Prykmestar Kaura Stout

Tyylikkään pullon sisällä on tummanruskeaa olutta. Maku on ohuehko, eikä kyllä vastaa omaa näkeymystäni stoutista, mieluummin brown alea. Olut tuntuukin suussa ohuelta, lievästi tulee mieleen joku lautasen kulmalle jäänyt papu, jonka sitten lopuksi kiltisti haarukoi suuhunsa. Mutta oluttahan tämä kuitenkin on, nähtävästi kaura ei ole sopivaa oluen panemiseen. Lievää paahdetta hiipii lopuksi mukaan, mutta maku on lievä, vähän tahmeaa makeutta, liian kiltti olut. 50 cl, 5,0 %, 3/5

Mikkeller American Dream

Saunaolueksi valitsin jonkun aikaa vuoroaan odottaneen Mikkellerin vaalean oluen. Onko tämä nyt sitten APA, IPA, humalainen pilsner vai humalainen lager. Tuoksusta kun lähtee analysoimaan niin ollaan vahvasti humalaisen mäntymetsän ja sitruunan kombossa. Maku tuo mieleen ensimmäiset  maistamani BrewDogin IPAt, tai sen tunnelman kun humalat täyttävät takaposket ensimmäistä kertaa oikein kunnolla. Jälkimaku on totaalisen kuiva, eli täydellinen siinä mielessä että vain seuraava pullollinen tätä voisi tuon kuivuuden poistaa. Humalapylväs yltää nielusta vatsaan saakka.  Suomalaisista maitokaupoista tätä on joskus myös saanut, täytyy alkaa taas tarkkailemaan lähikaupan oluthyllyä sillä silmällä että siellä voi tosiaan olla herkkuja tarjolla. De Proefin panimo on mainittu takaetiketissä. 330 ml, 4,6 %, 5/5

Lammin Sahti Ruisrääkkä

Alkon käsityöläisolutkattauksesta löytyi yksi hämeenlinnalainenkin olut, lammilainenhan se on oikeasti. Põhjalakin on tehnyt oman versionsa tästä rääkkyjästä. Lammilainen versio hennosti läpikuultavan mustaa. Ruista löytyy mausta, ehkä voisi korvata ruisleivänkin tällä. Makua on paljon, mutta jotenkin on niljakkaan makeaa, tulee mieleen vähän ylikypsät luumut. Ei oikein uppoa, sahti on kyllä parempaa. Olut unohtuu samantien kun sen nielaisee, jälkimaussa on pientä alkoholin lämmitystä ja sopivaa kitalaen maustamista. 33 cl, 7 %, 3/5

Mufloni Imperial Stout

Alkon käsityöläisoluiden tummien oluiden huippu taitaa tulla Porista. Yllättävän alkoholipitoinen, sitä ei kylläkään maista. Paahteinen musta tahmaava mönjä on sopivan katkeran makeaa. Alun vaahto on kyllä lähellä täydellisyyttä, mutta katoaa vähän liian nopeasti. Kahvia on maussa aluksi, sitten vähän lakritsaa, vähän kuivaa, mutta makeus sitten korjaa nuo ongelmat. Stadin Panimon American Imperial Porterin viereen kirjaan tämän Alkon ostoslistaani, toivottavasti tätäkin alkaisi saamaan pysyvästi Alkosta. Alkossa ollessani yksi nuori mies totesi tyttöystävälleen valitessaan yhden oluen käsityöläisoluthyllystä, että tämä on kiinnostava. Itse meinasin jättää tämän oluen väliin, mutta onneksi otin onkeeni tuon puolueettoman mielipiteen, Ei tämä ehkä ole mielenkiintoinen, vaan todella hyvää vaan.  33 cl, 10,0 %, 5/5

Iso-Kallan Panimon Salmiakki Porter

Alkon käsityöläisolutkattauksen toinen musta erikoinen olut on Iso-Kallan salmiakilla maustettu portteri. Tuoksussa uskottelen itselleni että salmiakkia se on, mutta en tiedä oliko se sitä. Itseni saan kuitenkin siihen nostagiseen tunnelmaan, että mieleen muistuu pikkupoikana kioskilta ostettu pieni muovinen pussi, jossa oli kulmassa reikä pilliä varten. Pillillä sitten imettiin salmiakkia. Tästä oluesta en kyllä oikein löydä salmiakkia. Kuivaa olutta, vähän hapanta, makeutta ei ole, yleisvaikutelma suussa on ohut ja vähän suolainen. Pientä pettymystä on kyllä ilmassa, vähän niin kuin pikkupoikana kun erehtyi ostamaan sieltä kioskilta niitä vääränlaisia merkkareita. 0,5 l,  6,7 %, 2/5

