Mufloni Mosaic Vehnäipa

Varmaan pitää käydä kesälomalla pyhiinvaellusmatkalla Porissa Beerhunters-ravintolassa, sen verran priimaa tavaraa on taas pukannut sieltä Alkon hyllylle. Olut on sameaa ja siinä leijuu hiivakökköjä, mikä ei varsinaisesti lupaa hyvää, mutta ensin itse en niitä edes huomannut, koska haju oli vähän haasteellinen ja sitten ensihörppy laittoi kriittisen mielen holdiin. Greippiä ja mäntymetsää löytyy riittävästi, aika hapanta, jälkimaku on riittävä. Vai seuraava pullolinen puuttuu. Loistava olut, sopii kesäloman aloitukseen täydellisesti. 33 cl, 6,0%, 5/5

Sünner Kölsch Original

Alkon hyllyltä löytyi kölniläinen Kölsch-olut, joka on pintahiivaolut.  Tuoksu on leipäinen ja maku myös. Makeaa ja pyöreää, jostain 80-luvun flashbackistä tulee mieleen se Amiraali-olut, jossa oli etiketissä laivastoupseereja, ainakin Togo ja Nelson pullahtavat mieleen. Valkoinen vaahto käy oluen pinnalla ja katoaa nopeasti. Pehmeää, mutta vähän tylsää olutta kyllä oppii juomaan ja siitä nauttimaankin, mutta vipu aivoissa pitää asettaa ensin suopean asentoon. 500 ml, 4,8%, 3/5

Brewmasters Collection India Pale Ale Nikolai Sinebrychoff

Facebookin kukkaishaasteesen sopiva IPA tuli nautittua Hämeenlinnan venesatamakierroksen päätepysäkillä, Virvelin terassilla. Olut on aika lievä humalien suhteen, mutta maussa on kukkasia ja makeutta. Olisiko tämä sellainen miten-käännytän-siiderinjuojan-IPAn-juojaksi-ensiapupakkaus? Itseäni taitaa kiinnostaa jatko-osat enemmän. Vetisyyttäkin paljastuu. 33 cl, 4,6%, 2/5

Fuller's Vintage Ale 2012 Limited Edition

Englantilaisen vuosikertaoluen etiketissä sanottiin että tähän on pakko laittaa parasta ennen päivämäärä vuodelle 2015, mutta tämä kyllä säilyy pidempään, no ei säilynyt. Pullo numero 78409 (pullollisella on vähän pienempi lukema) paljasti kuparisen makean oluen. Makuna erottuu kypsyneitä ja kuivattuja luumuja ja muita hedelmiä. Sherryä, makeaa edelleen, makeutta riittää, jokin jättää kielenpäälle kuitenkin kuivaa humalaa, kunhan makeus katoaa ensin. Alkoholi ei maistu, mutta tuntuu. 500 ml, 8,5%, 3/5

Põhjala Pime Öö Imperial Stout

Kesän valoisimman päivän juhlinnan odotukseen ja säähänkin sopivaksi olueksi valitsin pimeän yön -stoutin. Grillausta odotellessa virittelin vielä aurinkovarjon säältä suojaamaan, vettä kun tulee ja aika hämärää on, grillausta aloitellessa ajattelin että nyt pitäisi laitta valot päälle. Onneksi oluen voi kuitenkin nauttia sisällä. Musta olut taittuu punaiseen kaadettaessa, tuoksuu makealta, tuntuu liemeltä. Alkoholi tuntuu nielussa. Kyllä pitäisi olla lunta maassa että tästä pystyisi nauttimaan, mutta niin täydellistä juhannussäätä ei siunaantunut.  Liian makeaa ja liian väkevää, liian portviinimäistä. Parempaa odotin Põhjalalta, mutta prosenteista olisi pitänyt epäilyksen herätä, en herännyt. 0,33 l, 13,6%, 3/5 

