten on syytä maistaa olutta, jonka etiketissä sanotaan "On a hot and humid day in the jungle you need something to take the edge off." ja vielä "We are all monkeys anyway so drink some banana."  Vaahto on siisti, tuoksu on kumisen hedelmäinen ja väritys on sameahko oranssi. Kuplintaa on oluessa ja joukossa seilaa jotain pientä. Olut on hedelmäinen, mutta maku on todella lyhyt. Tämä varmaan sopisi jollekin käännytyskurssille, miten lagerinjuojasta tuli vehnäoluiden ystävä, ensimmäinen oppitunti. Hetkinen, olisikohan Vanajaveden Opistossa tuollaista kurssia. Olut löytyi Citymarketin oluthyllystä.  0,33 l, 4,7 %, 3/5

Hapan Polish Fruit Sour Saison Wasosz & Humalove

Humaloven ja puolalaisen Wasoszin omenamehunvärinen olut on oluita joiden kohdalla alkaa miettiä että onko tämä vitsi vai onko tämä jotain niin hienoa että ei vaan ymmärrä. Olut on vaahdoton ja tuntuu hiilihapottomalta. Omenamehusta maku poikkeaa vähän happamampana. Tirahtaa vähän pientä terävyyttä, olisiko etiketissä mainittua karviaista. Aprikoosikin on etiketissä mainittu, lienee se pieni hedelmäisyys siitä lähtöisin. Ehkä tätä voisi mummelit tarjota vahingossa lapsenlapsilleen omenamehuna ja lapsoset joisi innoissaan, mukana oleva hiivaisuus pitäisi piltit tolkuissaan. Täytyy ottaa vähän lisää hapanta, heh. Kyllä tästä juodessa oppii tykkäämään ja ymmärtämään, ehkä en kuitenkaan lähde tätä Citymarketista hakemaan. 500 ml, 4,6 %, 3/5

Ruosniemen Panimo Työmies RSB

Jostain syystä Ruosniemen panimon oluet ovat jääneet blogituksissani paitsioon. En tiedä onko syynä ollut oluiden erikoiset nimet. Nyt tulee korjaussarja osa 1. Työmies-oluen etiketissä on vähän neuvostoliittomainen työmies nostamassa tuoppia. RSB tarkoittaa Ruosniemen Special Bitteriä. Tuoksu on jotenkin vihtamainen tai olisiko jotain yrttejä. Vaahto on kestävä ja oluen väritys on pähkinäinen. Mallasta on, mutta maku on puinen ja tympeä. Oluessa on paljon hiilihappoa, jotenkin koko olut kuivuu ikeniin ennen kuin sen ehtii nielaista. Röyhtäyttää. Tiedän että Ruosniemen panimolla on parempia oluita. 33 cl, 4,7 %, 2/5

HB Hofbräu Oktoberfestbier

Müncheniläinen Hofbräu-panimo on kait Se panimo mikä Münchenissä pitää kokea. Nykyään taitaa olla niin että vain turistit käyvät siellä, nykyaikaiset travellerit käyvät muissa paikoissa. Itse kävin turistina paikassa viime vuosituhannella juomassa yhden tuopillisen jotain olutta. Ehkä pitää uusia kokemus seuraavalla Münchenin reissulla.  Oktoberfest-olut on täydellisen lageroluen väristä, kaunis vaahto viivähtää hetken komeana. Tuoksu on yllättävän heinäinen vähän voinen. Juodessa mallas alkaa pilkottaa, saksalainen tyylikkäämpi kännäysolut on parempaa kuin balttialaisen viinalagerit, kun etuna on tuo Oktoberfest ja sen tuomat mielikuvat, toisaalta onhan tämä ihan hyvää. Suolaiset makkarat ja suolarinkelit esiin, niin kyllä tätä juo muutaman pullollisen. Kun pääsen joskus Oktoberfesteille niin "photoshoppaan" sitten tämän arvostelun uuteen uskoon. 0,5 l, 6,4 %, 3/5

