Teerenpeli Julma Juho Savuporter -olut

Savuista portteria nautiskelin Jean Michel Jarren Oxygenen tahtiin, pieni nostalgiatrippi Nuorten sävellahjaan 70-80-luvulle. Pullosta olutta lasiin kaataessa kuului juuri oikeanlainen pulputus. Julma Juho sai toimia grillivahtina, kun pääsiäiskinkku pikkuhiljaa kypsyi. Musta läpinäkymätön olut kerää päälleen pienen kestävän vaahtokerroksen. Maku on makeahko, savuaromia joutuu vähän etsimään,ei oikein tunnu savuiselta . Enemmän tuntuu tervapastilli, sekin sieltä 70-luvulta, sellainen tupakka-askin kokoinen pastillirasia, jossa oli isoja pastilleja. Jälkimaussa on lakritsaa, miellyttävää täyteläisyyttä. 33 cl, 7,7 %, 4/5

Livonia Must Eksport

Tartonreissulta mukaan tarttunut musta virolainen portteri maistuu juuri sellaiselta kuin vaan voi olettaa tai toivoa. Olut on Viron "Seurasaaren" eli Tallinnassa sijaitsevan ulkomuseon oma olut. Vähävaahtoinen olut on paahteinen ja täyteläinen, vaikka aluksi kaataessa olut näytti kovin ohuelta. Patenttikorkkisen ja tyylikäsetikettisen pullollisen sisältö on yksinkertaista ja hyvää, vaikka jotenkin ensimmäisellä hörpyllä maku oli jotenkin ohut tai peräti outo. Maussa on vähän tummaa luumua, tahmeaa makeutta, mutta lopussa aavistukselllisen verran humalaa kokoaa maun mainioksi. Heti seuraavalla kerralla, kun menen Viron ulkoilmamuseoon, tiedän että baarissa lienee paikan parhaat "nähtävyydet". 500 ml, 8,2 %, 4/5

Nøgne Ø Imperial Rye Porter

Joulupukin lahjakontista löytyi yksi musta herkkupala. Olut tuoksuu jotenkin viskiltä aluksi, tai Islay-viskin turpeelta, lakritsalta. Vaahto katoaa nopeasti ja maku on täyteläinen, makea ja pyöreän runsas. Ei ole terävyyttä vaan pelkästään pehmeyttä. Makeus on tahmaista ja kypsää. Humalat lopuksi peittävät makeuden, jälkimauksi jotenkin jääkin kuivuus, aika uskomaton muutos alkutuntumaan. Tumman oluen hyvät ominaisuudet on onnistuttu tiivistämään yhteen pullolliseen. Etiketissä mainitaan tekijäksi myös Terrapin. 0,5 l, 9 %, 5/5

Pōhjala Rukkirääk

Virolaisen huippupanimon rukiinen ale on moniulotteinen olut. Ensin tuoksu on sitrusmainen, vaahto on mahtava ja väri on punaruskea. Maku on rukiinen, makea ja vähän toffeinenkin. Jälkimakuna pirskahtelee humalaa, vähän poskiin ja nieluun jää makeutta. Jostain syystä arvioivaan mieleen paukahtaa sana ontto. Ontto olut kuitenkin sen verran täyteläinen että heti perään ei tee mielii toista samanlaista. Ontto vai täyteläinen, siinäpä pulma, yhtä hyvää kuin ruisrääkän laulu. 0,33 l, 5,9 %, 4/5

American Lager Stadin Panimo

Helsingin Suvilahden kaasukellojen juurelta tuli lähetyksessä olutta, joka oli heti maistettava. Amerikkalainen lisäys lageriin edessä antaa kyllä nautittavan säväyksen. Yllättävän samea, mutta silti kirkas olut antaa ensin pienen hedelmäisen tuoksun ja sitten havuja, maku on pehmeää mutta silti ryhdikästä. Mahtava olut on tyylikkäässä tölkissä tai voi sitä sanoa pirkkamaiseksikin kuulemma, omasta mielestä mukavan sinivalkoinen, maitokauppaoluiden uusi suosikki! Jälkimakuakin riittää, täyteläisen monivivahteinen. 0,5 l, 4,5%, 5/5

