Hopaholic Csoksz Komló India Semidark Ale Armando Otchoa

Budapestin juutalaiskortteleissa vastaan tuli Hopaholic-niminen craftbeer-pub. Pubilla oli jotain tekemistä myös lähellä olevan Csak a jó sör! -olutkaupan kanssa. Molemmissa oli ilo poiketa ja maistella olutta. Toisesta sitten ostin tällaisen Reketye-panimon oluen. Semidark-olut on kauniin tummempaa oranssia. Olut tuli nautittua aika nopeasti, eli huonosta oluesta ei voi olla kyse. Vaahto oli aluksi hieno, se kyllä katosi nopeasti sekin. Tuoksu on karamellimainen. Maussa on makeutta ja sitten humalat paiskaantuvat esille. Etiketistä mieleen palautuu tunnelma Hopaholic-pubista. Maku on miellyttävästi karamellimainen, hippusen sitruunainen ja miellyttävän humalainen, karamellia on kyllä reippaasti, mutta makeus on jotenkin jemmassa, silti mieleen hiipii että olikohan liian makeaa. 0,33 l, 6,5 %, 5/5

Pühaste Hopfenweisse

Tartolaisen Pühasten näkemys vehnäoluesta on lievästi erilainen vehnäolut. Panimon oluiden etiketit ovat olutmaailman hienoimpia. Etikettikin on tässä pullollisessa lievästi poikkeava: olisiko tirolilaismies ulkoiluttamassa pikku possua, no kyllä se toisaalta on linjassa muidenkin panimon etikettien kanssa. Olut on hiukan sameaa tummemman oranssia, vaahto on alkuun tiivistä, mutta se vähän harvenee, mutta suojelee olutta kyllä hyvin. Tuoksussa on vähän hedelmäkarkkia. Vehnäoluen hiivoja ei erityisesti maista, vaan enemmän ehkä mandariinia ja vehnäisyyttä. Oluenjuonnin yhteydessä aloin selvitellä panimon etikettejä ja asia selvisi helposti, tekijä on Marge Nelk ja tuotoksia voi ihailla ilman panimon printtejä http://margenelk.blogspot.com/. Näköjään Hopfenweissen etikettikuvan kohdalla on otsikkona Perfect Day. Pullollisen pohjalla oli vain vähän hiivoja, ne kaatuivat lopulta mukaan lasiin. Ihan nieluunkatoava olut, voisin juoda toisenkin kyllä, jotain jännää maustetta, aavistuksen verran humalaa ja enemmän kirpeähköä mutta makeaa mandariinia. Luulen ostaneeni tämän Tarton õllepoodista, mutta etiketissä on tekstiä myös suomeksi eli voihan tämä olla jostain hyvinvarustellusta kotimaistesta kaupastakin. On se vaan hienoa kun kaupoista saa nykyään niin monia oluita. 0,33 l, 5.5 %, 4/5

Arany Ászok

Budapestilaisen supermarketin kylmäkaapista valitsin tämän kultaisen oluttölkin. Tätä juodessa tuli mieleeni jonkun kirjoista sanoma viisaus, älä koskaan valitse sellaista pokkaria jonka kannessa on käytetty kultaisia kirjaimia. Budapestilainen olut on kultaista ja todella kirkasta, kaataessa vähän tulee jo epäusko, kun väritys on kovin vaaleaa. Vaahtoa oli ihan kivasti, mutta se katosi. Tuoksu on mitäänsanomaton, kuten ohut makukin. Ehkä sitruunaviipale auttaisi. Jotenkin sitä luulee löytävänsä vähän humalaa, mutta nesteen kadottua suusta voi todeta että ei siellä mitään ollut. Parasta taitaa olla hiilihapot, kyllä niistä röyhtäys syntyy, mutta se ei tuo mitään makuakaan. Vissyvedenjuojien portti oluisiin. 0,5 l, 4,3 %, 1/5

