Tallinnan tuliainen on tartolaista todella komean oranssia hapanolutta. Tuoksu on reilusti makea ja mangoinen, vähän pelottavan paljon. Vaahtoa ei synny. Olut on paksua. Maku ei olekaan kovin makea, vaan mukavasti happamahko. Maku on eniten mangoa, ehkä mukana on jotain raikkampiakin vähän kirpeämpiä hedelmiä, etiketti mainitsee nektariinin ja guavan. Kyllä tästä on pakko tykätä. 0,33 l, 5,5 %, 4/5
Juhannusaatonaattona kävin Lohjalla panimokaupassa ostamassa tuliaisia, yhden ostin tuplana, joten saunan päälle maistelin kirkkaansameaa kultaa, jonka päällä oli pitsikerros. Tuoksu on trooppista hedelmää, houkuttelevaa. Maku on aluksi samalla linjalla, mutta lopuksi tunnelma vaihtuu vähän mäntyisempään tai ruohoisempaan. Kokonaisuus on pehmeä, täyteläinen ja raikaskin, pieni puumaisuus lopussa tuo ryhtiä tai toisaalta ei. Pappakin tykkää. 0,33 l, 6,5 %, 4/5
Juhannuspäivän juhlintaan sopi perinteinen sahti, tällä kertaa naantalilaisena versiona. Sitä ei tarvinnut säilyttää kylmässä, mikä on perinteiselle sahdille tyypillistä. Väritys on nimenmukaisesti tummaa suklaata, ei vaahtoa. Tuoksussa löytyy makea mallasta reippaasti, vähän banaaniakin. Täyteläinen olut muistuttaa että jotain tällaista on nautittu päivittäin Hämeen linnassa litratolkulla palkaksi joskus hämärällä keskiajalla. Katajaisuus on vähän piilossa, enemmän on maltaan makeutta. Jälkimaku on vähän jopa hapan. Alkoholit pysyy piilossa, kuten sahdissa on tapana. Makeaa on sen verran että lasi tuntuu tahmealta. Muistelen että joku sukulainen Tuuloksesta olisi sanonut että kunnon sahti menee jalkoihin. 330 ml, 9,0 %, 4/5
Kävin Katinalan lihakaupassa ostoksilla ja siellähän oli kylmähyllyssä paikallisia oluita, nappasin maisteluun delfiinirakkautta, uusiseelantilaista pale alea. Väri on kultaista ja kirkasta, vaahto käväisi valkoisena jättäen vähän haikuja itsestään. Tuoksussa on hedelmää, tupakkaa ja katkeroa. Maku on humalainen, vähän kuivahko, hedelmät ja humalien katkero on tasapainossa. Jälkimaku on miellyttävästi mäntypuinen. Kevyttä mutta makuisaa. Etiketissä mainitaan humalina olevan teiheke, southern cross ja wai-iti. 440 ml, 5,3 %, 4/5
Suvilahden panimon myymäläkopista ostin pari olutta. Ensimmäinen oli vaalea lager, jota ei taida saada kutsua kölschiksi. Vaahto on houkutteleva, valkoinen ja kestävä. Vähän samean kultaisen oluen tuoksu on aika makea ja vähän hedelmäinen. Oluessa on paljon kuplintaa, silti se ei ole erityisen kuplivaa. Helposti tulee maltaista olutta kulauteltua, onhan tässä paljon makua. Olut livahtaa nieluun ilman suuria ponnisteluja. Jälkimaussa on vähän humalia, kivaa kirpeyttä kuitenkin. 0,44 l, 4,5 %, 4/5
Telliskiven Sip-myymälässä silmään osui kalamajalaisen kiertolaispanimon kärpässieni-etiketti. Kopli-kadulla olevaa panimoa en bongannut Kalamaja-vierailullani, muutenkin Purtse-taproom näytti olevan kiinni ja Vaatia en edes oikeastaan edes löytänyt. Tölkillisen sisällä oli vahvan oranssia ja komeasti vaahtoavaa alea. Tuoksussa on puuta ja sitrusta ja vähän multaa. Ensihörpyssä on paljon hiilihappoa, maku jää rapsakan raikkauden taakse. Maussa on sitruunaa ja greippiä raikkaalla kulmalla. Hyväähän tämä on, parempaa olisi helteellä, vähän kuitenkin sellaista perus-apaa. IBU 29, 440 ml, 4,9 %, 4/5
