Pusulassa pysähdyin vakiopaikassa eli Pikkuomenassa, sen hyllyltä löytyi vielä nummilaisen panimon oluita, joita nappasin matkamuistoksi taas. Kuivahumaloitu lager oli tuopisssa kirkkaan keltaista ja vaahto tymäkkä valkoisuus. Tuoksuu kuusiselle sitruunalle tai greipille ehkä. Maku on varmasti aavikontallaajalle mitä maistuvin, humalaista rapsakkuutta on reippaasti, hiilihappoakin löytyy. Maku on täyteläinen ja kyllä tämä maistuu koleana hämäläisenä toukokuun perjantainakin. 0,44 l, 5 %, 5/5
Kaaren Alkossa käydessäni hyllyllä huomasin lähes vitsiltä vaikuttavan ruotsalaisen oluen nimen. Pullollisessa oli sitten tupla-ipaa, joka oli syvän oranssia ja sen vaahto oli nopeaa valkoisuutta. Nautiskelin oluen takaterassilla, kun olin ensimmäisen kerran tänä kesänä leikannut nurmikkoa. Jonseredilaisen dipan tuoksu on sitruunaista tai oikeastaan simamaista. Maku on tuhdisti katkeroa ja hedelmiä, melkein hedelmäkeittoa jopa, katkeruus oikeastaan katoaa. Hiilihappoakin on reippaasti. Ei tämä ole mikään vitsi, vaan panimo ihan tämän perusteella laitetaan seurantaan. 330 ml, 8 %, 5/5
Mierontietä Riiassa kävellessä tietysti poikkesin Labietis-panimon taproomiin. Sieltä nappasin reppuun pari matkamuistoa, maisteluun nyt otin cayenne-pippurilla maustetun red alen. Väri on syvän kuparinen, vaahto on reippaanoloinen, vähän beigeen taittuva. Tuoksu on kuusimetsäinen, aika humalainen oikeastaan. Maku on humalainen, puumainen, kokonaisuus on vahva ja syvä. Ensihörpyn jälkeen jäin vähän ihmettelemään että missä ne chilit oikein on. Toisen hörpyn jälkimakuihin tutustuessa ei jäänyt epäselväksi että tässä on nyt pippuria mukana. Joka hörpyllä maku vaan paranee, makeus jää kyllä pippurin alle, mutta onneksi se on siellä taustalla. 0,5 l, 5,5 %, 5/5
Kaaren Alkosta nappasin yhden psykedeelisen tölkillisen, sisällä näytti olevan ohutta appelsiinismoothieta tai siis kyllä se oli ihan ipaa tai neipaa. Vaahto on valkoinen ohut rinki lasin reunoilla. Näkymä on kyllä pysäyttävän staattinen. Tuoksuu makealta tropiikilta. Hetki pitää vielä ihailla ennen maistelua, lyhyen mutta jotenkin tiiviin työviikon jälkeen voi hetken odotella herkkua. Ensihörppy ja toinenkin kertoo että makeutta on, humalointi on osuvaa, hedelmäisyys on miedompaa kuin voisi odottaa. Jälkimaku on raikas, jotain sellaista mentholia sieltä paistaa läpi. Alkoholi ei häiritse, mutta kyllähän se tuntuu. Kokonaisuus on tasapainoinen, mukavan hedelmäinen ja humalaisuus poreilee kivasti, alun makeus katoaa sopivasti. 44 cl, 8.2 %, 5/5
Irlantilaiseksi olueksi ei ihan ensimmäisenä tule mieleen vehnäolut, sellaista on kyllä tällä kertaa maistelussa. Olut on neipamaisen keltaista, vaahto nopeaa valkoisuutta. Tuoksussa on hedelmiä, paljon, ei ehkä banaania niinkään, ripaus neilikkaa silti. Maku on rapsakan humalainen ja samalla hedelmäinen, on todella hyvää kyllä. Humalaisuus on pehmeää, hiivat on havaittavissa, mutta nekin ovat pehmeitä. Irlantilainen hopfenweisse, uusi suosikki on löytynyt. 440 ml, 6,5 %, 5/5
Hollantilainen panimo on pannut neipaansa ei tuplaten vaan seitsemänkertaisesti azacca-humalaa. Olut on oranssia ja vaahto on hienostuneen valkoinen. Tuoksu on ehkä etiketistä johtuen vihreää humalaa, vähän mukana lienee makeaa ananasta, vähän greippiä ja mukavaa terävyyttä. Oikeastaan tuoksuttelu keskeytyi sillä lailla että edellinen lause viittaa enemmän makuun. Onpas hyvää, makeutta on juuri sopivasti, suutuntuma on erityisen pehmeä, kieli melkein alkaa sammaltaa ihan itsestään. 44 cl, 8%, 5/5
