Vaalean kullankeltaista lageria löytyi Olvin lähetyksestä. Kuohu on reipas ja valkoinen. Tuoksuu vähän kuivahtaneelta sitruunalta, hyvällä tavalla. Maku on humalainen, aika kuiva, jälkimaku tuntuu tiiviitä humalalta, mutta se jää jotenkin teräväksi, vaikka jääkin pitkäksi aikaa pyörimään kielen päälle. Kyllä maussa on myös sitruunaa, kun oikein puristaa. Kokonaisuus on helppo ja rapsakka, kevyesti. Täytyy vielä perehtyä aiheeseen toisella tölkillisen. 0,5 l, 5,0 %, 3/5
Tartolaisen panimon humalakokeilujen persikkaversio lepuuteli keittiöremontin jälkitöiden uurtajaa. Kultaa ja oranssia on värityksenä, vaahto on sitkeä ja kirkas. Tuoksu on vahvasti hedelmäinen. Maku on pehmeä, hedelmissä maistuu persikan lisäksi muitakin mietoja tropiikin herkkuja. Pieni alkuhörpyn puumaisuus katoaa humalien käsittelyssö. Persikka kypsyy humalien lempeään katkeruuteen hörppiessä. Tuoksu on persikkaisempi kuin maku Olut oli matkamuisto Tarton Rüütlin Gambriuksesta. Etiketti on tylsä, muuten on mainio DDH IPA. 0,33 l, 6,9 %, 5/5
Vähän punertavaan taittava likaisenruskea viljandilainen savuolut kuohuaa kermanvärisenä. Savultahan se vähän tuoksahtaa, hitusen havua ja mallasta. Maku on maltainen ja savua on sopivasti, ei ala silmiä kirvelemään. Pehmeä ensimaku paljastuu vähitellen hiilihappoiseksi ja makeaksikin, täyttävää. Tätä sopii kyllä hörppiä, etiketti on komea. IBU28, 440 ml, 6,5 %, 4/5
Rüütlilla pysähdyin aperatiivilla Kelderissä. Tartolainen amerikkalainen ipa on kirkasta kultaa ja vaahto on hohtavan valkoista. Tuoksu on vähän hedelmäinen ja enemmän humalainen, yksinkertaista. Maku on rapsakan humalainen. Humalat tanssivat jälkimaussa koko suun täydeltä. Havupuun humina jää suuhun pitkään lämmittämään. 0,33 l, 6,9 %, 5/5
Apraaditehaksella oli uusi baari, Krabi, sen terassilla nautiskelin vaaleankeltaista, valkoisella kuohuavaa tallinnalaista ipaa. Tuoksu on makeahkoa tropiikkia. Maku on lempeämpää tropiikkia, humalointi on mietoa. Vähän sellaista yrttisyyttä puskee hörppiessä, sekin miedosti. Kokonaisuudessa miedot maut kietoutuvat sopivasti toisiinsa. Aika mehuisaa, makua on jotenkin paljon, mutta mietona. Jälkimaku on kiva. 0,5 l, 6,0 %, 4/5
Työviikon päätteeksi joutui ryynäämään 80 metriä Gambrinus-olutpuotiin ja pidättelemään ostohousuja. Valikoin yhden paikallisen vahvan mustan, kermaisesti vaahtoavan portterin. Tuoksu on suklaamallaslakritsa. Maussa erottuu sitten myös kirsikkaa, ei liikaa, eikä kokonaisuus mene ihan jälkiruokaosastolle, vaikka voisi sellaisenakin toimia. Pientä karvautta, kaakaota, kahvia, likööriä, alkoholia ja pisteliäisyyttä maistuu. Pieniä hörppyjä, sen verran on täyteläisyyttä makuhermoissa. Alkoholia voi havainnoida kokonaisuudessa, mutta jotenkin se jää taustalle, sana juttu kirsikan kanssa myös. 0,33 l, 12 %, 4/5
