keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Laitilan Kukko IPA

Hämeenlinnaan tuli vierailemaan Rauman Lukon seuraksi länsirannikolta yksi Laitilan Kukko IPA. Raumalaiset tuntuvat aika tylyiltä vierailta. Kukko IPA on myös vähän tylyä, yksioikoista katkeraa. Väritys on tummaa oranssia ja vaahto on katoavainen, tuoksu on kylmässä oluessa heikko. Ehkä se on Lukko joka pilaa tunnelmaa. Maku on katkera, aika voimakaskin, mutta jotenkin sellainen yhden miehen harppuunahyökkäys, kun muut ovat menneet vaihtoon. Lämmetessään parantaa reippaasti, ehkä toinen kukonkiekaisu olisi parantanut tunnelmaa, sillä maku pehmenee juodessa. Täytynee ostaa toinenkin.  33 cl, 4,7 %, 3/5

 

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Saku Antvärk Witbier

Tallinnan matkamuisto koki loppunsa sunnuntai-illalla. Hedelmäinen ja vähän nallekarkkinen tuoksu, muuttuu lasissa mahtavaksi vaahdoksi ja vähän samean keltaiseksi olueksi. Maku on mausteinen, vehnäolutmainen, etiketti kertoo että korianteria, kardemummaa ja appelsiininkuorta on käytetty. Olisikohan tuo korianteri vai kardemummako, joka muuntaa makua hiukan tunkkaiseksi tai rautaiseksi. Periaatteessa ihan hyvää, kevyt, miellyttävä kokonaisuus.  Mausteet jäävät kielelle vähän tanssimaan, mutta kun ei kuitenkaan oikein osu. 0,33 l, 4,5 %, 3/5


perjantai 29. syyskuuta 2017

Sainte Cru Tempete Du Desert

Alsacelainen California Pale Ale on vähän samean oranssia. Tuoksu on hiivainen ja hedelmäinen. Maku on mukavan makea ja miedon humalainen. Humala on miellyttävästi kipristelemässä kieltä ja poskia. Hiiva on myös maussa mukana sopivan miedosti. Olut on kuitenkin täyteläinen ja täyttävä, maussa on hyvää hedelmää. Saveur Bieren kuukausiboxin mukana tämä joskus tuli, jos jostain lähempää löytyisi, niin kyllä tulisi varmasti ostettua. Hiiva, humala ja hedelmä ovat hienossa tasapainossa. 33 cl, 5,5 %, 5/5


keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Laitilan Kakolan Kalpea

Sain juuri luettua Reijo Mäen uusimman Vareksen, Kakolan Kalpean. Vareskin siemailee tai ainakin yrittää tilailla Kakolan Kalpea -nimistä olutta pubikierroksillaan, joten päätin testata vaalean turkulais-laitilalaisen yhteistyöoluen. Olut kuohuaa komeasti ja vaahdon alla on kalpean keltaista sameahkoa olutta. Tuoksu on hedelmäinen. Maku on samalla aaltopituudella, hedelmäistä, kirpakkaa. Aika mukavaa, ei pistävyyttä yhtään, vähän hapanta. Kyllä tämä Luusalmellekin uppoaisi, jos joku tarjoaisi, on ihan miellyttävän raikasta. Jotenkin ohuus vaivaa, voiko se nyt johtua tästä maitokauppavahvuudesta? Jos vaan tölkissä olisi 5,5 % -painatus, niin varmaankin tuntuisi paremmalta. Varmasti maistuu paremmalta Uudessa Apteekissa tai Panimoravintola Koulussa. Täytynee käydä taas Hämeen Härkätien toisessa päässä. 50 cl, 4,7 %, 4/5

lauantai 23. syyskuuta 2017

Pühaste Särin

Helsinginreisssun kohokohtiin kuuluu aina vierailu TommyKnockerissa, mukava tunnelma ja aina hyviä oluita. Kaapista valitsin tällä kertaa virolaista olutta, taisi olla jotkut Viro-olut -viikot menossa. Lämmin päivä janotti ja sammutuksen hoidin hedelmäisellä hapanoluella. Särin on kirkkaankeltaista ja heikosti kuohuvaa. Kevyt olut sisältää mukavasti kuitenkin happamuutta, hitusen humalaa ja hyvin hedelmää. Hedelmä on raikasta mangoa. Piristää mukavasti. IBU 15, 0,33 l, 3,3 %, 4/5


