Mallaskoski Blueberry Sour

Mallaskosken tyylikkään pullollisen päälle on laitettu tummanvioletti etiketti. Itse olut on mustikalla maustettua hapanolutta. Mustikka on erikoinen marja, siinä ei erityisesti ole makeutta eikä tuoksua. Ruskean violetti olut tuoksuu vähän  hiivaiselta ja mummun kirsikkalikööriltä. Vaahtoa syntyy vain lasin reunoille pieni viiva. Maku on hapan, johonkin se mustikka katoaa. Hiilihappo röyhtäyttää. Jälkimaku on kuivan hapan. 33 cl, 5 %, 2/5 

Ochakovo Halzan Krepkoje

Koska viikko on ollut sellaista työnsankaruutta, että ajattelin ansaitsevani jonkun prenikan, niin onneksi olutkellarista löytyi sopiva. Venäläinen voimalager on tyylikkään retrohenkisesti etiketöity. Oluen väri on kirkas kupari. Vaahtoamaton olut tuoksuu makealta, omenaiselta. Maku on makea, jotenkin hedelmäinen, mutta taustalla oleva alkoholi väijyy jossain, ei niinkään maistu. Olisikohan maussa omenaa, kun lasissa olut alkaa näyttää omenamehulta. Ostin tölkillisen Virosta, olikohan sinappikaupungin eli Pöltsamaan Selveristä. 0,45 l, 8,1 %, 2/5 

Hopping Brewsters Charming Charlotte

Linnanpuiston uudessa kahvilassa oli tarjolla akaalaisia oluita. Sour oli loppunut, joten valitsin kirsikalla maustetun pale alen. Väri on samean punaruskeaa, ei vaahtoa. Olut on kylmää. Maku on vähän hapanta, lievästi katkeraa ja matalahiilihappoista. Kirsikat on varmaan kotimaisia, sen verran happamia. 0,33 l, 5,4 %, 2/5

Fiskarsin Vermillion Saison De Rouge

Sain tuliaisia naapuriston uudehkosta K-market Samposta. Punertavan ruskea olut kruunaa itsensä pienellä vaahtolaikulla. Tuoksusta tulee kyllä belgioluet mieleen, makeaa maltaisuutta ja vähän yrttejä. Maku on maltainen, hiivainen, multainen, marjainen ja yrttinen. Ei ole osuvin olut terassipesun jälkeisen saunan päälle. Olut on osa Fiskarsin Farmhouse Seriesiä.  33 cl, 5,2 %, 2/5

Hartwall Lahden Erikois Juhla

Perjantai-ilta antaa etätyöviikon jälkeen luvan saunassa käymisen päälle kaataa vaalean kirkasta lahtelaista lasiin. Lahtelaisesta tulee sellaisia nostalgisia muistoja mallasjuomista: Moi!, sehän se oli lahtikkomiehen tunnus, ja peukalo ja etusormi muodostivat sellaisen L-kirjaimen. Tämä olut juhlistaa Lahden Erikoisen 90 vuotta. Olut on kirkasta ja nopea vaahto käy tuopin pinnalla. Tuoksu on puinen mallas. Sama fiilis jatkuu maussakin. Ennen lahtetalainen oli parempaa tai olisiko maku muuttunut. 1/2 l, 5,5 %, 2/5

Lyme Bay Winery Traditional Mead

Joululahjaksi sain Alkon oluthyllyltä löytyneen ison brittiläisen simapullollisen. Väri on vaaleanruskea, kirkas. Vaahtoa ei synny. Tuoksun kuvaamiseen riittää sana hunaja. Maku on vahvan makea ja hunajainen. Makeus alkaa vähän tahmauttamaan nielua. Taustalla tuntuu alkoholi, sen voimakkuus tehostuu  Ei koko pullollista oikein jaksa, pienempikin lasillinen kyllä riittää. Kyllähän tämä alkaa lämmittää, tuoksu on voimakas lasillisen loppuun saakka.75 cl, 14,5 %, 2/5

BrewDog Mistletoe Mafia Festive Vienna Lager

Jouluolueksi ostamani olut oli jäänyt olutkellarin perukoille ja löytyi nyt sieltä. Väri on vähän ruskeaan taipuvaa oranssia, vaahtoa ei juuri saa houkuteltua jäämään esiin. Tuoksussa on haileaa maltaisuutta. Makua ei ole ainakaan liikaa. Vähän makeaa mallasta, vähän sitruunaa, vähän enemmän poreilua, ei ole mafiameininkiä. Jälkimaku on makua intensiivisempi, maltainen. Etiketin maininnat sitruunajuustokakusta, paahtoleivästä ja marmelaadista jäävät mainospuheeksi. 330 ml, 4,5 %, 2/5 

