Lepotila-olut on alt-tyyppinen denveriläisolut. Onko näissä alt-oluissa aina joku tietokonevinkki, kuten oli ctrl-alt-deletessäkin? Tämä tuoksuu makealta, ja maussa on lakritsaa ja kaakaota, eräänlainen Sukulaku-olut, no ei tämä kyllä ole niin makeaa. Aika vahvaa pitää nautiskella, jotenkin kyllä sana esanssi tulee mieleen, voiko tämä nyt olla ihan oikeaa olutta? Makuja on paljon, suu ei pysty erittelemään kaikkia, onko vähän liikaakin makuja. Lämmittää mukavasti, kyllä tämän avulla pääsee lepotilaan. Sanotaan nyt että tyylikkäästä etiketistä yksi pluspiste. 335 ml, 8,7%,5/5
perjantai 29. marraskuuta 2013
torstai 28. marraskuuta 2013
Kukko Ale
Niin monista elokuvista ja tv-sarjoista tutun oluen sukulainen maistui torstaisaunan viilennykseksi. Ale maistuu kovasti metalliselta, ehkä vähän tunkkaiseltakin (ei pahalla tavalla), olisiko Laitilassa joku perunakellari, jossa olutta olutta pannaan? Pieni pistävä maku iskee takapotkuna päälle. Sanotaan että nyt oli kriittisyyttä ilmassa, vai onko se humalaa, siis maussa. 50 cl, 4,3%, 3/5
Tunnisteet:
3
,
ale
,
humala
,
kriittisyys
,
Laitila
,
metalli
,
perunakellari
,
pistävä
,
sauna
,
takapotku
tiistai 26. marraskuuta 2013
Aecht Schlenkerla Eiche Dobbelbock
Urbockin isoveli maistuu voimakkaasti savulta ja on sopivan pahaa ollakseen hyvää. Urbockin lähtemätön vaikutus väijyy taustalla, tämän pitäisi olla veljeänsä parempaa, mutta vesittääkö tuo enempi alkoholi makua. Alkon jouluolutvalikoiman olut sopii varmasti joulupöytään, tekee harmaasuolatusta kinkusta palvikinkkua. Www.smokebeer.com lukee etiketissä, kyllähän tälle on pakko antaa 5 pistettä vaikka Urbock onkin parempaa ja sitä näytti onneksi olevan taas tarjolla Alkossa, kun viimeksi siellä kävin. 0,5l, 8,0%,5/5
lauantai 23. marraskuuta 2013
Murphy's Irish Stout
Kouvolan Holvi Barissa taas jokamarraskuiseen tapaan nautittiin yksi olut, irlantilainen Stout. Tummaa ja kaatamisen jälkeen maltoin odottaa että väri tasaantuu ruskeasta mustaksi. Vaahto on tiivis, mutta maku on lievän salakavala. Ensin tummaa, sitten vetistä lopuksi jälkimaku palkitsee, tumma olut pitäisi varmaankin aina juoda mieluummin liian lämpimänä kuin liian kylmänä. Tuopin loppua kohden maku paranee.
500 ml, 4%, 3/5
perjantai 22. marraskuuta 2013
Siperia
Plevnan Imperial Stout maistellaan kotisohvalla. Mustaa ja paksua olutta ja komea ruskea vaahtokukka lupaavat perinteistä makua. Makuun on kuitenkin lisätty humalaa ja suolla kasvanutta kuusta. Erikoinen yhdistelmä on noh speciaali, jotenkin liian kitkerä jälkimaku jää, saisi olla makeampaa
0,33l, 8%, 4/5
torstai 21. marraskuuta 2013
Malmgård Hurmos Villi Wäinö 5 v
Kun on kuunnellut päivän MicroSoftin uusimmista tuoteuutuuksista asiantuntijoilta, alkaa tuntemaan että miksi näitä ei ole vielä omaksunut ja ottanut käyttöön. Sp4:ien ja R2:ien on hyvä palata downtoearth-tuotteisiin, joihin ei tarvitse asennella updateja. Helsingin Kalevankadun Villi Wäinön 5-vuotisolut palauttaa mukavasti pilvistä (heh) maan pinnalle. Brown Ale maistuu vähän vehnäoluen ja ah niin muodikkaan (ja hyvän) IPAn yhdistelmältä. Valuu nielusta helposti alas ja on hyvää. 1/2 l, 5,5%, 5/5.
sunnuntai 17. marraskuuta 2013
Albert LeCoq Imperial Ale
Judokatsomossa istumisen päätteeksi nautittiin paikallista (tartolaista) olutta. Jostain syystä olut maistuu viskiltä. Tuoksu on mausteinen, kuten makukin. Vähän tympeää, hieno pullo antoi ymmärtää että olisi jotain hyvää luvassa. Ehkä Venäjän keisarille toimitettua olutta on ollut tarve vanhanaikaisesti terästää? 400 ml, 5,0%, 2/5
Sijainti:
Tartto Tartto
lauantai 16. marraskuuta 2013
Öö
Tarton uusimmassa olutravintolassa maisteltiin Öö-olutta. Eilen illalla ihmeteltiin kävelykatu Rüütlillä noin 30 "ylioppilasPIPOpäistä" herraa, jotka lauloivat jonkun laulun ja katosivat sitten jonnekin kellarikerrokseen. Paikkahan oli J. R. Schrammi Keller, uusi olutravintola. Baarimikko suositteli tietysti paikallista Goldia, mutta lasiin tuli kuitenkin yönmustaa Öötä. Ainakin sitä on helppo tilata vaikka valikoimaa on todella runsaasti, arviolta parisataa. Kahvia on maussa ja jostain tulee mieleen sana vanilja, jota maussa ei taida olla, muuta jotenkin se sopisi arvioon, kuten sanat mokka ja nahkakin. Sopii hyvin marraskuun pimeisiin ööihin. Põhjala on panimon nimi, sekin sopii. Nettisivut eivät näytä olevan vielä valmiit. In hops we trust!
