Näytetään tekstit, joissa on tunniste greippi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste greippi. Näytä kaikki tekstit

lauantai 21. syyskuuta 2019

Amager Kiss Of The Coppertail Florida Style IPA

Floridassa on pullollisen etiketin mukaan kuparihäntäinen hirviö, jonka kunniaksi tämä olut on tehty tanskalaisen Amagerin ja floridalaisen Coppertail Brewingin yhteistyönä. IPAn väri on sameahko oranssi, vaaahto on ohut mutta kestävä. Tuoksu on hedelmäinen. Maussa hedelmäkattaus on vahva, greippiä, persikkaa ja  sitruunaa, niistä muodustuu kuivahko mäntyinen ja lievän greippinen jälkimaku. Maltaan makeus on vähän karamellista. Ensin ajattelin että taas sellainen tavallinen IPA, mutta juoman vähentyessä se alkaa jotenkin koukuttaa. Oluessa on jotain maagista, tai ei nyt ihan magiikkaa mutta jotain. Pullollisen ostin tartolaisesta olutkaupasta.  33 cl, 6,5 %, 5/5

lauantai 17. elokuuta 2019

Anderson's Nelancholia New England IPA

Tarton Gambrinus Õllepoodista nappasin virolaisten oluiden hyllystä Andersonin NEIPAn. Tuoksu on reilun trooppisen hedelmän lisäksi grillauskastiketta. Väri on sameaa ruskeaa, vaahtoa on kaataessa, juodessa vähän. Maussa ei ole grillauskastiketta, vaan trooppisia hedelmiä, hunajamelonia, ananasta, makeampaa greippiä. Humalat jää taustalle. Jotain mausteita on kyllä mukana, humalat hiipivät  mukavan mietona lopuksi mukaan. Paranee juotaessa, täytynee ostaa Alkosta jos tulee vastaan, etiketissä kun oli ihan suomeksi kerrottu että ohramaltaan lisäksi mukana on vehnää ja kauraa. Ei tämä melankoliaa aiheuta. 0,33 l, 7,7 %, 4/5

keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Hedönist Ne Ne Ne Ne IPA New England IPA

Hedönistit lähettivät maisteltavaksi punaisen laatikon, jonka sisällä oli neljä erilaista IPAa. Paketissa kyljessä oli kaikenlaista hauskaa tekstiä ja se oli nimetty Hedönist Unapologetic Indulgence Tasting Set All Hail India Pale Ale 4 x Boom IPA 4packiksi. IPA-boxin NEIPA-versio on yllättävän tumma. Vaahtoa on vähän, se on valkoista. Olut on humalaista, kuivaa ja vähän jopa puumaista. Neipojen hedelmäisyyttä on varsin vähän, tai ne ovat suuntautuneet kovasti sinne greippi ja sitruuna-akselille. Jos unohtaa odottavansa hedelmämehua ja ajattelee vaan että kyseessä on katkera IPA, niin olut on ok, ainakin se kaatui nopeasti, lasin pohja näkyi ennenkuin arvostelun sai kirjoitettua. Jälkimaku on humalainen. Hedönisteillä on kyllä hieno asenne, unapologetic.  330 ml, 5,5 %, 4/5

keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

First IPA

Budapestin ykkösrauniobaariin piti päästä uudestaan. Pari iltaa sitten tsekkasin paikallisen First-panimon pubin ja siellä kahvimukista nautittu Fake Coffee nosti panimon tuotokset odotusarvomittarissa tappiin. Szimpla Kertissä nautittu saman panimon IPA on aika kirkkaan oranssia ja vaahto on normaali. Tuoksu on miedon havuinen. Maku on täyteläisemmän havuinen. Humalia on kyllä miellyttävästi. Oluen juonnissa oudointa oli että pikkukärpäset pitivät oluesta tai tuopista todellla paljon, ehkä baarimikon kaatotyyli helpotti kärpästen ihastusta. Pikkaisen greippiä tuo mukavaa piristystä. Heh, kärpäset eivät jaksa koko tuopillista vaan putoilevat vähitellen. 0,5 l, 5,6%, 4/5





