Hopster Frida

Oluen nautintohetken olosuhteet kyllä vähän vaikuttavat näihin arviointeihin. Tämä tallinnalaisen Hopster-panimon witbierin nautiskelin Tartossa Hotelli Antoniuksessa, ja oluen ostin Tallink Starin tarjouskorista. Olosuhteet muodostuivat oluennauttimiselle otolliseksi, kun auton akku päätti Starin autokannelle kieltäytyä yhteistyöstä ja auto piti työntää laivasta onnneksi alaspäin Tallinnan satamaan. Sitten pakkasessa pientä odottelua ja pelastavan hinauspalvelun jumpstartilla auto käyntiin. Sitten ajelua ilman pysäytystä Tartoon, hottellihuoneeseen ja olutpullollinen käsittelyyn. Olut on samea keltainen, reilu vaahto saattaa johtua oluen iästä (tarjouskorista). Mangoa ja muita hedelmiä, vienolla koivunlehtiefektillä, olut kuivuu ikeniin, miksi tämä on näin pieni pullo ja miksen ostanut ainakin toista Fridaa? Olut oli blogin 800. olut!  0,33 l, 5,2 %, 5/5

Humalove Winter Moo Vanilla Cocoa Milk Stout

Miniloman aloitin nauttimalla pullollisen hyvää olutta. Ihan aluksi note to myself: cocoa ei tarkoita kookosta, onneksi. Humalove on käynyt Malmgårdin panimolla ja tehnyt vähän taikoja maitosokerin, kaakaon ja vaniljan kanssa. Musta kylmä olut ohuella kermavaahdolla tuoksahtaa vaniljalta, suklaiselta. Sitten maku on makea, pehmeän maltainen, lakritsaakin hiukan. Jälkimaku takaikenissä on palkitseva, vienoa salmiakkia. Jälkimakua nieleskelee mielellään. Suutuntuma on ohut, mutta maku on paksu ja lämmin. Etiketti ei ole onnistunut, jotain miinustakin, reunatekstit on kyllä hauskat. 500 ml, 7,0 %, 5/5

Big Bear Black Stout

Vuoden ensimmäiset pakkaset ja lumet houkuttelivat nauttimaan kalifornialaisen Bear Republic -panimon umpimustaa stouttia. Olut tuli nautittua kylmänä, maku on maltainen, paahteinen ja kuiva. Jälkimakuna on katkeruutta. Kyllähän tämä on pehmeää, mutta jotenkin makeuskin jää tuon paahteen alle. Etiketissä sanotaan että hampaat voi upottaa tähän stouttiin, kyllä tällä ainakin nälkä lähtee. Jännästi kuivuus ja painavuus tuntuvat vatsassa saakka. 12 fl oz, 8,1 %, 4/5

Orval (Olutblogistien yhteispostaus)

Olutblogistien yhteispostauksena on vuoden lopuksi kunnioitusta herättävä belgialainen trappistiolut Orval. Orval tuoksahtaa hiivaiselta ja hedelmäiseltä. Väritys on samea kupari ja vaahto on vahva ja kestävä. Hiilihapot poreilevat ja maku on kuiva, omenasiiderimäinen. Joskus on tullut tehtyä kotiomenaviiniä ja kaukainen mielikuva siitä  iskeytyy aivoihin. Jälkimaussa on vähän pippuria ja täyteläistä painavuutta. Maku on kyllä moniulotteinen, tasapainoinen ja nauttimishetki on rauhallisuuteen pakottava. Oluen sain onneksi joulupukilta, sillä paikallisesta Alkosta ei Orvalia löytynyt ja Alkon verkkokaupassakin toimitusaikataulu valahti vuoden 2017 puolelle. 0,33 l, 6,9 %, 4/5

Mukana yhteispostauksessa ovat
Arde Arvioi
Beerspectives
Bisseparoni
Brewniverse
Bönthöö Bönthöö
Every Beer I Take
Hankala asiakas
Humalablogi
Huurteinen
Jaskan Kaljat
Kaunis Humala
Keikyblogi
Ladamatkaaja
Loppasuut
Musamiehen Oluet
Mushimalt
Olutkoira
Oluttoverit
Pari sanaa oluesta
Pullollinen
Punavuori Gourmet
Reittausblogi
Tuopillinen
Tuopin Ääressä
Tyttö ja Tuoppi
Viinihullun päiväkirja
Ölmönger