S-marketin hyllystä löysin kapean tölkillisen neipaa. Olut on kirkkaan keltaista, kaataessa näytti vähän oranssilta, mutta lasissa on sameaa mutta kirkasta keltaista. Vaahto on valkeaa. Tuoksu on houkuttelevan hedelmäinen ja trooppinen, lupailee sellaista hedelmänektaria, humalapedillä. Maku on kyllä suuhunsopiva. Humalat kuivattaa seuraavaa hörppyä vaatien, hedelmäisyys on makeaa, mutta ei liikaa hedelmäcocktailia muistuttavaa. SItruunaa ja pehmeitä keltaisia hedelmiä ja tietysti humalien kirpeyttä, naantalilaiset osaa kyllä. 330 ml, 5,0 %, 5/5
Alkon hyllyllä oli muutama brittiläisen laatupanimon olut. Maisteluun valitsin pikimustan pekaanipähkäpiiras-stoutin. Vaahto on kevyttä mutta runsasta ja katoavaista. Tuoksu on toffeinen, kahvinen, paahteinen, makea, maltainen ja mitä vielä. Maku on tuoksun vaimeampi versio, vähemmän makeutta enemmän kuivuutta ja suklaata. Jälkimaku on jotenkin kupliva, kuivahko, mutta alun tuoksua mukaileva. Pähkinäisyyttäkin ilmestyy mukaan. Kyllä tätä pitää maistella lisää. 440 ml, 8 %, 5/5
Baskimaassa pantu Imperial stout oli Bier Bierin hanavalikoiman viimeinen olut. Se on pikkumustaa ja niukka vaahto on ruskeaa. Tuoksuu kahvilta ja suklaalta. Maku on makea, kahvinen, kanelinen, suklainen ja kylmänäkin lämmin. Aika täyttävää, alkoholi ei makeuden alta maistu ja makeus pysyy kohtuullisena kahvin, tonkapapujen ja suklaan alla. 0,3 l, 10 %, 5/5
Tarton matkamuisto tuoksui pullollisen suusta maltaalta ja suklaalta. Lasiin kaataessa olut näyttäytyy pikimustalta ja raskaanoloiselta. Vaahto on vähäinen hidas ruskea kerrostuma. Lasista ennen hörppyä selkenee hajuaistillekin että kyllä tässä on hondurasilaista kahvia mukana reippaasti. Maku on mallasta ja kahvia, pientä poreiluakin. Suklaata vähän, vähemmän tummia hedelmiä, hiukan mausteita, makuja on joka huikalle. Kahvilikööriksikin tätä voisi kutsua. Ei tällaista olutta taida moni muu osata tehdä, melkein itkettävän hyvää. 0,33 l, 11 %, 5/5
S-marketin hyllyltä bongasin nokialaista sameaa pale alea. Olut kaatuu lasiin vähän sameana vaaleana meripihkana, vaahto rauhoittuu nopeasti samettiseksi. Tuoksu on havuista humalaa, oikeastaan herkullisen hyvää lupaavaa. Maku on humalaista, vähän sitruunaa ja greippiä, maukasta mutta jotenkin helposti olut soljuu nieluun. Kyllähän tämä löytyy jatkossakin ostoskärrystä. EBU 30, EBC 8, 50 cl, 4,8 %, 5/5
Loppiaisen janojuomaksi Bruuverissa valitsin hanasta neipaa. Ulkonäkö on keltaista ja näyttää raskaalta ananasmehulta, ei juuri vaahtoa. Tuoksussa on mietoja hedelmiä. Hörppäily paljastaa myös mietoa humalointia, vähän kirpeyttä, pehmeää hedelmöintiä. Vaikka olut on kylmää, lämpöä välittyy. Helppoa, mutta maistuvaa, helposti unohtaa olevansa kauppakeskuksessa. 50 cl, 5,7 %, 5/5
Olutkellarin hupenevalta alahyllyltä löytyi työviikon suorittamisen palkinnoksi yksi kotimainen viskitynnyrissä kypsytetty imperial stout. Olut on mustaa ja vaahto on rusehtavaa. Tuoksussa on mallasta, paahdetta ja vähän sellaista miehistä kalliimpaa partavettä. Maku on maltainen, pehmeä, aluksi tuntui outoa poreilua, mutta toinen hörppy ilmoitti että se olikin viskiä, joka jäi kielen päälle. Kyllä tästä kahvia ja suklaatakin löytyy jos haluaa. Viski vähän voimistaa olemassaolonsa osoittamista. 33 cl, 12 %, 5/5
