Tartolainen ipa tuoksuu makealta persikalta oikein reippaasti. Väri on samean oranssi. Mausta hyppää eteen persikka ja makeus. Pientä kirpeyttä löytyy humalista. Persikkaa on paljon, kokonaisuus jää vähän yksiulotteiseksi. Mukavaa poreilua jää jotenkin suuhun jälkimauksi. 0,33 l, 6,9 %, 3/5
Sakea tummanpunainen olut liikkuu raskaasti., puuromaista. Vaahto on vähän pinkkiä. Tuoksu on glögimäinen. Glögiolut laittaa vähän miettimään. Aina kun näen uuden lonkeron, viimeksi glönkeron, niin ajattelen että kaikkea siihen lonkeroon pitää sekoittaa. Oluen kanssa tunnelma on toisenlainen, kiinnostava kokeilu ajattelen usein. Tässä on tallinnalainen panimo päättänyt kaataa joulun mausteet smoothieen ja lopputulos on jopa pelottavan kiinnostava. Joulunaikaan ilmestyneet glögipullot löytyvät yleensä hyllystä vielä seuraavanakin jouluna. Maku on mausteinen ja makeanhapan, kardemummaa ja neilikkaa. Yksi glögi joulussa riittää, tämä oli todellisuudessa jo toinen. 0,44 l, 5,4 %, 5/5
Kuparinen olut valkealla tiiviillä vaahdolla näyttää kunnon ipalta. Ostin oluen Tallinna Koht-baarin kaupasta, on se pieni, mutta oluita on. Etiketti yksinkertaisuudessaan miellyttää. Tuoksuu makealta, vähän hedelmää ja hiivaa. Maku on puhdas, maltainen ja hitusen katkera. Kokonaisuus on eheä, oikein perinteinen helpohko ipa, joka kyllä antaa jälkimaussa mukavasti humalaisuutta. Panimo osaa homman. 440 ml, 6,7 %, 4/5
Koplilaisessa panimossa vieraillessa tuli maisteltua outoja oluita, eteläntomaatti jäi matkamuistoksi. Väri on tumma marjapuuro ja vaahto on sekava höttö. Lasissa olut kuplii äänekkäästi, niinkuin vissy tölkissä. Etiketin mukaan olut on maustettu xhmeli sunelilla, se lienee jotain georgialaista maustesekoitusta. Ainekset ovat pelottavia ja vähän kiehtovia. Tuoksussa on mausteisuutta, aika lupaavasti. Olueksi en tätä pysty kategorisoimaan, Bloody Mary tulee kyllä mieleen. Oudolla tavalla tomaatti ja mausteet miellyttävät. Aika tönkköä kamaa, ei kyllä toista tällaista menisi. Tomaatti on jalossa muodossa, menee kyllä lounaastakin, kiva mausteisuus, täytynee tutkia maustehyllyjä jatkossa. 0,44 l, 4,5 %, 3/5
Muuttohommien jälkeen palkitsin itseni tartolaisella ipalla. Väri on sameahkoa oranssia, vaahto on nopea ja vaalea. Tuoksu on hedelmäinen, mieleen ponnahtaa kesäinen muisto Barlovasta Karlovan festareilta ja saman panimon Pakane-olut. Maku on hennosti greippinen, mäntyä vähän, kuivuutta jää mukavasti houkuttelemaan seuraavaa hörppyä. 0,33 l, 6,9 %, 5/5
Telliskiven Põhjakonn-baarissa viikon oluena oli paikallinen vehnäolut. Samean keltainen olut vaahtoaa valkoisena. Tuoksussa on appelsiinia ja muita hedelmiä. Maku on ainakin alkuun vähän ohut, vähän hedelmän makeutta ja samalla lievää happamuutta ja hitusen mausteisuutta, hiilihappoa on riittävästi. Helppo olut, pehmeyttä on, mutta hiihappoisuus vähän häiritsee. 0,4l, 5,2 %, 3/5