To Øl Garden of Eden

Aatami ja Eeva kuljeksivat Eedeniin paratiisissa alastomina ja naukkailivat IPAa ja sitten keksivät heittää joukkoon vähän hedelmiä. Tämän tiedon löysin To Ølin nettisivuilta. Saveur Bieren kuukausiboxin hedelmä-IPA on tanskalaisen luottopanimon panemaa. Tämä on kyllä pelkkää hedelmää, tuoksu on kuin Del Monte -säilykepurkista. Väritys on vähän samea ja vaahto on alkuun komea. Kirpeitä hedelmiä on reilusti, vähän kirpeää humalaa tuntuu taustalta, mutta hedelmä-cocktail on kyllä reippaasti esillä, guava, papaija, passionhedelmä  ja mango on etikettiin kirjattu. Ei ole pahaa todellakaan, mutta jotenkin sekavuutta blogistin päähän tämä tuottaa, onko tämä nyt 3, 4 vai 5 pistettä. Eiköhän tällainen pitäisi muuten Suomessa kieltää, tämähän voisi maistua myös lapsille, kun on vähän tuota hedelmämehua taustalla. Makeus on kuitenkin häivytetty taustalle, joten ei maistu ihan pikkulapsille. Kyllähän tätä voisi juoda toisenkin. 33 cl, 6,4 %, 4/5

Nøgne Ø Imperial Stout

Synttärijuhlinnan päätin kruunata jollain erityisen hyvällä oluella. Olutkellarin kätköistä olin valinnut jo hyvissä ajoin ennakkoarvailujeni perusteella yhden herkun: Norjalaiseen Nøgnen panimoon olen oppinut luottamaan. Ø-merkki pullon etiketissä on vähän niinkuin laatusinetti. Imperial Stoutin nautin upouudesta lahjastani, Soda Shopin oluttuopista. Musta, rauhallisesti pullosta ulospulputtava olut tuoksuu mokkakahvilta ja yrteiltä. Maussa vilahtaa alkuun alkoholi. Suutuntuma on pehmeä. Mokkamaisuus valtaa kielenpäällisen, täyteläinen maku. Yrttimäisyys tuntuu mukavasti pisteliäältä, vähän vahvaa lakritsaa. Alkoholi vilahtelee välillä taustalla, mutta jotenkin siitäkin tässä makuelämyksessä osaa pelkästään nauttia. Lopulta mausta löytyy vielä mallasta. Kaikki maut sekoittuvat täydelliseksi olueksi, josta ei löydy mitään moitittavaa (ei edes norjalaista huonolaatuista huulirasvaa), vaikka ihan heti ei tee mieli juoda toista tällaista. Hitaastihan tätä pitää juoda, riittää vielä koko loppuillaksi. Ostan varmasti tällaisen tai parikin, jos jossain näen, tämän ostin aikanaan virolaisesta õllepoodista. 75 IBU, 0,5 l, 9 %, 5/5

Mufloni Appeaua Porter

Lidlin erikoisoluthyllystä poimin kiinnostavan ja tyylikäsetikettisen appelsiiniportterin maistettavaksi. Lähes musta väritys ja kaadon jälkeinen tyylikäs vaahto lisäävät kiinnostusta. Tuoksu on häilyvä, onhan siinä appelsiinia onhan. Maku on suklainen, oikeastaan kuivan kaakoajauhemainen tai tuhkainen. Appelsiini lisää oman pirteytensä makuun. Makeus olisi ihan ok-lisäys. Kokonaisuus on hieno maitokauppaportteriksi. Kuivuus kyllä tuo esiin vähän vetisyyttä. Täytyy nyt vielä lukea tuo edellinen lause uudestaan, eihän kuivuus voi tuoda esiin vetisyyttä missään muualla kuin olutblogissa. Ehkä tämä on nyt arviointiaan parempaa. 33 cl, 4,5 %, 3/5

