Founders All Day IPA Session Ale

American feelings, musiikkina Tom Petty ja juomana amerikkalaista IPAa kotona omien sählypelailujen After Game partyssä nautittiin työviikon päättymisen kunniaksi. Vaihtopenkillä (kyllä joskus on sielläkin istuttava) joku puhui lonkerosta. (Outoja keskusteluaiheita?) Koskaan en sen päälle ymmärtänyt, mutta nyt americaanot on panneet sellaisen keitoksen että tulee mieleen etäisesti se lonkero, ei kuitenkaan liikaa. Vahva katkeruus, vähän ohuutta rungossa, mutta annetaan anteeksi, kun maalejakin tuli sählättyä kentällä ollessa.  S-marketin olutvalikoima jaksaa yllättää iloisesti.  355 ml, 4,7%, 5/5

Sambrook's Brewery Pumphouse Pale Ale

Sumuista britti-alea piti maistella oikein tarkasti. Sekava mielikuva jää tästä, toisaalta joskushan oluen tarkoitus on juuri se. Yhtaikaa vetinen ja pitkämakuinen ja vähän hiivainen, tuohon ei varmasti moni pysty? Jälkimaku on parempi kuin suutuntuma. Maku on vähän tylppä, mutta silti terävä. Nestemäärä vähentämällä olisi varmaan parempaa?

500 ml, 4,2%, 2/5

Lapin Kulta Arctic Malt Dark Lager

Valoa syksyyn voi yrittää tuottaa vaikka juomalla tummaa lageria. Kultainen Lapin Kullan purkki on pitkään vaaninut minua S-Marketin ylähyllyllä, pakkohan se oli sieltä pelastaa. Arktinen mallas - tumma lager on todella pehmeää, vähän hiilihapotonta, jotenkin tulee mieleen brittipubin ale, vierailusta brittipubin on kyllä hiukan aikaa. Maku on lyhyt, erottuu kyllä peruslapparista. Sanotaan että hiukkanen salmiakkia ja savua, voi olla että nuo maut tulivat mieleen siitä että lukaisin Alkon jouluolut-valikoimaa, mutta hiukkanen on aika pieni yksikkö.

50 cl, 4,6%, 3/5

Hoppe IPA

Suomenlinnan panimon luutnantti Hoppen kunniaksi panema IPA maistui saunaolueksi. Maku on vahva ja se jatkaa maistumista mahassa saakka. Humalaa on, mutta enemmänkin mahtuisi. Ehkä olut tuli nautittua saunahuumassa vähän liian kylmänä, voimakasmakuinen ja pitkä jälkimaku ja jotenkin sopivan sekava. 0,5 l, 6,0%, 4/5

Rento Reino

Rannelaukaus ei lähtenyt tänään riittävällä teholla, joten ruista täytyy hakea ranteeseen dopingilla. Teerenpelin ruisoluessa maistuu vähän lakritsi tai jopa salmiakki tai siis tuo maku vaan välähtää mieleen. Olut on väriltään kunnollisen ruskeaa ja maussa on omaa rukiista ryhtiään. Ruis oluessa on ihan ok. 33 cl, 4,7%, 4/5

Sun Lik Beer

Kalkkikin ruostuu voisi olla englantilainen sanonta joka on peräisin Hong Kongista, tuli mieleeni tästä oluesta. Aika kuivaa ja vähän niukkamakuista, mutta selvästi oma twistihän tässä on. Taitaa olla Tarton Maximasta ostettu pudeli. Saunajuomaksi sopi, mutta uinuvan riisin maku laittaa oluen kategoriaan tällaistakin on. 33 cl, 5,0%, 3/5

Sinebrychoff & Brooklyn Brewery Two Tree Porter

 Piti maistella Kahden vanhan puun portteri, tai Brooklynin panimo on vähän nuorempi (1988), kun edellinen olut sattui olemaan tämän isä tai äiti ja kollega ehti tätä kehumaan (http://otetaankotoinenkin.blogspot.fi/2013/10/sinebrychoff-brooklyn-two-tree-porter.html). Vanhat puut ovat ihan onnistuneesti yhdistäneet taitonsa. Pojasta on polvi parantunut, pientä makeutta mukavasti ja tasapainoinen olut, tuoksu vihjailee siihen etiketissä mainittuun kuusenkerkkään (Koff) ja makeus vaahterasiirappiin (Brooklyn). Väri on musta ja vaahto ruskea kuten isällä/äidilläkin. Siirappisuus jää kitalakeen jälkimakuilemaan. Musiikkimatto vaihtui edellisestä Entisten nuorten sävellahjaan.

