Olvi American Cream Ale

Olvin komeasta lahjalaatikosta löytyi Olvin värisarjan uusin Creme de la creme d'Iisalmi. Olvin omat craftbeerit on tölkitetty hienoihin erivärisiin tölkkeihin, ne kyllä miellyttävät. American Cream Ale on sekä pinta- ja pohjahiivaolut. Tuoksu on humalainen, maku on kevyempi kuin tuoksu. Vaahto on mukava ja kestävä. Maussa on makeahkoa hedelmää ja humalaa. Matala hiilihappoisuus tekee oluesta helpostijuotavan. Makua on runsaasti, jälkimakuakin. Kyllä tämä värisarja on hieno teko Olvilta. 0,5 l, 4,7 %, 4/5

Sori Brewing Vanilla Cake Fever

Eilisen yllätysvaalean jälkeen löytyi olutkellarista oikea vaniljakaakaokakkustout-rauhoitusolut. Väri on musta, olut on öljymäistä ja vaahto on vahvanoloinen mutta pieni. Tuoksussa on likööriä, makeutta ja kaakaota. Maussa toistuvat samat aineet, lisänä vanilja ja lakritsaa. Jälkimaussa on hujaus humalaa ja kuivuutta. Todella hyvää mutta niin vahvaa, maultaan siis, että toista samanlaista ei tee mieli. Alkoholia ei oikein löydy, vaikka niin luulisi, lopuksi poskissa tuntuu kyllä lämpöä. Jälkiruokahan tämä on, mutta minkälaisen aterian jälkeen, ehkä joku pieni ranskalaistyyppinen piperrys olisi tarpeeksi kevyt. Ehkä tämä sopii paremmin iltapäivän herkutteluun ihan yksinään. Onkohan tämä nyt jo niin hyvää että ei olekaan enää hyvää, no ei. 33 cl, 9,9 %, 5/5

Omnipollo & Buxton Original Lemon Meringue Ice Cream Pie

Viikon sähläyksien (työ ja salibandy) jälkeen ajattelin napata jonkun rauhoittavan kahvivaniljaportterin. Kun olin tämän oluen mielessäni virittänyt tummaksi, niin tunnelma oli olutta kaataessa vähän outo. Pienellä takaetiketin tutkimuksella näköhavainto kyllä vahvistui oikeaksi ja kun oikein googletin niin lemon meringuehan tarkoittaa sitruunamarenkia. Olut paljastui siis täydellisen vaaleaksi ja sitruspommiksi. Taustalla on vähän humalaa, jälkiruokaoluttahan tämä on. Maku on voimakas ja suuntäyttävä, ei ehkä rauhoittava vaan mieluummin piristävä. Sitrusta on kyllä sen verran että olut-sana on jo vähän haastavaa liittää tähän, mutta mukavaa viileää happamuutta kyllä löytyy. Sitruuna ja happamuus on sopivasti kiedottu makeuden vilttiin. Etuetiketin kävelevä torttu ehkä laittoi mielen tuohon tummempaan tyyliin, vaikka jäätelöhän se siinä kävelee. 33 cl, 6 %, 4/5

Suomenlinnan Panimon Coyet Ale

Lidlin valikoimasta löytyi taas uutta olutta, Suomenlinnan Coyet Ale on bittermäisen ruskeaa puolikirkasta vähävaahtoista olutta. Kyllähän tästä Lontoon pubit tulevat mieleen. Maku on sellaista reilua pint-a-bitteriä. Mallasta, humalaa ja ripaus pähkinää löytyy makukattauksesta. Lasina olisi kyllä ehdottomasti pitänyt olla sellainen nonic-pint eli sellainen paksunnoksella koristettu tuoppi. 0,5 l, 4,5 %, 4/5

Saimaan Home Brewer's Special Copper Mallet Red Ale

Saimaan juomatehdas sponsoroi kotiolutkisan voittajan reseptin mukaan pannun oluen. Idea on hieno! Olut on samean ruskeaa ja vähän nimen perusteella lievästi punaista. Vaahtoa on heikosti, tuoksu on maltaisen makea. Nappasin pullon suoraan jääkaapista, ehkä olisi pitänyt vähän odotella lämpiämistä. Olut maistui aika katkeralta, makeus katosi jonnekin, joten makuyhdistelmä on vähän kitkerän kuiva, sanotaan että vähän pähkinää. Makeampanahan olisi ollut jo lähellä sahtia? Nyt juomisen jälkeen tulee jano, toisaalta ei kai sitä voi sanoa huonoksi ominaisuudeksi, ainakin menekin luulisi olevan hyvä. Jotenkin ei nyt vaan nappaa täysillä, mutta toista jotenkin alkaa tehdä mieli, kun lämpenee olut ja blogisti. 330 ml, 5,9 %, 3/5