Alkon hyllyltä nappasin helsinkiläistä ipaa. Lucian-päivän kunniaksi auki sihautetun tölkin sisältö on kultaisen hunajaisen väristä ja se kuohuaa valkoisella reippaasti. Vaahto tuntuu kestävän hyvin. Tuoksuu humalilta ja vähän ehkä ennakoi tuoretta joulukuusta. Maku on humalainen ja mäntyinen. Hiilihappo pirskahtelee suussa ja jotenkin tasaa orastavaa kuivuutta, vaikka olut maistuu oikeastaan makealtakin. Jälkimaku on houkuttelevan kuiva ja katkera. Ehkä vihdoin pitäisi käydä Helsingin keskipisteen lähettyvillä Viikissä, siellä kun olisi myös Helsingin Heart Stonen lisäksi varmasti muitakin hyviä oluita. 330 ml, 6,5 %, 5/5
Naviglin kanavan varrelta löytyi vihdoin olutpaikka. Hanoista löytyi paljon italialaisia oluita. Valitsin savuolutta. Olut on kuparista ja sen päällä on tiivis vaaleahko vaahto, kaunista. Tuoksussa on mietoa savuisuutta. Maku on pehmeä, savuisuutta on sopivasti, maku on kuitenkin täyteläinen ja lopussa on hitusen katkeruutta. Tekee mieli toista samanlaista. 1/2 l, 5,3 %, 5/5
Pärnulaisen mikropanimon west coast ipa kuohuaa valtavasti valkoisella vaahdolla. Olut on likaisen ruskeaa. Tuoksuu makealta simalta. Maussa on reilusti humalia. Hiilihapot kutittelevat nielua jälkimaussa. Humalaisuus kuivattaa suuta, jälkimausta pitää kyllä nauttia ennen seuraavaa hörppyä. Täyttävää. Onhan tämä kitkerää iloa. 97 IBU, Pullollinen, 8,7 %, 5/5
Työviikon päätteksi päätin palkita itseni vähän vahvemmalla oluella. Tallinnalainen stout on melkein mustaa eli tummanruskeaa, vaahto on pikainen. Tuoksuu punaviiniltä ja kahvilta. Maku on ensin makeaa, kahvia, vähän kanelin kitkeryyttä, alkoholia. Ei ole liian makeaa jälkiruokaolutta, tätä jaksaa hörppiä pidempäänkin. Suklaata ja paahdetta paljastuu, hyvällä tavalla viinimäistä. Paahde tasaa makeutta lopulta. 33 cl, 12,0 %, 5/5
Pullollinen.fi täytti tänään 10 vuotta, joten 1892. blogitukseen piti valita jotain arvokasta. Lontoolainen vuosikerta-ale oli helppo valinta, vaikka vuosia sillä ei olekaan vielä 10. Oluen väri on ruskeaa ja aika sameaakin. Olut vaahtoaa nopeana rykäyksenä vaaleana. Tuoksu on makeaa hedelmää, vähän jouluista taatelikakkua. Maistuu ensin maltaiselta makeudelta, kyllähän sitä taatelikakkua on maussakin. Aika lämmittävää, täyteläistä ja täyttävää. Humalat löytyvät lempeänä vasta jälkimaun jälkihuurussa. 10 vuotta, pistää vähän miettimään mennyttä ja tulevaa. Joskus päätin nimetä itseni huumorilla johtavaksi olutblogistiksi erästä paikkallista jääkiekkoanalyytikkoa mukaillen. Sen verran on tullut opittua että aika vähän sitä ymmärtää näistä oluista, Sihvonen kyllä ymmärtää jääkiekosta enemmän. Mutta täytyy jatkaa vielä tätä olutkulttuuriin tutustumista, luotan että vähitellen sitä oppii. En enää arvaa käyttää tuota johtava-nimitystä, sen verran on tullut opittua muilta blogisteilta. Juhlaolut on kyllä juhlavaa, olisiko siinä uusi nimitys juhlava blogisti. 500 ml, 8,5 %, 5/5
Funikulaari vei Kakolanmäelle ja KBC Taproomiin. Juomaksi valikoitui panimon uusi saksalaishenkinen ipa. Vaahtoa ei juuri synny ja olut kirkasta ja kultaista. Tuoksu voimakkaan hedelmäinen, raikasta appelsiinia tai sitruunaa. Maku on raikas. Humalat on sopivasti katkeria, mutta lempeitä. Maku on pyöreä kokonaisuus, laittaa sopivasti janottamaan lisää. 0,4 l, 5,2 %, 5/5
Tuliainen Tokiosta oli tölkillinen belgi-ipaa. Väri on samean oranssi, vaahto on nopea valkoinen pienikuplainen kerros lasissa. Tuoksuu sellaiselta lupaavalta ipalta, hedelmää ja humalaa, makeutta ja katkeroa. Maku on pehmeä, missäs se ipa oikein on, enemmän on sitruunaista poretta kuin potkivaa humalaa. Hedelmät tuoksuvat nenään hörppiessä kypsiltä trooppisilta ja keltaisilta. Jälkimaussa on pieni hapan vivahde. Melko voimakas kokonaismaku, mallasrunkoa löytyy. 350 ml, 6,0 %, 5/5
Tekstit
Kaikki kommentit
