Monyo We Don't Like Pepperazzis Radical Milk Stout With Vanilla & Pink Pepper

Kun kävin keväällä Budapestissa, niin tietysti matkamuistot olivat olutta. Nyt taitaa olla olutkellarin viimeinen budapestintuliainen vuorossa. Milk stout, jota on maustettu vaniljalla ja ryyditetty rosepippurilla. Tuoksussa on salmiakkia. Väri on mustaa ja vaahto on kermaista. Maussa on salmiakkia tai lievää pippuria, kahvia, lakritsaa. Jälkimaussa pippuri tuntuu jäävän kielen päälle. Olut tuntuu vähän ohuelta, vaikka makua on reippaasti. Makeus tasapainottaa pippureita. Monyolla on kyllä hienoja oluita, uskallan muutaman maistetun perusteella suositella niitä kaikkia, eikä kannata tehdä sitä virhettä Budapestissa, että jättää Monyon pubin vierailematta.  IBU 20, 330 ml, 6,2 %, 5/5

Le Coq Abbey Belgian Style Beer

Epäonnistuneelta A Le Coq -panimokierroksen aloituspisteestä eli tehtaanmyymälästä ostettu pikkupullo kaatui samasta paikasta ostettuun lasiin. Luulin lasivalinnan olevan todella väärä Belgian style beerillä, mutta kyseessähän onkin pale ale ja lasi on mielestäni ihan sopiva. Väri on kirkas oranssi, johon vähän sameutta lisätty. Vaahto on ohut valkoinen tiivis kerros oluen päällä. Tuoksussa on vaarin hedelmäkaapista löytyneitä vanhoja kypsyneitä luumuja tai jotain muita hedelmiä, vaari ei ollut niin kovin suuri hedelmien ystävä, tarkemmin ajatellen ei sillä kyllä ollut mitään hedelmäkaappiakaan. Maussa on lievästi hedelmiä myös, maltainen makeus on jotenkin luonnollisen oloista. Makeus vähän kertyy pullollisen loppua kohti. Kyllä tämä pikkupullollinen riittää, jotenkin sekava olo, oliko hyvää vai ei, liikaa mallasta. 0,25 l, 6 %, 3/5

 

NanoPruul Men In Black Black IPA

Vanhempi tartontuliainen vaahtosi oikein kauniisti, täydellisesti jopa. Miehet mustissa on tietysti mustaa ja vaahto tiivistyy kauniisti oluen päälle. Tuoksussa on havuja ja humalia. Maku on paahteinen, tumma havu, hiilihappoja mukavasti raikastamassa ja pientä savua ja piilotettua sitruunaa. Kokonaisuudessa on makua reippaasti, kuivuus on oikein sopivaa. Suutuntuma on pehmeää, aika täydellinen black IPA. IBU 101, 330 ml, 6 %, 5/5

Linden Hopeanuoli Wehnäolut

Viikonlopun raumanreissun olutkohokohta löytyi keskustan Ruokapuoti Lumosta. Siellä oli seinällä  auton peräosa, johon rakennetuilla hyllyillä oli oluita. Nappasin pari, joista toinen on paikallisen Linden Breweryn vehnäolutta. Olut kaatuu lasiin vaimeasti kuohuen, väri on oikein hohtavan oranssi. Tuoksu on jotenkin sekavan hiivainen, vähän outo. Maku on ensihörpyllä myös sekavaa hiivaa. Pientä pettymystä ilmassa, mutta jotenkin toinen hörppy muuttaa kaiken. Nyt estraadille pamahtaa hedelmäisyys, sellaista lievästi sitruunaista makua, hiiva tuoksuu ja kyllähän se maistuukin. Ihan oikeaa vehnäoluttahan tämä on, humalaisuutta on ripsahtanut vähän keskivertoa enemmän. Näppärä humalilla kuivattu persikkavehnä olisi tiivistys. Pullo on jotenkin oudon painava, lopussa luulee ja toivoo että pullossa olisi vielä jotain. 33 cl, 5,2 %, 4/5

Pühaste Mari

Jokaiseen Pühasten pullolliseen on melkein pakko tarttua, etiketinkin takia. Tämän nappasin virolaisesta supermarketista. Mari tuoksuu mummulan mehulta. Väri on samasta paikasta, eli punaista mehua, vaahtoa on hiukan enemmän. Oluessa on mukana mustaa viinimarjaa, vadelmaa ja mustikkaa. Eli ainekset on samat kuin mummulan kellarista löytyneistä mehuissakin. Makukin on kyllä aika sama, tässä on vaan vielä vähemmän sokeria. Hapanta mehuahan tämä on, hiilihapolla. Luultavasti alkoholiprosentti on sama kuin mehuissakin oli aikanaan, nyt alan miettiä lapsuuden päiviä mummulassa vähän eri kantilta. Ehkä tätä on tullut juotua jo tarpeeksi, lapsena toivoi limpparia, nyt kaipaa olutta. IBU 10, 0,33 l, 3,5 %, 2/5 