perjantai 15. marraskuuta 2013
Saku Tokyo
Pullollinen-blogin 1-vuotissynttäreitä juhlitaan Tartossa, juhlajuomaksi osui ei-ihan paikallinen, mutta virolainen kuitenkin. Tokyo on japanilaishenkinen makeahko riisiäkinkö sisältävä olut. Maku on raikas, vähän hedelmäinen ja jotenkin tulee mieleen nallekarkit tai kemiantuntien, olikohan ne, esterikokeet. Olut on suodattamaton, mutta suhteellisen kirkas. Sekavahko kokemus: hyvää, mutta jotenkin limaista tai liian makeaa.
50 cl, 5,0%, 3/5
Tunnisteet:
1
,
3
,
esteri
,
hedelmäinen
,
Japani
,
kemia
,
kirkas
,
Makea
,
nallekarkki
,
paikallinen
,
raikas
,
riisi
,
suodattamaton
,
syntymäpäivä
,
Tarto
,
viro
,
vuotta
Sijainti:
Barclay Hotell AS Ülikooli 8, Tartu
sunnuntai 10. marraskuuta 2013
Ginger Grouse
Keppanakellarissa olisi voinut ottaa jälkiruoaksi köyhät ritarit, mutta nyt valikoitui Famous Grouse viskillä maustettu inkivääriolut. Kategoria on kyllä olut-blogistin sfäärin äärilaidalla. Lasiin kaadettiin lisäksi jäätä ja lime. Maku oli aika limunainen, vähän makea, mutta ei liikaa, inkivääri maistuu, viski ehkä vähän tuoksahtaa nielaistessa. Helleolut, mutta kun nyt on marraskuu. 275 ml, 4,0%, 4/5
Snake Dog IPA
Flying Dogin Snake Dog IPAa tarvittiin vielä Tappajasian kukistamiseen Keppanakellarissa. Tappajasika ja edellinen Brewdog laittavat kyllä käärmekoiran aika kovalle koetukselle. Humalaa on paljon, mutta maisteluajankohta on mahdollisimman heikko. Käärmeen ja koiran jälkeläinen kyllä sopii Keppanakellarin tunnelmaan.
Tunnisteet:
4
,
humala
,
IPA
,
Keppanakellari
,
koira
,
käärme
,
tappajasika
Brew Dog Hardcore IPA
Isänpäivänä tuli oikein mieleinen isänpäivälahja pojilta, isänpäivälounas Suomen suurimman olutvalikoiman äärellä. Keppanakellari on keskellä ei mitään Liesjärven lähistöllä, Forssan kainalossa (heh). 280 olutmerkistä BrewDogin hardcore IPA valittiin Tappajasian kyytipojaksi. Simaa ja humalaa on maussa, joka täyttää kyllä koko suun ja nielun. Kyllä Panimokoira osaa.
330 ml, 9,2%, 5/5
Tunnisteet:
5
,
Brewdog
,
Forssa
,
humala
,
Keppanakellari
,
kyytipoika
,
liesjärvi
,
sima
,
tappajasika
lauantai 9. marraskuuta 2013
Black Tokyo Horizon
Olut on nauttimista varten. Brew Dogin Mikkellerin ja Nogne-Øn kanssa paneman yhteistyön tuloksena on syntynyt mysteerinen imperial stout. Makea ja tumma siirappinen liemi täyttää suun, nielun ja vatsan jättäen poskiin tiiviin maun. Ihan heti perään ei voi kulauttaa toista annosta, hörppyväli lähenee viskiä. Tämä on tummien oluiden kuningas. Tai siis onkohan tämä nyt enää olutta ollenkaan? 330 ml, 15,2%, 5/5
East India Pale Ale Brooklyn
Lauantai-iltapäiväolueksi valikoitui Heminwayn valikoimasta Itä-Intian kalpeaa olutta Brooklynistä. Maku on katkeraa taas, vielä ei joulu-olut maistunut, mutta joka sekuntti vie lähemmäs joulua ja joulu-oluita. Tässä ipassa on jotenkin maku erityisen terävä, maistuu vähän liikaa nenässä. Aika väkevää, jälkimaku parantaa ensivaikutelmaa. 33,5 cl, 6,9%, 5/5
perjantai 8. marraskuuta 2013
Mikkeller Not Just Another Wit
Saunan päälle siirryin Amerikasta skandinaavisempiin tunnelmiin. Musiikiksi valikoitui Silta-tv-sarjan tunnusmusiikki (Choir of Young Believers: Hollow Talk) ja olueksi herrojen Mikkel ja Keller Belgiassa panema tanskalaisolut. Vaahtoa tuli lasiin reilusti ja maussa on taas katkeroakin ja maku/olisiko peräti alkoholi jää mukavasti kutittelemaan kurkunpäätä. Aah hyvää on! Tänään on hyvä olutpäivä, yhden tanskalaisen biisin jälkeen piti kyllä vaihtaa takaisin Tom Pettyyn. Hedelmiä ja mausteita maussa ja pitsiä lasin reunassa, nautittavaa. 330 ml, 7,6%, 5/5
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)