Mathildedahlin Pirske

Kylillä pantu kotimainen belgiolut maistui kyllä esikuviensa kaltaiselta. Tuoksu on hiivainen ja hapan. Maku on appelsiinia sisältävä hiiva. Mukava nautiskeluolut, maistuu kyllä ulkomaiselta.  Tämäkin on näitä Alkon käsityöläisoluita, jotenkin nimiyhdistelmä ja käsityöläisolut kulkevat käsikädessä tätä kylänraittia. Saisipa vielä kesällä tätä, niin varmaan noukkisin Alkosta terassijuomaksi tätä. Vehnäolutmainen hiiva yhdistyy makeuteen, mikä pakottaa hörppäämään pienen kulauksen kerrallaan. Puuttuvat sadasosat pisteytykseen lisätttiin kylätyylistä, lisäksi siitä että olut muistutti siitä että kesä on tulossa! 33 cl, 6,9 %, 5/5

Broeder Jacob Frere Jacques Double Espresso

Belgialaista kahviolutta olin säästellyt joululomalle, mutta se olikin sen verran lyhyt, että ei sitä ehtinyt edes olutta juomaan. Pakkaspäivien kunniaksi päätin sitten avata kunnioitusta herättävän arvokkaan korkkipullon. Guatemalalaista Javaa on käytetty maustamisessa reilusti. Oluen väritys on vähän hailean musta. Maussa on kahvia ja makeutta, pakkaspäivään yllättävän paljon kuplintaa. Ehkä nimen double viittaa enemmän pullon kokoon. Maku paranee ja paranee tukevasti pullon vajetesssa, mutta tummuutta liian vähän ja makeus kyllä tuntuu. Mukavaa hörpittävää, alkoholi on piilotettu. 75 cl, 7,7 %, 4/5

Mikkeller Black Hole

Sattumalta toisen peräkkäisen belgialaiselle De Proef -panimolla valmistetun stoutin maistelin jouluaattona pukkia odotellessa. Olut on joululahjaksi saatu, kiitos Jarno! Lahjahevosen suuhun on nyt katsottava tiukalla asenteella. Asenne kyllä jo alkaa sulaa kun pikimustan oluen kaataa lasiin ja vahva mokkavaahto kehkeytyy pinnalle. Alun kuusentuoksu, ei tule joulukuusesta, muuttuu suklaakahviksi, johon on pudotettu muutama sokeripala. Jälkimaku täyttyy humalilla. Stout pitää  otteessaan pitkän ajan, ei mene ykkösellä tämä olut tosiaan, pitkä jälkimaku ja yleinen suuntäyttävä makupommi huolehtivat siitä. Musta aukko imee kyllä itseensä. Vahvuus pistää miettimään miksi joisi viiniä. De Proefilla on selvästi homma hanskassa, kannattaa laittaa seurantaan.  375 ml, 13,1 %, 5/5

Vaat Jailhouse Brew Russian Imperial Outmeal Stout

Tallinnalainen vankilaolut on pantu Belgiassa, De Proefbrouwerij-panimolla. Tyylikkään etiketin mukaan tällaista olutta panijat tekisivät vankilassa. Itse maistelin olutta perinteisen joulukinkun grillauksen oheistoimintona tai toisinpäin. Stout on varsin mustaa ja siinä on kaunis kermainen vaahtokerros, joka kylläkin katoaa. Täyteläistä olutta värittävät suklaan ja kahvin maut, ovelan kuiva olut on kuitenkin lievästi makea. Nautin tämän oluen lämpinänä, kylmänä tällainen herkku menisi kyllä hukkaan. Etiketti on sinimusta, siitä tulikin mieleeni tämän vuoden kohujuttu siitä valko-kulta-mekosta. Vähän samalla tavalla olutkin on kuivaa tai makeaa, eli tämä on kuivaa, sopivan lievää kitkeryyttä. 0,33 l, 9,1%, 5/5