Tarton majoituksen vuokranantaja oli laittanut jääkaappiin Gildi-kadulle sopivaa nimikko-olutta. Virolainen olut on kirkkaan kultaista ja se vaahtoaa kivasti valkoisena. Tuoksu on mallasta ja humalan katkeroa. Etätyöpäivän jälkeinen terassiolut uppoaa mukavasti nieluun, maku on ohuehko, mutta ihan mukavasti on mietoa humalaa ja mallasta. Toistot vähän tylpentävät vaikutelmaa, ei nyt ihan vetistä ole. Jälkimaussa on vähän katkeroa pistelyä. 0,568 l, 4,5 %, 2/5
Keittiöremontin alkamista juhlistin hollantilaisella matkamuistolla. Neipa on kirkkaan keltaista ja tuoksu on miellyttävän hedelmäinen, vähän pullahiivaa on mukana. Maku on rapsakan humalainen, katkeroa on ja sitruunaisuutta, makeus jää vähän taustalle. Jälkimaku on kuivempi ja hedelmäinen. On ihan hyvää kaikinpuolin, alkoholi muka maistuu vai olisiko humalakattaus tehnyt tepposet. Googletuksen mukaan oluen nimi tarkoittaa keltaista tuopillista, etiketti vihjailee että kyse olisi naapuruston hyvästä tyypistä. 330 ml, 6,5 %, 5/5
Berliiniläinen dipa on vaaleankeltaista ja sameaa. Vaahtoa on vähäisesti. Tuoksuu yrteiltä, humalalta ja sitruksilta. Maistellessa sitruunan lisäksi erottuu vähän muita persikan ja nektariinin kaltaisia hedelmiä. Yrttisyys kääntyy suussa mukavaksi pirskahteluksi. Alkoholi ei erotu. Tuoksu on voimakas loppuun saakka, sen yrttisyys ei ole oikein ok. Maku on kyllä mainio. Tölkillisen ostin Alkosta. 44 cl, 8,1 %, 4/5
Tarton Gambrinus-olutkaupan hämystä valikoin lähes paikallista olutta, otepääläisen trippelin oluen etiketissä on jostain syystä kaktuksia. Väri on kuulaan oranssia kuparia, vaahto on valkoista. Tuoksussa on hedelmiä. Alkumaku on hunajainen, aika makea. Kyllä tässä alkoholi tuntuu ja vähän maistuukin, mukana tuleva hedelmäinen kattaus on makeuden taitekohdassa. Jälkimaku on väkevien hedelmien ja alkoholin sekoitus. 440 ml, 9,6 %, 4/5
Saunan jälkeen avasin kotimaisen keltaisen ja samean ipan. Tuoksussa on puuta ja hedelmää. Etiketti kertoo että humalina on citra, mosaic ja motueka ja kyllä ne hallitsevat makumaailmaa. Hedelmäisyyttä tropiikin suunnalta täydentää pieni sitruunan puraisu. Maku on täyttävä, pieni puumaisuus kummittelee maussa. Ostan toisenkin jos vastaan tulee, tämän ostin Lohjan teollisuusalueelta eli United Gypsiesin myymälästä. Jälkimaku on kyllä koukuttava ja erinomainen. Yhtäkkiä huomaakin että lasillinen on hörpitty tyhjäksi. 0,33 l, 6,5 %, 5/5
Tommyknockerin hanasta löytyi väsyneen sedän neipaa. Väritys on kirkkaan ja samean keltainen, vaahto heikohko. Tuoksussa on sitruksia. Maku on hedelmäinen, sitruksia, raikkautta ja paljon pehmeyttä. Kävin lukaisemassa panimon oman kuvauksen oluesta ja siellä mainittiin viinimäisyys, se kolahti mieleeni painavasti, kevyttä valkoviinineipaa. Katkeruutta vähemmän, enemmän makuja, taustalta nousee pieni humalaisuus, helppo ja maistuva olut sopii terassinurkan auringonpaisteeseen. 0,4 l, 7,4 %, 5/5