Einstök Ölgerd Icelandic Wee Heavy

Ranskalainen olutkauppa on keksinyt saman minkä Musiikki-Fazer keksi 70-80-luvulla. Fazerin musiikkikerho lähetti joka kuukausi yhden LP-levyn, Saveur Biere lähettää kerran kuussa setin olutta. Onhan tämä oikeastaan olutblogistin unelma tai painajainen. Huolellisesti pakatusta kuukausilaatikosta poimin ensimmäisenä islantilaisen scotch alen. Napapiirin lähettyvillä oleva panimo on maustannut olutta väinönputkella, internet-tietojen mukaan se auttaa virtsarakko-ongelmiin. Olisiko tämä nyt maailman ensimmäinen olut joka ei kuseta. Olut on ruskeaa ja lähes vaahdotonta, tuoksu on maltainen. Maku on savuinen, yllättävän hiilihappoinen ja hiukan luumumainen. Rusinainen makeus pysyy aisoissa. Moniulotteinen ja jouluinen - kauniisti sanottuna tai sitten voisi sanoa että sekava. 330 ml, 8.0 %, 4/5

Iku-Turso Gargantuaaninen Olut Panimo Hiisi

Panimo Hiiden oluet on nimetty muinaissuomalaisten hahmojen mukaan. Tämä merihirviö-olut on saanut lisäselvitykseksi gargantuaaninen. Tarkastin sanan tarkoituksen internetistä, ja kyllä oma onomatopoieettinen kielikorvani arvasi oikein että kyse on jättiläismäisestä oluesta. Olut on vähän läpikuultavaa mustaa ja päälle kehkeytyy ohut lyhytaikainen vaahto. Maku on paahteinen, suklainen ja mokkamainen. Näiden pehmeiden arvojen päälle rämähtää sitten greippimäistä humalaa reilusti. Koska Fazer tekee greippi-suklaata? Alkuun luulin että alkoholi olisi vähän maistunut, mutta loppua kohden sitä ei kyllä enää löydä. Makeutta on täsmälleen oikea määrä. Syksyn viileys on löytänyt uuden lämmittäjän, jättiläisoluen voi Alko-reissuilla poimia huoletta mukaan, jos vaan viileyttä sattuu riittämään. 330 ml, 9,0 %, 5/5

Miljoonasade Rokkarin Luu APA

Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun, kaipuun kaljakori kilisee... Mallaskuu. Marraskuun, korjaan, Mallaskuun panimo on pannut kesäisen voimakkaan sateen auttamana suomirokkia nestemäiseen muotoon. Hämeensaaren Citymarketin oluthyllyltä löytynyt Miljoonasade-bändin nimikko-APA on kirkkaahkoa, kultaista olutta. Vaahto jää minimaalisesti suojaamaan olutta. Tuoksu lupaa sitrusta, mausta sitä ei löydy.
Maku on multainen, vähän tunkkainenkin ja pistävä. Ymmärrän tämän oluen varmaankin väärin.  33 cl, 4,5 %, 2/5

Olvi Xmas IPA

Olvin From Iisalmi -seriesin uusin painos on Hohoho, eli jonkinlaista joulutunnelmaa tavoitteleva kuparinvärinen  sponsoroitu red IPA. Olvin IPA, APA ja Black IPA ovat kyllä olleet mainioita oluita, tämä kaunisvaahtioinen punakka olut ei ihan samalle viivalle yllä. Joulutunnelmaa kait edustaa maltaisuus, jotenkin olut vähän tahmaa. Aineksia on, humalaa löytyy vähän ja mallasta on vähän, mutta tunnelma on vähän niin kuin vaivautunut, ehkä jopa tunkkainen. Mausta tulee mieleen joulunajan pähkinät, eihän ne mitään hyviä ole, mutta kun ne kuuluu jostain syystä jouluun. Ehkä jouluun on vielä liian pitkä aika. 0,5 l, 4,7 %, 3/5

