Williams Bros. Brewing Chieftain Pale Ale

Kilon joulupukki oli paketoinut pakettiin pari olutpullollista. Blogitettavaksi päätyi skotlantilainen pintahiivaolut. Olut on kirkasta, tuoksu on makean hedelmäistä. Pullo vie kyllä heti brittitunnelmiin. Maku on hedelmäinen ja pehmeä. Helppoa juotavaa, skottipubin iltapäivätunnelmaa, pitäisi ehkä käydä  Skotlannissa tutustumassa tarkemmin tunnelmaan, ehkä nappaisin siellä tällaisen. Olut lämmittää nielua, pientä humalaa paljastuu jälkimaussa. Tuoksussa on vähän liikaa makeutta, välillä paljastuu rungon ohkaisuus. 500 ml, 4 %, 3/5

Kimito Brewing Mosaic Vienna Pale Ale

Sameankirkkaan oransssia olutta kaatui lasiin, ohramaltaasta, hiivasta ja humalasta vaan syntyy kaikenlaista. Mallas on Viennaa, humala Mosaicia ja hiiva on US-05. Yksinkertainen on hyvää. Korkin sihahdus oli  voimakas, oluen päälle syntyy reilusti kuohkeaa vaahtoa. Tuoksu on todella hedelmäinen. Maku on persikkaa, ensin vähän hiivaakin, mutta sitten taustalta ponnistaa pinnalle humala. Hedelmäisyys on vahavasti esillä, humala pysyttelee taustalla, kunnes jälkimaussa tasapainottaa hedelmäisyyttä. Tasapainoinen ja pehmeä olut maistuu kotituunauksen jälkeen, täytyy laittaa ostoslistalle ja käydä Alkosta hakemassa kun siellä käy.  0,33 l, 5,6 %, 5/5

Brewdog Dog E 9th Anniversary Imperial Stout

1000. olut! Ihan sattumalta ei Brewdogin 9-vuotisjuhlaolut noussut olutkellarista. Jotenkin jo ihan pelkän oluen kaatamisesta tuli niin nautinnollinen ääni. Olut kaatuu mustana ohuen ja paksun mielikuvia vuorottelevana. Vaahto on ohut mutta kestävän kermainen. Ensin tuoksahtaa suklaa tai kaakao. Maussa on pehmeyttä, suklaata ja pientä alkoholia. Ensihörpyllä chiliä ei löydy, mutta seuraavilla chilin polte laittaa suun kireäksi. Tynnyrikypsytetty olut on täydellisen täyteläistä ja pehmeää, pientä salmiakkia. Makeus tahmaa lasin reunan. 1000/5? 330 ml, 16,1 %, 5/5

Fiskarsin Panimon Pikku Pässi Rye Dunkel Bock

Joulupukin kontista löytyi fiskarsilaista bock-olutta. Se onkin Pullollinen-blogin 999. olut. Melkein juhlaolut on kauniin tumman ruskeaa, väristä tulee aina mieleen harmooni. Vaahto on niukahko kellertävä hipaisu oluen pinnalla. Tuoksu on makeahkon maltainen. Ruista ei ole vaikea erottaa makumatosta. Aika makeaa, vähän jopa suussa tahmaavaa, siirappista, mutta kohtuun rajoissa pysyvää. Ei ihan aukea tarpeeksi yhdellä pullollisella. Etiketissä suositeltiin nautittavaksi makkaroiden kera, ehkä kunnon krakovanmakkara olisi avannut olutta enemmän. 33 cl, 6,6 %, 3/5

Vormsi Aiboland Blond Ale

Vormsin panimo on nimennyt vaalean alensa Viron ruotsalaisalueen mukaan. Muutamia ruotsinkielisiä Wikipedian mukaan asuu edelleen Viron rannikolla. Etiketin sinikeltaisuuden tarkoitus alkoi jo toisella tai kolmannella vilkaisulla selvitä. Olut on sameaa ja oranssia, jotenkin kermamaista, hiivoja oli vähän pullon pohjalla. Tuoksussa oli mallasta, märkää takkapuuta ja ripaus hiivaa. Maussa samat ainesosat toistuivat. Makeaa ja hapanta, vähän vaikeaa, ikään kuin kaikki ei olisi tasapainossa, haastavaa, mutta ei oikein palkitsevaa. Loppua kohti tuoksu ei enää miellytä, jotain vihanneksia. Ostin pullollisen Tallink MegaStarilta. 33 cl, 5,6 %, 2/5

