Thornbrige Melba Peach IPA

Pienen pintaremontin tauolla kelpaa juoda yksi hedelmäinen IPA. Oluen sitruksisen vaaleankeltainen väri antaa ymmärtää että mitä on tulossa. Tuoksu on myös hedelmäinen, vaahto on pikainen häivähdys. Ei ole vaikea arvata oikein, että myös maku on sitruksinen, persikkainen, aavistuksen humalainen. Ihan tasapainoinen maku, mutta jotenkin lievää ohuutta pilkistelee ja välillä vähän parfyymejä, persikka maustaa jälkitunnelmaa. 330 ml, 5,2 %, 4/5

Olvi

Olvi lähetti kassillisen oluita maisteltavaksi. Varmaankin sen takia että ne on pakattu niin tyylikkäisiin, uusiin, kapeahartiaisiin ruskeisiin pulloihin. Pullossa on vielä hienosti isolla Olvin niin tyylikäs tynnyrilogo hallitsemassa etikettiä, ei mitään turhaa. Yksinkertainen on kaunista. Olutkin on kyllä aika yksinkertainen. Tuoksu on vienon maltainen. Olut on kirkasta ja hiilihappoista, vaahto on nopea. Ehkä tämä sopiikin hyvin salibandyn jälkeiseksi palautusjuomaksi. Maku on ohut, vähän viileän pisteliäs ja aika helppo. Pari kertaa piti tarkastaa, että onko tosiaan jäänyt tämä aiemmin blogittamatta. On tätä joskus tullut siitä oranssisesta vanhemmasta olutpullosta tullut juotua, mutta blogitus on sitten odottanut vuoteen 2019 saakka. 0,33 l, 4,5 %, 2/5

Saimaa Brewing Brewer's Special California IPA

Saimaa Brewing sponsoroi maistiaisia uusista oluistaan. Yksi niistä oli uudistettu California IPA. Alkoholiprosenttia on ainakin nostettu maitokaupparajalle. Olut on kirkasta tumman oranssia, vaahto on tiivis valkoinen haihtuva hattu. Tuoksu on makeaa havua. Maussa mallas ja humalat vuorottelevat. Lievää havua ja sitten sitrusta, makeaa, jälkimaku on katkerampaa, ei enää makeutta. Jälkimaku voimistaa makuelämystä, vaikka maussa välillä pieni ohuus pilkahtaakin. 500 ml, 5,5 %, 4/5

Saimaa Brewing Weiß Bier Brewer's Classic

Sponsorilaatikon pohja alkoi jo häämöttää, kun kaadoin vehnäiseltä tuoksuvan weißbieren lasiin. Hiukan samea, kellertävä olut kerää päälleen isokuplaista vaahto, pieni siivu siitä jää sinnittelemäänkin. Maku on vehnäolueksi ohut, harjoittelijoille, toisaalta olut erittäin tasalaatuista. Vähän liian helppoa, kyllä vehnäoluessa pitää olla enemmän hiivaa ja banaania, tässä niistä löytyy vähän banaania tai nallekarkkia, hiivaa ei tunnu löytyvän. Mutta jokin tässä jää mieleen ja siis vaivaamaan hyvällä tavalla. Pitäisiköhän vehnäoluet olla aina pullossa, eikä tölkissä? 500 ml, 4,2 %, 3/5

Kalamaja Kaunas Smoked Chili Porter

Tallinnalaisen Kalamaja Pruulikodan ruskeanmusta olut kerää ohutta kermaista vaahtoa lasin reunoihin. Tuoksua en oikein löydä. Makuna heti alkuun huomaan chilin. Savuisuutta saa hakea. Chili kertyy koko suuhun oikein sopivasti. Ei taida olla huonoa chiliolutta olemassakaan, tämäkin miellyttää. Aluksi olut tuntuu vähän ohuelta, mutta se asia korjaantuu paahteisella chilillä. Lopulta chili kyllä hallitsee koko makuelämystä, pienoinen suklaisuus sinnittelee mukana. Vaikka nielussa kihelmöi, niin on vaan kaadettava seuraava kulaus. En tiedä miksi, mutta päätin valita tämän oluen pienen salibandyhöntsäilyn palautusjuomaksi, ehkä joku vaaleampi ja kevyempi sopisi siihen paremmin, mutta aurinkoinen terassi taisi vähän sumentaa ajatuksia. IBU 27, 330 ml, 7,2 %, 5/5

