Tempest Red Eye Flight

Musta olut Skotlannista kaatuu lasiin heikosti ruskeaa vaahtoa muodostaen. Tuoksuu kahvilta. Maku on ensin kahvinen, sitten humalainen, lievää kitkeryyttä ja paahdetta. Konvehtirasian tummin konvehti tulee mielen tai sellainen kahvipapukarkki, josta ei oikein tiedä että onko se edes hyvää, mutta arviota tehdäkseen pitää syödä pussillinen. Makeuttakin löytyy, maku on vahva ja tunnelma on täyteläinen. Vaikka olut on todella täyteläinen, niin toinen samanlainen olisi ollut ihan ok. 50 IBU, 330 ml, 7,4 %, 5/5

Olvi American Brown Ale

Töistä kotiinpaluu yllätti positiivisesti, sillä kuriiri oli jättänyt oven eteen pienen ruskean laatikon, josta löytyi Olvin olutnäytteitä. Heitinkin Olvin 3-kirjaimisten oluiden sarjaan sopivan alen jääkaappiin ja nautiskelin sitä sitten iltapalaksi. Tölkin pienestä aukosta tulvii voimakas humalointi, lasiin kaadettaessa vaahto kertyy reippaasti ja vaahto onkin kaunista ja kestävää. Suutuntuma on pehmeä ja brittipubitunnelmainen. Maussa on pehmeää paahdetta ja pehmeys painaa hiilhappoisuuden todella alas, mallas on täyteläisenä mukana. Mukavasti humalat täydentävät maun ja katkeruus tasoittaa mukavasti maltaisuutta, tasapainoinen olut. Suklaata pitäisi myös olla maussa, ainakin Olvin sivuilla niin kerrotaan. Kyllähän tämä vahvistaa käsitystä siitä että Olvin värilliset tölkit muodostavat hienon sarjan. 0,5 l, 4,7 %, 5/5

Pyynikin Mosaic Lager

Rappusille oli ilmaantunut laatikko Pyynikin juomatehtaalta, unboxing paljasti sisällöksi kaksi World Beer Awards palkittua Seasonal Lageria. Nimeksikin päässyt Mosaic tuoksahtaa hedelmäiseltä. Olut itsessään kirkasta keltaista, vaahto häviää pian. Maku on konstailematon, sellainen hipstereille sopiva lager+. Mukavasti hedelmäinen, vähän kumia ja puuta, jälkimaku on kirpakampi kuin peruslagereissa. Puumaisuus lisääntyy loppua kohden, mutta hedelmäisyys pitää silti pintansa, miellyttävän sopivasti pientä erikoisuutta.  0,5 l, 4,7 %, 4/5

Muddis Saison Sparkling Ale

Pienen pintaremontin päättymistä piti juhlistaa kuohuvalla. Onneksi olutkellarista löytyi tilanteeseen sopiva kuohuviinipulloon pullotettu virolainen olut. Olut kaatuu kuohuviininomaisesti lasiin, tarkkana saa olla ettei kuohu yli. Kuohua ja kuplintaa riittää. Kuplinta peittää makuja, suuhun jää nielaistessa kuohuviinimäinen tunnelma tai poreilu. Alta paljastuu vähän sementtistä hiivaa, mallasta. Loppua kohti sitä huomaa että kyllähän tämä on ihan toimivaa. Jos tätä olisi helposti saatavilla, niin kyllähän tätä voisi ostaa kuohuviinipullon korvaajaksi. Tämän pullon ostin Virosta, olikohan SuperAlkosta. Kuohuviinilasi on selvästi liian pieni. 0,75 l, 5,9 %, 4/5

Thornbridge Chiron

Remontointi kääntyy loppua kohden, tänään oli vuorossa tapetointi, kyllä oli pakko jo saada yksi olut blogitukseen. Thornbridgen panimo ei yleensä ole huteja lyönyt tai pannut. Chiron American Pale on vaalean keltainen, laiskasti vaahtoava hedelmäinen olut. Tuoksussa on rutkasti hedelmiä ja vähän hiivaa. Maku on sitten eksoottisia hedelmiä mitä niitä onkaan, sitruunaa, greippiä ja makeita pehmeitä karkkeja. Sitten lopuksi posket täyttyy kuusenhavujen vienosta pihkaisuudesta. Tasapainoinen olut täyttää mukavasti koko makuaistin. 330 ml, 5 %, 5/5