Põhjala tehas on Tallinnan Koplissa ja sieltä löytyi Tuletorn-panimo taproomeineen. Valitsin talviaurinkoa, se on väriltään ruman keltaista. Vaahtoa kuvaa hyvin sana icecream smoothie. Tuoksuu kuin hedelmäcocktail-purkki mummulassa. Persikkaa on paljon, vähän mandariinia, rosmariini jää taustalle. Ruma väri taitaa johtua osin oluen todella paksusta suutuntumasta. Makeutta on jäätelölle sopivasti. Ehkä tätä voisi suositella Helsinki-Vantaan Oak Barrelliin aamunvirkuille aamupalaksi. 0,4 l, 5,5 %, 5/5
Pikku kävely Kalamajan suuntaan ja vastaan tuli Shishi, onneksi naapurissa aukesi juuri Põhjala Breweryn taproom. Listalta valikoin alkupalaksi vähän erikoisempaa sieni-stouttia. Tryffelillä maustettu olut on mustaa, vaahtoa syntyi niukasti. Tuoksu on maltainen, vähän öljyinen tunnelma. Maistelu alkaa toteamuksella että on vähän ohutta, alkoholin lämpöä. Mutta missäs tryffelit? Paahteisuutta ja ei niin makeaa siirappia, vahvaa makua ja täyteläisyyttä, lämpöä riittää kurkussa pitkään. 0,25 l, 10,0 %, 4/5
 |
Tallinnan majoituspaikan naapurissa oli sattumalta tutunoloinen pub, jonka omaa nimikko-olutta piti tietty maistaa. Ale on hienosti valkoisella vaahtoavaa ja väriltään kirkkaan kuparista. Tuoksuu maltaan makeudelle ja käsityöläisyydelle, aivan ohutta multaisuutta, hiivaa ja humalia. Maku on sama, mukavasti makeutta, pehmeyttä ja ripaus ruohoa. Ihan kelpo pubiolut on. 0,5 l, 5,2 %, 4/5
Goodmanin Alkon myyjän suosituksesta nappasin yhden belgialaiseen pikkujouluoluen. Väri on ruskeaa mahonkia tai meripihkaa, vähän punertaen. Vaahto pyrki rauhallisesti ulos jo pullosta, ja se on kestävää valkoista ja tiivistä. Tuoksu on voimakas, makeaa mallasta ja vähän karamellia hedelmävivahteella. Maku on maltainen, miedosti marjainen, maltillisesti mausteinen, tummaa sokeria, vähän kirpakkuutta, vähän sekava ja silti jotenkin miellyttävä. Kokonaisuus peittää alkoholin maun. Jouluolut taitaa olla aika vaikea kokonaisuus. 33 cl, 9,0 %, 3/5
Turun 5piste5:stä ostin kuolleen koiran muistoksi pannun kanadalaisen oluen, joka ei tuoksunut märältä koiralta vaan raikkaalta humalalta. Väri on kirkas keltainen ja vaahto myös kirkkaan valkoinen. Vaahto pitsittää lasia heinosti. Maku on vaan niin oikeanlainen, humalia, sitruunaa ja muita hedelmiä, etäisesti alkoholia, raikkautta, pientä pisteliäisyyttä ja täyteläisyyttä, ei kuollutta tai märkää koiraa yhtään. Jälkimakuun jää hedelmiä ja humalia. Rip Fat Joe. 473 ml, 6,5 %, 5/5