Koch Blond Belgia Eil

Belgialaistyyppistä alea Lootsi-kadulta Tallinnasta maistelin helteen jälkeisen sadepäivän illan kirkkaan taivaan alla. Olut oli sameaa ja vähän ikävän väristäkin, mieleen tuli kyllä ikäviä mielleyhtymiä. Tuoksu on hedelmäinen, vähän ylikypsää banaania ja luumua ja liian makeaa. Jotenkin silti hapanta, ehkä olut maistuu makealta, mutta jälkimaku torppaa makeuden kokonaan. Yhdistelmä maistattaa itseään, pullo tyhjeni nopeasti, se tarkoittanee että ei voi olla huonoa. Hiivaakin löytyy lopulta. Ostaisinko toisen, jos olisi niin kyllä, ostaisinko kaupasta, jossa on 100 olutta, no en. 0,33 l, 6,0 %, 3/5

Hoegaarden Rosée

Vaaleanpunainen elefanttiko se on, ei kun vaaleanpunainen Hoegaarden. Belgialaisen suosikkipanimoni erikoispainos witbieristä sopinee ainoastaan hellepäivään ja sen iltaan. Roope-limonadi taisi olla vihreää, olikohan Mikki-limu punaista, jotain sellaista tulee mieleen tätä juodessa. Belgialaisessa oluessa voi olla mitä vaan, sanotaan, no tässä on vadelmia ja sokeria. Tuoteselosteessa mainitaan myös korianteri ja appelsiinischalen, mitä lienee, maussa eivät kyllä maistu. Jos joskus tekee mieli Mikki-limua, mutta haluan silti oluenkaltaista, niin tämä on hyvä valinta. Olueksi on kyllä vaikea hahmottaa tätä makeaa punaista hiilihappoista mehua. Ei tämä nyt pahaa ole, mutta jos tämä ei olisi ollut oluthyllyllä, niin en olisi ostanut. Sokerilimuksi hyvä. 33 cl, 3,0%, 2/5

Mikkeller Årh Hvad?! Belgian Pale Ale

Mikkellerin kunnianosoitus/versio Orval-oluelle on vahvasti hiivainen. Nimi taipuu tanskalaisen suussa lähelle esikuvaa. Pale Ale on aika hedelmäinen, olisiko peräti kirsikkaa maussa. Hiiva tuoksahtaa voimakkaasti ja hiilihappoisuus on aika voimakas. Makuja on paljon, joten olutta on nautiskeltava hartaudella. Jälkimaussa pilkahtaa pippuri. Ei menisi toista pullollista,  aika voimakasta, mutta ehkä yksi vuodessa, sen verran tymäkän kirpeää. Tuntuu aika väkevältä. Korkissa lupailtiin oluelle säilyvyyttä vuoteen 2023 saakka. Loppua kohden makuun tottuu ja mieltyy enemmän. 330 ml, 6,8%, 4/5

Mikkeller Simcoe Imperial India Pale Ale

Pieni pintaremontti on valmis ja aurinko paistaa sopivasti terassille, lasissa tanskalaisbelgialaista imperial IPAa, radiossa soi U2 ja B.B. King, tilanne on siis suhteellisen hyvä. Olut on kyllä huolestuttavan sameaa ja hiivojako sielä lasissa pyörii. Kylmä olut maistuu hyvältä ja niin palkitsevalta, suu täyttyy greippisellä mäntypihkalla, siis hyvällä tavalla. Pehmeää, mutta taustalla väijyy pisteliäs koukku. Vahvuuskin huomauttaa mahdollisuuksistaan. 330 ml, 8,9%, 5/5

Mikkeller Nelson

Belgiassa pantua uusiseelantilaista Nelson-humalaa sisältämää tanskalaista olutta nautin suomalaisen tai norjalaisen merilohen savustuksen avustajana. Jo pullossa näki että olut on sameaa, ja lasissa paljastuu  läpinäkymätön oranssi nektari. Tuoksussa on outoja hedelmiä, maussa sitten humalat sopivasti jyräävät jää jättävät hedelmät taustalle. Lämmittää mukavasti korviin ja vatsaan saakka, silti alkoholia ei erota. Huippuolutta, jos voisi juoda pyykkipoikia nenässä, mutta maku on silti huippu. Käsittääkseni samaa olutta Mikkeller on tehnyt muistakin humalista, täytyy kyllä laittaa todo-listalle. 330 ml, 8,9%,5/5