Laitilan Lakritsi Portteri

Hilpaisin ihan tämän oluen takia Hämeenlinnan Citymarketin Alkoon. Tiistai-ilta ei selvästi ole kauppapäivä, hiljaista oli. Alkon hyllyssä oli hieno kattaus käsityöläisoluita. Laku-portterista ajattelin että itseni kaltaiset lakunystävät voisivat innostua liikaa oluesta ja tyhjentää hyllyn. Onneksi olutta oli vielä hyllyssä reilusti. Olut on mustaa, vähän ruskeaan taittuvaa. Maku oluessa on aluksi vaimea, mutta sitten lakritsi täyttää koko suun. Maku heijastelee vähän enemmän salmiakkia, kuin aitoa Kouvolan lakua. Laku tai salmiakki peittää lopuksi kaiken muun, mutta pohjaa kohden ei muuta enää odotakaan. Kyllä tätä pullollisen juo ja toisenkin tulevaisuudessa. Speciaaliolut kyllä koukuttaa, mutta ei kerralla liian paljoa jaksa. 33 cl, 5,4 %, 4/5

Ööbik J. R. Schramm'i Keller Pühaste

Tartolaisen olutravintolan ja panimon yhteistyönä on syntynyt kuivahkoa mustaa portteria. Olut on mustaa ja yllättävän hiilihappoista. Vaahto on heikko. Etiketissä sanotaan että makuina löytyy vaniljaa ja kaakaota, hiivana on käytetty lager-hiivaa, eli kyseessä on tavallaan tummaa lageria. Siinä kategoriassa olut olisi kyllä ihan huippua. Kaakao kyllä maistuu kuivana, vanilja lienee jossain taustalla. Tuoksussa on mallasta, mutta maussa sen makeus on kohtuullista. Hiilihaposta huolimatta maku on pehmeä. Etiketti on tyylikäs, ööbik tarkoittaa muuten satakieltä. Etiketissä sanotaan pakkauskooksi 0,33 cl. Ehkä tuo on vähän vaatimattomuutta. 0,33 cl, 6,0 %, 4/5

Hercules Double IPA Great Divide Brewing Co

Pullollinen hyvää olutta on löytänyt voittajansa, parempaa on pullollinen hyvää olutta perjantai-iltana. Amerikkalainen DIPA Denveristä tuoksahtaa makealta ja maltaiselta reilulla havukattauksella. Maku on kuin käkkärämännystä, jossa kasvaa sitruunoita. Alkoholi on taas saatu kummasti syrjäytettyä, mutta vähän alkaa miettimään että onko tämä katkero alkoholia. Leveä maku hidastaa huikkatiheyttä. Makeus löytyy parin huikan jälkeen, pitää maistella hitaasti. Tuntuu jotenkin raskaalta ja liukkaalta suussa. Väritys on vähän likaisen oranssi, vaahto on ohut, mutta kestävä. Tuhtia katkeroa, olisiko mukana vielä jotain pippuriakin. Mausteisuus, katkero tai alkoholi lämmittää nielussa, ei ole aloittelijoille tämä olut. On maisteltava tarkkaan että tietää mitä arvioksi laittaa. Ei ollut DIPAton tammikuu, ei. 85 IBU, 355 ml, 10,0 %, 5/5

Mikkeller Stateside IPA

Pullollinen hyvää olutta kyllä piristää mieltä. Syntymäpäivälahjaksi saatu IPA oli jäänyt olutkellariin odottelemaan vuoroaan. Ruskehtava sameahko olut kehitteli suojakseen hienon kestävän vaahdon. Maku on havuinen ja pihkainen, yksinkertaisen hyvä. Katkeruutta tasaa jotenkin piilevä makeus. Jälkimaku kiertelee takaikenissä vaatien seuraavaa kulausta. Pullollinen hupenee pian, joten on vähän kiusattava takaikeniä pidemmällä huikkavälillä. Takaetiketissä mainittiin taas De Proefin panimo, tuntuu olevan aikamoinen tae hyvästä oluesta. 330 ml, 6,9 %, 5/5

Tsingtao 1903 Augerta

Kiinan agentin setistä valitsin parhaimman näköisen oluen. Tölkissä olikin sellainen vanhanaikainen repäisykorkki, ihan nostalginen tunnelmahan siitä iskeytyi. Olut on vaaleaa, varmaa, ei todellakaan yllätyksiä. Metallinen maku, mutta muuta makua ei sitten löydykään. Ehkä tätä menee Kiinan helteissä helpostikin muutama tölkillinen, Suomen tammikuisessa liukkaudessa ei kaipaa toista. Mukavaa näiden kiinalaisten oluiden nimien arvailu on.  500 ml, 4,7 %, 2/5