Anderson's Mrs Robinson Raspberry Wheat & Raspberry Sour

Tarton De Tolly barissa tutustuin tartolaiseen gipsy-panimomieheen, Sten Andersoniin. It-alalla toimiva oluthemmo esitteli omia oluitaan ja kertoili omasta toiminnastaan. Sten pitää elokuvista, kertoi De Tollyn baarimestari ja sen takia oluet ovat elokuvista tuttuja, kuten Mrs Robinsonkin. Olut oli kuulemma pantu tyttöystävälle/vaimolle. Panimona oli ollut vironvenäläinen panimo jossain pohjoisemmassa, ja Sten ei ollut ihan tyytyväinen siihen että oluesta oli jäänyt vähän makeaa. De Tollyssä olin maistavina myös liikaa makeutta, mutta nyt olut on kyllä yllättävän kuivaa jopa terävää. Sten lahjoitti kotioloissa pantua Raspberry Souria pullollisen vertailtavaksi, joka oli Stenin mielestä parempaa. Mrs Robinson on kyllä vadelmaista, kriek-olut tulee heti mieleen, aito vadelma pomppaa myös mieleen. Olut on kauniin kirkkaan vaaleanpunaista ja vaahtoa kehkeytyy juodessa. Vadelmaa on reilusti. Vadelmaolut ei vastaa kyllä perinteistä näkemystäni oluesta, mutta erikoisen hyväähän tämä on. Poikkeuksellisesti blogitukseen kuuluukin tällä kertaa kaksi olutta, kun avasin Raspberry Sour -pullon heti perään. Väri on sama, tosin hiivapartikkeleita leijailee oluessa, mutta tuoksussa on vähän kumimaisuutta. Maku ei ole mielestäni niin hyvää, ehkä makean jälkeen ei pitäisi vaihtaa happamampaan. Jätän arvioissa Sourin huomioitsematta. Myöhemmin Sten kertoi hakevansa mahdollisuutta tuoda oluitaan Suomeen, toivottavasti sopiva kanava löytyy. 0,33 l, 6,0 % 4/5

Sten Anderson De Tolly barin baaritiskillä Tartossa,
ei ole Dustin Hoffman elokuvassa Mrs Robinson

Founders Dirty Bastard Scotch Style Ale

Viikon päätökseksi oli pikkujoulut ja sen jälkeen tarvittiin yksi olut tasamaan tunnelmaa. Kotona odotti amerikkalaisskotlantilainen ale ja uusi Viinilehti olutjuttuineen. Tumma vähän likaisen samea olut tuoksui maltaiselta ehkä vähän mämmiseltäkin. Maku on makea, nopeasti suun täyttävä, karamellimäinen, mutta ei liian makea, humalakattaus tasaa makeutta. Alkuun tuntuu että on vähän turhankin siirappista, mutta olut alkaakin rakentua kokonaisuudeksi vasta, kun se on nielty. Nielusta vatsaan muodostuu sellainen olutrunko. Suuhun jää vähän liikaa rusinaa tai jopa mummun jälkiruokaviinejä. Aika voimakas on tuo olutrunko. Pikkujoulut olivat muuten judoseuran ja ne päättyivät ennen yhdeksää, eli olutta ei tarvittu sellaiseen tasaukseen. 355 ml, 50 IBU, 8,5 %, 4/5

Saku 1820 Eripruul Special Brew Premium Lager

Kutkuttava olut tarttui Tallinnan satama-alueen kaupasta mukaan, siis koko laatikollinenhan sitä oli ostettava. Taisi olla kaupan halvinta olutta, oli vähän sivussa ja vähän niin kuin armosta koppasin laatikon ostoskärryyn. Perinteisesti voisi todeta että miksen ottanut kahta laatikkoa tai kolmea. Kirkas kuparinen olut tuoksuu kukkasille. Maku on makeahko, hiilihappoinen, kukkaisjuomaa, jotenkin jännästi banaania tai vehnäolutta. Tällainen flowerpower piristää mukavasti marraskuista pimeyttä. 0,33 l, 4,8 %, 4/5

Suomenlinnan Försti Ale Tallink Silja Line

Keskiviikkoinen saunaolut oli matkamuisto tallinnanlautalta. Tallinkin toinen laivan oma olut on Suomenlinnan panimon panema ale. Uskon Suomenlinnan panimoon, koska tiedän että heidän tietokonesysteeminsä ovat ainakin osin suomalaista laatutyötä. Försti on sameahkon kirkas, kuiva, aika katkera olut. Nautiskeltavaksi hitaasti, tosin nopeasti tulee mieleen että tätä pitäisi olla kassillinen kylmänä Suomenlinnan kallioilla hellepäivän ratoksi, ehkä siis sopisi myös nopeampaan nautiskeluun. Maku on selkeä, ei erikoisuuksia. 0,33 l, 4,5 %, 4/5