Delirium Christmas

Pinkki elefantti tonttulakissa koristaa ruskeaa belgialaista jouluolutta valkoisen pullon etiketissä. Aika täydellistä jouluolutta, vähän makeaa, luumukiisseliä, kermamainen kestävä vaahto, lempeää lipitettävää. Koskaan en ole juonut amerikkalaisissa elokuvissa naukkailtavaa eggnoggia, tästä tulee jotenkin sellainen mieleen, alkoholi lämmittää mukavasti, mutta jotenkin tekee mieli aina naukata vähän lisää pehmeää täyteläistä rusinaa, makeutta on lähellä maksimia. Pukkia odotellessa, lahjat onkin jo  kuusen alla, vähän jouluruokaa vielä ensin. Hyvää joulua! 0,75l, 10%, 5/5

Ksiazece Ciemne Lagodne

Puolalainen piwo premium on tummaa lageria. Joulun odotuksessa mennee tällainen tumma todella makea olut. Vaahto on komea ja väri on tyylikäs ja makukin on täyteläinen. Makeutta on paljon, makeaa perunalimppua, mikä olisi leivässä hyvää, mutta oluessa tämä ehkä ennakoi liikaa imellettyä perunalaatikkoa. Maku on täyteläinen, mutta yksiulotteinen, vain olutblogissa voi sanoa noin. Nielu kerää makeutta tätä juodessa,  ei jatkoon, kai tästä voisi joskus pitää enemmänkin ja varmasti myös vähemmän. 500 ml, 4,1%, 3/5

Blanche de Namur

Ranskalaisen Ruotsin kuninkaan vaimon mukaan nimetyn belgialaisen oluen taisin ostaa Virosta ja Halloweenin aattona huomasin että samaa olutta löytyi suomalaisen koti-S-Marketin hyllyltä. Olut on täyteläistä, väriltään oljen keltaista, sameaa, vaahto tiivis eli hieno. Maussa on sitruunaa ja jälkimaku on mausteista, mausteita huonosti tuntevana voisi joku sanoa että pippurista, mutta korianterista kertoo perhepanimon kotisivut. Yllätys, mutta jotain valjuutta lymyilee maussa. 0,33l, 4,5%, 4/5 

Óllenaut Eesti Rukki Eil

Eestiläinen ruisolut yllätti täyteläisyydellään. Lähes musta olut oli kuin saaristolaisleipää, vai olikos siellä Virossakin samanlaista mustaa makeahkoa leipää, Saarenmaalla? Maku on täyteläinen, jälkimaku mukavasti etäisesti humalainen, suutuntuma on vähän ohuehko, outo yhdistelmä. 330 ml, 5,3%, 4/5

Mufloni CCCCC IPA

Pelottavan vaimea sihahdus saatteli tämän porilaisen mukavan punaruskean oluen maisteltavaksi. Tuoksusta tuli mieleen kataja ja maku oli samalla linjalla. Matala hiilihappoisuus peittyy humalien alle. Oikoluku yritti tuohon korjata että jumalien. Maku on täyteläinen, mukavasti kielen päälle jää pyöriskelemään makuharmonia nautiskeltavaksi.  50 cl, 7,0%, 5/5

Piebalga

Hampurilaisten grillauksessakin tarvitaan olutta. Latvialainen alus eli olut toimittaa tehtävää. Olut raahattiin Riikan lentokentältä maisteltavaksi ja osoittautuu pehmeäksi ja miellyttäväksi olueksi, ei mitään kikkailua, ehkä pientä makeutta on mukana, mutta ei liikaa. Täyteläistä lageria. 

