To Øl Reperationsbajer

Tanskalaisen panimon gluteiiniton olut on punaista sävyä kuultavaa ruskeaa olutta. Tuoksu on hedelmäinen ja vähän saippuamainen. Mäntymetsän hongista kasvaa greippejä, tulee mausta mieleen. Humalat jäävät kitalakeen kipristelemään. Maussa on myös kuivan ikihongan kuivaa puuydintä. Muut maut jäävät jälkihehkussa piiloon humalan taakse. Oluen nimi viittaa korjaussarjaan, eli krapulaolueeseen. Etiketin mukaan sopii hyvin Kööpenhaminan Nørrebrolaisen Rat Bazookan kanssa nautiskeltavaksi, kyseessä on toivottavasti pizza. Etiketissä mainitaan vielä että olut on pantu panimon hyville suomalaisille ystäville yhteistyössä Diamond Beveragesin kanssa. 33 cl, 5,5 %, 4/5

Eviltwin Brewing Sanguinem Aurantiago

Limutölkiltä näyttävän tölkin sisältö on vaalean keltaista. Jaffa-etikettiä muistuttavassa etiketissä sanotaan että veriappelsiiniä on lisätty. Vaahto on hätäinen. Maku on hapahko, poreileva, sitruunainen, puhdas ja selkeä. Etiketti ei valehtele, sillä aika lähellä limuahan tämä on. Maitokauppaolueksi olen näitä lähikaupasta ostettuja oluita kutsunut, pitänee miettiä tuon termin tarkentamista, perinteinen maitokauppaolut ja uudenlainen maitokauppaolut. Maistuukohan tässä vähän kanelikin. Jos kesällä ei haluaisi juoda kunnon olutta, niin tämä on ihan hieno vaihtoehto. 12 FL. OZ., 3,25 %, 4/5

Austmann Epic Mannus & Blodøks Immortal Imperial Stout

Vuoden 2017 viimeinen blogitus on norjalaisbelgialaisen yhteistyön tulos: eeppinen portteri. Nautiskelu alkaa yllättävän voimakkaalla sihahduksella. Mustan oluen päälle kertyy kaadettaessa kunnioitusta herättävä samettinen vaahtohattu. Maku on tiivis, tummapaahteinen kahvikupillinen yhdistettynä humalointiin. Hiilihappo keventää paahdetta. Eeppistähän tämä on. Ostin oluen Alkosta, onneksi ostin kaksi pullollista. Toista voisin best before -merkinnän mukaan säilytellä vuoteen 2027 saakka, ei taida  säilyä siihen saakka. De Molen -panimon kanssa tehty yhteistyö taitaa pakottaa kaikki onnistumaan,  Austmann Bryggeriitä pitää alkaa seuraamaan. Etiketin rohkeat lupaukset: eeppinen ja kuolematon, eiköhän ne olleet aika oikein. 330 ml, 8,8 %, 5/5

Nøgne Ø Julequad 2017 Belgian Quadrupel

Norjalainen jouluolut on tummanruskeaa. Tuoksu on vähän lakritsainen, reilusti mallasta ja joulun hedelmiä, luumukiisseliä. Maku on samanlainen, täyteläistä mallasta on reilusti ja tummia hedelmiä. Etiketissä mainitaan muscovadosokeri tuo varmasti tuota huuliakin tahmaavaa makeutta, siirappia. Alkoholi lämmittää nielua, täyteläisyys tuntuu vatsassa saakka. Jälkiruokaolueksi tämä lienee tarkoitettu, ei kyllä sovi suomalaisen ylensyönnin päälle, siksi joinkin tämän ihan iltapäiväolueksi. Aikamoinen makupommi. EBC 150, 28 IBU, 0,33 l, 10 %, 4/5

Mustan Virran Panimon Santa Olaf Christmas Ale

Joulupukin pajassa valmistettu olut täytyy maistella joulutunnelmissa vielä. Arvatenkin joulupukkia oli Alkossa miellyttänyt apteekkipullon ulkomuoto, mutta sisältökin on kyllä hyvää. Väritys on tummanruskeaa, valoa vasten kajastaa vähän punaista. Maku on miellyttävän lempeän paahteinen. Poskiin jää vähän humalaa ja  kielen päälle vähän makeaa, jälkimaussa on kuivuutta. Paahteisuus on onnistuttu vangitsemaan hienosti. 0,33 ltr, 4,9 %, 4/5