Primator 16 Exkluziv

Saunan jälkeen teki mieli olutta. Jääkaapissa sattui olemaan vanhemmilta lahjaksi saatu kiinnostava tsekkiläinen lager.  Nämä kun kirjoittaa tai toteaa edes peräkkäin, niin tietää mitä tapahtuu. Olut kaatuu kirkkaaan kuparisena lasiin ja kehittää täydellisen vaahdon, sitä voi jopa jäädä ihailemaan vaan. No kyllä oluelle pitää jotain muutakin tehdä. Tuoksussa on vahvaa mallasta, jopa vähän mämmiä. Maku on mallasmetallia, alkoholilla terästettynä. Tsekkiläisten oluet eivät kaikki ole Pilsner Urquelleja, ei tämäkään. Jälkimaku on maltainen.Saunaolueksi on aika väkevä. 0,5 l, 7,5 %, 2/5

Gambrinus Originál 10

Hotelliolueksi nappasin paikallisesta supermarketista yhden tsekkilläisen oluen. Väri on kirkkaan oranssi, vaahto siisti, tuoksussa on mallasta. Maku on aika pliisu, ei humalia, ei oikein heinääkään, hiilihappoja on, nippanappa tunnistaa tsekkiläiseksi. Yksi amerikkalainen, Tsekeistä lähtenyt olut tuli mieleen. On tässä humalaa kuitenkin vähän. Jälkimaku on lyhyt. 0,5 l, 4,3 %, 2/5

Iso-Kallan Groteski

Vuoden olueksi valittu kuopiolainen, muinaisen puolalaisen savuvehnäoluttyylin, Grodziskien, mukaisesti pantu olut on väriltään vaalean ruskeaa. Vaahtoa ei synny ollenkaan. Tuoksussa on savua. Ensihörppy on pelottavan vetinen, mihin se savu katosi. Hörppyjä toistamalla savu löytyy, lisää toistoja vähän mallasta, hiilihappoja on enemmän. Jälkiröyhtäyksen saa muodostettua vaivoin ja siinä on vähän makua. Vuoden oluen on valinnut Olutliittto, ei tämä kyllä Pullollisen listoille pääse. Ehkä tämän idea on olla vaan pelkkä janojuoma, no toisaalta vesi on jo keksitty, no tässä siihen on lisätty vähän savua ja hiilihappoja. 0,33 l, 3,2 %, 2/5

Tanker / Mallaskoski Cherry Gone Dark

Halloween-tunnelmaan sopivan barley winen ovat tehneet tallinnalainen Tanker ja seinäjokilainen Mallaskoski. Tölkki on tyylikkään vähäeleisen musta. Olut kaatuu lasiin tummanruskeana ja nopeahko tiivis vaahto käväisee lasissa. Tuoksussa on makeaa hedelmää, oudon vaimeasti, vähän lakritsaakin. Maku on makean ja happaman tasapainottelua. Onko tässä kirsikkaa, no onhan sitä mutta kypsänä. Maku vaihtuu makeasta happamaksi vai onko se vaan entistä makeampaa. Kirsikka on mennyt kyllä tummaksi, aika raskasta kamaa, liian raskasta. IBU 50, 440 ml, 10,0 %, 2/5

Pühaste Mari

Jokaiseen Pühasten pullolliseen on melkein pakko tarttua, etiketinkin takia. Tämän nappasin virolaisesta supermarketista. Mari tuoksuu mummulan mehulta. Väri on samasta paikasta, eli punaista mehua, vaahtoa on hiukan enemmän. Oluessa on mukana mustaa viinimarjaa, vadelmaa ja mustikkaa. Eli ainekset on samat kuin mummulan kellarista löytyneistä mehuissakin. Makukin on kyllä aika sama, tässä on vaan vielä vähemmän sokeria. Hapanta mehuahan tämä on, hiilihapolla. Luultavasti alkoholiprosentti on sama kuin mehuissakin oli aikanaan, nyt alan miettiä lapsuuden päiviä mummulassa vähän eri kantilta. Ehkä tätä on tullut juotua jo tarpeeksi, lapsena toivoi limpparia, nyt kaipaa olutta. IBU 10, 0,33 l, 3,5 %, 2/5 

Le Coq Blanche Belgian Style Beer

Tartossa A Le Coqin -panimon turistimyymälästä ostin lohdutukseksi edes pari olutta, kun panimokierros olikin vain torstaisin. Pikkupullollinen witbieriä tuoksui avattuna simalta. Väri on sameaa oranssia, ei keltaista. Vaahtoa ei ole. Maku on aika vetinen. Missä se maku oikein on. Mausteista ja appelsiininkuoresta kertoo etiketti, mutta ne ovat kyllä vaikeasti ainakin aluksi maustettavissa. Makeaksi voisi kutsua, on tässä vähän sitruunaakin. Best before näyttää olevan viikon päästä, heinäkuun loppupuolella ostin tämän. 0,25 l, 5,8 %, 2/5

