Mufloni Saison Gaelach

Viski ja olut eivät yleensä sovi samaan lasiin, eikä oikein peräkkäinkään, onneksi on poikkeuksia. Muistelen joskus vetäneeni johtopäätöksiä viskin ja oluen sotkemisen onnistumisesta Innis & Gunnin oluesta. Beer Huntersin panimo kuitenkin päätti onneksi uhmata ennakkoluulojani ja lähetti maisteltavaksi Jameson-viskitynnyreissä kypsytetyn saisonin. Ruskea olut tuoksuu makealle. Maku on lievästi makea ja maltainen, vähän savuakin leijuu mukana, kyllä siinä jotain viskiäkin on. Humalat tasapainottavat, luumukiisseliä vähän taustalla. Miellyttävää juotavaa hörppii pikku huikan kerrallaan. Alkoholi tuntuu vasta ruokatorvessa tai vatsassa. 0,33 l kai, 10,0 %, 5/5

Bevog Kramah India Pale Ale

Sumuisen oranssi olut valui lasiin todella miedon korkin sihautuksen jälkeen. Hento vaahto paljasti mauksi hedelmää, mangoa kertoo internet, lisäisin persikan ja greipin. Ensimmäinen hörppy kyllä oli todella mauttoman oloinen. Ajattelin että nyt on kyllä itävaltalaiset hutaisseet ohi. En edes toista hörppyä viitsinyt ottaa, sitten vaan maku kehittyi jotenkin suussa ja ihan kelpo IPAahan tämä on. Hedelmien ja rusinoiden alta potkaisee humalakenkä. Etiketissä on joku örkki. Koska etiketti on tarra niin liimasinpas etiketin läppärin kanteen toisen Bevog-etiketin viereen. Panimon oluet voi laittaa seurantaan. Toinen Kramah kyllä uppoaisi varmasti.  70 IBU, 0,33 l, 7 %, 4/5

Suomenlinnan B Weisse Foil Hat

Alkon käsityöläisoluiden erikoisuus oli mustaherukalla maustettu berliner weisse. Kauniin punainen olut on hapanta ja kuivaa. Ehkä tämä tosiaan kaipaisi jonkun makusiirapin vähän antamaan makua, sillä jotenkin tästä vaan tulee mieleen lapsuuden mummulan mehut, kun toiveissa olisi ollut Roope-limsaa. Tuntuma on liikaa mehuinen jotenkin intensiivinen, mutta silti ohut ehkä vetinenkin. 0,5 l, 4,9 %, 2/5

Maku Golden Ale

Viikon päätteksi piti vielä yksi olut testata. Korkinavauksesta tuli todella vaimea pihahdus. Maku on sitruunainen, vähän hapan. Oluen väri oli vähän samean kultainen. Terassioluthan tämä olisi, tänään kävin kyllä terassilla luomassa lumia. Nyt terassi ei kaivanut tätä olutta, mutta tämä olut kaipaisi J. Karjalaisen Oi mikä ihana ilta -biisin tunnelmaa ja kesäistä terassia. Ilta-auringossa olut näyttäisi vielä tyylikkäämmältä. Pieni ohuus vähän häiritsee, outoa sillä makua kyllä on, ehkä tieto maitokauppavahvuudesta vähän lisää mielikuvaa. Mutta kyllähän toista tällaista alkoi tehdä mieli. Tämäkin olut tuli panimon lahjalaatikossa, jossa oli tästä oluesta myös tölkkiversio. 0,33 l, 4,5 %, 4/5

Tanker Herald Masinaõli Black IPA

Vaatehuoneen remontin päättyessä huoneen nimeksi tuli holvi. Pääsinpäs valokuvaamaan virolaista mustaa ipaa holviin. Ehkä oluet olisi syytä tallettaa sinne, koska onnistuin rikkomaan yhden pullollisen normiolutkellarissani. Lohdutukseksi onneksi avasin tämän oluen. Mahtava vaahto kruunaa lievästi öljymäisen oluen. Olut on miellyttävää. Pehmeää ja vähän katkeraa, aavistus hedelmää, mallasta ja paahdetta. Taitaa olla Tankerin paras olut. Taitavasti yhdistelty nautiskelu ja toisen pullollisen himo. Jälkimaussa nieluun jää mukavasti tasoa nostavaa katkeroa ja aavistus makeasta. Menikö tänään joku pullo rikki, en muista enää. 330 ml, 6,6 %, 5/5