Mikkeller Do They Know It's Christmas

Mikkellerin versio jouluoluesta ei ole ollenkaan perinteisellä tavalla jouluolut. Väri on tummaa oranssia ja vaahto on tiivis samettimatto. Tuoksussa on hedelmäistä mallasta ja makeutta. Maussa on humalaista katkeruutta, mangoista hedelmää, orastavaa makeutta. Joulun mausteita tässä ei ole, vaan ihan kunnollinen amber alehan tämä on. Etiketissä määritellään oluttyypiksi holiday pale ale, olisiko sitten HPA. De Proef mainitaan panopaikaksi, belgialaistanskalainen osaaminen näkyy, olisiko tuoksussa sitten ollut vähän hiivakin. Joulupukille kiitoksia mukavasta joululahjasta, pukki olikin ymmärtänyt hyvin mikä blogittajaa kiinnostaa. 330 ml, 5,5 %, 5/5

Põhjala Talveöö Baltic Porter

Põhjalan Öö-oluita olen kehunut paljon, joten jouluaaton Monopoli-kierroksen päätteeksi iltapäiväoluteksi valittu Talveöö kohtasi heti alkuun kovia odotuksia. Olut kaatui oudosti vaahdottomasti lasiin, väri oli täysin musta. Tuoksussa vallitsee yllättäen kookos ja yleinen paahteisuus. Etiketissä lupaillaan myös kardemummaa ja vaniljaa. Kyllä niitäkin voi löytää makupaletista, vaniljaa ainakin. Olut on täyteläinen. Suutuntuma vaihetelee ohuesta öljyiseen, jälkimaku tuntuu paksummalta, paahteiselta mausteelta. Mausteita on reilusti, makeahkoa, puolen lasin jälkeen olen havaitsevani kardemummankin. Mausteisuus on äärirajoilla, vahva olut on juotava hitaasti, joten mausteisuuteen voisi myös tottua, mutta ei totu. Maku on kuitenkin kokonaisuutena pehmeää ja miellyttävän puolelle jäävää, sopii kerran vuodessa juotavaksi. 0,33 l, 9 %, 4/5

Nomad Brewing Nuts Freezing Frost Biting Tongue On Frozen Pole Winter IPA

Arkihuolet on takana, kinkku on grillissä ja kädessä on talvi-IPAa, olosuhteet ovat kunnossa. Alkon jouluhyllystä poimittu suomalainen talviolut on läpinäkymättömän oranssia, tiiviillä valkoisella vaahdolla. Tuoksussa on tropiikkia ja sitruunaa. Maussa on sitruunaa ja havuista humalaa, miellyttävästi. Jälkimaku on humalainen, pitkä, vähän kuiva. Ihan kunnon IPAa, ilman mitään joulumausteita, täyteläistä. Olisipa joulun jälkeen alennuksessa, eihän sitä tiedä mihin kaikkeen uusi alkoholilaki vielä taivuttaa. 330 ml, 6,0 %, 5/5

Amundsen Bryggeri Run To The Pils Craft Pilsner

Run to the pils -oluen nimeä voi mielessään sanoa ilman tiettyä sävelkulkua. Tölkki on topless-mallinen ja olut kaatuu lasiin kauniin samean oranssina, vaimeahkolla vaahdolla. Tölkki oli sattumalta aivan ääriään myöten täysi, mikä pakotti taas testaamaan tölkistä juomisen mukavuutta: ei vieläkään houkuttele. Tuoksu on raikas. Maku on myös kevyen hedelmäinen, sitruunaan viittaava. Humalaisuus tuntuu keveältä, mutta suuhun kyllä jää lievää katkeruutta. Jälkimaku tuntuu ensin olemattomalta, mutta seitinohut miellyttävä katkeruus jää kitalakeen. Vähän liian kevyt olut vuoden pimeimpään päivään. 330 ml, 4,7 %, 3/5

Tornion Panimo Original 1964 Lager

Tästä alkuperäisen Lapin Kullan etiketistä tulee mieleen se vanha kunnon Lapin Kullan etiketti, nykyäänhän logona on sellainen heinekenmainen tähti. Olut kaatuu lasiin puhtaan kirkkaana, pienivaahtoisen oluen tuoksu on vaimea. Maku on pilsneriin viittaava, aluksi tuntuu vähän serkkunsa kaltaiselta vaimealta, mutta pikkuhiljaa löytyy potkua. Hiilihappoja on kohtuullisen paljon. Paranee kyllä koko ajan juodessa, vähän heinää ja mallasta, humalan kipristelyä. Lopussa tuntuu että huuliin jää jotain makeaa. 330 ml, 4,7 %, 3/5