Mallaskosken Roihu

Mallaskosken savu-IPA vaati toisen maistamisen. Kävin lauantai-iltapäiväoluella Voudinkellarissa pari viikkoa sitten ja maistoin hanasta Roihua, silloin ajattelin että onpas sekavaa. Sen jälkeen maistelin Laitilan Savua ja huomasin että savu-IPA on loistava keksintö, joten oli pakko palata Sibeliuskadun rinteeseen.  Roihu on vähän epäselvä kirkkaaksi, mutta siistiä kuitenkin. Vaahto on samettinen ja riittoisa. Maku on kitkerän savuinen, taustalla on vähän sitruunaa sekin on kyllä palvattua. Oluenjuonti vaatii selvästi kärsivällisyyttä. Mallaskoski osaa, mutta eihän tämä aloittelijoille sovi.  0,5 l, 6,0 %, 5/5 

 

Õllenaut Wahtula

Virolainen imperial stout oli lymyillyt olutkellarissa ehkä kolmekin vuotta ja odotellut omaa vuoroaan. Väri on musta, eikä vaahtoa synny. Oluessa tuoksuu lievästi mallas ja lakritsa. Tummaa paahtoa, öljyä ja vienoa makeutta ja kyllä se vaan on lakritsaa. Täyteläistä ja täyttävää jääkahvia, jälkimaku on samaa paahdetta. Täyteläisyys täyttää suun, makua riittää, jälkimausta pitää nautiskella ennen seuraavaa huikkaa. Onko tämä makeaa, lakritsaa on maussa ainakin, ihan piti Kouvolan lakritsalla varmistaa. Tämä olut laittaa ihmisen pakolla rennoksi. 330 ml, 9,5 %, 5/5

Ziguli Barnoje

Venäläinen lager on pakattu isoon koristeellisesti kuvitettuun tölkkiin, mukana on myös pakkasukko, eli olisiko tämä sellainen talviolut. Sisältö on kirkasta peruslageria. Lievää makeutta, ehkä lievän lievää humalaa ja oikeastaan kaikki on lievää. Olisiko hiilihappoa, jääkaappikylmyys ehkä vielä vähän latistaa. Tölkistä riittää helposti myös apublogistille. 1,0 l, 4,9 %, 2/5

 

Komandor Brew Premium Lager

Tallinkin oma olut on puhdasta lageria. Sitä myydään Tallinkeilla laatikoissa. Saunan päälle maistuu. Ei ole liikoja makuja, vaan selkeää ja yksinkertaista. A Le Coq on tämän valmistanut. Vähän keveyttä ja ohuutta, vähän mallasta, vähän makeutta, eli kaikkea vähän. Väri on kirkas ja kaunis, vaahto kestävähkö. Yritän olla mainitsematta sanaa vetinen, koska on tässä myös vähän makua. Ihan ok laatikkokerrallaanhalvallaostettavahelpostijuotava-olut. 0,33 l, 5,2 %, 2/5

Stone Xocoveza A Winter-Spiced Mocha Stout

Berliinin Stone on pannut erikoisen oluen. Tölkin takana ääntämisohje sanoo sho-co-vay-za. Väri on musta ja vaahto on maitokahvimainen. Tuoksu on voimakas pähkinä, lienee muskottipähkinä ja lisäksi vanilja tuntuu. Niiden lisäksi etiketti kertoo valmistusaineisiin kuuluneen, kaakaota, kahvia, maitosokeria, kanelia ja ripaus chiliä. Tuoksussa leijuu myös vähän kaakaota. Maussa muskotti ja kaakao hallitsevat ja kyllähän se chilikin sieltä potkaisee. Chili taitaa vähän koukuttaa tässäkin oluessa. Mietinnässä on että onko tämä nyt olutta, mutta hyvää tämä kyllä on. Tölkki kyllä vähän pilaa elämystä, sillä pullollinen you know, vaikka etiketissä ja värissä onkin omaa tyyliään. Jostain syystä mieleen hyppää elokuva Pieni suklaapuoti, siinä kun oli jotain chiliä ja suklaata, sama vika tässäkin oluessa jää ainakin mieleen. Kyllähän tässä olisi aineksia vaikka omaan maustemestaan. Iso olut vaatii tilaa ja aikaa. Panimolle tulee merkintä seuraa tarkasti. 0,33 l, 8,1 %, 5/5