Utrechtin Albert Hejnin oluthyllyltä löytyi tutunoloisen panimon olut. Tölkillisen vihreä väritys vihjaa että kyseessä on raikas kevätpukki, eli vahvaa olutta on. Väri on kirkas kupari ja vaahdotus katoaa ripeästi. Tuoksuu makealta maltaalta ja vähän kukkakedolta. Maku on kuten tuoksukin, voimakas kokonaisuus, alkoholi on piilossa, humalien häivähdys raikastaa lopussa. 50 cl, 6,5 %, 4/5
Kreikkalainen apa on väriltään tummaa meripihkaa ja se vaahtoaa nopeasti. Tuoksu on karamelliä ja tropiikin hedelmiä. Maussa on mallasta, viljaisuutta ja pehmennyttä ja kypsähtänyttä hedelmää. Kokonaisuus on melko täyttävä, humaliakin maussa on mutta rauhallisesti, happamuutta on enemmän kuin makeutta. Jälkimaku on viljapellon syksyistä tuulta. IBU 40, 330 ml, 6,4 %, 3/5
Utrechtinreissulla opiskelin sen verran kieliä että uskallan väittää että belgialaisen tripelin nimi olisi suomeksi kultainen lohikäärrrrchme. Valkoisen pullon sisällys on ruskeaa, pienellä punaisuudella ja vaahto on tiivis keltaiseen taipuva samettikerros. Tuoksu tuntuu vähän vaimealta, mallasta ja hedelmiä. Maku on makeahko, hienostunut alkoholi jää hörpyn jälkeen kitalakeen lämmittämään. Mallasta ja vähäisiä marjoja sekoittavat hiilihapot, sokerisuus on hallinnassa. Jälkimaku on pitkä ja voimakas, ehkä tämä on kokonaisuutena vähän petollisen helppoa juotavaa. Pullollisen ostin Utrechtiin keskustan Jumbosta. 33 cl, 10,5 %, 4/5
Kreikan tuliainen toimi kultaisena ja hienosti vaahtoavana saunajuomana takaterassilla. Tuoksu suodattuu tiiviin vaahtokerroksen läpi maltaisena. Maku on pehmeä mallas, taustalla pieni sitruunaisuus tai kukkaisuus. Aika helppo gluteeniton olut, ehkä jopa liian helppo, thessaloinikilaisen jälkimaussa on vähän lempeää ja pyöreää humalaakin. 0,33 l, 4,5 %, 3/5
Sekopäinen kuti löytyi Lohjalta. Olut on lasissa kuplivaa, punaruskeaa ja vienosti vaahtoavaa. Tuoksusta löytyy ripaus rusinaa ja hiukan hunajaa. Maku on jotenkin ohut tai hiilihapot hämäävät. Hunajalageriksi tämä ei ainakaan ole makeaa. Maku paljastaa vielä pähkinöitä. Jälkimaku on pitkä liuku ja siinä on häivähdys alkoholista. Lopulta alun ohuus paksuntuu vahvaksi maltaisuudeksi. Jotenkin bitterimäisen kokonaisuus on moniulotteinen, sellainen kevyt rauhoittumisolut. 0,33 l, 7,5 %, 4/5
S-marketin hyllyltä nappasin pinkin karhun. Lasissa väri paljastuu vaaleanruskeaksi ja vaahto komeaksi, paksuksi ja valkoiseksi. Tuoksu on karamellia, persikkaa ja sitrushedelmiä ja paljon. Maku tuntuu aluksi vähän ohuelta, mutta toistot vähän paksuntavat. Makeutta ei lopulta oluesta löydykään, vaikka ensivaikutelma sinnepäin vihjaa. Humalat on jotenkin intensiivisiä olematta liian katkeria. Tuoksu on loppuun saakka voimakas. Jos tätä marketista löytyy jatkossakin, niin kyllä tätä voi ostoskärryyn napata. 50 cl, 5,0 %, 4/5