Maku Pale Ale

Maku Brewingin lähettämä laatikko odotti kotona. Oluet kylmään ja ensimmäiseksi arviotavaksi saunaolueksi osui katkera vaalea ale. Hieman hedelmäistä tuoksua, maku on enemmänkin katkera. Maitokauppavahvuisen oluen katkeruus on kyllä vahvaa. Vaikea uskoa että näin vahvamakuisen oluen yhteydessä tulee mieleen sana ohut, jotenkin maussa on sellaista ohuutta. Etiketti lupailee sopivuutta illanistujaisiin, tässä on kyllä jotain koukuttavuutta. 0,33 l, 4,5 %, 4/5

Mathildedahlin Pirske

Kylillä pantu kotimainen belgiolut maistui kyllä esikuviensa kaltaiselta. Tuoksu on hiivainen ja hapan. Maku on appelsiinia sisältävä hiiva. Mukava nautiskeluolut, maistuu kyllä ulkomaiselta.  Tämäkin on näitä Alkon käsityöläisoluita, jotenkin nimiyhdistelmä ja käsityöläisolut kulkevat käsikädessä tätä kylänraittia. Saisipa vielä kesällä tätä, niin varmaan noukkisin Alkosta terassijuomaksi tätä. Vehnäolutmainen hiiva yhdistyy makeuteen, mikä pakottaa hörppäämään pienen kulauksen kerrallaan. Puuttuvat sadasosat pisteytykseen lisätttiin kylätyylistä, lisäksi siitä että olut muistutti siitä että kesä on tulossa! 33 cl, 6,9 %, 5/5

Veikko Suomalainen Ale

Hämeenlinnan keskustan uudesta Lidlistä mukaan tarttui vihdoin Veikko-olut. Vähän oli ennakkoluuloja sopivasti ilmassa, kun tölkki sitten sihahti auki, mutta niinhän siinä taas kävi niinkuin monen muunkin Lidlin tuotteen kanssa, että laatukamaa on. Sihautuksen jälkeen tölkistä lehahtaa makea vähän huono tuoksu, joka lasissa muuttuu vähän puumaiseksi, ehkä ruohoiseksi. Väri on siisti ja vaahto on oikeanlainen. Maku on uusintaostokseen houkutteleva, voimakas, perusaleahan tämä on, jälkimaku on todella hyvä, kuiva, humalainen. 0,44 l, 4,7 %, 4/5

Bryggeri Rosé

Alkon käsityöläisolutviikkojen tarjonnan joukosta löytyi yksi outo olut. Bryggeri on päättänyt laittaa rypälemehutiivistettä ja kiinanruusuteetä oluen mausteeksi. Lopputulos on roseviinimäinen vaaleanpunainen outo olut. En ole kait koskaan juonut kiinanruusuteetä, mutta olut kyllä tuksuu ja maistuu juuri sellaisella maustetetulta kuivahkolta roseviiniltä. Hapanta ja makeaa yhtäaikaa, aika tylpän makuista. Kait tätä voisi suositella olutta vieruksuvalle valkoviinin ystävälle, sillä viiniähän tämä taitaa olla. Pullollinen-viiniblogi, hmmm... Erikoisolut kyllä laittaa miettimään pisteytystä, ovelaa, mutta rosé-viini on pelkältään parempaa. Vähän tulee mieleen Tankerin Saunaolut.  33 cl, 8,8 %, 3/5

Käbliku Absurd India Pale Ale

Virolaisen Käbliku Pruulikodan IPAan on etiketin mukaan heitetty naurettava määrä humalia: Challenger, Chinook, Citra, Columbus, Galaxy, Target ja Willamette. Samean oranssin oluen päälle muodostuu vaahtoa joka pienenee, mutta ei katoa. Maku on humalainen, tuoksu on vähän puinen. Pineapplen suomennus mäntyomena on jotenkin kuvaa olutta. Myös sana likainen kuvaa jotenkin makukokonaisuutta, ihan niinkuin streetfood kuvaa nykyään hyvää ruokaa. Jälkimaku on kuivan humalainen, kesähelteellä menisi helposti toinenkin. Ai niin pullon sain lahjaksi. 330 ml, 6,7 %, 4/5