Napolilaisen kävelykadun baarista ostin matkamuistoksi paikallisen muusikon, Pino Danielen kappaleen innoittamaa alifelaista kevyt-stouttia. Olut on mustanruskeaa ja vaahto on beigeä. Tuoksuu kaakaolle ja kahville mallaspedillä. Maku on enemmän maltainen, vähän marjaisuutta jälkimaussa. Pientä mielenhäiriötä tuottaa kun oluen nimessä on stout ja light, mutta tästä oluesta on väkevämpi versio olemassa. Muistaakseni nautiskelin tämän oluen WineCafè Da Mariossa, maistui siellä niin hyvältä että tein ostopäätöksen, kotona on vähän vaimeammat tunnelmat. Kevyt-stout-kategoriassa on kyllä hyvää. 33 cl, 6 %, 4/5
Lohjalla pantu tunnistuksenaktivoimis-neipa on sameaa keltaisuutta, joka kuohuaa valkoisena. Tuoksussa on hedelmiä ja jotain multaista mausteisuutta. Ensihörppy on lempeän löysä. Mietoa greippiä, vähän mäntyä, pikkaisen pihvimausteita ja humalan katkeruutta, niistä muodostuu mieleenpainuva olut. Citra, superdelic, nelson sauvin muodostavat nimen koodituksen. 330 ml, 6,7 %, 4/5
Laitilalainen tupla-neipa on keltaista ja sameaa, vaahto on tiivistä ja valkoista. Tuoksussa on hedelmiä ja erikeeperiä. Maku on hedelmäinen, alkoholi tuikkaa nopeasti esille. Sitruuna ja greippi vähän häviävät alkoholin kanssa painiskelun. Jälkimaku on lämmin, katkeroinen ja pitkä. Kokonaisuus paranee viimeiseen pisaraan saakka. 50 cl, 7,7 %, 4/5
Turkulaisesta 5piste5-baarista ostin ylöjärveläistä belgityylistä wit-olutta kultaisen tölkillisen. Olut värittää lasin vaalean haaleaa kullalla ja vaahtoaa pikaisesti valkoisena. Tuoksussa vienoa sitruunaa ja vehnää. Maku on aika rauhallinen ja mieto, pientä happamuutta ja aavistus katkeroa, sitruunaa on ja vähän mausteisuuttakin. Kevyt ja helppo olut sopii paremmin kesäterassille, mutta marraskuiseen iltaan sopii, tuo vähän lupausta auringonpaisteen kuumotuksesta. Täytyy tutustua panimon tarjontaan. 440 ml, 5,0 %, 3/5
Hetkeen ei ole tullut maisteltua laitilalaista olutta, S-marketin hyllyllä kiilteli länsisuomalaista pale alea tölkillinen, joten siirsin sen ostoskärryn suojaan. Kotona olut näytti lasiin kaataessa aika kupariselta ja kirkkaalta, vaahto oli liian nopea. Tuoksu on maltainen ja keksinen, jotain makeutta myös. Ensihörppy tuo mieleen ihan maistuvan ipan. Vähän greippiä, mallasta, vähän katkeroa, sitä jää jälkimakuunkin, vähän pisteliäästi. 50 cl, 5,6 %, 3/5
Tartolainen stoutti on mustaa kuin moottoriöljy, vaahto ruskeaa pienellä punoituksella. Tuoksu on maltainen ja marjainen. Maku on mallasta, ruisleipää, paahdetta, vaniljaa, vähän kahvia ja suklaata. Nielaisun jälkeen rommi maistuu ja jää kieltä puuduttamaan. Makeaa tahmaa jää hampaisiin, alkoholi lämmittää pitkään. 0,33 l, 12%, 4/5
Panimo on jäänyt testaamatta ja internet-kuplassani olen ajatellut että ei ole ainakaan suomalainen. Nyt ymmärsin että on Kuopiosta, eli aika oikeassa oli hintchi. Nedipan väri kuultaa aurinkoisena keltaisuutta, vaahto on valkoista ja ohutta. Tuoksu on appelsiinimallasta. Ensihörppy vaan katoaa nieluun hymyillessä. Makeutta on sopivasti, humalat on lämpimiä, trooppisuus on läsnä, alkoholi ei maistu, kielensivuihin jää sopivasti puudutusta ja kirpeyttä. Nautin oluen lääkärin määräämän saunatauon päätteeksi. Raikas ja vähän nostattavaa tunnelmaa jää mielikuvaksi. 440 ml, 8,4 %, 5/5