torstai 21. syyskuuta 2017

Pühaste Dekadents

Pitkän viikonlopun aluksi sorruin turmioon ja päätin maistella tartolaista rusinoilla, rommilla ja vaniljapavuilla maustettua imperial stouttia. Todella tumman ruskea olut tuntuu tarttuvan jo pullonsuuhun, lasissa vaahto on kermainen, mutta katoaa nopeasti. Tuoksu on makea ja suklainen. Maku on todella paksu, rusinainen ja makea, alkoholia ja lakritsaakin kurkistelee taustalla. Olutta varmaan pitäisi juoda muutama tunti, jotta se ei tuntuisi liian raskaalta. Pullollinen löytyi www.oluttakotiin.comista.  IBU 80, 0,33 l, 11,2 %, 4/5

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Darguner Pilsener

Heikki sponsoroi Pullolliselle yhden saksalaisen pilsnerin. Dargunerin pilsner paljastuu selkeäksi vaaleaksi helposti juotavaksi olueksi. Tuoksu on tai siis ei ole. Maku sopii parhaiten saunaan. Olisi ehkä pitänyt juoda saunan lauteilla, eikä saunan jälkeen. Maku häviää nielaisun mukana. Humalia ei kyllä ole. Ehkä tämä olisi parhaillaan kesämökin saunan kivijalan jemmasta toisteisesti nostettuna.  Heikille kiitos! 0,5l, 50 cl, 500 ml, 5,0 %, 2/5.


lauantai 16. syyskuuta 2017

Tempest Red Eye Flight

Musta olut Skotlannista kaatuu lasiin heikosti ruskeaa vaahtoa muodostaen. Tuoksuu kahvilta. Maku on ensin kahvinen, sitten humalainen, lievää kitkeryyttä ja paahdetta. Konvehtirasian tummin konvehti tulee mielen tai sellainen kahvipapukarkki, josta ei oikein tiedä että onko se edes hyvää, mutta arviota tehdäkseen pitää syödä pussillinen. Makeuttakin löytyy, maku on vahva ja tunnelma on täyteläinen. Vaikka olut on todella täyteläinen, niin toinen samanlainen olisi ollut ihan ok. 50 IBU, 330 ml, 7,4 %, 5/5




torstai 14. syyskuuta 2017

Olvi American Brown Ale

Töistä kotiinpaluu yllätti positiivisesti, sillä kuriiri oli jättänyt oven eteen pienen ruskean laatikon, josta löytyi Olvin olutnäytteitä. Heitinkin Olvin 3-kirjaimisten oluiden sarjaan sopivan alen jääkaappiin ja nautiskelin sitä sitten iltapalaksi. Tölkin pienestä aukosta tulvii voimakas humalointi, lasiin kaadettaessa vaahto kertyy reippaasti ja vaahto onkin kaunista ja kestävää. Suutuntuma on pehmeä ja brittipubitunnelmainen. Maussa on pehmeää paahdetta ja pehmeys painaa hiilhappoisuuden todella alas, mallas on täyteläisenä mukana. Mukavasti humalat täydentävät maun ja katkeruus tasoittaa mukavasti maltaisuutta, tasapainoinen olut. Suklaata pitäisi myös olla maussa, ainakin Olvin sivuilla niin kerrotaan. Kyllähän tämä vahvistaa käsitystä siitä että Olvin värilliset tölkit muodostavat hienon sarjan. 0,5 l, 4,7 %, 5/5


keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Pyynikin Mosaic Lager

Rappusille oli ilmaantunut laatikko Pyynikin juomatehtaalta, unboxing paljasti sisällöksi kaksi World Beer Awards palkittua Seasonal Lageria. Nimeksikin päässyt Mosaic tuoksahtaa hedelmäiseltä. Olut itsessään kirkasta keltaista, vaahto häviää pian. Maku on konstailematon, sellainen hipstereille sopiva lager+. Mukavasti hedelmäinen, vähän kumia ja puuta, jälkimaku on kirpakampi kuin peruslagereissa. Puumaisuus lisääntyy loppua kohden, mutta hedelmäisyys pitää silti pintansa, miellyttävän sopivasti pientä erikoisuutta.  0,5 l, 4,7 %, 4/5