tiistai 16. huhtikuuta 2019

RPS Scissors Indie Pale Ale

Kivi-paperi-sakset-arvontaa ei tarvittu kun arvoin tämän oluen kaupan hyllyltä ostoskärryihin. Jonkun verran on tullut luettua hyviä arvioita tästä kuopiolaisesta panimosta. Etiketissä sanottiin että oluen maustamisessa on käytetty verigreippiä, joten olut näytti heti vähän punertavalta. Vaahto on tiivis valkoinen kerros, joka kestää oluen juomista. Tuokussa on hedelmäisyyttä, maku korjaa hedelmäisyyden suunnaksi greipin eli tietysti piti sanoa että verigreipin. Humalia on reilusti, kuivuutta riittää. Verigreipit kantavat makua pitkälle ja pitkään. Greippisyys hallitsee. 330 ml, 5,4 %, 4/5


perjantai 5. huhtikuuta 2019

Pruulius G-Punkt Greibine IPA

Työpisteeni on G-rakennuksessa, sen kahvihuoneen nimi on G-piste. Sama nimi on osunut virolaiselle greippiselle IPAlle. Olut on väriltään kauniin oranssi ja vaahto on tiivistä valkoista ohutta kerrostumaa. Tuoksu on hedelmäinen. Greippiä on selvästi maussa, ei se nyt peitä humalointia, mutta jotenkin humala ja greippi täydentävät tai vähän niin kuin neutralisoivat toisiaan, eli olut on helppoa juotavaa.  Ehkä greippi kuitenkin valloittaa maata eniten. Paranee koko ajan juodessa. Alkoholia ei edes huomaa.  Taisin ostaa oluen Tarton jostain olutkaupasta, miksen ostanut kahta. Onnistunut on. 330 ml, 6,9 %, 4/5


tiistai 8. tammikuuta 2019

Käbliku El Jefe The Grapefruit Dope

Donald Trumpin näköinen hahmo sanoo virolaisen hefeweizenin etiketissä Make Beer Great Again. Olut on kirkasta keltaista olkea. Tuoksussa on hiivaa. Suussa tuntuu ensin reippaat hiilihapot. Makuna on sitrusta tai lempeää greippiä. Hiilihapot tuntuvat pitkään. Pientä happamuutta ja kalkkia maistuu ohuen hiivan rinnalla. Greippi on ehkä parasta, mitä oluissa on ollut. Hiiva ilmestyy aina välillä tasapainottelemaan hyvän ja pahan välille, kaatuen onneksi hyvälle puolelle.  IBU 13, 330 ml, 5,6 %, 4/5

lauantai 22. syyskuuta 2018

Brewdog Elvis Juice Grapefruit Infused IPA

Päivän maalailut päättyivät yllättäen kun toisen kerroksen maalaaminen onnistuukin vasta 16 tunnin päästä, joten laitetaan vähän Elvistä soimaan. Greippinen BrewDogin IPA tuoksuu pullonsuusta greippiseltä. Vähän samean ruskeaa olutta heikolla vaahdolla kaatuu lasiin. Maku on hedelmäisen makea ja samalla greippisyys tuo vähän kirpeyttä. Greippi on mieluummin makeaa kuin hapanta. Jälkimauksi jää reilusti enemmän sitä hapanta greippiä. Elvis-mehu, kai tämä on vähän menumaistakin? 330 ml, 6,5 %, 4/5

lauantai 15. syyskuuta 2018

Tanker Sound Check Pale Ale

Virolaispanimon pale ale kuohuaa reippaasti, pakko ryystää liiat kuohut lasista pois. Kellertävän oranssi olut on vähän sameaa. Tuoksussa on sitrusta. Maku on humalainen, sitruunainen. Kitalakeen jää greippiä. Aika osuvasti sitrukset ja humalat ovat liittoutuneet. Suussa tunnelma jää vähän ohueksi, jälkimaku on täyteläisempi. Maussa vilahtaa vähän hiivaista sävyä, hiilihappo poreilee reippaasti. 330 ml, 4,6 %, 4/5

lauantai 18. elokuuta 2018

Satyr Brews Menace IPA

Maalin kuivumista odotellessa taukojuomaksi nappasin ateenalaisen panimon west coast IPA -tyyppisen oluen. Kauniin samean oranssi matkamuisto-olut Ateenan Brew Street-olutkaupasta ei erityisemmin kuohua, pullon pohjalle jäi alkuun hiivaa. Tuoksu on hedelmäinen sitruspommi. Maku on makeampaa greippiä, humalaa, purevaa humalointia. Suu jää vähän poreilemaan raikaasta kitkeryydestä, samalla kun nieluun kadonnut olut kuivattaa suun. Kiva greippinen olut todistaa että Ateenassa osataan. IBU 40, 330 ml, 5,2 %,  5/5

