Old Tom The Original

Launtai-iltapäivän ratoksi nautittiin olutta pullollinen, jonka kaulassa lukee the world's best ale. Musta olut maistuu tummalta, tuntuu suussa vähän öljyiseltä. Paahteisuutta ja vähän suklaatakin on englantilaisessa lämmittävässä tummassa oluessa. Täyteläistä. 330 ml, 8,5%, 5/5. Pitkään piti miettiä, mutta jälkimaku ratkaisi. 

Bon Secours Bière Vivante

Maailman kalleimman oluen panneen belgialaisen panimon edullisempi ale tuli pullollisen ulkomaan agentin tuliaisena maisteluun. Samea syksyisen vaahteranlehdenvärinen olut on maultaan vankka ja kyllähän belgioluella on selvästi sukulaisuutta sahtiin. Hiilihappoa on mukavasti, pakko maistella rauhallisesti, mutta samalla täytyy nopeasti tarkastaa että mille tämä nyt oikein maistui, mukavan ristiriitainen.  Alkoholi pysyy taustalla ja hedelmiä on maussa sopivan sameasti. Jälkimaku on palkitseva.  Pullo on hmmm söpö.  0,33 l, 8%, 5/5

Pyynikki Presidenttisahti

Vaikea uskoa että sahti on ihan hyvää. Muistot kaukaa yo-kirjoituksiin valmistautumisesta sahdin voimalla vetävät kyllä hymyn huulille. Jotenkin historiasta on jäänyt mielikuva sahdista ja vatsaoireista, mutta ei tähän taida niitä vaivoja saada liitettyä. Tämä lienee väkevyyden perusteella sitä miesten sahtia. Maku on tuttu, tumma, sopivasti makea ja sellainen lievä, mutta vahva ja asiaankuuluvasti hiilihapoton. Lämmittää tyyliin sopivasti vatsassa saakka. Etiketti on onnistunut, joulupukin näköinen presidentti sahdinpanossa. 

0,33 l, 9,5%, 4/5 (sahtiasteikossa 5)

Chimay Dorée Goud

No onkos tullut kesä, no ei mutta tämä belgialainen vaalea trappistiolut laittaa mielikuvaa kesästä päähän. Hiilihappoa on mukavasti, olut kuohuaa suussa ja katoaa nieluun nopeasti. Sitrusta on reilusti, mukana on myös jotain maustettakin, joka antaa vähän persoonallisuutta, vaikea hahmottaa mutta olisiko munkit heittäneet joukkoon valkopippuria, juu ehkä 100000 litraan teelusikallisen. Vitsikkäitä munkkeja. Vaikea uskoa että tuota etikettiin laitettua prosenttilukua, tuntuu voimakkaammalta. 0,33l, 4,8%, 5/5

Teerenpeli Mokkamatti

Käsityöläisolueiden tummenpaa olutta nautittiin jälkiruoaksi. Kahvistout lukee etiketissä ja se lupaus pitää. Lahtelaista. Vähän parempaa kylläkin. Hyvää stouttia, jossa on sopiva makeus, väriltään mustaa, mukavaa siemaista aina pikku suullinen tai siis lähinnä kielenkärjellinen kerrallaan, makua riittää pienestäkin määrästä täyttämää koko suun. Täyteläinen jälkimaku kruunaa oluen. 33 cl, 7,0%, 5/5

Laitilan Kievari Agricola

Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan colajuoma avasi Pullollisen Alkon käsityöläisolut-pläjäyksen. Tuoksuu sahdilta, väritys on samanlainen, vähän maussakin on sahtimaisuutta, mutta oluen sanotaan olevan luostariloutta. Luostarielämä ja suomalainen sahdintekijä eivät ihan kohtaa omissa mielikuvissani. Ehkä pieni suussa poreileva hiilihappo ja hento hedelmällisyys erottavat sahdista, mitä lähemmäksi lasin pohjaa pinta lähenee, sen paremmalta alkaa maistumaan, alkoholi lämmittää, vaan ei maistu. Jatkan mielikuviani sahdintekijästä luostarissa. 33 cl,8,5%, 4/5

Duvel

Belgialainen paholaisolut maistui erityisen hyvältä joululahjaksi saadusta nimikkolasista. Olut on keltaista ja ja aavistuksen sameaa. Kaadoin lasiin mukaan pullon pohjalla olleet hiivat mukaan ja ne vähän maistuivat pelottavasti liikaa ensisiemauksella, mutta maku tasoittui nopeasti herkulliseksi. Hiilihappoa on reilusti ja hiivaisia hedelmiä (vaihda edellinen parempaa kuvaukseen), alkoholi  puskee läpi hyvällä tavalla, lämmittää, mutta ei maistu. 