Duvel-ystävän mieleinen pullollinen sisälsi vähän ruskeaan taittuvaa meripihkaista vaalealla kuohuvaa belgialaista alea. Tuoksuu hedelmäiseltä pullahiivalta. Ensihörppäys palauttaa makuna vähän banaania, vehnää, makeutta ja aavistuksen alkoholia. Ei ole nopeaa juotavaa, makeus, alkoholi ja vehnäisyys antavat jotain poretta, jälkimaussa makeutta ja hippu humalaisuutta, sekä ovelaa kirpeyttä. Ostin oluen Telliskiven Sipistä, bbe 06/11/2026. 33 cl, 10,5 %, 4/5
Meksikotyylinen lager, vähän alkoi arveluttaa että mitäs suosikkipanimoni on nyt mennyt tekemään. Väri on kirkkaan keltainen ja vaahto on heikohko. Tuoksu on reippaasti sitruunainen tai siis limemäinen. Maku sisältää myös limeä, raikkautta ja keveyttä. Makeus on maltillista. Jälkimauksi jää kevyttä kirpeyttä. Paras juomani meksiko-olut onkin virolainen. Aika näppärä terassiolut olisi tämä, vaikka perjantai-ilta kääntyikin yllättäen sateiseksi. Etiketti kuvaa olutta hyvin. 0,33 l, 4,5 %, 4/5
Kalamaja-päiväkävelyn taukopaikka sattui osumaan tallinnalaiseen panimoon. Sieltä valitsin hanarivistöstä hapanta luumuolutta. Väri on melko kirkas hunaja, vaahtoa ei synny. Tuoksu on etäisesti hedelmäinen ja hapan. Maku on hapan, happamuus laimenee uusintahörpyillä. Oikeastaan maistuu raikkaalta, luumu ei maistu erityisen kovasti tai se on sellaista hapanta myös. 0,4 l, 5,6 %, 4/5
Tallinnan Kopli-kadun St Vitus -baarin hanavalikoimasta valitsin talon omaa vehnäolutta. Samean oranssia olutta vaalealla vaahdolla, joka tuottaa hiivaista tuoksua. Maku on vehnäistä tai vähän pullaista, sitrusta ja makeutta. Sitrus kääntyy vähitellen banaaniksi. 0,5 l, 5,0 %, 4/5
Terassin öljyämisen jälkeen teki mieli olutta. Olutkellarin kätköistä löytyi coloradolaista ipaa. Olut on tasaisen kultaista ja vaahto on valkoista. Tuoksu on hedelmäinen, appelsiinia, makeaa. Maku on havuinen, kuivahko, appelsiini on muuttunut greipiksi ja sitruunaksi. Mäntymehun jälkimaku on kuivan humalainen. 44 cl, 6,5 %, 4/5
Ruotsalainen black ipa on hennosti punertavaa ruskeanmustaa, mukavasti beigellä vaahtoavaa paahteelle ja humalalle tuoksuvaa olutta. Paahteisuutta täynnä olevan kapean tölkillisen ostin Hämeensaaren Citymarketista. Jälkimaku on humalaista katkeruutta. On kyllä onnistunut yhdistelmä ipaa ja portteria, jälkimmäistä on ehkä enemmän. Vähän liian pieni pakkauskoko kertoo että on hyvää. 33 cl, 7,5 %, 4/5
Hämeensaaren Citymarketin olutvalikoima taas ilahdutti, valtava määrä oluita. Unkarin vaalituloksen innoittamana valitsin budapestilaisen lagerin, se on vähän sameaa kultaa, vaahto valkeaa. Tuoksu on viljainen. Maku on perinteisen ohrapirtelömäinen, vähän sopivaa ruohoista humalaa. Täyteläisyyttä on, mutta silti helposti valuu nieluun. Kiva humalaisuus antaa jälkimakua mukavasti. 440 ml, 4,9 %, 4/5
Oman työpaikan antimia löytyi vielä olutkellarista. Ruskea portteri kuohui komeasti samettisena, vähän jäi vielä hörpintäänkin viiksenmuodostusta. Tuoksu on maltainen, ministi mausteinen. Maku on pehmeä ja paahteinen, ensihörppy lupaa, mutta ei ihan vielä itse lunasta itse lupauksiaan. Kyllä on pehmeää ja vaivatonta, jotain pientä maustetta on jälkimaussa. Etiketissä lupaillaan lakritsaa, kai sitä vähän voi mausta löytää. Jos tämä tulisi työpaikan myymälään myyntiin, kyllä ostelisin. 0,33 l, 6,5 %, 4/5
