Black Light Cow Lady is Crazy Vanilla Coffee Milk Stout Second Edition

Liettualaisen panimon mieto portteri on mustaa ja vaahto on kunniallinen. Pullollisen ostin Kaunasin olutkaupasta. Olut on todella maukasta, kaikki etiketissä luvatut maut on löydettävissä. Kahvi on vähän parempaa juhlamokkaa, vanilja vähän pistelee ja kuivattaa, makeutta on mukavasti. Vanilja yhdistyy lopulta humaliin. Todella onnistunut kokonaisuus, ennakkoluulot murskautuivat taas, kyllä mietokin portteri voi olla sykähdyttävää. 330 ml, 4,4 %, 5/5

Laitilan Brown Ale

Takatalvi ei yllättänyt, mutta laittoi maistelemaan jotain maltaisempaa. Alkon hyllyltä käsityöläisvalikoimasta aikanaan napattu olut on mahonkista ja vaahtoaa hetken kaadettaessa. Tuoksu on kuten makukin maltainen. Vähän liian kylmänä nautittu olut tuntuu oudon hiilihappoiselta, yritän vähän antaa oluen lämmetä, mutta oluen lämpötilan muuttumisen odottelu ei ole kyllä ollut koskaan mikään vahvuuteni. Olut on maltaista, ehkä keksistäkin. Kyllä tästä brittipubit tulee mieleen, ehkä takatalvinen hämeenlinnalaissaunatunnelma ei oikein vielä tuo sopivaa viitekehystä. Makua oluessa on reilusti, pähkinäkin alkaa lopussa maistua, humalat maistuvat lopuksi ja kuivattavat nielua. 33 cl, 5,0 %, 4/5

Iso-Kallan Baltic Porter

Musta, vähäisesti vaahtoava olut tuoksuu maltaiselta, vähän jopa mämmiltä. Maku on maltainen. Pikimusta olut tuntuu suussa ohuelta, makua on kyllä reilusti. Humalat ryömivät esille lempeästi. Alkoholi puraisee hiukan. Täyteläinen maku hidastaa koko iltapäivää, täyttää kyllä vatsankin nopeasti. Makeus on varsin maltillista, mieluummin aika kuivaa. 0,33 l, 7,0 %, 4/5

Pruulius G-Punkt Greibine IPA

Työpisteeni on G-rakennuksessa, sen kahvihuoneen nimi on G-piste. Sama nimi on osunut virolaiselle greippiselle IPAlle. Olut on väriltään kauniin oranssi ja vaahto on tiivistä valkoista ohutta kerrostumaa. Tuoksu on hedelmäinen. Greippiä on selvästi maussa, ei se nyt peitä humalointia, mutta jotenkin humala ja greippi täydentävät tai vähän niin kuin neutralisoivat toisiaan, eli olut on helppoa juotavaa.  Ehkä greippi kuitenkin valloittaa maata eniten. Paranee koko ajan juodessa. Alkoholia ei edes huomaa.  Taisin ostaa oluen Tarton jostain olutkaupasta, miksen ostanut kahta. Onnistunut on. 330 ml, 6,9 %, 4/5

Brooklyn Lager

Isänpäivänlahja kuohui kovasti avatessa, vaahto pysyy vähäisenä nauttimisen loppuun saakka. Newyorkilaisen tuoksu on maltainen ja makeahko. Hiukan sellaista keväistä märkää ruohoa, lopussa sitten humalat tasoittavat kokonaisuutta, ei ihan kuivaksi, mutta vähän märkä ruoho katkeroituu. 355 ml, 5,2 %, 4/5

Mõisakeldri Hamburgi Lager

Tallinnan Peetri Selverin hyllyllä huomasin arvokkaan näköisen olutpullon etiketin ja nostin pullon saman tien ostoskärryyn ja sieltä sitten jääkaapin kautta saunaolueksi. Olut on kirkasta peruslagerin väristä, pieni kiva vaahto muodostuu.  Maku on makean maltainen, hiilihappoinen. Oluen valmistaja on kait liettualainen. Aika perus-karjalalta tämä vaikuttaa, pieni tuntemattomamman oluen makuvivahde, olisiko vähän makeampaa. Saunaolueksi tämä kyllä kelpaa. 21  IBU, 8 EBC, 0,5 l, 5,0 %, 3/5