Lohjalaisesta jääkaapista löytyi bipaa, pakkohan sitä on aina maistaa. Olut lienee hervantalaisen pubin tuotoksia. Väri on mustaa ja komea rusehtava vaahto on tiivis. Tuoksussa on mallasta, makeutta ja vähän lakritsaa. Ensihörppy kertoo ohuudesta, ehkä väri vähän laittaa odotuksia raskaammasta mausta. Humalointi on mietoa katkeruutta, hiilihappo terävöittää tunnelmaa. Ihan mukava tunnelma jää kokonaisuudesta. 330 ml, 5,5 %, 4/5
Vähän läpikuultava keltainen neipa Tallinnasta kuohuaa isohkoilla kuplilla valkoista vaahtoa. Tuoksuu hedelmäiseltä, ei makealta. Maistuu enemmän greippiseltä, aika kirpakkaa. Nautiskelin oluen ehkä liian kylmänä, jotenkin ohutta vaikka humalia on ryydittämässä jälkimakuun saakka. Hiilihappoa on paljon. Greipin lisäksi mukana on sitruunan kirpeyttä. Pikkuhiljaa maku miellyttää enemmän, ihan osuva katkeruus jälkimakuun jää. 0,44 l, 6,0%, 4/5
Goodmanin Alkon myyjä suositteli tsekkiläistä talvilageria saunajuomaksi. Ei tarvinnut kauaa suositella, tosin maistelin ilman saunaa. Olut on kirkasta kultaa ja vaahto on valkeaa, aika runsasta. Tuoksu on maltainen ja jotain karviaisia. Maku on pehmeän maltainen, aika kirpakkaa humalointia on. On tässä jotain marjoja sivumakuna, sovitaan että ovat karviaisia. Vähän sekava tunnelma jää kokonaisuudesta, jälkimaun mukavaan katkeruuteen sekoittuu viiltävästi vielä tuota takapihan marjapensaan piikkiä. 500 ml, 5,2 %, 2/5
Turun Mallaskukon hanavalikoimasta valitsin ruotsalaista neipaa. Väri on sameaa keltaista ja vaahto on kestävää, tiivistä ja valkoista. Tuoksuu ananakselta, vähän appelsiinia. Maku on hedelmäinen myös, ananasta on, ei liikaa kirpeyttä kuitenkaan. Humalat ja alkoholi ryydittävät jälkimakua. Hiilihappoa on, samoin pientä puumaisuutta. Oikein maistuvaa sameaa ipaa on. 0,5 l, 7,0 %, 4/5
Virolais-latvialainen tölkillinen sisälsi aika rumaa olutta, vaikutelma on Bloody Mary - vispipuuro, heikko vaahto oli vähän oranssia. Vähän tulee mieleen että onkohan kaikki hyvin. Tuoksu paljastaa että ihan raikasta oluen pitäisi olla, vesimeloonia ja mangoa. Makeaa ja vähän hapanta tuntuu suussa hörpyn jälkeen. Täytyy vähän miettiä että mitä tämä oikein on. Ulkonäkö kyllä hämää ja melko paksu suutuntumakin ei ihan viittaa raikkauteen. Erikoisolut, kirsikka hyppää lopuksi vielä edustalle. Sekavantuntuinen, mutta lopulta ihan selkeä ja makea hedelmä-sour. 0,44 l, 5,0 %, 4/5
Tartolainen uusiseelantillaisilla humalilla katkeroitu pale ale on lasiin kaadettaessa ohuen keltaista ja isokuplaista ja runsasta vaahtoa. Kuohun asetettua väri on tasaantunut vaalean keltaiseksi. Tuoksussa on hedelmiä, ainakin appelsiinia. Maku on vähän ohut ja appelsiini muuntuu miedoksi greipiksi. Hiilihappoa on paljon, runko on vähän ohut. Linnunmaitoa en ole maistanut, olen luullut sitä vähän tätä paremmaksi. Humalia ja puuta jää jälkimakuun. 0,33 l, 4,5 %, 3/5