Saimaa Vahva

Saimaan juomatehdas sponsoroi perjantai-illan olueksi vahvaa olutta. Väri on kirkas ja perinteinen lager, tuoksussa on mallasta. Viinalagerhan tämä on, vähän itäblokkia. Makeutta ja mallasta on ja alkoholin makua ei löydy, mutta kyllähän tuo nielussa ja korvissa tuntuu. Oluen nimen mukainen vahvuus kertyy juodessa. Tämän oluen tarkoitus ei ole nautiskelu, vaan tinttaus, siihen tämä sopii varmasti ainakin yhden tölkillisen verran, suoraan tölkistä ehkä. Ehkä jossain toisessa tunnelmassa voisi mennä sitten toinenkin, mutta nyt ei oikein uppoa oikein tämä ensimmäinenkään. Jotenkin tulee mieleen tyhjä arpa. 500 ml, 7,0 %, 2/5

Laitilan Savu India Pale Ale

Alkon talven käsityöläisolutvalikoimasta nappasin testiin mielenkiintoisen savuIPAn. Erikoisuutta on tässä varmasti haettu ja onnistuttu. Väri on melko kirkas oranssi, vaahto on pieni mutta kestävä. Tuoksu on savuinen ja kuusinen. Maku on tuoksun linjoilla. Savu ja humalat sekoittuvat kitkeräksi vyyhdiksi, taustalla leijuu vähän sitrustakin. Joku blogisti puhuu ipoissa olevasta kissanpissasta, tunnistan sen nyt. Erikoisoluen kitkeryys on jotenkin miellyttävää, toisella kertaa kitkeryys voisi olla huonoakin, mutta nyt napsahtaa mukavasti kohdalle. Laitilan on onnistunut piilottamaan mullanmakunsa taas, taitaa olla paras Laitila, ainakin täydellisesti onnistunut erikoisolut. 33 cl, 5,9 %, 5/5

Saimaan Brewer's Special American IPA

Kaikki ennusmerkit ovat oluessa kohdillaan, kotimaista, IPAa, Amerikka mainittu, etiketissä iloinen piirroshahmo ja vielä panimolta saatu tölkki. Väri on vähän samea oranssi, vaahto kertyy mukavasti ja se jättää lasin reunaan aluksi pitsiä. Tuoksu on sitruunamainen, ehkä vähän sekava. Maussa on humalaa, mutta jotain outoa ohuutta tai vetisyyttä. Maussa on humalaa ja mallasta, samoin jälkimaussa, mutta yleisvaikutelma on jotenkin laimea, jos nyt humalaisesta oluesta niin voi sanoa, läpilaskeutuva. Sopinee aloittelevalla IPAilijalle. EBU 45, 500 ml, 6,0 %, 3/5

Anderson's Hannibal Imperial Stout

Tartolaisen gypsy-panimon imperial stout on yksinkertaisesti vaan hyvää. Mustaa olutta ja päällä kermamainen vaahto, maku on pehmeä. Kuten takaetiketissä luvataan, niin suklaata ja kahvia löytyy mausta. Makeaa on, mutta humalat taittavat sopivasti. Maku on täyteläinen, runsas ja silti niin helpostikulautettava, mukavan kuivaa jälkimakua pilkistää. Ei pysty runoilemaan enempää, täytyy keskittyä nautiskeluun. Ostan heti lisää, jos tätä sametttia jostain vastaan tulee, tämän ostin Tarton Õllepoodista. 0,33 l, 9,5 %, 5/5

Black Rye Imperial

Mallaskosken tumma ruis-imperiaali sai luvan päättää manflun. Musta olut täydentyy vain heikolla vaahdolla kaadettaessa. Ruis tuntuu kyllä, mämmiä nestemäisesti, ruisleipää, vähän tahmaavaa makeutta, kaikkea löytyy. Makeus kuitenkin katoaa, liekö alkoholi joka sen peittää vai onko kuivat humalat. Joka huikalla ensin makeaa, sitten tasottuu ruisleipäiseksi mallasuutteeksi, loppuhuipennus jää uupumaan, mutta miellyttävää ja tasapainoista raskasliikkeistä mustaa nestemämmiä.  33 cl, 11,4 %, 4/5