Pühaste Kaleidoskoop

Tarton ostosiltapäivä huipentui Rüütlin Õllepood Nr 1:een. Janohan oluita valitessa tuli, joten pari sataa metriä kävelyä ja houkutus kävi liian suureksi. Pihvipaikka MeatMarketin cocktail-puolelta löytyi mukavia oluita, yksi olikin õllepoodista tuttu. Kaleidoskooppi on samean oranssia tupla-IPAa, vaahto on katoava, mutta pitsittää lasin. Maku on humalainen, hedelmiä tropiikista, pehmeää, makeaa, happamuutta jopa helppoa, humalat palaavat jälkimaussa miellyttävästi kuivattamaan takaposkia. Etiketti on taattua Pühaste-tyyliä, oluttaidetta. IBU 70, 0,33 l, 8,5 %, 5/5

Sori Brewing Delirious Imperial IPA

Päiväkävely Tarton Karlovassa keskeytyi iltapäiväoluen takia Barlova-baarissa. Kuparinen olut on lähes vaahdoton, tuoksu on hedelmäinen. Barlovan tunnelma lämpenee, kun uuniin saatiin vähän lämpöä. Olut on kylmää, mutta silti se lämmittää. Maku on iso, vähän keksiä, mangoa alkuun, sitten humalat kuivattavat suuta. Makeus ja männynkävyt tasapainottelevat vuorotellen makumaailmaa huipulla, lopuksi humalat täyttävät koko miehen, samalla tavalla kuin Lou Reedin Perfect Day täytti Barlovan. 87 IBU, 33 cl, 8,1 %, 5/5

Õllenaut Turbahunt

Pieni tartonreissu piristää aina ja siihen kuuluu olennaisesti hyvä olut. Nyt ostin MegaStarilta pari olutta mukaan ja hotellihuoneessa oli hyvä rentoutua autoilun jälkeen. En osaa viroa, mutta arvaan että oluen nimi on suomeksi turvehauta. Tuoksu on savuinen viski, väri on sama, eikä makukaan poikkea kyllä yhtään edellisistä. Savua tai turvetta on todella reippaasti. Etiketissä sanotaan että tämä on olut- ja viskimaailmojen hybridi. Tarjoilulämpötilaksi suositellaa 16 - 18 astetta ja sellaisena se tuli juotua, eli aika lämpimänä. Aika paljon alkoholia, mutta eipä se erityisesti maistu, vaan pelkästään turve ja savu. Ei tee mieli juoda nopeasti, parasta ennen päiväyskin (21/10/2041) antaisi siihen mahdollisuuksia. Todella erikoinen olut, tai pitäisikö sanoa harjoitteluviski. Lämmittää posket ja mahankin. Joka kerta kun lasin laittaa huulille, niin tuoksu kertoo aivoille että joku Laphroaig olisi tulossa.  330 ml, 11,2 %, 5/5

Labietis Trīs Indiāni

Riikan keskustan kioskista nappasin pari olutta. Isoissa pulloissa oli Labietis-panimon oluita. Ensimmäisenä saunaolueksi valikoitui american pale ale. Tuoksu on hedelmää, vaahto on valkoinen ja iso, väritys on keltainen ja kirkas. Maku on sitruuna tai oikeastaan lievää greippiä. Maku on miellyttävä lievää katkeroa, vähän sementtiä välillä. Pientä ohuutta joka jälkimaussa muuttuu miellyttäväksi humalaksi. Hiilihappoa on aika paljon, mutta ei häiritsevästi. Onhan tämä tosi hyvä kioskiolut. 0,5 l, 5 %, 4/5

Valmiermuiža Tumšais Alus

Matkamuistoksi Riikan lentokentältä nappasin yhden oluen, saman oluen bongasin myös Alkon hyllyltä. Pohjois-Latviassa Valmieran kartanopanimossa valmistettu olut on ruskeaa, panimosta löytyy lisää juttua. Oluen päälle muodostuu komeaa vaahtoa, joka katoaa. Mallas tuoksuu. Maku on myös maltainen. Puhtaan kliininen olut on ihan ok, mutta ei kovin erikoista. Siirappista makeutta löytyy maussa, hasselpähkinää ei niinkään. Lasin vajetessa oluesta jotenkin oppii pitämään ehkä lämpötila oli aluksi liian alhainen, suositus olisi 10-12 astetta. Lisätään vielä lopuksi, että paranee vaan mitä enemmän tätä maistelee, vaikka ohuus vähän häiritsee välillä. 0,5 l, 5,8 %, 4/5