Belgian Wheat Brewer's Special

Nyt on lähellä että vanha kunnon suosikkini Hoegaarden on löytänyt voittajansa. Saimaan sponsorilaatikon viimeinen olut paljastui onnistuneeksi kesäolueksi. Korianteri maistuu sameassa witbierissä. Perjantai-ilta on tietysti suotuisa arvosteluhetki, mutta sitrusmainen mikkeliläinen maistuu varmasti läpi kesän. Mukavan maisteinen jälkimaku kruunaa vielä lopuksi. Täytyy sihauttaa toinen samanlainen auki!  330 ml, 4,7%, 5/5

Maredsous Blonde 6

Joululahjalaatikosta löytynyt belgialainen luostariolut on sitä mitä luulisikin, pyöreän tasapainoista hiivan olemassaolosta muistuttavaa hailakan oranssia olutta. Makua riittää mukavasti, etäisen makeaa, vähän kirpeää, hiivaista ja lopuksi kuivaa. Lasi tyhjenee jostain syystä liian nopeasti. Helppo uskoa belgialaisen kertomaa juttua siitä, miten britit yltiöpäisiä juovat belgioluita prosentteja tiirailematta ja sitten örveltävät, kun ovat tottuneet omiin mietoihin bittereihinsä Kanaalin toisella puolella. Alkoholi ei maistu, mutta kyllä sen sitten kuivuuden jälkeen voi aistia. Joulupukki oli käynyt aika varmasti Alkossa. 330 ml, 6%, 5/5

Kriek Liefmans

Lambic-oluet eivät oikein ole maistuneet paria poikkeusta lukuunottamatta, mutta tämä punainen perus-Kriek on ihan toimiva maisteluolut. Kyllä tämä on varsin kaukana suomalaisesta peruskeskioluesta, ja muutenkin ihan mukava erikoisuus. Ensi kerran maistoin tällaista kirsikkaolutta kauan sitten Belgiassa ja hiukan kyllä ihmettelin että mikä näitä belgialaisia vaivaa, että onko nyt ihan pakko laittaa makeita kirsikoita olueeseen ja sitten vielä ei tarjota edes isoa tuopillista ja eikä ollut edes kunnolla alkoholia. Sitä ennen isäntäni oli juuri syöttänyt ravintolassa kattilallisen simpukoita, joten yritin vaan olla liikaa heiluttelematta päätäni. Kriek on todella kirsikkaista ja makeaa, jota sitten happamuus mukavasti tasoittaa. Nyt kyllä olisin ihan innoissani belgialaisista tarjoilusta. 25 cl, 3,5%, 5/5

Liefmans Cuvee Brut

Glögiostoksilla Alkossa eksyin jostain syystä oluthyllylle, siellä hyllyn päädyssä ollut käärepaperiin kiedottu shamppanjapullo hyppäsi mukaan. Muistan juoneeni tämän belgialaisen panimon toista jouluolutta aiemmin, Glühkriek piti lämmittää, mutta tämän join ihan viileänä. Onhan tällainen kriek-olut shamppanjapullossa aika kaukana perinteisestä käsityksestä oluesta, mutta kyllä tätäkin glögin sijasta maistelee. Väri on tumma, taittaen punaiseen. Maku on vahvan mehumainen, kirsikkainen, täyteläinen makeus peittää väitetyn happamuuden tasapainoisesti, hiilihapot muistuttavat että oluesta tässä on kysymys. Alkoholi laittaa korvat lämpiämään. Kyllä oluita on erilaisia! 37,5 cl, 6%,4/5

Blanche de Namur

Ranskalaisen Ruotsin kuninkaan vaimon mukaan nimetyn belgialaisen oluen taisin ostaa Virosta ja Halloweenin aattona huomasin että samaa olutta löytyi suomalaisen koti-S-Marketin hyllyltä. Olut on täyteläistä, väriltään oljen keltaista, sameaa, vaahto tiivis eli hieno. Maussa on sitruunaa ja jälkimaku on mausteista, mausteita huonosti tuntevana voisi joku sanoa että pippurista, mutta korianterista kertoo perhepanimon kotisivut. Yllätys, mutta jotain valjuutta lymyilee maussa. 0,33l, 4,5%, 4/5 