Uusintakäynnillä Olivierissa hanaoluista valikoin hollantilaisen saisonin. Olut tummaa oranssia ja vaahto melko kirkkaan valkoista. Tuoksussa on hitusen mallasta. Miesrakkaus-olut maistuu vähän hedelmille, mutta suutuntuma on kuiva ja vähän hapokas ja jonkin verran hapan. Sitruunaruohoa ja sechuaninpippuria pitäisi menun mukaan löytyä. Pippuria vähän jälkimaussa kurkistelee. 0,33, 6 %, 4/5
Utrechtin keskustakävelyn jälkeen askeleet kääntyivät kartalle etukäteen merkittyyn ravintolaan. t'Taphuysin hanaoluttarjonta oli varmaankin yli 50 eri olutta ja erikoisuutena oli että hanat oli itsepalveluhanoja ja ne toimivat tiskiltä ostettavalla kortilla. Veloitus meni senttilitran tarkkuudella. Valinnanvaikeudessa oli tyydyttävä intuitioon, valitsin hollantilaisen ipan. Hanankäyttäjä sai oluen vaahtoamaan reilusti valkoisella, oluen väri oli haaleankeltainen. Tuoksu on aika sitruunainen. Maku on sitruunainen ja greippinen. Kokonaisuus on vähän ohut, mutta alkoholi on kuitenkin täysin piilossa. Kyllä tämä kuitenkin vetää suun mieluummin hymyyn, raikastahan tämä on. 28 cl, 7,1 %, 4/5
Hollantilaisen panimon keltainen vehnäolut on saanut nimensä paikallisen hamsterin mukaan. Oluen vaahto on valkoista. Tuoksuu maltaalta ja vehnältä. Maku on kirpeähkö, vähän sitruunaa, ei ole kovin makeaa alkuun, mutta hörppiessä makeus vähän tulee enemmän esille. Raikasta ja silti vähän kuivaa on tämä neljästä viljasta valmistettu witbierin. 0,5 l, 5,0 %, 3/5
Hollannin Texels-saarelta tulee samannimisen panimon wit-olut. Se on kirkkaan vaalean keltaista ja vaahtoaa valkoisella. Tuoksu on vehnäinen ja reippaasti mausteinen. Maku on raikas ja mausteinen, ehkä jopa tupakkaakin, makeutta myös. Jälkimaku on lievästi mausteinen ja ihan vähän katkera ja makeutta. Helleolut. Nautiskelin oluen Utrechtin belgilalaishenkisessä olutkahvilassa, joka on entinen kirkko, tunnelma ei kuitenkaan ollut mitenkään harras. 0,3 l, 5,0 %, 4/5
Utrechtilaisen panimon vaalea ipa on melko läpikuultamatonta oranssia ja kirkkaan valkoista vaahtoa. Tuoksussa on mallasta. Maku on kuusinen tai jopa vähän katajainen. Aika kuivaa, taustalla vaikuttaa mallas, havut on kuitenkin etualalla, kokonaisuus on täyteläinen, taustalla vielä vähän hiivaakin. Oluen maistelin Orloff-ravintolan terassilla, täytyy tilata toinenkin, kun sadekuuro yllätti. 0,25 l, 6,0 %, 4/5
Tartolainen ipa on oranssia ja se vaahtoaa vähäisesti. Tuoksussa on hedelmiä, humalia ja hitusen humusta. Maku on ensihörpyllä leveä, vähän makea, sopivasti kypsiä hedelmiä tropiikista, sitrusta ja vähän eucalyptusta. Uusiseelantilainen motueka-humala toimii hyvin. Mukava jälkimaku jättää vähän kirpeyttä. 0,33 l, 6,8 %, 5/5