Laitilan Mississippi Beer Yalobusha 4,6%

Tiukka humalointi pyörähtää nenään heti alkuun, kun pojan kummitädin tuliainen Länsi-Suomesta sihahti saunan päälle auki. Jääkaappikylmänä juotu olut maistuu tai tuntuu lämpimältä, en ymmärrä miksi, alan jo epäillä että onko jääkaappi mennyt rikki, ei ole. Laitilan mullanmaku on onnistuneesti hävitetty kuten isoveljessäänkin, eli Alko-versiossa. Oikein onnistunut maku, jossa ensin kiusataan pistävällä katajalla ja sitten yllätetään pehmeällä makeudella tai lievällä hedelmällä. Pientä vetisyyttä kauniin oranssista sameassa höyryoluessa puskee pintaan jälkimakuna. Ei ole ainakaan huonompaa kuin isoveljensä, lopullinen jälkimaku on kuitenkin havuinen. 50 cl, 4,6%, 4/5

König Pilsener

Turun jokilaivojen aurinkoannoksen jälkeen Kaskenkatu 1 eli Uusi Apteekki tarjosi varjoa ja saksalaista pilsneriä. Kyllä pilsneri on hyvää. Pehmeys kääritään ensin sopivaan kitkeryyteen, joka on sitten valmis nautittavaksi. Kaskenkadun ylämäkeä ihmetellessä tulee tietysti yksityisetsivä Jussi Vareksen tuttavan viimeinen toivomus mieleen: käyttäkää tuhkani auttamaan mäen ensimmäisiin liukkaisiin juuttuneen auton ylöspäin pääsyä. Tänään tosin Vareskin taisi olla kesäisemmissä postauksissa, epäilen jotain ravintolalaivoista tai pizzeria Niskaa.  Pehmeä olut huutaa seuraajaansa, eräs arvostettu asiantuntija sanoi yhdestä oluesta että ensin makea, sitten vahva ja sitten tulee uudestaan jano. Viimeinen ja vähän ensimmäinenkin arvio sopii tähänkin.  0,5l, 4,9%, 4/5

Jopen Hoppenbeer

Ruonansuulla ei taida olla mitään tekemistä tämän hollantilaisen alen kanssa. Samea mausteiden lievästi maustama, tynnyriä tarkoittavasta sanasta nimensä saanut olut maistuu alkuun käyneeltä appelsiinimehulta, sitten makeahkolta ja happumuuskin välillä vilahtaa ennen lopun lievää katkeruutta. Kokonaisuus on sopiva maisteluun, mutta ei riitä innostamaan riittävästi, lievän tympeää, mutta jotenkin mieluista. Jälkimakuakin riittää, resepti on haarlemilaisella panimolla ollut sama vuodesta 1501. Ruokasuositukseksi voisi heittää tähän Tom Khaan. 33 cl, 6,8%, 4/5

Pühaste Mosaiik Vienna IPA

Tuoksu on sitrusta, maku on humalan ja appelsiinin tasapainottelua, vähän liian helppoa, ajattelin ensin. Sitten huomasin liika-analysoinnin iskeneen pintaan. Maussa on sopivasti, ei liikaa, kulmaa, lasin tyhjentyessä huomaa että kaipaa jo valmiiksi toista lasillista. Bryggeri-ravintolassa Helsingissä kait olisi, mutta olisihan tämän hankkiminen hyvä syy käydä Tartossa. Oranssin oluen pehmeys ja matalahko hiilihappoisuus takaavat helpon nautittavuuden. 0,33l, 6,4%, IBU 55, 5/5

Stadin Panimo American Imperial Porter

Pieni puutarhan hoito perjantain alkuiltaan ja siten palkinnoksi humalaista portteria. Maistelin oluen jääkaappikylmänä, koska tiesin tämän portterin maistuvan sitenkin. Melkein pikimusta olut ei erityisesti vaahdonnut, maku on jännittävä yhdistelmä hedelmää, humalaa lievästi ja sitten voiko sitä nyt sanoa lämmintä makeutta. Tuoksussa on kyllä voimakkaasti lakritsaa, ja sehän kyllä miellyttää. Jälkimaussa tuntuu paahde. Alko-reissujen toiveostoslistalle olen tämän oluen kaivertanut pysyvästi. 0,33l, 9,5%, 5/5