Williams Bros. Brewing Chieftain Pale Ale

Kilon joulupukki oli paketoinut pakettiin pari olutpullollista. Blogitettavaksi päätyi skotlantilainen pintahiivaolut. Olut on kirkasta, tuoksu on makean hedelmäistä. Pullo vie kyllä heti brittitunnelmiin. Maku on hedelmäinen ja pehmeä. Helppoa juotavaa, skottipubin iltapäivätunnelmaa, pitäisi ehkä käydä  Skotlannissa tutustumassa tarkemmin tunnelmaan, ehkä nappaisin siellä tällaisen. Olut lämmittää nielua, pientä humalaa paljastuu jälkimaussa. Tuoksussa on vähän liikaa makeutta, välillä paljastuu rungon ohkaisuus. 500 ml, 4 %, 3/5

Labietis Trīs Indiāni

Riikan keskustan kioskista nappasin pari olutta. Isoissa pulloissa oli Labietis-panimon oluita. Ensimmäisenä saunaolueksi valikoitui american pale ale. Tuoksu on hedelmää, vaahto on valkoinen ja iso, väritys on keltainen ja kirkas. Maku on sitruuna tai oikeastaan lievää greippiä. Maku on miellyttävä lievää katkeroa, vähän sementtiä välillä. Pientä ohuutta joka jälkimaussa muuttuu miellyttäväksi humalaksi. Hiilihappoa on aika paljon, mutta ei häiritsevästi. Onhan tämä tosi hyvä kioskiolut. 0,5 l, 5 %, 4/5

Valmiermuiža Tumšais Alus

Matkamuistoksi Riikan lentokentältä nappasin yhden oluen, saman oluen bongasin myös Alkon hyllyltä. Pohjois-Latviassa Valmieran kartanopanimossa valmistettu olut on ruskeaa, panimosta löytyy lisää juttua. Oluen päälle muodostuu komeaa vaahtoa, joka katoaa. Mallas tuoksuu. Maku on myös maltainen. Puhtaan kliininen olut on ihan ok, mutta ei kovin erikoista. Siirappista makeutta löytyy maussa, hasselpähkinää ei niinkään. Lasin vajetessa oluesta jotenkin oppii pitämään ehkä lämpötila oli aluksi liian alhainen, suositus olisi 10-12 astetta. Lisätään vielä lopuksi, että paranee vaan mitä enemmän tätä maistelee, vaikka ohuus vähän häiritsee välillä. 0,5 l, 5,8 %, 4/5

Põhjala Talveöö Baltic Porter

Põhjalan Öö-oluita olen kehunut paljon, joten jouluaaton Monopoli-kierroksen päätteeksi iltapäiväoluteksi valittu Talveöö kohtasi heti alkuun kovia odotuksia. Olut kaatui oudosti vaahdottomasti lasiin, väri oli täysin musta. Tuoksussa vallitsee yllättäen kookos ja yleinen paahteisuus. Etiketissä lupaillaan myös kardemummaa ja vaniljaa. Kyllä niitäkin voi löytää makupaletista, vaniljaa ainakin. Olut on täyteläinen. Suutuntuma vaihetelee ohuesta öljyiseen, jälkimaku tuntuu paksummalta, paahteiselta mausteelta. Mausteita on reilusti, makeahkoa, puolen lasin jälkeen olen havaitsevani kardemummankin. Mausteisuus on äärirajoilla, vahva olut on juotava hitaasti, joten mausteisuuteen voisi myös tottua, mutta ei totu. Maku on kuitenkin kokonaisuutena pehmeää ja miellyttävän puolelle jäävää, sopii kerran vuodessa juotavaksi. 0,33 l, 9 %, 4/5

Peter’s Brewhouse Dark Tumšs

Riikan vanhankaupungin ytimestä löytyi panimoravintola. Vaihtoehtoina panimon omista oluista olivat Gaišs, Sarkans ja Tumšs, vaalea ja punainen jäivät nyt lumisateessa maistamatta. Tumman ruskeaa ja mukavan lievästi kuohuvaa olutta ei liiat tuoksut vaivanneet, hanasta laskettu olut oli aika kylmää. Pääkadun läheisyyskö on asettanut makumaailnan turvallisen lieväksi, hiilihapot on terävät, makeutta on sen verran että se jää pyörimään nieluun. Muuten olut on ohutta.  50 cl, 5,0 %, 3/5