Tartolainen vehnäolut on vaaleaa kuparia, vaahto on sitkeä ja valkoinen. Tuoksussa löytyy vehnäistä banaania. Maussa on osaset kohdillaan, kokonaisuus on raikas ja pehmeä. Jälkimaku ei muutu mitenkään, hitusen mausteita saattaa olla lisänä. Ehkä tämä on sellainen porttiteoriaa todistava olut, kun aloin ihmettelemän että eipäs ole tullut maisteltua vehnäoluita, pitää ottaa agendalle. 0,33 l, 5,0 %, 4/5
United Gypsiesin myymälän ostosreissun saaliinjako jatkui helteisen akryylilevynmetsästysreissun jälkeen kotiterassilla. Värikkään etiketin takaa paljastuu ruskeaa hienosti kuohuvaa ipaa. Mallasrunko on tukeva jo tuoksussa, maussa vahvistuu vielä. Maku on lupaavasti kirpeyttä, vähän multaa ja humalia. Tunnelmaksi jää yllättävä raikkaus. 33 cl, 6 %, 4/5
Lohjalta ostin itselle tuntemattoman oululaisen panimon kuparista pilsneriä. Se vaahtoaa tiiviillä valkoisella vaahdolla. Tuoksu on vähän makeaa mallasta. Ensihörppy on aika humalaisen katkera. Sellaista kunnon oluttahan tämä on. Hiilihappo kutittelee suuta, peloista poiketen mandariinia ei onneksi löydy, vähän ehkä kirpeitä ananaskarkkeja. Humalia on tavallista pilsneriä enemmän, ei haittaa. Jälkimaku on pitkä ja vahva. 0,33 l, 6,0 %, 4/5
Kirkkaan keltainen, pienellä harmaudella, on virolainen hapanolut. Vaahto on hätäistä ja höttöistä vaaleaa kuplaa. Tuoksu on trooppisen hedelmäinen, lämmin ja paksu. Maku on mangoa, vahvasti, happamuus on mukavaa pistelyä ikenissä ja poskissa. Happamuus on jotenkin virkistävää, makeus on kohdillaan. Rotevasti on makua, helle ja terassi ansaitsevat juuri tällaisen juoman. 0,33 l, 5,9 %, 5/5
Lohjalaisen tölkillisen sisältö on keltaoranssi, vaahto on nopeasti katoava. Tuoksuu heikosti metallilta ja hedelmiltä. Maku on jotenkin sekava, en oikein saa siitä kiinni. Vehnäisyys väistelee, mangoja en tunnista, luulin makeaksi, happamuutta on vähän. Sitruunan valkoista kuorta, väljää. 0,33 l, 5,3 %, 2/5
Vakka-Suomen panimon kultaista tölkillistä koristaa taide-etiketti. Olut on myös kultaista, vaahto vähän vaimeaa. Tuoksu on hillityn hedelmäismaltainen. Maussa on etiketissä luvattua ja vähän outoa valkoviinimäisyyttä. Ovela tai vähän outo muodostuu kokonaisuudesta. Kuivaa on, vähän ohutta, mutta kuivuus ja humalaisuus tuo omaa jännitettä, valkoviiniefekti on erikoinen. Uusintakaadolla vaahto kertoo että se on oikeasti höttöistä ja valkeaa, mutta katovaista. 0,44 l, 5,0 %, 2/5
Leedsistä Alkon kautta tullut pale ale on sameaa, harmaaseen hitusen taipuvaa keltaista, valkealla kuohuvaa olutta. Tuoksu on hedelmäinen, reippaasti, vähän humalat virkistävät. Etiketissä luvattua punaista greippiä ja muita sitruksia on antamassa kirpeyttä, puuduttavat vähän kieltä. Humalien havuisuus on kohdillaan. Etiketti kuvaa hyvin oluen tunnelmaa. Luulisi vähän väkevämmäksi, sopii hyvin saunan jälkeiseen vilvoitteluun. Varmaan pitää ottaa uusintamaisteluun vielä. 440 ml, 4,8 %, 5/5