Lohjalta ostin erilaisia oluita ja tämä belgi-ale oli jäänyt olutkellarin takahyllylle, josta sen sitten nappasin takaterassin aurinkoon. Aurinko meni heti pilveen, mutta olut ei. Väri on ruskeaa kultaa, katoava vaahto oli valkeaa. Tuoksu on voimakas, hiivainen ja kypsiä hedelmiä, makeaa mallasta. Ensihörppy on yhtaikaa ohutta ja täyttävää. Belgitunnelma on vahva, appelsiininkuorta ei ole vaikea tunnistaa. Alkoholi lämmittää, alun ohuus ja terävyys jää vahvan maltaan ja hedelmien takia unholaan. Sitten kun lopuksi jää vähän hapanta sitruunaa jälkimauksi, niin aika vaikea on tätä pisteyttää, miten tämä nyt ottaa. No nyt se aurinkokin alkoi taas paistaa. 0,33 l, 12 %, 4/5
Villajoyosan kauppahallista löytyi lopulta jotain erikoisempaa olutta Espanjan matkamuistoksi. Lähistöllä oleva panimo oli laittanut oluensa etikettiin värikkäitä taloja, kuten Villajoyosassakin oli. Välimeri-lagerin väritys on kupariin taipuva, vaahto katosi nopeasti. Tuoksu on mallas-hiiva-humala-valkoviini. Ensihörppy kertoo että voimakkaanoloista tai siis runsasmakuista. Aika hapanta ja vähän hiivaista, jotenkin vähän viinimäistäkin. Täyttää erikoisolut-kriteerit. 33 cl, 5 %, 4/5
Olvi toimitti taas näytteitä ulko-ovelle, repusta löytyi uutuus: iisalmelainen versio hämyisten brittipubien klassikko-oluesta, kuten etiketissä todetaan. Vaahto on paksu valkoinen kerros, joka vähitellen melkein katoaa. Oluen väri on kuparisen punertavaa, melko kirkasta. Tuoksussa on vienosti mallasta ja vielä miedommin humalia. Ensihörpyllä maistan tupakkaa, ei kuitenkaan sellaista entisten aikojen tuopin pohjalle tumpattua, vaan etäisesti jostain kaukaa leijuvaa. Oudosti, ehkä lasivalinnasta johtuen, saan jotenkin hienostuneen vaikutelman, vaikka se ei ole etiketin perusteella tarkoitus. Aika helppo kokonaisuus ja ihan miellyttävä, lopussa mukavaa katkeroakin ihan sopivasti, pehmeää ja vähän makeaakin ja kuivahtaneita hedelmiä. Joku Chelsea-ManC-ottelua hämyisän pubin screeniltä katsova brittikin varmasti tilaisi toisenkin. 0,5 l, 5,0 %, 4/5
Kuparinen espanjalaislager kuohuaa aurinkoterassilla valkoisella vaahdolla. Tuoksu on hennosti maltainen. Maku on suoraviivainen, mutta pehmeä, maltainen, miellyttävä. Ei ole kikkailtu, vaan on ihan mukavasti makua, jälkimaussa myös humalointia. 33 cl, 6,2 %, 4/5
Joululahjaksi saatu belgialainen quadrupel yllätti olemalla tumman ruskeaa, oletin etiketin värimaailmasta värin olevan vaaleaa, joten tölkin avaus vähän suurensi silmiä. Vaahto on vaalea ja se laskeutuu pieneksi renkaaksi lasin reunoille. Tuoksuu jouluisille hedelmille ja vähän ruisleivälle. Jäykähkön suutuntuman makupuoli on pehmeä, makea ja hedelmäinen, vähän siirappi tulee mieleen. Jälkimaku paljastaa alkoholia ja rusinaa. Tölkillinen on kyllä iso annos tätä makeutta, ei ole kovin nopeata juotavaa. 440 ml, 11 %, 4/5
Suosikkiolutkaupastani, Tarton Gambrinuksesta, ostettu ddh ipa on oranssia ja se vaahtoaa kauniisti valkoisena. Tuoksu kyllä vie Rüütlile, humalointi on aistittavissa helposti, sitruunapuun kuorta. Maku on alkuun jotenkin ohut, mutta jo ensihörpyn jälkihiessä se täydentyy. Pientä puumaisuutta on taustalla, edustalta löytyy hedelmiä, vähän makeutta ja katkeroa. Etiketti on tylsä. 0,33 l, 6,9 %, 4/5