Le Coq Blanche Belgian Style Beer

Tartossa A Le Coqin -panimon turistimyymälästä ostin lohdutukseksi edes pari olutta, kun panimokierros olikin vain torstaisin. Pikkupullollinen witbieriä tuoksui avattuna simalta. Väri on sameaa oranssia, ei keltaista. Vaahtoa ei ole. Maku on aika vetinen. Missä se maku oikein on. Mausteista ja appelsiininkuoresta kertoo etiketti, mutta ne ovat kyllä vaikeasti ainakin aluksi maustettavissa. Makeaksi voisi kutsua, on tässä vähän sitruunaakin. Best before näyttää olevan viikon päästä, heinäkuun loppupuolella ostin tämän. 0,25 l, 5,8 %, 2/5

Voldi June German Ale

Tarton Rüütlillä sijaitsevasta olutkaupasta nappasin vierailullani muutamia oluita, yritin pysytellä virolaisellla osastolla ja sieltä tämäkin on peräisin. Voldi-panimo on kirjannut etikettiin että olut on kölniläinen, jottei sitä vaan sekoitettaisi Kölnissä valmistettuun kölsch-olueeseen. Etiketti ei ole sitä myyvimmästä suunnittelutoimistosta, ehkä se juuri on sitten houkutellut tämän oluen valintaan kaupan suuresta valikoimasta. Olut on suhteellisen kirkasta kellertävää, vaahtoa säilyy oluen pinnalla pitkään. Tuoksu on vienosti maltainen. Maku on pirtsakka, poreilua riittää. Helpostijuotavaa janojuomaa kaatuu nielusti alas ilman suurta analyysiä. Kölsch on on kait Kölnin toiseksi tunnetuin neste, ehkä ykkösenä menee vielä se myrkytyskeskuksen puhelinnumero, 4711 Eau de Cologne? 20 IBU, 33 cl, 5,2 %, 3/5

Anderson's Nelancholia New England IPA

Tarton Gambrinus Õllepoodista nappasin virolaisten oluiden hyllystä Andersonin NEIPAn. Tuoksu on reilun trooppisen hedelmän lisäksi grillauskastiketta. Väri on sameaa ruskeaa, vaahtoa on kaataessa, juodessa vähän. Maussa ei ole grillauskastiketta, vaan trooppisia hedelmiä, hunajamelonia, ananasta, makeampaa greippiä. Humalat jää taustalle. Jotain mausteita on kyllä mukana, humalat hiipivät  mukavan mietona lopuksi mukaan. Paranee juotaessa, täytynee ostaa Alkosta jos tulee vastaan, etiketissä kun oli ihan suomeksi kerrottu että ohramaltaan lisäksi mukana on vehnää ja kauraa. Ei tämä melankoliaa aiheuta. 0,33 l, 7,7 %, 4/5

Hop Hooligans Team Toxic Yuri's Cosmic Basil Cherry Basil Berliner Weisse

Bukarestilaisen olutbaarin valikoimasta valittu matkamuisto on väriltään syvän tummanpunaista. Olutta kaataessa tulee mieleen, että mitähän sieltä nyt tulee. Vaahto käväisee, mutta häviää heti. Maussa on reilusti kirsikkaa. Nimessä mainittu kosminen basilika jää suuhun hennosti pyörimään nielaisun jälkeen. Maku on hapanta, mutta toisaalta vähän makeaakin. Hiilihappoja on sopivasti piristämässä. Happamuus on hallittua ja se muodostaa yhdessä makeamman kirsikan kanssa sopivan tulliliitton. Olueksi tätä kai pitää kutsua vaikka varmaan lämpimämpänä tätä voisi kutsua laihaksi punaviiniksi, mutta parempi juoda kylmempänä. Romanialainen Hop Hooligans ei osaa tehdä huonoja oluita. 330 ml, 6 %, 4/5

Muhu Tüdrik Fruit Beer

Tarton õllepood Gambrinuksen hyllyltä nappasin Muhun saarelta kotoisin olevan hedelmäoluen. Ymmärtääkseni nimi tarkoittaa tyttöä. Olut kaatuu lasiin kuohuen, vaahto pikkuhiljaa laskeutuu. Väri on sameahkoa hitusen punertavaa kuparia. Tuoksussa on hiivaa. Hiiva jatkaa myös maussa ja reilut hiilihapot ilmestyvät. Hedelmiä ei kyllä hiilihappojen seasta löydy, vehnäoluena ennakkoluulot olisivat olleet paremmin kohdallaan. No onhan tämä vehnäolutta, mutta jotain uupuu. Uusintakaadolla vaahto näyttää todella tiiviiltä, mutta kuplia on liikaa itse oluessa. Maku on lopulta liian lyhyt. Etiketissä on komeat raidat. 330 ml, 5,2 %, 3/5