Stallhagen Glory

Hämeenlinnan uusimmassa nimen vaihtaneessa tai uudessa baarissa, Wanhassa Pankissa on vaihtuvaa olutta sisältävä hana. Olisiko Stallhagenia kuitenkin aina. Ensimmäisenä hanassa oli belgialea. Väri on samea ja vetinen ja maku on vanhentunutta simaa ja vetistä, hapanta. 0,4l, 5,5%,2/5 

Pühaste Nokturn Imperial Black IPA

Musta IPA Tartosta on lähellä täydellisyyttä, on hyvää. Musta olut on aluksi lievää, mutta toinen huikka muutti kaiken, maku jotenkin täydentyi. Ensin jotenkin poreilevaa, sitten vähän karamelliä, lakritsan viuhahdus, sitten humalaa sopivasti. Etiketissä on maininta IBU 100+, ja kyllähän ne humalat alkavat jälkimaussa maistua. Makua maistelee huikkien välissä tarkkaan. Miksi ostin tätä vain yhden pullon, se oli virhe. Pühaste on nostettava äärimmäisen tarkkaan valvontaan, onneksi taide-etiketit erottaa helposti.  0,33l, 9,5%, 5/5

Havrestout Nøgne Ø Kaurastout

Ennen joulua innostuin ollessani Stocmannin Herkussa ja näin oluthyllyllä Øn. Jouluna taisi olla paljon muitakin oluita, kun tämä yhden suosikkipanimoni olut jäi näinkin pitkään odottamaan nauttimista. Nähtävästi joulukiireet vihdoin hellittävät. Norjalaisen mustan oluen tuoksu on lupaavan runsas, kuivahkoa mallasta ja lakritsaa. Maku on samoilla linjoilla mutta mukaan hyppää vähän kahvia, poreilevuutta on liiaksikin. Jotenkin toivoisi että näin tumma olut olisi rauhallisempaa, kaurapuuroa ei kuitenkaan mausta löydy. Ei ole maitokaupparajoitteista huolimatta ohutta, vaan paahdekahvilakritsi tuntuu ja pehmeyttä on tarjolla, jotenkin tuntuu että yksi pullollinen riittää. 0,5l, 4,5%, 4/5

Mikkeller Simcoe Imperial India Pale Ale

Pieni pintaremontti on valmis ja aurinko paistaa sopivasti terassille, lasissa tanskalaisbelgialaista imperial IPAa, radiossa soi U2 ja B.B. King, tilanne on siis suhteellisen hyvä. Olut on kyllä huolestuttavan sameaa ja hiivojako sielä lasissa pyörii. Kylmä olut maistuu hyvältä ja niin palkitsevalta, suu täyttyy greippisellä mäntypihkalla, siis hyvällä tavalla. Pehmeää, mutta taustalla väijyy pisteliäs koukku. Vahvuuskin huomauttaa mahdollisuuksistaan. 330 ml, 8,9%, 5/5

Óllenaut Vanaeit Wheat IPA

Vanhoja naisista voi pitää tai ei, mutta niitä ei voi olla huomioimatta, lukee virolaisen vehnä-IPAn etiketissä. Otin oluen suoraan jääkaapista, mutta vahva maku tuntui silti lämpimältä suussa. Maku on jotenkin kalkkinen, tuoksu on makea, vaahto on kunnollinen, hyvä vehnäolut. Kokonaisuus ajaa maistajan  epätietoisuuteen, parasta vai jotain outoa. Samea vehnäolutmainen väri sekoittuu sementtiseen makuun. Sopii hyvin päivän remontin hienon edistymisen ja sählykentän tämänpäiväisen sähläilyn tunnelmien tasoitteluun, vielä kun sen nautiskelee sateisen päivän päätteeksi aurinkoisella terassilla. Vahvuus tuntuu mukavasti. 330 ml, 7,1%, 4/5

Pearu IPA Hopster Käsitööolu

Päivän remontoinnin päätteeksi kuuluu avata olut. Nyt avasin tarkoituksella tallinnalaisen IPAn. Tuoksu on sitruunamainen ja ei ole huonosti pesty lasi vaan olut tuoksahtaa saippualta, ja jotenkin maalaismaiselta. Kokonaisuus on jotenkin väsynyt tai hikinen tai sitten tämä onkin enemmän isompaan janoon, eihän tämä huonoa ole. Katkerot tulevat esiin pikkuhiljaa juodessa, jälkimaku hiipii kehiin mukavasti. Nopeasti tämä menee alas, johtuuko oluesta vai siitä että lätkän mm-puolivälierä alkaa kohta. 0,33l, 6,5%, 4/5

Lehe Aus Karu Tuleb Spiced Stout

Sateisen pitkän viikonlopun alkuun valitsin tallinnalaisen mustan vähävaahtoisen maustetun stoutin. Lehe-panimon sivuilta varmistin että neilikka on maku, joka kanelin lisäksi maustaa olutta. Jotenkin tulee mieleen joulu ja joulukoriste, jossa appelsiinin pintaan painellaan neilikoita. Jouluolut sopii kyllä nyt kun kuulemma hommaa riittää sisätiloissa koko viikonlopuksi pikkuremontin merkeissä. Aika vahvaa olutta, tuntuu ehkä liiankin mausteiselta ja vahvalta, toisaalta hyvää. 330 ml, 7,5%, 4/5

Relex Honey Porter

Relex Oyn olutkerho sponsoroi blogistia itsetehdyllä porterillaan. Portteri on tumman ruskeaa, siis mämminväristä. Maku on kuivaa aluksi, parin hörpyn jälkeen siihen sopivasti tottuu. Runko on vähän ohut, mutta jostain paahteen seasta löytyy myös makeutta, varsinkin lasin tyhjentyessä mukavaa lämpöä kehittyy korviin. Mielleyhtymää löytyy kyllä mämmiin. Relexin tulevaisuus näyttää hyvältä, olutkerho ainakin tietää mitä tekee, omat algoritmini ennakoivat kerholle menestystä. Hunajaa ei mausta löytynyt, ehkä makeutta olisi voinut olla enemmän, mutta tyylipuhdas portteri kuitenkin, loppua kohden paranee, isommat pullot! 0,33 l, 5,5%, 4/5

Mikkeller Nelson

Belgiassa pantua uusiseelantilaista Nelson-humalaa sisältämää tanskalaista olutta nautin suomalaisen tai norjalaisen merilohen savustuksen avustajana. Jo pullossa näki että olut on sameaa, ja lasissa paljastuu  läpinäkymätön oranssi nektari. Tuoksussa on outoja hedelmiä, maussa sitten humalat sopivasti jyräävät jää jättävät hedelmät taustalle. Lämmittää mukavasti korviin ja vatsaan saakka, silti alkoholia ei erota. Huippuolutta, jos voisi juoda pyykkipoikia nenässä, mutta maku on silti huippu. Käsittääkseni samaa olutta Mikkeller on tehnyt muistakin humalista, täytyy kyllä laittaa todo-listalle. 330 ml, 8,9%,5/5

3C

Tallinnalaisen panimon 3C viittaa oluen sisältämiin humaliin, Citra, Centennial ja Chinook. Aktiivisen viikon jälkeen perjantaisaunan jälkeen päätin että nyt on terassikausi avattava. Vähän liian kylmää oli mutta olut lupaili nimessään hyvää, joten värjöttelin. Väri oli ruskeahkoa ja vaahto oli pieni mutta kestävä. Maku oli vähän umpeutunutta, jotenkin kuivaa, eikä ollut mieluisinta, mallasta ja metallia, alkoholi maistuu. 0,33 l, 5%, 2/5