Vantaalaisen panimon Belgiassa paneman puu-ipan ostin Tartosta ja toin sen sitten Hämeenlinnaan maisteltavaksi. Väri on samean kuparista ja vaahto tiivistä vähän likaista ja valkoista. Tuoksu on mieto vähän simamainen. Maku on vanha kunnon ipa, mallasta, hitusen sitruunaa, mäntypökköä, vähän katkeroa ja hitusen arvokkaan oloista tammea. Jälkimaku on katkeruutta, ei yhtään liikaa, vaan juuri sopivasti. 330 ml, 6,0 %, 5/5
Musta mausteinen stout tuo vähän joulutunnelmaa. Tuoksu on paahteinen ja mausteinen, no jouluinen ja vähän salmiakkia. Vaahto oli isokuplaista. Maku on kuin Maustemesta-käynnin ostoslistalta, anista, inkivääriä, muskottia, kanelia, neilikkaa ja mallasta. Vaikka lista on pelottavan pitkä, niin kokonaisuus on ihan makuhermoja miellyttävä. Jälkimaku on lempeä, vähän joulupullaa, jännästi salmiakkia taas. 330 ml, 7,8 %, 4/5
Tarton Gambrinuksesta ostettu puolalainen matkamuisto-ipa näyttää melkein keltaiselta appelsiinituoremehulta, vaahto oli valkoista. Tuoksuu kypsältä ananakselta. Samea olut maistuu ananaksen lisäksi appelsiinilta. Hiilihappoa on reippaasti. Humalointia on, mutta maltillista. Kokonaisuutena maku on kylläinen, mutta jotenkin ohut. Humalointi on jälkihuurussa greippistä. 500 ml, 6,9 %, 4/5
Lohjan panimoakaupasta nappasin kesällä yhden extrapullon, jota luulin vähän Meksikoon viittaavaksi, mutta nimi viittaakin nettitietojen mukaan enemmän lautapeliin ja fantasiapeleihin. No ei nimi olutta pahenna. Kolmen arpakuution paneman oluen väri on kirkas kultainen ja vaahto kestää valkoisena pitkään. Tuoksuu hedelmäiseltä. Maistuu hitusen makealta ja hedelmäiseltä. Mallasta on jälikimaussa hitusen, enemmän on kuitenkin appelsiinintyyppisiä hedelmiä, lopuksi pihaus puumaisuutta. Vaahto ihastuttaa täydennyskaadollakin vielä. Ihan viaton olut on. 0,33 l, 5 %, 3/5
Punaruskea tartolainen kaatuu lasiin lauantaisaunan jälkeen. Vaahto on kuin cokiksessa. Tuoksu on mallasta ja karamellia. Maku on syvän maltainen, vähän löysä. Alkoholi tuntuu mutta ei oikeastaan maistu. Vähän korvapuustin makua erittyy lopussa. Kaipaan kyllä Pühasten vanhoja etikettejä. 0,33 l, 8 %, 3/5
Lohjalainen neipa on kirkkaan keltaista ja se kuohuaa reilusti valkoisena. Tuoksu on hedelmäinen ja humalaisuuttakin on. Maku on samalla uralla. Hörppiessä löytyy vähän puumaisuutta, huipun ja tylsyyden välinen kilpailu kääntyy vähitellen positiiviseksi. Jälkimaku on pirskahteleva. Puumaisuus kääntyy humalahedelmäksi. 0,33 l, 7,0 %, 5/5