Lomža Piwo Jasne Pelne

9 v patterin molemmat navat kun laittaa kieleen, niin saa tämän oluen maun moninkertaisesti, onhan tässä kyllä muutamia muitakin vivahteita havaittavissa. Olut on  kirkas ja pientä makeuttakin tarttuu kieleen, vähän väsynyt maku. Vaahtoa on vähän, mutta jotenkin sitä riittää vaan. Pullo muistuttaa vähän belgialaisista oluista, maku ei. 330 ml, 6,0%, 3/5

Green's IPA

Englantilaista gluteiinitonta, ei-gmo-hiivaista, Belgiassa pantua, tumman ruskeaa IPAa maisteltiin, kun selvisi että nyt on kuuminta 50 vuoteen. Pullossa olleet hiivoista osa laittoi kovan kuhinan lasiin. Tuoksu on kunnon humalainen, mutta juoma itsestään menee suusta vähän niin kuin ohi tai maku lipuu ohi. Vaahto on kestävää, vähän ohutta sekin. Vetisyys lisääntyy loppua kohti, yleensä maun pitäisi lisääntyä.

500 ml, 5%, 3/5

Rochefort 10

Hellepäivän kääntyessä varjoon, ei vielä kylläkään paljoa viileämmäksi, maistui vähän liian kylmä belgitrappisti. Olutkirjon viinireunan nautiskeluosaston tumma olut on pehmeää, siis pehmeää, yrtttistä, vähän hedelmäistä ja rusinaista. Vähän turhan makeaa, pienikin pullollinen tätä voi olla liikaa. Voimakkaan oloista ja makua riittää pitkään. Hitaasti on juotava, maailman parasta olutta sanotaan, tieto laittaa mietintään omat arviointiperusteet. Ehkä hiihtoloman ilta-arviointina olisi ollut parempaa. 33 cl, 11,3% 4/5

Ultrapres Beer Liquor

Todellista erikoisolutta maistelin karkoittaakseni pientä orastavaa flunssaa. Belgialaisen panimon älynväläys on tehdä oluesta likööriä, okei. Maku on makeaa, kuin suoraan niistä kahvipapukarkeista, joita ainakin joskus myytiin ruotsinlaivalla. Olutta lienee eniten nimessä. Tämä pitäisi lämmittää ja juoda kermavaahdon kanssa. Kyseessä on siis olut, joka onkin likööriä, joka haluaisi ollakin kahvia. Ihan mukavan väkevältä maistuu. Ei mennyt kyllä koko pullollinen. Voiko tätä edes arvostella, harvemmin tulee juotua kahviliköörejä? No tätä ehkä tulee juotua vielä harvemmin, kun oli Jannen hiivanäytetilaus. Kiitos Jannelle. Sarjassa kahvilikööriä: 70 cl, 20%, 4/5

St Feuillien Tripel

Pääsiäistä odotellessa maistuu belgialainen luostariolut. Miksi muuten tämä on muka pääsiäisolut? Kyllä tätä sopii nautiskella muinakin aikoina, no miksei pääsiäisenäkin. Olut tuoksahtaa hiivaiselta. Maku on myös hedelmäinenkin, ja hiivaisen raikas. Ei tätä kyllä voi janoonsa juoda, pakottaa nautiskeluun, mukavan voimakas potku. Piristäisi varmasti pääsiäistäkin. 33 cl, 8,5%, 5/5

Bon Secours Bière Vivante

Maailman kalleimman oluen panneen belgialaisen panimon edullisempi ale tuli pullollisen ulkomaan agentin tuliaisena maisteluun. Samea syksyisen vaahteranlehdenvärinen olut on maultaan vankka ja kyllähän belgioluella on selvästi sukulaisuutta sahtiin. Hiilihappoa on mukavasti, pakko maistella rauhallisesti, mutta samalla täytyy nopeasti tarkastaa että mille tämä nyt oikein maistui, mukavan ristiriitainen.  Alkoholi pysyy taustalla ja hedelmiä on maussa sopivan sameasti. Jälkimaku on palkitseva.  Pullo on hmmm söpö.  0,33 l, 8%, 5/5