Bevog Tak Pale Ale

Itävallan Slovenian rajan pinnasta ponnistaa Bevogin panimo. Panimon oluiden etiketeissä siekkailee
outoja piirroshahmoja, ihan sellaisen takia tämän oluen valitsin olutkaupan valikoimista. Sihahdus oli vaimeahko, tuoksu pullonsuusta oli hedelmäinen. Maku on aika täydellisen sopivaa pale alea. Mukavasti makeutta, sopivasti katkeruutta, silti helppoa, nämä ominaisuudet takaisivat varmasti useamman pullollisen menekin, mutta kun en sitten olutkaupassa ymmärtänyt että kyseessä oli jotain muutakin kuin mukava etiketti ja puolustuksesi sanotaan että siellä taisi olla satoja muitakin kiinnostavia oluita. Voisi sanoa tätä ongelmaan olutblogistin first world problem. Jälkimaku on kirkas, vähän eucamentholia ja silti hiivanhäivähdystä. 0,33 l, 5,5 %, 5/5

G. Menabrea e Figli 150 Anniversario Amber Ale

Joulukuun alkua voi juhlia aina niin varman ilahduttajan eli Niksi-Pirkan ja italialaisen juhlaoluen kanssa. Lahjat voi Pirkan mukaan kääriä biojätepussiin, niin on sitten kierrätettävää valmiiksi. Italialainen juhlaolut on tarttunut mukaan jostain õllepoodista. Korkin simahdus on vaimea, mallasta tuoksahtelee. Juodessa huomaa hiilihappojen runsauden, lievä toffee ja hunaja ja joulupuurosta löytyneen  mantelin vieno maku. Juhlaoluen juotuaan on pakko miettiä että haluaako juoda panimon perusolutta. Mantelinvärinen olut ei jätä oikein mitään muuta kuin röyhtäyksen aineksia. En käärisi tätä biojätepussiin. 330 ml, 5.0 %, 2/5.

Thornbridge Otto Weizen Doppelbock

Black Friday kääntyy viikonlopuksi juomalla pullollisen brittiläistä tummaa vahvaa vehnäolutta. Korkki sihahtaa vaimeasti, olut tuoksahtaa reilusti banaanilta, maussa on mallasta,  lievää mausteisuutta, etiketti kertoo että kyse olisi neilikasta. Etiketti puhuu myös purukumista? Mallasbanaanineilikkapurukumivehnäolut ei oikein sovi mielikuvaani hyvästä oluesta, ehkä saksalaiset osaa paremmin panna vehnäolutta. Alkoholi kyllä toimii taustalla. 500 ml, 8 %, 3/5

Vormsi IPA Okkaline Õlu

Virolainen IPA sihahti sopivasti ja pullonsuusta nuuskaisu kertoi hedelmällisestä mausta. Ensimmäinen huikka vaikutti ikävän lievältä, onneksi katkeron ja hedelmän liitto alkoi potkia heti seuraavasta huikasta lähtien. Pullossa olut näytti vähän öljyiseltä ja lasissa vähän samealta mutta maku paranee koko ajan juodessa, pettymyksen aiheuttaa pullon koko. Appelsiinin maku on miellyttävästi kietoutunut havumetsään, makeus sopii torstaisen siivouspäivän jälkeiseen tunnelmaan. Jostain pilkistää menthol.  33 cl, 7,5 %, 5/5

Naale Pineapple Low Alcohol Beer

Pullollisen Kiinan agentti piipahti Suomessa ja toi tuliaisena kiinalaisia oluita. Aloitin urakan polkupyörän kumin paikkaamiseen jälkitunnelmissa. Ananas ja olut yhdistelmänä on paljon lupaava, jos oikein avarakatseisesti pystyy ajattelemaan. Naalen versio limonadioluesta on oikeastaan ananaslimonadi, jos tölkin kyljessä olisi ollut mansikan kuva ja väriaineena olisi ollut punaista, niin olisi voinut luulla myös mansikkalimonadiksi. Aika esanssista on, mutta oudointa tässä oluessa on se että ei tämä kyllä maistu yhtään oluelle. Lyhyenä jälkimakuna on puu. Kiitos Mikalle! Ehkä tämä Kiinan helteissä menisi välihuikkana.  330 ml, 0,6 - 2,25 %, 1/5

Rukki Õlu Aukstaitijos Bravorai Tarusku

Liettualainen ruisolut löytyi taas Anna kauplus -kaupasta Tallinna-Tarto -tien puolivälistä. Saman panimon kannabisolut maistui riittävän erikoiselta, joten tällainen reilummankokoinenkin pullo lähti mukaan. Olut on kirkasta ja aika hennon keltaista. Maku on makea, vähän hedelmääkin on mukana.  Makeus alkaa isossa pullossa tai annoskoossa vähän tympimään. Pullonpohjalta pääsi hiiva kyllä yllättämään, viimeinen lasillinen olikin ihan sameaa. 1 l, 5,2 %, 3/5