Mikkeller Vesterbrown Ale

Mikkellerin ruskean oluen nappasin Alkosta ihan heräteostoksena, mitenkähän nyt käy jatkossa kun menee maitokauppaan? Kotona sitten aloin ihmetellä että mitäs olutta tämä nyt on nimeltään, kun sekavasti kuvitetusssa etiketissä lukee vain Mikkeller. Pieni internet-seikkailu selvensi että kyseessä on Vesterbrown Ale tai Vesterbro Brown Ale. Vaahto on hieno, tiivis ja kestävä. Tuoksu on kukkainen ja humalainen, ei ihan vastaa oluen väritystä. Maku on vähän maltaisempi, mutta kuivat humalat ovat esillä edelleen, yllättävää. Paahteista ja aika paksun tuntuista, pientä hiivaisuutta ja humalia vielä, eli aika hienosti on melkein koko makukirjo esitelty. 330 ml, 5 %, 4/5

To Øl Reperationsbajer

Tanskalaisen panimon gluteiiniton olut on punaista sävyä kuultavaa ruskeaa olutta. Tuoksu on hedelmäinen ja vähän saippuamainen. Mäntymetsän hongista kasvaa greippejä, tulee mausta mieleen. Humalat jäävät kitalakeen kipristelemään. Maussa on myös kuivan ikihongan kuivaa puuydintä. Muut maut jäävät jälkihehkussa piiloon humalan taakse. Oluen nimi viittaa korjaussarjaan, eli krapulaolueeseen. Etiketin mukaan sopii hyvin Kööpenhaminan Nørrebrolaisen Rat Bazookan kanssa nautiskeltavaksi, kyseessä on toivottavasti pizza. Etiketissä mainitaan vielä että olut on pantu panimon hyville suomalaisille ystäville yhteistyössä Diamond Beveragesin kanssa. 33 cl, 5,5 %, 4/5

Eviltwin Brewing Sanguinem Aurantiago

Limutölkiltä näyttävän tölkin sisältö on vaalean keltaista. Jaffa-etikettiä muistuttavassa etiketissä sanotaan että veriappelsiiniä on lisätty. Vaahto on hätäinen. Maku on hapahko, poreileva, sitruunainen, puhdas ja selkeä. Etiketti ei valehtele, sillä aika lähellä limuahan tämä on. Maitokauppaolueksi olen näitä lähikaupasta ostettuja oluita kutsunut, pitänee miettiä tuon termin tarkentamista, perinteinen maitokauppaolut ja uudenlainen maitokauppaolut. Maistuukohan tässä vähän kanelikin. Jos kesällä ei haluaisi juoda kunnon olutta, niin tämä on ihan hieno vaihtoehto. 12 FL. OZ., 3,25 %, 4/5

Austmann Epic Mannus & Blodøks Immortal Imperial Stout

Vuoden 2017 viimeinen blogitus on norjalaisbelgialaisen yhteistyön tulos: eeppinen portteri. Nautiskelu alkaa yllättävän voimakkaalla sihahduksella. Mustan oluen päälle kertyy kaadettaessa kunnioitusta herättävä samettinen vaahtohattu. Maku on tiivis, tummapaahteinen kahvikupillinen yhdistettynä humalointiin. Hiilihappo keventää paahdetta. Eeppistähän tämä on. Ostin oluen Alkosta, onneksi ostin kaksi pullollista. Toista voisin best before -merkinnän mukaan säilytellä vuoteen 2027 saakka, ei taida  säilyä siihen saakka. De Molen -panimon kanssa tehty yhteistyö taitaa pakottaa kaikki onnistumaan,  Austmann Bryggeriitä pitää alkaa seuraamaan. Etiketin rohkeat lupaukset: eeppinen ja kuolematon, eiköhän ne olleet aika oikein. 330 ml, 8,8 %, 5/5

Nøgne Ø Julequad 2017 Belgian Quadrupel

Norjalainen jouluolut on tummanruskeaa. Tuoksu on vähän lakritsainen, reilusti mallasta ja joulun hedelmiä, luumukiisseliä. Maku on samanlainen, täyteläistä mallasta on reilusti ja tummia hedelmiä. Etiketissä mainitaan muscovadosokeri tuo varmasti tuota huuliakin tahmaavaa makeutta, siirappia. Alkoholi lämmittää nielua, täyteläisyys tuntuu vatsassa saakka. Jälkiruokaolueksi tämä lienee tarkoitettu, ei kyllä sovi suomalaisen ylensyönnin päälle, siksi joinkin tämän ihan iltapäiväolueksi. Aikamoinen makupommi. EBC 150, 28 IBU, 0,33 l, 10 %, 4/5