Óllenaut Puuraidur Double IPA

Metsuri-dipaa trendikkäämpää olutta tuskin löytyy mistään, etiketin pipopäisen partaukkelin taustalla ruutupaitakuosia, polkupyörä ja vanha kerrostalo. Samean oranssin oluen maistelin terassilla tutkaillen tuulen voimakkuutta, lämmöllä mietin samalla kollegoja ruotsinlaivalla. Humala on tasapainossa maltaan makeuden kanssa, lopputulos lämmittää vatsassa. Vahvuus on mukavasti kätkettynä, humalat eivät jyrää vaan tilaa jää ainakin hedelmäiselle tuoksulle (onneksi huomasin lisätä viimeiseen sanaan o-kirjaimen). Alkoholi tuo lopussa lisälämpöä. Nautiskeltava rauhassa, pehmeys miellyttää. 330 ml, 9,2%, 5/5

Oakham Ales Citra

S-Marketin oluthyllyssä Citra-oluen etiketissä oleva humalamörkö hypnotisoi tähän ostokseen. Olut on maitokauppaoluiden aatelia, tasapainoinen ja runsas. Greippinen ja jotenkin pilsnerimäinen tuoksu tasaantuvat makuhermoissa pehmeäksi katkeruudeksi. Väritys on kirkkaan perusolutmainen. Humalan maku kertyy aistittavaksi poskiin ja valuu sieltä nieluun ja vatsaan saakka. Sopisikohan tämä grillimakkaran kanssa, tai no minkä kanssa tämä nyt ei sopisi. 500 ml, 4,6%, 5/5

Mikkeller Monk's Brew Belgian Dark Ale

Naapurissa on valmistujaisjuhlat ja kitaristi heittää Eric Claptonin Tears in Heavenin, ja aidan tällä puolella lasiin kaatui tummaa ja makeaa olutta. Munkin panema olut on kuumotellut pitkään omassa olutkellarissa, pidempäänkin olisi voinut odotellut sillä korkissa oli päivämäärä vuodelta 2020. Maku on makeaa mallasta, olisiko aavistus mentholia. Vaahto on kestävä ja etiketissä on tietysti Mikkellerin hattu ja jostain syystä kai munkkeihin viittaava pääkallo. Pikku huikka kerrallaan pullo tyhjenee, aika voimakasta, silti pehmeää siis pehmeää. 330 ml, 10%, 4/5

Jopen Koyt Gruitbier

Hollantilainen yrttiolut on olutvalikoiman toisesta päästä, siitä päästä mitä maistellessa miettii että onkos tämä nyt olutta. Sain idean juoda tätä, kun Jossu kävi poimimassa kieloja lähimetsästä ja toi mukanaan sitten rottinkituolin. Panimo kertoo nimittäin että yrttioluen mausteena olevat suomyrtit on poimittu perinteiden mukaisesti, täysikuun aikaan ja poimijoina ovat alastomat noidat, jos näin ei tehdä niin nauttimisesta voi saada hallusinaatioita. Poimintatapahtumat eivät varsinaisesti todellisuudessa liity toisiinsa. Gruit on perinteinen yrttisekoitus, se kyllä maistuu. Sitä on wikipediatietojen mukaan käytetty oluen maustamisessa ennen humaloita ja sahtiin löytyy siten sukulaisuutta. Tumma olut on makeaa yrttisekoitusta, mentholia ja eukalyptusta. Sherryä ja vanhaatallinnaa, on kyllä erikoinen olut vähän vaikea on arvostella, mutta mukava välipala. 33 cl, 8,5%, 4/5

Óllenaut Simko Eil American Pale Ale

Kevätpäivän-illassa ihailin terassilla talitiaisen linnunpönttöön tutustumista ja siemailin APAa. Virolainen Óllenautin panema olut oli pieni pettymys. Olut tuoksahti vähän hiivaiselta, maistui vähän alkuun terävänä etäisesti sitruunalta, mutta pääosin suun täytti tunkkainen mullan maku tai se oli makumielleyhtymä huikan jälkeen. Väri oluessa on yhteensopiva oranssin etikettikuvituksen kanssa, jotenkin tulee kyllä ukkelista mieleen se vanhan MicroSoft Wordin klemmari. No ei ollut hyviä mielleyhtymiä tällä kertaa. 330 ml, 5,8%, 2/5