Pühaste Vaikus

Tartolaisen Pühasten panimon Oatmeal Milk Stout on mustaa ja lasissa päälle kertyy kahvikermamaista vaahtoa. Etiketti kertoo että mukana on Ceylonin kanelia, appelisiinin kuorta ja laktoosia. Kaneli maustaa olutta liköörimäiseen suntaan. Mausteisuus on sana joka hyppää mieleen. Pieni pistävyys pilkahtaa välillä, mutta kokonaisuus on silkkiä. Makeutta on sopivasti, koska jostain ilmestyy humalat tasoittamaan makua. Lämmittää koko kehon, suuhun jää sopivasti tarve saada hetken päästä lisää. IBU 42, 0,33 l, 7,8 %, 5/5

Delirium Tremens

Pitkään keraamisen näköinen belgialainen pullollinen odotteli vuoroaan olutkellarissa. Tänään sitten päätin ryhdistäytyä ja avasin kunnioitusta herättävän ja vähän pelottavankin putelin. Tuoksu on ihan turvallinen, hedelmäinen ja makea. Vaahto on eläväinen ja kestävä, valkoinen. Maku on voimakas, makeahko, hedelmiä on sitruunasta aina kypsiin tummiin hedelmiin. Poreilevan oluen etiketin vaaleanpunaiset elefantit eivät enää pelotakaan, alkoholi on onnistuneesti piilossa, ei tästä taida juoppuhulluksi tullakaan. Olut on Wikipedian mukaan valittu aikanaan vuoden parhaaksi olueksi. Vähän tulee mieleen joku ulkomaalainen outo karkki, josta ei osaa sanoa että onko se nyt hyvää vai pahaa, vähän niin kuin liian makea hillo paahtopaistin kyljessä. 0,33 l, 8,5 %, 4/5

Sori Brewing Red Alert IPA

Kuuntelin iltapäivän juttuja Microsoftin palveluista. Pilveä oli tarjolla, illalla kuitenkin teki mieli olutta. Lidlin hyllystä nappasin aiemmin jo suomalaisvirolaisen panimon IPAn. Tuoksu on todella voimakas: katajaista humalaa. Kuparinruskeaan taittuvan oluen päälle kertyy hieno kestävä vaahto. Maku on humalainen, greippiä ja havuja täydennettynä vaimeasti makealla toffeella. Maku on vähän kapea, mutta voimakas. 33 cl, 4,4 %, 4/5

Hopping Brewsters Dainty Daisy Anglo American IPA

Akaalainen palkittu panimo on valmistanut maitokauppaan sopivan komean oranssisen IPAn. Vaahto on hieno, mutta katoava. Katkerot ovat hedelmäisiä tai greippisiä, harmittavasti maut katoavat nielaisulla. Jälkimaku pölähtää sitten vähän viiveellä, tai ihan vaan jälkikäteen humalat jyräävät. Maku jää kuivaksi tai jopa puiseksi. Vähän kaksijakoinen olut, humalat on ihan mukavat, mutta jotain jää puuttumaan. Jälkimaku on iso. Olut on matkamuisto Espoon Leppävaaran Sellon Prismasta. 55 IBU, 0,33 l, 4,5 %, 3/5

Lahden Erikois Pils

Päivän pieni pintaremonttiponnistus oli basilikalla maalaaminen. Basilika oli siis värisävy. Ponnistuksen jälkeen avasin olutkellarin ja silmäni nauliintuivat tutunoloiseen nostalgiseen pullon etikettiin. Jotenkin Lahden Erikois -olut sopii remonttimiehelle. Väritys on kullankeltainen, vaahto on vaimea. Tuoksu on maltaisen humalainen. Maku on alkuun vähän laimea, mutta humalat kerääntyvät ihan kohtalaisesti. Vanhanmallisen pullon ostin Lidlistä, ihan mukava olut, soljahtelee kurkusta alas ihan ilman vastustelua, maku on vähän laimea, mutta jälkimaku on oikein mainio. Remontointi kyllä laittaa arvostamaan olutta. 35 cl, 4,5 %, 4/5