Ateenan Exarchiassa olevan majoituspaikan kattoterassilla oli lämmintä, noin 30 astetta, mutta se ei estänyt yhden oluen nauttimista ennen iltakävelyä. Odysseuksen väri on aika kuparinen, kuplintaa syntyy. Vaahto on valkoinen. Tuoksu on heikosti maltainen. Etiketti kertoo että sitrusta ja korianteria olisi mausteina. Maku onkin aika karamellimainen, aika outo kokonaisuus. Kirken loitsu on muuttanut red alen aika erikoiseksi. 330ml, 7 %, 2/5
Ateenan Neapolisin tai lähialueiden sokkeloissa pysähdyin Paliomagazo tai jonkun senkaltaisten baarin terassille. Tarjoilija kertoi soittavansa iltaisin bouzukia ja sanoi että baarissa ei ole Heinekenia, vaan jotain hänen kaverinsa pienpanimo-oluita. Valitsin lähinnä kreikankielisen selostuksen perusteella punaista olutta. Amber ale paljastui punaruskeaksi ja vaahto ohueksi mutta tiiviiksi. Tuoksussa on hitusen hedelmää ja hiivoja. Jälkimaku on vähän hapan ja vähän humalainen. Baarin kaiuttimista soi Foreignerin I Wanna Know What Love Is, Stingin Fragile ja Terence Trent d’Arby Sign Your Name, kadun toisella puolella olevasta CBD-kaupan kulmilta pöllähtää välillä omia tuoksuja. Lämpötila on yli 30 astetta. Tunnelmaa on. 330 ml, 5,6 %, 4/5
Lomapäivän iltapäiväolut nautitaan taas helteisellä paroikialaisella terassilla. Kreikkalainen pilsneri on sameaa kultaa, vaahto on tiivis ja tyylikäs. Tuoksussa on paljon kukkasia. Mausta ei ensimmäisenä tule mieleen saksalaiset pilsneri, hedelmäisyyttä täydentää lievät humalat, jotenkin jälkimaku on kuitenkin kuivuuttakin tarjoava. Jännä olut on. 0,33 l, 5 %, 4/5
Antiparos sai ansaitsemaansa vastavoimaa paroikialaisella terassilla. Lääkkeenä toimi kreikkalainen vehnäolut. Väri on läpikuultava olki, vaahto on rauhallinen ja valkoinen. Tuoksussa on erikoista kukkaa ja hiivaa. Maku on kevennettyä vehnäolutta, samaa outoutta kuin tuoksussakin. Vähitellen löytyy outoudesta tuttua vaimeaa banaania, mutta sekavan mielikuvan pienen mineraalisuuden, makeuden ja vaimean hiivan sekoitus jättää. Jälkimaku muodostuu ihan kivan vahvaksi. 500 ml, 5 %, 3/5
Alikinretken jälkeen taas omalla terassilla kuivuneet ikenet saivat voitelua. Kreikkalainen ipa on ruskean kultaista ja sameaa, vaahto on tiukkaa, likaisen valkoista. Tuoksusta löytyy trooppisia kypsiä ja ylikypsiä hedelmiä. Kypsää persikka ja mangoa greippipedillä on. Jälkimaku on sopivasti kirpakkaa humalointia, eihän tässä ole mitään vikaa. 0,33 l, 5,7 %, 5/5
Päivä uimarannalla vaati vähän rauhoittumista terassilla, juomaksi valitsin ennakkoon ajatellen täysin sopimattoman kreikkalaisen luostarityyppisen tupla-alen. Väri on ruskea, aika ruma mielestäni, vaahto on pikaista huntua lasin reunassa. Tuoksu on maltainen ja hedelmiäkin on linjoilla. Maku on makeahko, mallasta, etäisesti hedelmiä, on siellä vähän mämmiäkin ja belgihiivaa ihan hitusen. 330 ml, 6,5 %, 3/5
