Whitstable Bay Pale Ale

Päivän Lontoon-kiertelyn jälkeen mikään ei tunnu niin mukavalta kuin solahtaa iltapäivän ratoksi hiljaiseen pubiin Piccadillyssä. Nyrkkeilijä Tom Cribbin (1781-1829) nimeä kantava pub tarjosi englantilaista olutta ja nyrkkeilijöiden kuvia seinillä. Pale Ale oli oikein miellyttävää, pehmeää ja raikastavaa, vaikka pumppuhanasta tullut olut olikin sellaista oikeanlämpöistä pubiolutta, eli vähän lämmintä. Katkerot tulevat jälkimaussa esille lievästi, hiilihappoa on vain vähän. Pint, 3,9%, 4/5 

 

 

Humalove First Love India Pale Ale

Miniloman alkamisen kunniaksi maistoin saunan päälle yhden Alkon käsityöläisolutkattauksen oluen. Niin siis aina löytyy hyvä syy nauttia yksi olut! Helsinkiläisen panimon Virossa paneman oluen vaahto on kaunis ja kestävä, väritys on tummahkoa IPAksi. Tuoksu on havumetsää. Maku on perus-IPAa, vähän niin kuin perussuomalainen. Humalat maistuu rapsakasti, silti sisältä kumpuaa ohuutta. Jälkimaku on kehittyy pikkuhiljaa voimakkaammaksi. Alkuun maku tuntui liiankin ohuelta, ajattelin että tätä täytyisi juoda ainakin sixpackillinen kerrallaaan, mutta loppua kohden maku täydentyy ihan mukavaksi, tosin lopuksi mieleen tulee sana umpeutunut. 330 ml, 6,1 %, 4/5

Pühaste Madame Butterfly

Pühasten punertavassa humaloidussa oluessa mainitaan ainekseksi Earl Grey tee. Vähän tuo tee oluessa jarruttaa innostusta. Tuoksu on vähän umpeutunut, väri on mukavan meripihkainen. Maku tuntuu alkuun vähän matalahiilihappoiselta, mutta pullon loppua kohden tuntuu että hiilihappoa on ihan riittävästi. Olut on yksinkertaisesti miellyttävä. Onko se nyt sitten tee, joka miellyttää makuhermoja. Mielenkiintoinen  olut parantaa makutuntumaa loppua kohden. IBU 35, 0,33 l, 5,6 %, 5/5

Aiwon Beer

Kaverin tuliainen Kiinasta odotteli kesäisempiä hetkiä, kun aiemmat kiinalaiset olivat vähän pliisuja. Punaisen tölkin sisällä oli muodikkaan punaiseen väriltään taipuvaa olutta. Maku jatkaa muiden maistamieni kiiinalaisten olueiden linjoilla. Maussa on voimakas metallinen sivumaku. Samalla maistuu myös maltaan makeus. Jälkimaku on lyhyt, pitäisikö sanoa että onneksi, sillä vetinen ei pitkään maistu. Vähän happamuuttakin on maussa. Tölkin korkki oli sellainen nostalginen irtoava malli. 500 ml, > 4,5 %, 2/5

Rekolan Panimo Funky Luomu

Vapunvietto jatkuu belgityyppisen oluen nautiskelulla Hämeenlinnan Street Food and Moren terassilla. Mukava pieni baari hiljaisen kävelykadun päässä, ruokalista on mainio ja olutvalikoima on vähän erilainen. Oluen väri on samean punakuparinen, vaahto on kestävä ja tiivis. Tuoksussa on omenaa. Maku on vahva, hedelmäinen, hiivainen ja vähän luomu eli multainen. Jälkimaku on tunkkainen. 50 cl, 6,5%, 3/5

 

Malmgård Belge

Vapunodottelun aloitin kotimaisella kuparinvärisellä belgityyppisellä oluella. Väristä tulee mieleen heti sahti, tuoksu on maltainen. Maku on sahtimainen, hiivainen ja vähän makea. Sahtimaisuus katoaa kirkkauteen, jota mausteet täydentävät. Etiketissä luvataan hunajaisuutta ja sitähän kyllä alkaa maistellessa löytyä. Tyylikäs olut täydentyy tyylikkäällä pullolla ja etiketillä. Olut on kyllä belgihiivan ja sahdin sekoitus. Sahdiksi vähän liian kirkasta ja belgialaiseksi, no, belgialaista, eli hyvää. Alkoholi lämmittää loppuluisussa, ehkä lämpimämpänä olisi vielä parempaa. 28 EBU, 30 EBC, 50 cl, 8 %, 4/5

Saimaa Red Ale

Aurinkoisen päivän saunajuomaksi valikoitui lahjaksi saatu Saimaa Red Ale. Maitokauppaolut on kauniin punainen. Tuoksu on mieto, mutta maku on tymäkkä. Kuivuuden ja katkeruuden seassa on vähän toffeen makeutta, mutta yleisvaikutelma on todella kuiva, varsinkin jälkimaku on vähän niinkuin Saharaa. Pientä ohuutta kuitenkin makuhermot etsivät ja ovat löytävinäänkin. On hieno olut joka tapauksessa, paljon parempaa kuin panimon siiderit. 500 ml, 4,5 %, 4/5

Mufloni DIPA

Tsernobylin ja Suomi-Ruotsi 4-4 -jääkiekko-ottelun muistelua tukevoitti yksinkertaisesti nimetty kotimainen ale. Katkeruus on kohdillaan, vähän alkoholiakin taitaa olla maussa mukana. Tuoksussa on hedelmiä ja koivunlehtiä. Maussa vilahtaa vähän multaa ja puuta. Makeus tasapainottaa humalia.  Etiketti on kyllä ruma. Puumaisuutta on jälkimaussakin. 33 cl, 9,0 %, 5/5

Vormsi Tammine Õlu Estonian Stout

Musta virolainen stout päätti työviikon. Monenmoista matkailua sisältänyt viikko on mukava päättää kotioloissa hyvää olutta nauttien. Nautin oluen vähän ohjeita kylmempänä, mutta ei se haitannut. Vähäisesti vaahdonnut olut on pehmeää, ei ole hiilihappo ollenkaan. Pehmeän paahteisen tasapainoisen maun sisältä löytyy kuusennäreitä. Vähän alkoholikin pilkistää vaivaiskuusen juurelta, salmiakkiajauhe tuntuu kuusenneulasten seasta. Jälkimaku on vähän pisteliäs. 33 cl, 9 %, 4/5

Pyynikin Vahvaportteri

Päivä turistina Tampereella -kierros koukkasi Sokoksen Alkon oluthyllyn kautta ja sieltä ostoskoriin poimin paikallisen mustan portterin. Tuoksussa on vähän lakritsaa. Maku on lempeä. Paahteisuutta on mukavasti ja makeus pysyy aisoissa. Jälkimakuna sitten pientä humalaa, joka jättää makeuden keskelle mukavaa pisteliäisyyttä. Sanotaan että nyt on tasapainoinen olut. Etiketti on sekava kuten hetkeksi internetin sekoittanut (?) sotkukuva. EBU 38, 0,33 l, 7,5 %, 5/5