Tarton tuliainen värittää lasin heikolla keltaisella, aika ohuelta näyttää. Vaahtoa on valkoisella mukavasti. Tuoksu on viljainen, olisiko suolapähkinääkin. Maku on ensin kevyt, sitten puumainen. Spelttikö tässä maistuu popcornilta. Ei tässä mitään vikaa ole, maku on ja hiilihappoa, mutta haluan erilaisen oluen. 0,44 l, 3,8 %, 2/5
Lohjan panimonkaupan jääkaapista valitsin punertavaa apinanhuuto-olutta. Jotenkin staattinen olut kuohuaa lasissa vähän, jotain partikkeleita jäi lasilliseen, mutta ei mitään tapahtumia. Tuoksu on hapan mallashumala, vähän sokerinenkin. Maku on tasapainoinen, humalat on ystävällisiä ja sopivan katkeria, makeutta on riittävästi, hedelmiä ei ole mitenkään liikaa. Jälkimakuun jää humalia ja vähän kuivuutta. On kyllä suunmakuinen olut. 33 cl, 6,5 %, 5/5
Olutkellarin perukoilta löytyi iso pullollinen viskitynnyrissä kypsytettyä mustaa olutta, joka kuohuaa hillitysti ruskeana. Tuoksu leijuu lakritsaisena ja maltaisena paahteena oluen kaatuessa raskaanoloisena lasilliseen. Maku on maltainen, väkevää lakritsaa ja viskiä, silti pehmeä ja samalla voimakas ja paahteinen. Jälkimaku lähestyy viskiä. Tuulisena lauantaina tällainen vahva ja tumma olut vakuuttaa ja lämmittää. 75 cl, 11,8 %, 5/5
Hollantilainen nedipa on sameaa ruskeaan taipuvaa kultaa, vaahto on tiivis ja valkoinen. Lasillisesta nousee trooppisia aromeja, kypsiä ja makeita hedelmiä. Maku on samalla aaltopituudella tuoksun kanssa. Lisäyksenä tulee humalan mietoa kirpeyttä ja jälkimakuun hyppää vielä vähän alkoholin lämpöä mukaan. Jälkimaku on vähän eukalyptusta, humalaisuutta ja lämpöä. Pehmeä ja runsasmakuinen olut antaa paljon maisteltavaa. 33 cl, 8,5 %, 5/5
Viljandilaisen vihreiden niittyjen oluen taisin napata Tarton Kaubamajan Toidumaailman hienosta olutvalikoimasta. Rosmariini-olutta maistelin kerran aiemminkin Tartossa Krabi-panimon popup-ravintolassa ja se kyllä jäi mieleen.
Viljandilainen pilsneri on vähän likaista haalean ruskeaa, vaahto on tiivis ja pienikuplainen. Tuoksussa on rautaa ja pullahiivaa ja eiköhän se rosmariinikin ole mukana. Maku on pehmeä, jotenkin mieleen tulee vaan pulla ja hituse eukalyptus. Rosmariini kuuluu olueen, niin kuin ananas pizzaan tai siis ainakin paremmin. IBU 28, 440 ml, 4,7 %, 5/5
Tarton Gambrinuksesta löytyi paikallista pilssiä. Se vaahtosi hermeettisesti, piti ihan hörppiä välillä ettei kuohu yli. Tuoksu on puuhedelmäistä. Maku on hedelmäistä, sitruunaista, poreilevaa ja lopussa havuisen kuivattavaa. West coast on kyllä hienosti yhdistynyt pilsneriin, helppoa ja maku on kuitenkin palkitseva. 0,33 l, 5,5 %, 4/5
IMatkamuisto Hollannista on raikkaan keltaista tripla-ipaa. Vaahto on valkeaa. Tuoksusta löytyy reilu kattaus hedelmiä, ananasta ja mangoa sekä sitruunaa. Maku on myös trooppinen, mutta humalat antavat ryhtiä. Makeutta on, mutta se kuitenkin jää taustalle. Humalat kipristelevät mukavasti kitalakea ja kieltä, hedelmäisyys on samalla täyteläistä. Alkoholi jää piiloon. Etiketissä sanotaan small batch, ostin oluen kuitenkin Utrechtin Albert Hejn -supermarketista. Lisäksi etiketissä sanotaan tropical fruitbomb, sitä en kyseenalaista. 330 ml, 9,5 %, 5/5