Thornbridge Cocoa Wonderland Chocolate Porter

Thornbridgen oluita on tullut maisteltua ja kehuttua aikaisemmin, joten odotusarvot olivat koholla. Kaakaoportteri on pullosta kaadettaessa aika ohutta, mutta jotenkin taikaiskusta lasissa olut vaikuttaa melkein mustalta. Tuoksu on suklainen. Tuoksu on todella voimakas, sen huomaa joka kerta juodessa. Suklaa jyllää maussakin, etiketin mukaan kahvin paahteisudeen pitäisi tasapainottaa makua. Aluksi tuntuu että suklaata on liikaa, loppua kohden alkaa tottua ja kyllä sitä paahteisuutta on mukana. 330 ml, 6,8 %, 4/5 

Fiskarsin Panimo Tervahauta Savuportteri

Savuinen portteri on mustaa ja vaahtoa tyylikkäästi. Tervahauta sopii varmasti kinkun kylkeen. Tuoksu on savuinen. Ensi kulaus välittää mieleen vetisyyttä. Vetisyys kyllä katoaa pian onneksi. Tervahauta paljastaa luonteensa, maku on tervaisen savuinen. Makeutta on taustalla, mutta voimakas yrttinen katkeruus jättää sen taustalle. Tervahauta syvenee juodessa, oikein paahtuu. Jälkimaku on paahteinen vähän humalainenkin. Pullollisen vajetessa ei voi enää uskoa että tässä olisi ollut jotain vetisyyttä. 33 cl, 4,7 %, 5/5

Fat Lizard Smooth Lava Red Ale

Espoolaisen lihavan liskon panimon red ale on pakattu topless-tölkkiin. Pakkohan sellaista on testata. Tölkin lähes koko yläosa lähtee korkkina irti ja tölkistä voi juoda kuten lasista. Testatessa vähän mahdollisesti terävät reunat pelottivat, mutta aukko on se verran syvällä että huulet tai kieli ei sinne ihan vahingossa eksy. Itse olut vaahtosi heti tölkissä jo reilusti ja lasiin kaadettaeessa tiivis vaahdotus jatkui. Väri on tumman oranssia. Tuoksuu oikeastaan hedelmäiseltä, maku on katkerampaa. Etikettitekstissä luvataan pehmeyttä, kyllä sitäkin on mutta mukana on myös reilusti puumaisuutta. Hiilihappo tuntuu  reilusti, makeutta on sopivasti, aika täyttävältä vaikuttaa. Jälkimaku on katkerahko. 0,44 l, 4,7 %, 3/5

Lapin Panimo Josef K. Savustettu Lager

Sellon Citymarketin loputtoman tuntuisesta olutvalikoimasta ostoskärryyn oli siirtynyt myös rovaniemeläistä savustettua lageria. Oluen väri on samea vaaleanruskea, tuoksussa on savua, vaahtoaa aluksi mukavasti. Sahtimaisuutta löytyy, lievää kitkeryyttä, vahvaa makua. Jälkimaussa on sahtia edelleen tai onko se vain tuota lievää savuisuutta. Vahvasti makuja jää nieluun, jälkimaku viipyilee pitkään. Hiilihappohan se onkin joka tuntuu vähän oudolta. 330 ml, 4,2 %, 4/5

Mežpils Tumšais

Zviedru Vārti -ravintola on tietysti nimensä mukaisesti  Ruotsalaisen portin vieressä Riikan vanhassakaupungissa ja sieltä löytyi hanasta tummaa olutta. Täydellinen ulkonäkö koostuu mustasta väristä ja kermaisesta vaahdosta. Ensihörppy vähän paljastaa etttä kyse on ison panimon tuotoksesta. Eipä löydy sivumakuja eikä virheitä, monet muutkin maut on suodatettu pois. Viileähkö olut maistuu vähän maltaalta ja olisiko vähän karamelliä. Lievä maku jää kuitenkin muhimaan nieluun, vähän liian helppo. 50 cl, 5,8 %, 2/5