0,5l, 5,6%, 4/5

Prykmestar Kahvi Stout

Sunnuntai-päivällisen jälkiruokana oli olutkellari-blogin (http://olutkellari.blogspot.fi/2014/03/alkon-pienpanimo-oluet-2014-vakka.html?m=1) innoittamana banoffe ja Vakka-Suomen Panimon tumma kahvistout. Banoffe oli 5/5, ja olut oli hyvää myös. Kahvinmakua oli mukana. Makeutta ei juuri löytynyt, mikä tietty sopi hyvin makeaan jälkiruokaan. Maku oli kuitenkin vajavaisesti täyteläinen, vähän kuiva, jälkimakua on, vähän kireä kylläkin.  Yhdistelmä on täyttävä, ehkä suurempi syyllinen on kuitenkin banoffe. 50 cl, 6,0%, 4/5

Old Tom The Original

Launtai-iltapäivän ratoksi nautittiin olutta pullollinen, jonka kaulassa lukee the world's best ale. Musta olut maistuu tummalta, tuntuu suussa vähän öljyiseltä. Paahteisuutta ja vähän suklaatakin on englantilaisessa lämmittävässä tummassa oluessa. Täyteläistä. 330 ml, 8,5%, 5/5. Pitkään piti miettiä, mutta jälkimaku ratkaisi. 

Paulaner Oktoberfest Bier

Saksalainen olut maistuu täyteläiseltä ja hyvältä. Jos nyt olisi vielä biergartenissa kippistelemässä, niin maistuisi vielä paremmalta. Mutta maussa tuntuu olevan kaikki kohdallaan, maku on helppo, mutta silti tuhti. Kyllä Münchenissä osataan oluen paneminen. 0,5 l, 6,0%, 5/5

Brew Dog Cocoa Psycho

Mustaa öljyä vai Brew Dogin huippuolutta, siinäpä pohdittavaa. Sanotaan että vinoa olutta on. Todella tummaa olutta, jossa oudolla tavalla maistuu vähän kahvi ja suklaakin kai. Vahvaa on kaikin puolin, korvat alkoivat kuumottaa. Pientä makeaa sivumakua, olisiko etiketin kertoman mukaan vaniljaa?  Todella täyteläistä on, tummia oluita pitää vähän vielä opetella. 330 ml,10%, 4/5. Ehkä kun pakkaset tulevat, niin saisi yhden lisäpisteen.

Fuller's India Pale Ale

Täyteläinen, mutta kevyt britti-IPA jättää pitkän jälkimaun. Humalan puraisua jää vähän odottamaan, sitä ei oikein tule mutta maku jää kyllä havumaisesti humisemaan kitalaessa. 50 cl, 5,3%, pitkän pohdinnan jälkeen kuitenkin 5/5 jälkimausta. Huonoa IPAa ei taida olla olemassakaan. http://www.pullollinen.fi/search/label/IPA

Brakspear Triple

Englantilaisen oluen etiketissä kehuttiin tuplatippa-menetelmää (double drop), hyväähän sillä tulee oluesta. Makua riittää, täyteläistä on, hissukseen nautittavaksi sopiva.  Etiketissä on mehiläinen, ei ole tietoa miksi, ehkä se viittaa hunajaan, sen makua en kyllä havainnut, maltaista makeutta kylläkin ja sehän on ihan eri asia kuin hunaja, siis "meillä" olutasiantuntijapiireissä. 33 cl, 6,7%, 4/5

Leffe Brune

Belgialaista tumman väristä olutta, värihän on melkein musta täytyi pelastaa parempaan talteen, koska parasta ennen päivä oli jo niin lähellä, v 2014. Yhdessä toisessa oluessa olisi kylläkin 7/2013 merkintä, mutta tuskin sekään pääsee vanhenemaan. Tumma Leffe ei maistu liikaa tummalta oluelta silti täyteläistä, vähän niinkuin makeaa ja voiko tässä nyt maistua sitruunakin. 33 cl, 6,5%, 5/5

Nokian Elovehnä

Nokian vehnää maistelin maisterin vieressä, vaikka torilla olikin siis Lidlin grillimaisterit kisaamassa, niin vehnä houkutteli Pikku Pietarin pihasta enemmän kuin makkarat. Maku oli täyteläinen ja pitkä. 33 cl, 4,7%,4/5

Leffe Blonde

Vaalea belgialainen täyttää suun maulla. Tiukka vaahto iskee kaataessa. Hiiva maistuu sopivasti, silti muka yhtaikaa raikas. Anno 1240 lukee etiketissä, eli muutaman kerran on munkit harjoitelleet oluen panemista. 33 cl, 6,6%, 5/5