Maku Lemon Pale Ale

Jääkaapissa oli tämä tuusulalainen tölkki odotellut jo jonkun aikaa omaa hetkeään. Tölkin sihauttaminen aiheutti samettisen vaahdon ilmestymisen tölkin päälle ja kaataessa olutta lasiin tiivistä vaaleaa vaahtoa jäi sinnittelemään oluen päälle. Olut on kauniin oranssia.  Tuoksussa on sitrusta ja yllättäen vähän mausteita. Maku on miellyttävän humalainen, pienellä sitruunaisella twistillä. Katkeruus kuivattaa vähän kieltä ja seuraava huikka on saatava pian. Tölkin kyljessä sanotaan että sitrrunankuorta on käytetty. Mukavan konstailematon olut, en muista että mistä olen hankkinut tämän, mutta täytynee laittaa ostoslistaan merkinnäksi. 0,33 l, 5,0 %, 4/5

Põhjala Leevike Spiced Winter Sour

Keväinen perinteinen varastonsiivous huipentui tietysti terassiolueeseen. Maistelin talven viimehenkäyksillä virolaista maustettua talvihapanolutta, joka on nimetty punatulkuksi. Väri on epäsiistin punaruskeaa, vaahtoa on hetken, mutta se hiipuu vaimeaksi. Tuoksussa on jouluista kanelia. Maku on hapan, marjaisuus jää yhdessä kanelin kanssa vaikuttamaan. Etiketissä kerrotaaan, että mukana on käynyttä karpaloa, hibiscusta, hunajaa, paahdettua kanelia ja neilikkaa. Yritän noita kaikkia löytää mausta, mutta kyllä osa jää vaan havaitsematta. Joulutunnelma yllättää joka hörpyllä, piparkakkua. Onhan tämä aika pahanmakuista, mutta silti se onnistuu koukuttamaan. 0,33 l, 6,5 %, 4/5

Rodenbach Alexander Aged In Oak Foaders

Olutmentorini Janne kertoi että nyt kannattaa käydä Alkossa nappaamassa ostoskoriin erikoisolutta. Ennakkotietona belgialaisesta oluesta oli maininta että olut on hapanta, mutta silti makeaa. Olut tuoksuu happamalta. Väritys on tummanpunainen, ensin luulin sen olevan läpinäkyvää, mutta ei ole vaan kirkkaantäyteläisen punaista rubiinia. Maku on lupausten mukaisesti hapanta ja makeaa, ei nyt ihan hapanimelää. Kirsikkaa on mausssa. Onpahan sellainen belgialainen erikoisolut, ei ihan perusohraa. Happamuutta ei ole liikaa, makeutta on riittävästi. 330 ml, 5,6 %, 5/5

Stadin Panimo New England IPA

Etiketti täsmentää oluen tyypiksi Vermont-tyyppisen India Pale Ale. Olut kuohuaa pullon avauduttua, siten että kaato oli suoritettava nopeasti. Oluen väri on vähäisesti likainen oranssi, lievästi sameaa. Tuoksussa leijailee trooppista hedelmää, kuivaa ananasta. Maussa on helppoutta. Humalia tuntuu jälkimaussa. Etiketissä mainitaan että olut on Suomen paras ale 2018. Jotenkin lievä olut, vähän tulee mieleen antisaikojen arvoissa lukenut toteamus ei voittoa, kiitos kannatuksesta vai miten se nyt meni, eli ihan päävoittoa ei oluen kohdalle osunut, olisiko kuitenkin niukka sivuosuma. 0,33 l, 5,5 %, 4/5