Mufloni Single Hop Simcoe

Lidlin hyllyltä löytyi helmi. Yhden humalan olut on luokiteltu bitteriksi, mikä vähän ihmetyttää. Vaahto on tyylikäs ja väritys on sellainen ipamainen. Tuoksu on lievän hedelmäinen. Maussa hedelmät ovat greippiä lukuun ottamatta taustalla. Mäntyinen humala jyllää, kuivaa ja katkeraa. Vaikea uskoa alhaista alkoholipitoisuutta, II-oluttahan tämä on, olisiko parasta maistamaani sellaista, ehkä siitä pitää palkita yhdellä lisäpisteellä. Olut on nettitietojen mukaan valittu vuoden olueksi vuonna 2011, en ihmettele valintaa. 33 cl, 3,5 %. 5/5

Marsalkka Golden Ale Suodattamaton

Tämä olut oli piristävää. Saimaan juomatehtaaan sponsoroima tyylikäs lasipullollinen sisälsi sameahkon utuista oluenväristä olutta. Tuoksussa on vähän hiivaa ja hedelmää. Maussa on sitten taas sitruunaa, makeutta ja ripaus greippiä humalan muodossa. Lievä kuivuus pingaa aivoihin toisen pullollisen kaipuuta. Hiilihappoisuus pirskauttaa mukaan vähän simaa. Tosi nopeasti tuli tämä olut juotua, kyllä se on tavallaan hyvän oluen merkki. 330 ml, 4,6 %, 4/5

Oranki Red Ale

Kallio Brewery on tehnyt yhteistyötä toscanalaisen Birra Amiati -panimon kanssa ja valmistanut punertavan aperatiivioluen. Ostin oluen Alkon myyjän sitä suositellessa. Valmistuksessa on käytetty appelsiinia ja korianteria. Ison pullon sisältö on punertavan ruskeaa, tuoksu on lievän hedelmäinen, Vaahto on tiukka. Maku on yllättävän hapan, joskin kokonaisuus on lievä. Asiansa tämä kyllä ajaa, helppoa ruoanodotteluolutta. Appelsiini ja korianteri maistuvat vain vähän. Olikohan Ylen näyttämässä Olutretki Eurooppaan -tvsarjassa esillä juuri tämä viinialueen keskellä ollut outo toscanalainen oluenpanimo? Makeuden puute miellyttää pullon vajetessa. Maku täydentyy pikkuhiljaa. 75 cl, 6,0 %, 4/5

Panimo Hiisi Loviatar Rye Wine

Barley Wine ei ole ihan suosikkioluttyyppejäni, mutta työntäyteisen työviikon päättämiseen päätin kokeilla Jyväskylässä käyntini kunniaksikin Panimo Hiiden Rye Wineä. Tuoksu on maltainen, vähän mämmirove tulee mieleen. Väri on harmooninruskea ja vaahto on heikko. Maku on voimakas, makea, maltainen. Humalaa tuntuu mukavasti jälkimaussa. Elämys on sekava, todella hyvää, mutta en halua toista ainakaan tänä vuonna. Olenkohan jotenkin alkanut hifistelemään liikaa, kun täytyy todeta että Barley Wine on ihan kiinnostava oluttyyppi. Kaadoin tämä oluen ihan viinilasiin, se kyllä antaa tälle ns nautiskeluoluelle sellaista outoa pehmeää pyhyyttä. Kyllähän ennakkoarvio ja sen jälkeinen alkuarvio oluesta, muuttui ihan ylistykseksi olutta (viiniä)  juodessa. Alkoholi ei maistu, mutta nähtävästi tehoaa. Kyllähän tällaisen voisi toisenkin juoda, ehkä ensi viikolla, en tiedä onko olutta enää Alkossa saatavilla. IBU 95, 330 ml, 10,5 %, 5/5