Anchor Steam Beer

Sanfranciscolaisen höyryoluen maistoin edellisen kerran varmaan parikymmentä vuotta sitten Tampereen Vanha Posti -pubissa. Ja nyt sitten heti perään uudestaan, luulin kyllä että tämä olut olisi jo blogitettukin, mutta nyt taidan toista kertaa tätä nautiskella, tosin joku hämärä muisto olisi että pullon muoto on kovin tuttu. Vanhan postin tarjonnassa olut taisi olla eräänlainen erikoisuus. Nyt olut näyttää vähän punertavalta. Vaahto on valkoinen ja komea, sekä kestävä. Tuoksahtaa vähän makealta ja maltaalta. Makukokonaisuus on pehmeä, oikein pehmeä. Vain vähän makeutta, humalan potkua on yllättävän paljon odotuksiin nähden. Anchor on käsittäkseni patentoinut koko höyryolut-termin, jossa on käytetty lagerhiivaa ja ale-lämpötiloja. Lopputulos on mielestäni aika lähellä pilsneriä, täyteläisempi jotenkin. Kokonaisuus on hallitun tasapainoinen. Pullollisen ostin muistaakseni Sellon CityMarketista. 355 ml, 4,8 %, 4/5

Soproni Klasszikus Világos Sör

Vappusaunan jälkeen nautiskelin yhden matkamuiston Budapestista. Ostin tölkin majoituspaikan viereisestä thaimaalaisen pitämästä supermarketista, jossa valikoimana oli vähän kaikkea ja muutamia oluitakin. Soproni taitaa olla yksi Unkarin suosituimmista oluista. Aika samanlainen juttu kuin Suomessa koffit tai karjalat. Väri on kirkas kulta, vaahto on nopea. Maku on tai no ei erityisesti ole. Makeutta on vähän, jälkimaku on lyhyt makeus. Hiilihappo on läsnä. 0,5 l, 4,5 %, 2/5

Lehe Hetk Bourbon Barrel Aged Cherry Ale

Virosta, Keilan kunnasta ponnistaa Lehe-panimo, se on murtautunut monilla onnistuneilla olutnautinnoilla suosikikseni. Oluen tumman likaisen ruskean väriä tutkiessa helposti näkee jotain punaistakin. Vaahto on pikainen ja katoaa nopeasti. Tuoksussa on viskiä ja mallasta. Maku on makeaa kirsikkaa, mallasta ja jotain raikasta ja viileää, niin ja tietysti tynnyriä ja viskiä. Makeutta on ainakin riittävästi, jotenkin saan taas makuhermoihin jotain metholia. Monta makua ja hyvin kirsikka ja viski on niputettu yhteen. Onhan tähän kyllä jäänyt vähän alkoholin tuomaa vahvuutta, onko se nyt sitten hyvä vai paha. Ehkä vapunaattoon olisi voinut valita vähän erilaisen oluen, omassa lajissaan, kirsikkaisetviskioluet. arviota parempi, no ei olekaan kun korjasin viime hetkellä arviota. 330 ml, 8 %, 4/5

Mad Scientist Liquid Cocaine Double IPA

Csak a jó sör -olutkaupasta oli onneksi yksi olut jotenkin siirtynyt budapestilaisen majoituspaikan jääkaappiin, sille tuli käyttöä helteisen kaupunkikierroksen jälkeen. Nestemäinen kokaiini tuoksuu hedelmäiselle, vaahtoa on vähän ja väritys on kauniinkuparisen kirkas. Maussa huomaa että kokaiinin sekaan on kehittynyt reippaasti alkoholia. Helteisen päivän rauhoittamiseen tämä voi olla aika rankka valinta, mutta budapestilainen olut kyllä laittaa nauttimisen rauhalliseksi. Ehkä vähän viileämmän illan olut, nyt täytyy olla varovainen. Melkein pitäisi juoda rinnalla joku peruslageri, että voisi nautiskella tarpeeksi tästä humalapommista, sillä humalaa on reilusti. Humalat kuitenkin kääntyvät pehmeiksi. Mad Scientist -panimo on pakko laittaa muistilistalle muiden unkarilaisten nerojen rinnalle, Rubik ja kuulakärkikynän ja paprikan keksijät ja mitä niitä muita onkaan. 330 ml, 9 %, 4/5