330 ml, 8,5%,5/5

Razlivnoe

Baltika panimon lagerilla avattiin Šotsin kisat. Alkaa tehdä mieli sanoa että ohutta on veli venäläisen olut, samanlaista kuin suomalaistenkin peruslagerit tai mitalimahdollisuudet olympialaisissa. Helposti juotavaa janojuomaa tämä on ja pullo on erikoinen ja erikoinen on pakkauskokokin. Jotain potkua tästä löytyy, olisiko tuo alkoholi vai hiekkaako tähän on sekoitettu? 0,44l, 5,3%, 2/5

Ayinger Winter Bock

Grillikausi avattiin taas perinteisesti lumenluonnilla ja sen verran oli kylmää että lämmittelyyn tarvittiin sopivaa juomaa. Saksalainen Ayingerin Winter Bock on tummaa, pehmeää ja sopivan makeaa. Hyvää, nyt nautittiin huoneenlämpöisenä, mikä sopi tälle oluelle oikein hyvin, ehkä grillaukseenkin sopii nyt vähän lämpimämpi olut. Maku täydentyy ja pulskistuu suussa. 50 cl, 6,7%, 5/5

Svejk

Lauantai-iltapäiväolut nautittiin taas perinteisesti Hotelli Emilian lobbybaarin ikunapöydällä. Ravintolalla (Tawastia Groupilla) on oma olut tsekkiläistyyppinen Svejk-olut.  Mukavan katkeraa pilsneriä, Beer Huntersin valmistamaa, sopii hienosti aulabaarin rauhalliseen tunnelmaan, musiikki on täällä myös aina aulabaariin sopivaa. Pientä makeaa metallia on maussa, jälkimaku on täyteläisempi. Ensipuraisussa on sekavasti eri makuja, mutta suussa maut harmonisoituvat. 50 cl, 4,7%, 4/5

West Coast IPA

Ipallisen tammikuun lopuksi maistellaan vielä yksi San Diegosta tullut IPA. Panimon nimi on Green Flash Brewery ja etiketissä on horisontissa oleva aurinko laskemassa tai nousemassa, jolloin sitten näkyy kuulemma tuollainen vihreä välähdys. Olut on humalapommi tietysti, tuoksuun on taas jostain tullut simaa. Vähän lisää makeutta, niin ei tulisi niin kova jano tätä juodessa. Greippiä on vähän liikaa. 355 ml, 7,3%,4/5

Rekolan panimo Munkintie

Belgityyppinen Munkintie kaatui lasiin ohuena ja toi mielleyhtymän konjakkiin. Sitä en ole koskaan kaatanut lasiin puolta litraa, joten olikohan tuoksussa konjakkia? Munkintie maistuu vähän makealta maltaiselta, mutta jotenkin makua tai olutta lähestyy kunnioittaen vahvaa makua, jostain paistaa ammattitaito tai joku luottamus. Pullon muotokohan sen luottamuksen luo? 50 cl, 6,7%, 4/5

Imperialistisika IPA

Humalaa pieni pullo täynnä. No ei muuta! Tuo riittäisi, mutta maku 
jää kielen päälle ja kitalakeen makuilemaan. Olut kuohuaa suussa mukavasti, katkeroa on mukavasti. Etiketti muistuttaa rumaa sarjakuvaa. 0,33l, 7,75%, 5/5

Bernard Dark Lager

World's Best Dark Lager julistaa tsekkiläisen patenttikorkillisen pullon etiketti. Etiketissä sanotaan vielä että pastöroimaton ja pullossa on vuosiluku 1597. Olut on lähes mustaa ja lageriin on kyllä saatu makua mukavasti. Makua riittää ensihuikan tummuudesta lievään kahviin ja mukavaan makeuteen ja jälkimakuakin riittää. Runko on kunnossa.  Voiko tummalla lagerilla antaa 5/5? 0,5l, 5,1%, 5/5, voi.

Mikkeller Jackie Brown

Jackie Brownin reseptilääkkeeltä näyttävän etiketin takaa paljastuu ensin voimakas humalan tuoksu. Sitten lasiin kaatuu tumman ruskeaa paksuhkoa olutta, jonka päälle jää pitkäkestoinen tiivis vaahto. Maku on voimakkaan humalainen, mutta paahteinen ja jos haluaa niin vähän kahvia ja lakritsia. Etiketissä sanotaan, että tätä ei saa nauttia hattu päässä. Kuiva kallioinen kesäinen metsä, jossa aurinko paistaa ja pihka tuoksuu, ehkä kohta saunaan ja uimaan... Mistä toi nyt tähän tuli, hyvää on. 330 ml, 6%, 5/5 

Kiitoksia olut-menttorilleni Jannelle tästä nautinnosta.