Põhjala Virmalised GF Grapefruit IPA

Urheiluseura Ryhdistys Ryn onnistuneiden salibandyharjoitusten jälkeen oli vielä nautittava hyvää olutta. Põhjalan revontulien tyttöystävän perusversio valittiin kuukauden olueksi Olutoppaassa, eikä varmasti suotta. Virmalised GF tuoksuu sitruunalta tai greipiltä, hyvällä tavalla. Nyt kun mietin asiaa, niin kyllähän sitruunalta tuoksuva olut on aika outoa, mutta jos se tuoksuu olutblogistin tarkoittamalla tavalla niin se on hyvää. Oluen taisin saada tartolaisesta De Tollyn olutbaarista, kiitos sinne. Makeanhapan olut sopii sähläyksen palautusjuomaksi täydellisesti. Vaahto on mahtava, väri on vähän sameanruma, mutta ei tarvitse laittaa silmiä kiinni, koska maku on hedelmäisen kirpeän greippinen. Ehkä tämän jälkeen opin pitämään greipistäkin, greippiä mieluummin ottaisin kyllä toisen Grapefruit GF:n.  0,33 l, 6,5 %, 5/5

Livonia Must Eksport

Tartonreissulta mukaan tarttunut musta virolainen portteri maistuu juuri sellaiselta kuin vaan voi olettaa tai toivoa. Olut on Viron "Seurasaaren" eli Tallinnassa sijaitsevan ulkomuseon oma olut. Vähävaahtoinen olut on paahteinen ja täyteläinen, vaikka aluksi kaataessa olut näytti kovin ohuelta. Patenttikorkkisen ja tyylikäsetikettisen pullollisen sisältö on yksinkertaista ja hyvää, vaikka jotenkin ensimmäisellä hörpyllä maku oli jotenkin ohut tai peräti outo. Maussa on vähän tummaa luumua, tahmeaa makeutta, mutta lopussa aavistukselllisen verran humalaa kokoaa maun mainioksi. Heti seuraavalla kerralla, kun menen Viron ulkoilmamuseoon, tiedän että baarissa lienee paikan parhaat "nähtävyydet". 500 ml, 8,2 %, 4/5

Garún Icelandic Stout Nr. 19

Islantilainen stout on mustaa ja maltaista. Olutverkko kertoi Helsinkiläisen Urhon pubin portteri- ja stoutpäivistä ja jutun kuvituksessa näkyi olevan tutunoloinen pullo, pieni pengonta olutkellarissa osoitti että kyllä sieltä yksi islantilainen olut löytyi, ei kylläkään juuri sama mitä saisi maistella Urhossa. Sen verran hyvältä olut kuitenkin näytti että maistaahan sitä piti. Alkoholi lämmittää, maku on tasapainoinen ja lämmin. Kemiantunneilta tuttu käsite kylläinen neste tulee mieleen, kun vähän siirappinen tai öljyinen olut putoaa hitaasti nieluun. Hitusen on liikaa makeaa luumua, pullon loppua kohden on pakko hidastaa tahtia.11,2 fl oz, 11,5 %, 4/5

Stallhagen Black IPA

Viimeinen vierailu Hämeenlinnan Sibeliuksenkadun Public Corneriin taittui Stallhagenin mustan IPAn kanssa. Musta IPA on noussut oluttyylinä yhdeksi suosikiksi. Maku on kuivahko, paahteinen ja lievästi humalainen. Kuten esitteessä sanotaan niin pähkinä tulee mieleen. Helpostijuotavaa olutta voisi juoda toisenkin, maku on ehkä vähän liian ohut.  Mustan oluen päälle muodostuu tyylikäs vaahto. Loppua kohden paahteisuus ja humalat kietoutuvat aika täydelliseen liittoon. Pubivierailu oli viimeinen, koska nimi vaihtuu takaisin perinteiseksi Voudin kellariksi, mikä on kiitettävää. 50 cl, 6,0 %, 5/5

Prykmestar Kaura Stout

Tyylikkään pullon sisällä on tummanruskeaa olutta. Maku on ohuehko, eikä kyllä vastaa omaa näkeymystäni stoutista, mieluummin brown alea. Olut tuntuukin suussa ohuelta, lievästi tulee mieleen joku lautasen kulmalle jäänyt papu, jonka sitten lopuksi kiltisti haarukoi suuhunsa. Mutta oluttahan tämä kuitenkin on, nähtävästi kaura ei ole sopivaa oluen panemiseen. Lievää paahdetta hiipii lopuksi mukaan, mutta maku on lievä, vähän tahmeaa makeutta, liian kiltti olut. 50 cl, 5,0 %, 3/5