Prykmestar Porter

Loman alkamista päätin juhlistaa tummalla oluella, jonka löysin Alkon hyllyltä. Vakka-Suomen panimon portteri on tummaa, mutta aika läpikuultavaa. Tuoksussa on reilusti mallasta. Maku on maltainen ja sahtinen. Ohuus ja nopealiiikeisyys häiritsevät alkuun, mutta makua on kuitenkin sen verran reilusti, että häiriötekijät unohtuvat. Savu-Katajaa alkaa jotenkin kaivata. Jotenkin väärällä tavalla makeaa, tai ei nyt vaan maistunut. 33 cl, 7,5 %, 3/5

Panimo Hiisi Rakki Humaloilla Läjäytetty Olut

Maalasin koko päivän tomaatilla ja saunan päälle oli saatava yksi olut. Juu tomaatti oli siis maalin värisävy. Vanhemmat toivat nimipäivälahjaksi jokin aika sitten pari Hiisi-panimon olutta ja tämä sopi nyt hyvin tähän tunnelmaan. Väritys on kuparinen ja olut verhoutuu tiiviiseen valkoiseen vaahtoon joka kestää melkein koko nautinnon ajan. Tuoksu on hedelmäinen, maku ei niinkään, enemmänkin havuinen. Makua todella läjäytetty humaloilla, maku on miellyttävän katkera. Katkera greippi tasapainottuu vähän makeudella. Maku jää mukavasti pyörimään kitalakeen, mutta jotenkin vaikka humaloita on reilusti, niin olut maistuu ohuelta, ehkä se on maitokauppaoluen ongelma. 39 IBU, 23 EBC, 330 ml, 4,5 %, 4/5

Prażubr Niepasteryzowany

Ostin tämän oluen Krakovan keskustan marketista. Olutvalikoima marketeissa oli lähinnä puolalaisia, tietysti Heinekeniä, mutta siinä se sitten olikin. Periaatteessa koti-S-marketin valikoima on parempi, noin yleensäkin Suomessa kaupoissa on yleensä isot olutvalikoimat. Kyllähän Krakovan supermarketeista valikoimaa löytyy sen verran että ei tarvinnut kahta samanlaista olutta blogittaa. Tämä puolalainen olut paljastui kotona peruslageriksi. Oluen ostaminen puolalaiselta oluthyllyltä on kyllä aika hauskaa, yhtään ei tiedä että mitä sieltä tällä kertaa kaatuu lasiin. Tämä on kauniin keltaista, kuplintaa on reilusti ja höttöinen valkoinen vaahto ilmestyy kuin taikaiskusta. Tuoksu on ohut ja maku on vähän samoilla linjoilla, mutta jotenkin vaan ihan ok. Pehmeää ja helpostijuotavaa, ei turhia humalia, ei makeuttakaan vaan lageria vaan. Krakovanreissun päätösoluen nautin kotona. 500 ml, 5.0 %, 3/5

Komandor Brew Premium Lager

Tallinkin oma olut on puhdasta lageria. Sitä myydään Tallinkeilla laatikoissa. Saunan päälle maistuu. Ei ole liikoja makuja, vaan selkeää ja yksinkertaista. A Le Coq on tämän valmistanut. Vähän keveyttä ja ohuutta, vähän mallasta, vähän makeutta, eli kaikkea vähän. Väri on kirkas ja kaunis, vaahto kestävähkö. Yritän olla mainitsematta sanaa vetinen, koska on tässä myös vähän makua. Ihan ok laatikkokerrallaanhalvallaostettavahelpostijuotava-olut. 0,33 l, 5,2 %, 2/5

Saimaan Brewer's Special American IPA

Kaikki ennusmerkit ovat oluessa kohdillaan, kotimaista, IPAa, Amerikka mainittu, etiketissä iloinen piirroshahmo ja vielä panimolta saatu tölkki. Väri on vähän samea oranssi, vaahto kertyy mukavasti ja se jättää lasin reunaan aluksi pitsiä. Tuoksu on sitruunamainen, ehkä vähän sekava. Maussa on humalaa, mutta jotain outoa ohuutta tai vetisyyttä. Maussa on humalaa ja mallasta, samoin jälkimaussa, mutta yleisvaikutelma on jotenkin laimea, jos nyt humalaisesta oluesta niin voi sanoa, läpilaskeutuva. Sopinee aloittelevalla IPAilijalle. EBU 45, 500 ml, 6,0 %, 3/5