Lohjalta nappasin tölkillisen simaa. Simanväristähän se on, likaisen ruskeaa. Vaahto on olematon. Tuoksu on kanelia ja hunajaa. Maku on aika erikoinen, vähän korvapuustia ja makeutta, samalla yrttejä. Etiketin lisäteksti kertoo että kyseessä on Braggot-tyylinen juoma, joka on simaa ja mallasta. Aika sekavaahan tämä on. Tonka-papuja on nettitietojen mukaan mukana. Alkoholi laittaa poskiin kuumotusta. Kaneli kummittelee jälkimaussa. Batch #700, vähän liippaa työhommia. 0,33 l, 9,0 %, 2/5
Tarton Gambrinuksesta nappasin yhden Käblikun oluen, kun en Ihamaru-pizzeriasta ymmärtänyt tehdä matkamuisto-ostoksia. Lagerin väri on oranssia, vaahto on mitätön. Tuoksuu puiselta ja vähän kukkaselle. Maku on samalla akselilla. Puumaisuus ja maltaisuus ei oikein nyt iske sopivalla tavalla. Vähän tylsä jälkimaku jää. 18 IBU, 440ml, 5,2 %, 2/5
Olvi lähetti pimeneviä iltoja varten tummempaa olutta. Portteri on pantu panimon vanhalla reseptillä. Väri taittuu valossa aika punaiseksi, mutta hämärämmässä sitä voi sanoa mustaksi. Vaahto on vähän kellertävää. Tuoksussa on mallasta ja lakritsaa. Maku on, no hyvä. Mausta löytyy paahdetta, maltaisuutta, makeutta minimissä, pehmeyttä ja lempeyttä, olisiko mukana lusikallinen kahviakin. Huomasin kauppareissulla että S-marketin hyllylläkin oli näitä, ei ole ollenkaan huono valinta ostoskärryn täytteeksi, jos haluaa helppoa portteria. 0,5 l, 6,5, 4/5
Tallinnalais-newyorkilainen dipa on pakattu kultaiseen tölkilliseen ja se on kultaista väriltään ja päällä on tiukka vaalea vaahtohattu. Tuoksu on humalainen, vähän multainen ja sitrusmainen. Maku on humalainen, mutta lempeästi, mukana on paljon hedelmiä, mutta ei mehumaisuutta, humalat jylläävät. Jälkimaku on sekoitus humalista ja alkoholista, se on voimakas, pitkä ja miellyttävä. 0,44 l, 8,5 %, 5/5
Amsterdamilainen maaemo-ipa on oranssia läpinäkymättömyyttä valkoisella vaahdolla. Tuoksussa on vanhaa kunnon ipamaisuutta, makeita hedelmiä hiukan, humalia ja greippiä. Maistelu lisää vähän karamellia taustalle. Katkeruus on pinnalla, muttei mitenkään liikaa. Pientä mausteisuutta tuntuu lopuksi, alkoholi maistuu vain miedosti. 330 ml, 7 %, 4/5
Tarton Gambrinuksesta ostin tartolaislatvialaista humalalageria. Väri on läpikuultamaton keltainen, vaahto on valkeaa ja vähäistä. Tuoksu on hedelmäistä tai jopa marjaista. Ensihörppy paljastaa aika paljon katkeruutta. Lempeyttä ei ole, aika rapsakkaa on. Nelson sauvin -humala antaa vähän viinimäisyyttä, citra sitruunaa vähemmän, eihän tässä ole mitään vikaa. Jälkimaku on humalainen. 0,33 l, 5,3 %, 4/5
Tekstit
Kaikki kommentit