The Flying Dutchman Little Red Corvette Riding Hood Red Wine Sour

Vantaalainen kiertolaispanimo on taas käynyt Belgiassa De Proefin panimolla. Lopputuloksena on tummanpunaista viinilasiin sopivaa olutta. Viinistä poiketen oluen pääälle muodostuu vaaleanpunaista vaahtoa. Aluksi mausta tulee mieleen makea jälkiruokaviini, mutta pian se mielikuva karisee, koska hapantahan tämä on. Hiilihappo kuplii. Maku on marjaisa. Eihän tämä nyt oikein olutta ole, mutta kyllä tällä helposti voi korvata punaviinin. Takaetiketti sanoo että on käytetty valkoviinirypäleitä ja seljanmarjoja, lopputulos on kyllä lähellä italialaista Lambrusco-viiniä. 330 ml, 6,0 %, 4/5

Mallaskuun Ol' Smokey

Mallaskuun savuolut kuohuaa komeasti, valkoinen tiivis vaahto on reilu ja kestävä. Väri on vähän samean ruskeaa. Tuoksussa on lievää leppälastusta lähtevää savua. Maussa on mallasta, mihin se savu oikein katosi, no on sitä vähän, mutta enemmänkin olisi mahtunut. Kyllähän se savuisuus sitten jää jälkimakuun pyörimään. Jälkimaku on voimakas ja ryydittää oluen oikein maukkaaksi. 33 cl, 5,5 %, 4/5

White IPA Hoppy Wheat Ale

Tallinan Peetri Selverissä ruokaostoksilla oli tietysti tsekattava oluthylly. Joskus siinä on ollut enemmänkin vaihtoehtoja vai olisiko vertailukohtana ollut Ülemisten Rimi. Hyllyltä kyllä löytyi uusia oluita ja Olvin väritölkkisarjaan oli ilmestynyt vaaleansininen uutuus. Ei kun oikeastihan tämä onkin tartolaisen A Le Coqin väritölkkisarja. Tölkki sihahtaa laimeasti, vaahtoa on jonkun verran, väritys on samean vaaleankeltainen. Tuoksussa on mietoa humalaa. Maku on vähän molemmista maailmoista vehnäolutta ja vähän IPAa, mutta onkohan molempia liian vähän. Sitruunaa on mukavasti. Olisi pitänyt toinenkin olut ostaa, helppoa janojuomaa, pienellä humalapotkulla. 0,5 l, 5,2, 3/5

Käbliku Uhhuuu

Iltapäiväolut Tartossa, vieläpä löytyi yksi uusi olutravintola. Emajõe Pruulikoda on kauppahallin alakerrassa ja olutvalikoima on virolainen. Käbliku panimo sijaitsee Tartosta vähän etelään, hienoja oluita sieltä yleensä tulee, eikä tämäkään ole poikkeus. NEIPA on samean oranssista. Sitrushedelmiä ja syvää makua, humalat on mukavia. Perjantai-iltapäivä olutkellarissa, nojatuoli on pehmeä, ei kiirettä, tuopissa hyvää olutta, kaiuttimista tulee Ed Sheeran -maraton, no oluen ja musiikin parittaminen on aika vaikeaa. Olut on kuitenkin täyteläistä ja voimakasta. Taidan ottaa toisen samanlaisen. Pint, 7,0 %, 5/5

Lehe Punane Ja Must Raspberry Porter

Tallinnasta Tartoon on 180 kilometriä, sen suorittamisesta palkinnoksi oli Lehe Pruulikodan vadelmaporter. Olut on mustaa ja siinä on tiivis vaalean vaaleanruskean kestävä vaahto. Paahteisuuden ja pienen suklaisuuden alta henkii reippaasti vadelma. Makeaus tahmaa huulta vähän kiinni lasiin. Kokonaisuus on pehmeä, samettinen. Humalaa löytyy lopulta hörpyn takaosasta, sitäkin jännästi vadelmat ruokkivat. Välillä jää miettimään että onko vadelmaa vähän liikaa, mutta sen maku on kuitenkin mukava yllätys joka hörpyllä, kun paahde joutuu sille antamaan tilaa ja humalat sitten yrittävät lopuksi pyyhkiä muilla pöytää. 330 ml, 7 %, 5/5