Harviestoun Ola Dubh Special Reserve 12

Toinen tämän skotlantilaisen craft beer -panimon musta olut muistui heti mieleen kun tutkailin tämän oluen etikettiä. Olut on mustaa, vaahtoa ei juuri kerry. Tuoksu on moninainen, toffeen makeutta, turvetta, olisiko viskiäkin, kahvia, suklaata ja salmiakkia. Maku toistaa tuoksua. Lakritsaa, kahvia, suklaata, tujaus viskiä. Viski on mukavasti vain taustalla, ei pääosassa, mutta makuvalikoimasta sen voi halutessaan nostaa esille. Hieno olut on kyllä. Onnistunut viskitynnyreissä kypsytetty olut. Mukava lämmin viskimäinen jälkimaku lämmittää vatsassa saakka. Kai se on uskottava että olutta ja viskiä voi yhdistellä. Olut on odotellut vuoroaan jonkin aikaa, pulossa on numero 18836 ja parasta ennen päivämäärä on Sep 2017, eipä tämä olisi varmaan huonontunut vaikka olisi vähän mennyt ylikin. 330 ml, 8 %, 5/5

Tanker Abstraction Juicy Pale Ale

Virolainen Tanker tekee mukavia oluita, usein niissä on joku juju tai erikoinen mauste. Tämä olut on oikean oluen väristä keltaisenoranssia ja vähän sameaa. Vaahto on isokuplaista ja pienenee pieneksi kuplinnaksi. Tuoksu on kypsiä hedelmiä ja sitrusta. Maku on myös sitruksinen. Mukava poreilu jää kielelle ja nielussa maistuu humalointi ja sitrus. Ylikypsät hedelmät maistuvat vähän hiivaltakin. Kesähän tästä tulee mieleen. Pullon ostin Koht-pubin kaupasta Tallinnasta sen perusteella että satuin sitä maistelemaan edellisenä iltana Põrgussa. Mukavat muistot ehkä nostivat vähän arvosanaa. 330 ml, 5,5 %, 5/5

O'Hara's Irish Pale Ale

Kun on raahannut kakkoskerroksesta liian ison tammisen kirjoituspöydän ulos olohuoneen ikkunasta, niin on ansainnut oluen. Aiemmin olen maistellut O'Haran tummaa olutta ja se jäi kyllä mieleen, hyvää olutta oli sekin, joten odotukset eivät tästä IrPasta ole matalalla. Väri on keltainen, vähän samea, vaahtoa tulee mukavasti ja sen häntä sinnittelee pitkään. Tuoksu on reilusti hedelmäinen, makea. Maku on samoilla linjoilla. Suuhun jää mukava lievä humalan maku. Leppoisaa olutta ja sitrusta lievästi, kyllähän tätä voisi toisenkin maistella. Ostin tämän Tallinnan sataman SuperAlkosta. 330 ml, 5,2 %, 4/5

Põhjala Meri Gose

Remontoinnin ja työhommien väliin mahtui yksi ei-tehdä-mitäään -päivä ja saunan päälle sittten piti maistaa virolaista suolaista olutta, gosea. Meri on vaahtoamatonta oranssia olutta, vähän tulee siideri mieleen. Tuoksussa on sitrusta. Maku on erikoista. Suola on koukuttavaa oluessa ja gose oluttyylinä kiinnostaa. Tässä gosessa maistuu hedelmät, oikeastaan ylikypsä persikka ja samalla lievä happamuus tasoittaa. Vetisyys kurkistelee, suolaisuus kuitenkin pitää otteessaan. Suolana on etiketin mukaan Himalaja-suolaa ja mausteena on myös korianteria. Jotenkin tämä mieto ja kylmä olut silti lämmittää. Oluen ostin Leppävaaran Sellon Prismasta. 0,33 l, 4,4 %, 3/5

Tanker Clould Computing White IPA

Kyllä vielä riitti pintaremontoidussa huoneessa säätämistä, onneksi pitää välillä grillata. Tankerin ajan hermon mukaisesti nimetty vehnä-IPA tuoksuu nallekarkeilta. Väritys on aika kuparinen ja vaaahto on beigeen taittuvaa valkoista. Suutuntuma on kupliva ja maussa on edelleen nallekarkkeja. Maistuvatko Azure ja Amazon siis nallekarkeilta, vasteaika oluessa on ainakin ihan ok-tasolla. Kirpeyttä ei sitruksen joukosta löydy vaan piilevää hiivaisuutta. Miellyttävää juotavaa, helppoa ja hyvää,  ei voi oikeastaan vaatia enempää, ehkä aavistuksen liian makeaa, mutta se johtuu varmaankin nörttiyhteensopivuudesta.  330 ml, 5,5 %, 4/5