First IPA

Budapestin ykkösrauniobaariin piti päästä uudestaan. Pari iltaa sitten tsekkasin paikallisen First-panimon pubin ja siellä kahvimukista nautittu Fake Coffee nosti panimon tuotokset odotusarvomittarissa tappiin. Szimpla Kertissä nautittu saman panimon IPA on aika kirkkaan oranssia ja vaahto on normaali. Tuoksu on miedon havuinen. Maku on täyteläisemmän havuinen. Humalia on kyllä miellyttävästi. Oluen juonnissa oudointa oli että pikkukärpäset pitivät oluesta tai tuopista todellla paljon, ehkä baarimikon kaatotyyli helpotti kärpästen ihastusta. Pikkaisen greippiä tuo mukavaa piristystä. Heh, kärpäset eivät jaksa koko tuopillista vaan putoilevat vähitellen. 0,5 l, 5,6%, 4/5

Monyo Spontan Syrah

Brewdog Budapest sattui olemaan samalla kadulla kuin majoituspaikkamme, joten olihan paikka tsekattava. Kaikki oli kuten pitikin. Iltapäiväolueksi valikoitui viinilasillinen budapestilaisen panimon erikoisolutta. Monyo on tehnyt yhteistyötä paikallisen viinitilan kanssa ja lopputuloksena on Syrah-rypäleen ja spontaanin käymisen yhteistyönä syntynyt erikoisolut. Tarjoilukoko oli pieni, mutta suosituksen mukaan piti mennä. Oluen värinä on sellainen haljakka epäonnistunut kotiviini, vaahtoa ei juuri synnny. Tuoksu on hapan. Maku on hapan vain vähän. Hiilihappoa ei ole juurikaan. Sitten tulee yllätys, jotain runebergintorttua. Erikoinen on kyllä, ei tämä ainakaan ole pilalle mennyttä, vaan kyseessä taitaa ollakin mestariteos, mitä kaikkea nyt voikaan myydä oluena.  0,1 l, 8,1 % 5/5

Soproni IPA

Budapestista löytyi rauniobaarien lisäksi myös yksi erikoinen baari Csendes Vintage Bar & Café, oman tyylinsä löytäneessä baarissa ei ollut kahta samanlaista tuolia, eikä seinillä ollut yhtään kohtaa missä ei olisi ollut jotain romua tai kirjoitusta. Olutvalikoima ei ollut kovin erikoinen, unkarilainen olut kuitenkin löytyi vaivatta. Samea oranssi olut vaahtoaa kauniisti. Tuoksu on hedelmäinen, mangoinen, aivan vähän havuinen. Lempeän helppo olut tuoksahtaa joka hörpyllä hedelmämehulta. Jälkimaku jää vähän ohueksi. 0,5 l, 4,8 %, 3/5 

Budapest IPA

Lyhensin pitkäperjantaita käymällä Budapestin rauniobaarissa. Szimpla Kertissä riitti väriä ja iloittelua. Sama juttu oli tuopissakin. Tumman oranssi olut kuohui reilusti vaaleaa vaahtoa. Maku on lämpimään päivään sopiva, hiukan hedelmää, enemmän humalaa. Havuisen humaloinnin rinnalla leijuu sopivasti makeutta. Ei tämä ainakaan pitkästytä, otan toisenkin. 1/2 litraa, ehkä yli 5 %, 5:5