lauantai 9. syyskuuta 2017

Muddis Saison Sparkling Ale

Pienen pintaremontin päättymistä piti juhlistaa kuohuvalla. Onneksi olutkellarista löytyi tilanteeseen sopiva kuohuviinipulloon pullotettu virolainen olut. Olut kaatuu kuohuviininomaisesti lasiin, tarkkana saa olla ettei kuohu yli. Kuohua ja kuplintaa riittää. Kuplinta peittää makuja, suuhun jää nielaistessa kuohuviinimäinen tunnelma tai poreilu. Alta paljastuu vähän sementtistä hiivaa, mallasta. Loppua kohti sitä huomaa että kyllähän tämä on ihan toimivaa. Jos tätä olisi helposti saatavilla, niin kyllähän tätä voisi ostaa kuohuviinipullon korvaajaksi. Tämän pullon ostin Virosta, olikohan SuperAlkosta. Kuohuviinilasi on selvästi liian pieni. 0,75 l, 5,9 %, 4/5

torstai 7. syyskuuta 2017

Thornbridge Chiron

Remontointi kääntyy loppua kohden, tänään oli vuorossa tapetointi, kyllä oli pakko jo saada yksi olut blogitukseen. Thornbridgen panimo ei yleensä ole huteja lyönyt tai pannut. Chiron American Pale on vaalean keltainen, laiskasti vaahtoava hedelmäinen olut. Tuoksussa on rutkasti hedelmiä ja vähän hiivaa. Maku on sitten eksoottisia hedelmiä mitä niitä onkaan, sitruunaa, greippiä ja makeita pehmeitä karkkeja. Sitten lopuksi posket täyttyy kuusenhavujen vienosta pihkaisuudesta. Tasapainoinen olut täyttää mukavasti koko makuaistin. 330 ml, 5 %, 5/5



lauantai 2. syyskuuta 2017

Pühaste Vaikus

Tartolaisen Pühasten panimon Oatmeal Milk Stout on mustaa ja lasissa päälle kertyy kahvikermamaista vaahtoa. Etiketti kertoo että mukana on Ceylonin kanelia, appelisiinin kuorta ja laktoosia. Kaneli maustaa olutta liköörimäiseen suntaan. Mausteisuus on sana joka hyppää mieleen. Pieni pistävyys pilkahtaa välillä, mutta kokonaisuus on silkkiä. Makeutta on sopivasti, koska jostain ilmestyy humalat tasoittamaan makua. Lämmittää koko kehon, suuhun jää sopivasti tarve saada hetken päästä lisää. IBU 42, 0,33 l, 7,8 %, 5/5

perjantai 1. syyskuuta 2017

Delirium Tremens

Pitkään keraamisen näköinen belgialainen pullollinen odotteli vuoroaan olutkellarissa. Tänään sitten päätin ryhdistäytyä ja avasin kunnioitusta herättävän ja vähän pelottavankin putelin. Tuoksu on ihan turvallinen, hedelmäinen ja makea. Vaahto on eläväinen ja kestävä, valkoinen. Maku on voimakas, makeahko, hedelmiä on sitruunasta aina kypsiin tummiin hedelmiin. Poreilevan oluen etiketin vaaleanpunaiset elefantit eivät enää pelotakaan, alkoholi on onnistuneesti piilossa, ei tästä taida juoppuhulluksi tullakaan. Olut on Wikipedian mukaan valittu aikanaan vuoden parhaaksi olueksi. Vähän tulee mieleen joku ulkomaalainen outo karkki, josta ei osaa sanoa että onko se nyt hyvää vai pahaa, vähän niin kuin liian makea hillo paahtopaistin kyljessä. 0,33 l, 8,5 %, 4/5

torstai 31. elokuuta 2017

Sori Brewing Red Alert IPA

Kuuntelin iltapäivän juttuja Microsoftin palveluista. Pilveä oli tarjolla, illalla kuitenkin teki mieli olutta. Lidlin hyllystä nappasin aiemmin jo suomalaisvirolaisen panimon IPAn. Tuoksu on todella voimakas: katajaista humalaa. Kuparinruskeaan taittuvan oluen päälle kertyy hieno kestävä vaahto. Maku on humalainen, greippiä ja havuja täydennettynä vaimeasti makealla toffeella. Maku on vähän kapea, mutta voimakas. 33 cl, 4,4 %, 4/5