33 cl, 7,2%, 5/5

Sinebrychoff Porter

Viekää minut baariin veljet soi Bar Sivutaskussa lauantai-iltapäiväoluen taustaksi. Perinteisesti korkealle arvostettu Koffin Porter maistui suussa siirappimaiselta ja paahteiselta. Ruskea vaahto ja musta väri tukevat mukavasti mielikuvaa hyvästä oluesta, oudosti taustalla häilyy sitruksen maku. Pate Mustajärvi täydentää taustalta musiikimattoa, Gourmet Pub on muuttunut, olutvalikoima taitaa olla sama kuitenkin. 33 cl, 7,2% 4/5

Double Wide India Pale Ale

Kansas Cityssä Boulevard Brewing pamautti humalalla, oikein tuplaleveällä. Kunnon vaahto kruunaa lasin tiiviisti, ylähuuli täytyy muistaa lipaista joka ryypyn jälkeen. Ei tätä voi janoisille suositella, olut kuivahtaa suussa, mutta maku välittyy mukavasti nieluun. Vaikka humalaa on reilusti, niin silti maku ei ole kitkeränkatera, vaan helppo. Hintavahkohan tämä olut on, mutta pullollinen kannatti maistaa. 335 ml, 8,5 %, 5/5

Kuohu Valioluokka Pils

Seinäjoella pannaan Mallaskosken panimosta kelpo olutta. Kuohu Pilsiä kehutaan parhaaksi suomalaiseksi pilsiksi. Kirkkaan oloinen olut onkin hivenen sameaa, vaahto katoaa nopeasti, maku on aluksi vähän makea, mutta tasoittuu nopeasti, humalaa on hivenen, ei ainakaan liikaa. Olut on kypsää. Näpsäkkää olutta, yhdellä annoksella ei päässyt vielä ihan kartalle, pitänee maistella lisää, joten ei voi olla huonoa. 33 cl, 4,7%, 4/5

Ambar Negra

Ensilumen kunniaksi maistettiin mustaa meripihkaa, onko sellaista olemassa oikeasti? Espanjalainen tumma lager tuoksahtaa makealta, mutta makeutta ei olekaan maussa, vaan aika kuivakka vähän öljymäinen ja vähän ohutkin. Tumma lager on vähän niinkuin olutmaailman Marimekon suunnittelijan työt, näyttää hienolta, mutta usein paljastuu että onkin huijausta. 33 cl, 4,8%, 3/5

Weihenstephaner Oktoberfest Festbier

Tunkkaisen raikas lauantai-iltapäiväolut kaatui hanasta tuoppiin Sibeliuskadun Public Cornerissa. Vehnää, hiivaa ja riittävästi hedelmää maustavat kirkasta olutta, jossa on vähän sameuttakin. Ei mitään erikoista (Lahdenkaan), mutta ihan hyvää. Kyllähän tuon pitäisi riittää oluelle. Maku on vähän lyhyehkö, röyhtäykset ihan ok. 50 cl, 5,8%, 4/5

Luomu Leevi

Pitkäkaulaisesta pullosta olut pitää mukavaa ääntä kun sen kaataa lasiin. Teerenpelin luomuolut maistuu maltaalta, vähän tuoksussa on mämmiäkin. Pientä sameuttakin on tähän kirkkaaseen olueen hypännyt jostain, mutta maku on suun täyttävä ja pitkä ja monivivahteinen. Ehkä luomusta ei ollut haittaa? 33 cl, 4,5%, 4/5

Pilsner Urquell Unfiltered

Suomen 2. lasillinen Pilsner Urquell Unfilterediä oli pelkkää vaahtoa Kappelin Kellarissa Suomen ensimmäisestä tynnyristä (kuva yllä ja alla).

Kerran vuodessa tehdään Plzenissä paluu juurille eli suodattamattoman oluen panemiseen. (Suodatus aloitettiin joskus 1850 paikkeilla, kun olutta alettiin viemään ulkomaille.) Nykyään suodattamaton olut sitten "pakataan" panimon itsetekemiin 25 litran palautustynnyreihin ja rahdataan mm Suomeen. 

Servaali tarjosi oluen ensi-illan medialle, olipa hauska kuunnella pöydässä olleita asiantijoita. Johtavankin oli nöyrryttävä.

Suomen 1. Tynnyrin avasi panimon laatujohtaja Kamil Ruzek.

Tynnyriin hakataan vasaralla hana sisään ja sitten ensimmäiset lasilliset ovat maitoa.
Sitten vähitellen rauhoittuu ja olutta lirutti hanasta mielellään. Olut valuu tynnyristä todella rauhallisesti. 

Tynnyri nro 1.

Suodattamaton Urkki on pehmeää, mutta voimakasta. Suodattamattoman oluen hiiva peittää aluksi humalan maun, mutta tynnyrin tasaantua alkavat maut löytyä. Suodatus kyllä muuttaa oluen makua, verrokkilasissa oli sitä perinteistä Urquelliä ja maistui aika erilaiselta vaikka olut on ihan samaa.

Pitkä jälkimaku maistuu suodattamattomassa tynnyrioluessa, jota ei pullossa myydä. Humalakin maistuu, mutta perinteisessä ehkä terävämmin. Kyllä tätä kannattaa maistaa, jos kohdalle osuu.

Tuopillinen, 4,4%, 5/5

Fix Hellas

Yritin korjata Kreikan tilannetta juomalla Fix Hellasta. Nythän se näyttää jo paljon paremmalta, sponsorin mukaan Kossilla ainakin paistoi aurinko ja oli lämmintä. Olut on kirkasta, maku on selvä mutta ohut. Lagerien perusohraa, joka ei yllätä, pientä hienostuneisuutta havaittavissa, häilyvä ja hapokas.
33 cl, 5 %, 3/5