A. Le Coq Premium Ruby Red

Tartonreissun tiistaiaamupäivä yllätti sateella. Onneksi varastossa oli tekemistä, kun aina suunniteltu A. Le Coqin olutmuseo ja tehdaskierros oli aina jätetty seuraavaan kertaan. No oikeastaan se jäi taas seuraavaan kertaan, koska paikalle päästessä selvisi että turistikierros on vain torstaisin. Olutmyymälä oli onneksi auki, joten ostin pari olutta ja tietysti olut-kumisaappaat. Sateen päättymistä odotellessa maistelin sitten Old Town Tartu Apartmentsissä A. Le Coqin uutuuden. Väri on vahva rubiini. Tuoksu on vaimea, vaahto on hieno. Ensin maistuu vähän marjaisuus ja sitten ihan peruslager, oliko jopa pahvia. Ilmassa on pettymystä, siis säässä ja tehdaskierroksen siirtymisenkin takia, pari muuta ostostani olivat lämpimiä, joten olutkaan ei ihan ollut parasta. 0,5 l, 4,5 %, 2/5

Hedönist Strawberry Milkshake IPA

Hedönistien lähettämän 4-packin kolmas ipa on aika erikoinen. Väri on vähän likaista oranssia, vaahtoa ei oikeastaan synny. Tuoksu on kuin aukijääneestä sulaneesta litran mansikkajäätelöpurkista, eli voisi kait sanoa että nimenmukaista. Tuoksu on kyllä turhankin voimakas. Maku on aluksi vähän liian makeaa, vähän niinkuin Hermesetas-nappi kielen päällä. Muutaman lähes pakotetun hörpyn jälkeen maku on edelleen mansikkapehmistä, toisaalta happamuus alkaa vahvistua tai kuivat humalat. Erikoisuutta on varmasti haettu ja sitä on kyllä löydetty. Tuoksu ei lisää nautintoa. Ehkä mansikkapirtelö ei ole tarkoitettu IPAn mausteeksi, mutta kyllä tähän pikkuhiljaa oppisi. Ei kun ei, pieni tauko ja vanhat synnit palaavat. 330 ml, 5,5 %, 2/5

Ursus Retro Nepasteurizatā

Iltapäiväolut Bukarestin historiallisen keskustan chillailubaarissa oli paikallisen panimon peruslagerin retroversio. Perus-Ursusta olen juonut melkein 20 vuotta sitten Mamaiassa, jäihän siitä muistokin jostain syystä. En kyllä osaa sanoa miten tämä eroaa siitä. Väri on kultainen ja vaahto on mallia peruslager.  Maussa on mallasta ja hiukkasen metallia, eipä oikein muuta. 0,5 l, 5,3 %, 2/5 

Mustan Virran Luomu Pale Ale

Käväisin päivällä Raumalla, joten iltaoluen piti tasapainon vuoksi olla idästä. Sympaattinen apteekkipullo sisälsi kauniin sameaa oranssista meripihkaa. Vaahtoa piti vähän houkutella, mutta olihan sitä. Tuoksussa on jotain metallista tai graniittia. Maussa toistuu sama lekalla lyöty gneissi, se vähän peittää muuta elämystä. Humalia on miedosti. Ei kyllä oikein napannut nyt. 0,33 l, 5,2 %, 2/5

Soproni Klasszikus Világos Sör

Vappusaunan jälkeen nautiskelin yhden matkamuiston Budapestista. Ostin tölkin majoituspaikan viereisestä thaimaalaisen pitämästä supermarketista, jossa valikoimana oli vähän kaikkea ja muutamia oluitakin. Soproni taitaa olla yksi Unkarin suosituimmista oluista. Aika samanlainen juttu kuin Suomessa koffit tai karjalat. Väri on kirkas kulta, vaahto on nopea. Maku on tai no ei erityisesti ole. Makeutta on vähän, jälkimaku on lyhyt makeus. Hiilihappo on läsnä. 0,5 l, 4,5 %, 2/5

Fiskarsin Panimo Will O' Wisp Wild Berry Sour

Fiskarsin hapanolut on punertaava, eikä se juuri vaahtoa. Wikipedian mukaan oluen nimi tarkoittaa virvatulta. Etiketin avainsana on spontaanihapanmäskätty, kuulostaa kyllä aika pahalta. Maku on hapan, mausteina on käytetty ruusunmarjaa, vadelmaa, karpaloa ja tyrniä, ei noita marjoja kyllä maussa pysty erittelemään. Makuja on mutta silti jotenkin ponnetonta. Jotenkin tulee mieleen sake, silloin kun luulee juovansa jotain viiniä. Sahtikin on makukartalla lähimaastossa, mutta vetisyyttä on liikaa. 33 cl, 5,2 %, 2/5

Olvi Export 5,2 %

Olvin sponsorilaatikon pohjalla oli vielä yksi olut. Export, varmaan on kyllä aikanaan antanut vähän paremman tunnelman, oikein vientiolut, vai mitä ihmettä tuo nyt tarkoittaa. Vähän sama juttu kun Otto-automaatilla lukee aina hetken että rahat tulossa, kyllä ne on siinä vaiheessa jo menossa. Olut on kauniin tasaisen kirkkaan tumman oranssia ja vaahto on tiivis valkoinen matto, joka kestää pitkään. Maku on tasainen kuin Maamme-laulu, ei laaksoa eikä kukkulaa. Ei löydy  virheitä eikä paljon muutakaan. Toimii varmasti parhaiten isoissa määrissä, jo ensimmäistä juodessa maku paranee loppua kohden. 0,33 l, 5,2 %, 2/5