Naoussan kylän kupeessa on Paroksen ainoa olutpanimo, ollut jo 11 vuotta. Maistelussa oli viisi olutta, joista paria on tullut jo maistettua. Lager on kultaista väriltään ja maltaista maultaan, aika ohutta. Pilsneriä maistelussa tuli jo kehuttua, aika kuplivaa, rauhallisempi kokonaisuus hanassa kuin aiempi pulloversio. Humalaa on mukana. Wit on mausteista, mutta mausteena ei olekaan oreganoa vaan kuminaa. Aegeanmerellinen versio belgioluesta on maistuva. Ipa on aitoa ruskeahkoa ipaa, mukavan makeutta sisältävä startti ja humalaisempi jälkimaku. Neipa aika kirkasta ja se on lämpimän hedelmäinen. Wit ja ipa maistuvat nyt parhaimmilta. 5 * 20 cl, n. 5 %, 4/5
Krios-rannan baarin valikoimasta nappasin paikallisen pilsnerin. Pullollinen oli sininen, olut kirkkaan kultaista. Tuoksu on hiukan makean maltaista. Maku on rapsakkampaa, humalia on sopivasti ja juoma on kylmää. Hiilihapot raikastavat. 330ml, 5,2 %, 5/5
Paroksen kiertoajelun jälkeen maistui omalla terassilla ateenalainen vaaleankeltainen ipa. Vaahto on tiivis, ohut ja kestävä. Tuoksuu mangolta. Hedelmäisyys täydentyy humalien kirpeydellä, lopputulos on aika raikas. Etiketti on tyylikäs, jonkinlainen kunnianosoitus Ateenalle. Kivan helppo olut soljuu kuivaan kurkkuun helposti. 0,33 l, 6,5 %, 4/5
Paroksen sataman lähellä olevasta kaupasta löytyi paroslaisen panimon witbier. Sameutta keltaisuudessa on asiaankuuluvasti. Nautiskelin tasapainoisen kreikkalaisen oluen majoituspaikan terassin varjopöydässä. Kivasti suuhun jää pistelyä. Maussa on vehnän pehmeyden lisäksi humalia ja mausteita. Olisiko oreganoakin. Lämmin jälkimaku jää. 330 ml, 4,7 %, 5/5
Plakan helteessä välillä varjoon ja kreikkalainen gluteeniton lager sai virkistää suuta ja mieltä. Kirkkaan kuparinen olut kuohuaa mukavasti. Tuoksussa on mallasta. Suutuntuma on kupliva ja raikas. Helle asettaa arvostelurimaa ehkä alaspäin, mutta maassa maan tavalla. Sopii hyvin helteeseen. Jälkimaussa on sopivasti pientä rapsakkuutta. 330 e, 4,5 %, 4/5
Kaunis syvä keltainen tuusulalainen neipa vaahtoaa upeasti valkealla. Tuoksuu yrttiseltä humalalta ja pehmeiltä hedelmiltä. Maku on yllättävän paljon havuinen, hedelmiäkin on, kunhan niiden edestä terevät hiilihapot väistyvät. Pientä puumaisuutta pyörii tuoksussa, ihan sopivasti. Jälkimaku on rapsakan humalainen. Oluen ostin Goodmanin Alkosta. EBU 50, EBC 12, 330 ml, 6,5 %, 4/5
Kasarmin K-supermarketin hyllyltä otin saunaolueksi yhden kotimaisen ipan. Olut on punaista, jopa kirkkaan punaista. Vaahtoa on, tiivistä ja hennosti vaaleanpunaista. Tuoksu on makea mandariini. Maku on humalaa mandariinilla ja hennolla multaisuudella. Vähän humalat kuivaavat kokonaisuutta. Kuivuutta jälkimaussa, ohuutta etumaussa, ipaksi on erilainen. 44 cl, 6,0 %, 3/5
Tekstit
Kaikki kommentit