Giesinger Untergiesinger Erhellung

Münchenin matkamuistopullo maistui välipäivien palomuurivaihdoksen päätökseksi. Saksalainen helles on täydellinen tai täysin mitäänsanomaton. Vähän likaisen keltainen väritys, tuoksussa oleva hiiva ja mukava vaahto lupaavat hyvää, maku on no, sellaista peruslageria. Vähän kuuusenneulasia, vähän hiivaa,  pikkuhiljaa alkaa löytyä luonnetta, ei ihan karjalaa. Mukava jälkimaku tulee hiivasta, kuusesta ja hiilihapoista. Kaikkea on hyvin vähän ja siitä sitten muodostuu kunnon janojuomaolut. 0,5 l, 5,3 %, 3/5

Panimo Hiisi Kratti

Tänään oli töissä puhetta Jyväskylän uuden lukion benchmarkkaamisesta, Panimo Hiiden osuutta asiassa ei voi väheksyä. Ehkä siksi olutkellarista nousi testattavaksi jo vähän entuudestaankin tuttu marjaisa ja pirtsakka saison. Olut tuoksahtaa puiselta, väri on ruusunmarjanpunainen ja vaahto on katovainen. Pullonpohjalle jää hiivaa. Etiketti kertoo puolukasta, josta väri ja mustaherukasta josta makua. Tätä ehkä riittäisi sellainen pikkupullollinen, tuo mustaherukka vähän ahdistaa, mutta pikkutilkka puisenmarjaisaa happamuutta kerrallaan uppoaa tämä kirpeä olut. 10 IBU, 8 EBC, 330 ml, 5,5 %, 3/5  

To Øl Liquid Confidence

Jeesuksen 2016. syntymäpäivien kunniaksi valitsin olutkellarista huolella säilytetyn tanskalaisen imperial stoutin. Olut on täysin mustaa ja päällle tulee kermainen vaahto. Maku on taivaallisen pehmeä, vähän suklaata, makeus vähän tahmaa huulia. Sitten kurkkuun kertyy chiliä, jota oluessa on juuri sopivasti. Lämmittää ja miellyttää. Onhan tämä aika outoa olutta, mutta niin täydellisen hyvää. Etiketissä sanotaan että nestemäistä itsetuntoa kannatta juoda ennen kuin pyytää tyttöä tanssimaan, koska tämä suoristaa selkäsi ja sets your ass on fire. Toivottavasti viimeinen toteamus viittaa vain sinne tanssilattialle, onneksi chili ei ole mitenkään yliammuttua, vaan kieron peiteltyä. 375 ml, 12,2 %, 5/5

Flying Monkeys Smashbomb Atomic IPA

Vähän virkistystä tummien jouluoluiden joukkoon tarjoaa Ontariosta ponnistava Flying Monkeys -panimo. IPAn vaahto ponnisti heti pullon avaamisen jälkeen kurkkaamaan juojaansa. Vähän samea kuparinen olut on nimensä mukaisesti humalapommi. Tuoksusta tuli jotenkin ajatusnyrjähdyksellistä syistä mieleen kesä ja soutuvene. Runko oluessa on ihan kunnossa ja katkero ja makeus ovat onnistuneessa tasapainossa. Humalat kutittelevat kieltä mukavasti ja jälkimaku on humalaiseksi raikas. Vähän rusinaa pilkahtaa. Vastaus hyvään joulun piristysolueeseen on Kanada. 355 ml, 6 %, 4/5

Paulaner Münchner Hell

Jouluostokset on tehty, jääkaappi on ruokaa täynnä. Oluttakin on korillinen ostettu, tummia ja vaaleita oluita, pientä maistelua kinkun kylkeen. Müncnenin tuliaisen kaadoin reilumman kokoiseen tuoppiin, kylläpäs "iso" tuoppi näytti surulliselta, pitäisi lailla kieltää tuollainen. Olut maistuu vähän puiselta, mutten aika tavalliselta lagerilta. Mallasta löytyy kullanvärisestä oluesta. Vaahtoa ei oikein syntynyt, vaikka oli tuopissa oikein varaa vaahdottaa.  0,5 l, 4,9 %, 2/5

Krombacher Pils

Saksantuliainen Münchenin rautatieaseman viereisestä minimarketista maistui saunan jälkeen. Saksalaisen pilsin päälle kehkeytyy kunnon vaahtohattu, joka kestää ja kestää. Kirkkaan oikeanvärisen kunnon oluen vaahto maistuu kuivalta. Maku on yksinkertainen ja yllätyksetön, mikä pitää laskea positiiviseksi ominaisuudeksi. Aika perusolutta, ei pienissä määrin nautitttavaksi. Jostain syystä tämä olut oli tosiaan minimarketin olutvalikoimassa. Saksassa on näköjään 25 senttiä tölkin panttimaksu. Makuun vähän kyllästyy. 0,5 l, 4,8 %, 2/5