lauantai 11. elokuuta 2018

Strange Brew Strange Years One Year Anniversary IPA

Ateenalaisen Strange Brew -panimon yksivuotisjuhlaolut rentoutti maalausurakan pakollisella tauolla, maalin kuivumista pitää odottaa huomiseen saakka. Väri on samea keltaiseen taittuva, sanotaan että oikein kaunis. Tuoksussa on hedelmiä. Maku on pirteä, hedelmiä on paljon, ananasta ja greippiä mukavasti. Humalia on reippaasti, ne ovat pehmeitä ja täyteläisiä. Maku on täydellisesti tasapainossa. Jälkimaussa ilmestyy vielä vähän eucalyptusta. Ateenalaiset osaa juhlistaa synttäreitään hienolla oluella, etikettikin on kiva. 0,33 l, 7,3 %, 5/5

lauantai 23. kesäkuuta 2018

Ruosniemi Piirimyyjä APA

Uudistuneen etiketin sisältä löytyi tehokas piirimyyjä. Sameahkon oranssi APA tuoksuu hedelmäiseltä. Vaahto on valkoinen, sitkeä, mutta pieni. Maussa yllättää reilu puumaisuus, aika kuivattavaa. Greippi vahvistaa otettaan juomasta pikkuhiljaa, lopuksi maku on aika greippinen. Greipin takana väijyy eucalyptus-puun pihkaa. Katkeruus vahvistaa jälkimakua. 33 cl, 5,2 %, 4/5

lauantai 9. kesäkuuta 2018

Espoon Oma Panimo Cheers From Metro IPA

Sellon Alkosta ostettu matkamuisto Espoosta on melko vaaleaa, kellertävään taipuvaa vähän sameaa IPAa. Pullo tuntuu todella isolta, etiketissä on taas postikortti Espoosta. Tuoksussa on vähän greippiä. Vaahtoa on vähän. Maku on ensihörpyllä vähän vaimea, runsas hiilihapotus ehkä taittaa terää. Lopulta greippi ja mäntyhalko saapuvat laiturille, mukavasti ehtivät mukaan metroon ennen ovien sulkeutumista. On sanottu että Espoossa ei oikein ole mitään omaa juttua, mutta onhan siellä ainakin oma panimo ja sen metro. Lopulta puumaisuus hiukan häiritsee. 0,5 l, 5,0 %, 4/5

perjantai 18. toukokuuta 2018

Two Chefs Brewing Funky Falcon Pale Ale

Amsterdamilainen panimo on maustanut alea sitruunaruoholla. Samean oranssi olut kuohuaa vaimeasti. Tuoksusta on moneksi, hiivaa, hedelmiä, mausteita, sitruunaa ja mitä vielä. Maku on alkuun vähän metallinen. Sitten tuntuu hapan sitrus, ei kuitenkaan ihan greippi, vaan olisiko sitruunaa enemmän. Mausteita on humalan katkeruuden joukossa, maku on kattava. Maku jää vähän poreilemaan kielen päälle, olut jää lämmittämään miestä. Erikoinen makuyhdistelmä, ihan hyvää, hapantahan tämä on. Ei ole ihan tavallista olutta lähellä tämä. Two Chefs -panimo näyttää nettsivujensa ja oluidensa mainosten mukaan olevan ihan kiinnostava tapaus. 6 EBC, 22 IBU, 33 cl, 5,2 %, 4/5

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Walhalla Shakti Double IPA

Amsterdamilainen Walhallan panimo nimeää oluensa jumalien mukaan. Double IPA on nimetty hindulaisen naispuolisen jumalallisen energian, Shaktin mukaan. Olut on kirkkaan keltaista, kun pihan kevätsiivouksen jälkeen sen aurinkoisella terassilla kaadoin lasiin. Vaahto on kestävää valkoista. Tuoksu on sitruunaista. Maun humalapommi ei ole aloittelijoille, vaikka katkeraa humalaa on todella paljon, niin katkeruus ei kuitenkaan ole liiallista, vaan pehmeää. Humalat ovat hedelmäisiä, maku on greippinen ja simamainen. Pullon pohjalla on jonkin verran hiivaa,  Maku on puhdas ja miellyttävästi makea. Etiketti kertoo että olut on kuivahumaloitu Sorachi Acella. 14 EBC, 90 IBU, 33 cl, 8,8 %, 5/5