Vakka-Suomen Prykmestar Pääsiäisporter

Pääsiäinen polkaistiin oluen voimalla käyntiin. Alkon hyllyltä mukaan hypännyt  tumman mustanruskea porter tuoksuu reilun maltaiselta, vähän lakritsaltakin, mutta suklaa on päällimmäisenä. Vaahtoa on vähän kellertävänä kerroksena. Maussa varmistuu että kyseessä on pääsiäisen suklaamuna. Makeus on kohtuullista, mämmimäinen-sana vaan tunkeutuu aivoista esille. Jännittävästi hiilihapot kuplivat ja kaivavat mallasta uudelleen esille. Suklaa on aika kuivaa, voimakasta mutta ohutta ja kyllä se pääsiäismämmi puskee lopuksi taas esille. Kyllä tällä mämmin mielellään korvaa, mutta ei tähän kyllä kerma ja sokeri enää mahdu, sillä maku on aika voimakas, miellyttävän lempeän pistävä. 50 cl, 7,5 %, 4/5 

Mikkeller Female Brunette Girls Are Awesome

Mikkellerin kuukausiboxista oli säästynyt yksi olut. Sauna ja pieni hetki keväisellä terassilla, tanskalainen olut sihahtaa aika terävästi auki. Väri on likaista ruskeaa, vaahto on vaaleaa ja sitä on kohtuudella. Tuoksu on vähän pelottavankin makea mallas. Olut on käyty panemassa taas Belgiassa, De Proof Brouwerillä. Luultavasti sieltä ei saa ulos huonoja oluita ollenkaan. Mallasta on maussa ja humalaa on jälkimaussa. Tämän brunetin jätin niin kuin takahyllylle, kun en ollut niin innoissani tällaisista brown aleista. Mutta tämä kyllä vähän yllätti humaloineen ja pienine poreiluineen, pakko suositella tätä kaikille naisillekin. Netissä on kyllä jotain juttua tästä, kyllä on taas tehty väärin kun tämä on nimetty naisten olueksi. En kyllä oikein saanut selvyyttä että oliko tuo osa mainoskamppanjaa. Fem ale kun on sitten tanskaksi että naisten alea. 330 ml, 5 %, 5/5 

RPS Scissors Indie Pale Ale

Kivi-paperi-sakset-arvontaa ei tarvittu kun arvoin tämän oluen kaupan hyllyltä ostoskärryihin. Jonkun verran on tullut luettua hyviä arvioita tästä kuopiolaisesta panimosta. Etiketissä sanottiin että oluen maustamisessa on käytetty verigreippiä, joten olut näytti heti vähän punertavalta. Vaahto on tiivis valkoinen kerros, joka kestää oluen juomista. Tuokussa on hedelmäisyyttä, maku korjaa hedelmäisyyden suunnaksi greipin eli tietysti piti sanoa että verigreipin. Humalia on reilusti, kuivuutta riittää. Verigreipit kantavat makua pitkälle ja pitkään. Greippisyys hallitsee. 330 ml, 5,4 %, 4/5

Lehe Must Siid Wheat Porter

Tartossa kävin Genialistide klubin Göök-kasvisravintolassa syömässä ja samassa tilassa olevasta Möku-ravintolan hanoista valitsin pienen pohdinnan jälkeen tummaa olutta. Pakkohan sitä oli heti ottaa toinenkin lasillinen ja heti sen jälkeen suunnistin Õllepoodiin ostamaan yhden tuliaispullollisen, olisihan sitä tietty siitä Mökustakin voinut ostaa, mutta kun ne perinteet velvoittivat. Ei voi kuin hämmästellä että mikä ihmeen ajatus sanoi että älä osta koko varastoa tyhjäksi. Musta silkki -oluen takaetiketissä sanotaan että must nagu öö, kyllä se tulikin mieleen. Olut on tietty mustaa ja todella silkkistä. Vaahto on ok. Maussa on kahvia todella paljon, vähän kaakaotakin. Pehmeää, silkkiä, jälkimaussa on jotain eksotiikkaa, olisiko paahdettua vehnää, mausteista. Makeutta ja vaniljaa, arvosteluasteikon katto taisi tulla vastaan. Jälkiruokaahan tämä voisi myös olla, ja miksei myös aamukahvia. 330 ml, 6,5 %, 5/5