Mochaccino Messiah

To Ølin Coffee Brown Ale lohdutti perjantai-iltaa kun olin ensin erehtynyt luulemaan vaaleaa tummaksi. Musta Mochaccino Messiah on odotellut olutkellarissani tulemistaan kuin messias ja hyvältähän tuo maistui. Olut on mustaa, vaahto on ohut mutta pitsiytyvä. Kahvia on reilusti. Maku on kuivan paahteinen, onneksi laktoosin tuomaa makeutta silti löytyy tasapainotukseksi ja sitten lopuksi humalien kuivuutta. Etiketissä taidetaan lupailla että tämä voisi korvata aamukahvin, no harvemmin ehkä kuitenkaan. Eipä tästä mitään virheitä löydy, mutta jotain jää puuttumaan, en kyllä tiedä mitä, ehkä jotenkin liian ohutta. 33 cl, 7 %, 4/5

Ruosniemen Musta Lomittaja

Pieneksi flunssalääkkeeksi nautiskelin lämmintä mustaa olutta. Ruosniemen Panimon savu-saison kaatui lasiin ohuenoloisena, mutta komeavaahtoisena. Tuoksu oli savuinen. Maku oli samaa mitä tuoksukin eli savuinen. Vähän ohuutta, liukkautta, kuivuutta ja hapanta. Vienosti katkeruutta lopuksi, savuisuus katoaa. Positiivista mielikuvaa lisää se että olisi pitänyt olla isompi pullo että olisi päässyt paremmin arvioimaan, eli helposti juotavaa on. Pullollisen olen tainnut ostaa aikanaan Alkosta. Flunssalääkkeeksi voin suositella. 33 cl, 6,3 %, 4/5

Ruosniemen Panimo Sihteeri

Sihteeri tuoksahtaa vähän väljähtyneeltä ja kiljumaiselta, tosin viimeisestä kiljuntuoksuttelusta on muutama tovi, mutta sovitaan että mielikuvamaisesti tuoksu on tuo. Sihteeri tuntuu ohuelta ja mausteikkaalta, inkivääri, korianteri ja mustapippuri on mainittu etiketissä, väristys on sameankirkkaan keltainen. Aikamoista sekoitusta, yritän maistella makuja mutta en voi välttyä mielikuvalta että olut ei ole minun makuuni. Ruosniemen panimon tuotos löytyi Lidlistä tai Citymarketista ja etiketissä on merkintä 12/16, olisikohan tuolla tekemistä makuelämyksen kanssa. Kevyttä, vähän hiivaista ja vähän hapantakin, ehkä useampi maisteluannos voisi löytää oluesta jotain miellyttävämpää kuin puisen outouden. 33 cl, 4,1 %, 2/5

Ruosniemen Panimo Insinööri IPA

Lidlin craft beer -hyllyltä löytyy ihan mukavat valikoimat: Ruosniemi, Mufloni ja Pyynikki vaan vilahtelevat. Insinööri IPAn tuoksu on greippistä ja vähän hiivaista. Maku on aika yksioikoinen, ehkäpä nimi juontaa siitä. Kauniin oranssin oluen päälle kertyy juodessa ohut vaahto, mutta maku on jotenkin jyrkkä, puinen. Jälkimaku on pitkä, mutta sekin on puinen. Tuntuu jotenkin ohuelta ja samaan aikaan vahvalta tai väkevältä. Onko IPAn aikakausi taittumassa noin yleensäkin kohti hiljaiseloa. Etiketissä on ikävästi pääministerin oloinen insinööri kippistämässä. 33 cl, 4,7 %, 3/5

Tommyknocker Cocoa Porter

Tommyknockerin baarissa on melkein pakko aina käydä, kun pääkaupungissa vierailee. Baarissa on mukavan rento tunnelma ja olutvalikoima on hieno. Kookosportteri tuoksuu paahteiselta ja kahvilta. Kookos ei maistu liikaa, paahteisuus tuntuu jälkimaussa, lämmittää. Selkeä talvioluthan tämä on. Paahteisuus hälvenee välillä ohuudeksi, vaikka maku onkin täyteläinen ja pyöreä.  IBU 18, pullollinen, 5,7 %, 4/5