tiistai 9. tammikuuta 2018

Labietis Trīs Indiāni

Riikan keskustan kioskista nappasin pari olutta. Isoissa pulloissa oli Labietis-panimon oluita. Ensimmäisenä saunaolueksi valikoitui american pale ale. Tuoksu on hedelmää, vaahto on valkoinen ja iso, väritys on keltainen ja kirkas. Maku on sitruuna tai oikeastaan lievää greippiä. Maku on miellyttävä lievää katkeroa, vähän sementtiä välillä. Pientä ohuutta joka jälkimaussa muuttuu miellyttäväksi humalaksi. Hiilihappoa on aika paljon, mutta ei häiritsevästi. Onhan tämä tosi hyvä kioskiolut. 0,5 l, 5 %, 4/5


torstai 4. tammikuuta 2018

To Øl Reperationsbajer

Tanskalaisen panimon gluteiiniton olut on punaista sävyä kuultavaa ruskeaa olutta. Tuoksu on hedelmäinen ja vähän saippuamainen. Mäntymetsän hongista kasvaa greippejä, tulee mausta mieleen. Humalat jäävät kitalakeen kipristelemään. Maussa on myös kuivan ikihongan kuivaa puuydintä. Muut maut jäävät jälkihehkussa piiloon humalan taakse. Oluen nimi viittaa korjaussarjaan, eli krapulaolueeseen. Etiketin mukaan sopii hyvin Kööpenhaminan Nørrebrolaisen Rat Bazookan kanssa nautiskeltavaksi, kyseessä on toivottavasti pizza. Etiketissä mainitaan vielä että olut on pantu panimon hyville suomalaisille ystäville yhteistyössä Diamond Beveragesin kanssa. 33 cl, 5,5 %, 4/5


torstai 30. marraskuuta 2017

Nøgne Ø Asian Pale Ale

Sellon Citymarketin valikoimasta löytyi Nøgnen Øtäkin. Asian Pale Ale on sitruunaruoholla maustettua pale alea. Etiketissä on maininta 10 IBU, mikä on yllättävän vähän. Olut on kaunista, vähän sameaa oranssia, tiivis valkoinen vaahto. Tuoksussa on vähän saippuaa. Ensihörppy tuntuu vetiseltä, pientä pettymystä ilmassa. Parin maisteluhörpyn jälkeen sitruunainen raikkaus täyttää ikenet, greippiä poskiin, vähän kirpeää pepsodenttia ja mausteina vielä jotain virkistävää yrttiä. Kesäpäiviä odotellessa tämä tuo kyllä kesän mieleen. Sitruunaruoho ja olut, ei ihan ensimmäinen yhdistelmä mikä tulee mieleen, mutta eipähän ole huonoa. IBU 10, 330 ml, 4,5 %, 4/5

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Tuatara Sauvinova Single Hop Pale Ale

"So say goodbye to Sauvignon Blanc. Say giddya to Sauvinova." sanoo uusiseelantilaisen tuatara-liskon mukaan nimetyn panimon pullollisen etiketti. Pullo on saanut vaikutteita liskolta, röpöläinen pullo on hieno, olisikohan pitänyt juoda pullonsuusta, kun on niin mukavan tuntuinen röpöläinen pullo. Oranssisen samea olut muodostaa päälleen valkoisen pienikuplaisen vaahdon. Tuoksu on lievästi hedelmäinen. Maku on greippinen, jotenkin yksioikoinen, ei voi laimeaksi tai ohueksi haukkua, mutta jotenkin tuli mieleen että kuinka kauan oluen rahtaus Uudesta-Seelannista Suomeen kestää. Best before oli kuitenkin 3 kuukauden päässä. Välillä pohtii että tämä on laimeaa, mutta humalaista. Oluen nappasin Hämeenlinnan Hämeensaaren Citymarketin mainiolta oluthyllyltä. Ihan pullon perusteella ostin, ei ollut pettymys, mutta ei ihan napannut täysillä. 330 ml, 4,7 %, 4/5


lauantai 14. lokakuuta 2017

Hopping Brewsters Thunder Chief

Kaupunkikierroksen lomassa poikkesin Hemingwaysiin katsastamaan oluttarjontaa ja sieltähän löytyi akaalaisen Hopping Brewstersin valikoimaa kattavasti. Lasiin valikoitui hanassa ollut vuoden 2017 parhaaksi olueksi valittu Thunder Chief.  Vähän samea olut muodostaa tiukan pitsiksi muuttuvan vaahdon. Tuoksu on hedelmäinen. IPA on selkeää ja humalat jäävät kutittelemaan nielua. 120 IBUa tuntuu pehmeältä, selkeää pehmeää greippiä, puumaisuus kummittelee hörppyjen välillä. 0,4 l, 5,4 % 4/5