St Eriks Julale

Itsenäisyyspäivän juhlistamiseksi kaatui ruotsalainen tumma ale lasiin. Tuoksu on maltainen, mutta maku ei olekaan. Maku on yrttinen ja vähän humalainen, ensin maku tuntui vähän vetiseltä, mutta maku täydentyy suussa parin hörpyn jälkeen. Yrttejä on paljon, taitaa olla jopa jotain mintuntapaista jännästi loppuraikastuksena. Sopii nautiskeluun, ei varmaankaan sopisi kinkun kanssa. 330 ml, 5,4%, 4/5

Stallhagen Julbock

Tumma bock Ahvenanmaalta korkkaa pikkujoulut. Mustan taittuva joulupukki maistuu maltaiselta ja aika makealta, maut on bockiksi kohdallaan. Aika vahvanoloista, lievästi kurkkua limoittavaa olutta juo mielellään. Kyllä tämä rimmaa varmasti kinkun ja perunalaatikon kanssa, jälkimaussa on mukavasti humalaakin. Maku paranee, itselläni oli lieviä ennakkoasenteita yhdistelmälle jul ja bock, niin kuin jollekin voisi tulla ennakkoasenteita sanojen joulu ja pukkki yhdistämisestä. Joulupukin käymisen ja julbockin nauttimisen jälkeen mieli on kuitenkin hyvä. Lopuksi alkaa löytyä kahviakin mausta. Hauskaa pikkujoulua kaikille! 33 cl, 6,8%, 5/5 pikkujoulun kunniaksi. 

Abbot Ale Greene King

Britti-Ale on tyylikkään ruskea, vaahto on pikainen tai heikko. Tuoksussa on selvästi toffeeta. Maku on ensin tympeä, sitten heikosti makea, sitten heikosti sitruunamainen, sitten heikosti humalainen. Heikosti vähän kaikkea muodostaa koukuttavan kokonaisuuden. Jälkimaku jää alaposkiin pyörimään. Joka kulauksella parempaa, miksen ole lontoolaisessa pubissa, tilaisin toisen ja luultavasti kolmaskin menisi. 

50 cl, 5,0%, 4/5

Bomonti

Turkkilainen, istanbulilainen 100% maltaasta tehty olut on tyylikkäässä etikettömässä pullossa, logot ja tekstit on painettu suoraan pulloon, mikä näyttää sisällön kirkkauden jo ennen lasiin kaatamista. Tuoksussa on ruohoa ja maussa on maltaisuutta. Maku on ensin lyhyt ja lopussa paljastuu vähän makeaa siirappia, sitten lopulta maltaisuus alkaa pyörimään jälkimaussa. Twist-korkki on aina mukava. Säbäilyn ja saunan jälkeen olut kostuttaa mukavasti marraskuu viimeisenäkin päivänä ikeniä, mutta kyllä tämä Turkin aurinkorannoilla toimisi paremmin, sieltähän tämänkin sponsori on tänne Pohjolaan toimittanut.  50 cl, 4,8%, 3/5

Svyturys Baltijos

Kastanjanruskea liettualainen Märzen Tamsusis olut hyppäsi ostoskoriin Viron-lautalla, taisi olla Viking Expressillä. Hieno väri ja siisti vaahto, tuoksu on maltainen ja maku on myös makea. Pullo on tyylikäs. Liettuaksi olut on alus, vähän vähissä on jutut tästä oluesta, jotenkin oluessa on jotain pisteliästä jälkimaussa, vähän limauttavaa. 0,5 l, 5,8%, 3/5

Buxton Imperial Black India Pale Ale

Musta IPA voitelee suuta ja hivelee aisteja. Tuoksussa on suklaata, maku on tasainen, suklainen ja tumma, sitten hetken päästä huomaa että humalat ja katkerot hyppäävät kehiin sopivan seesteisinä. Kyllä Englannissa osataan. Erikoinen yhdistelmä on tämä tumma IPA, mutta kyllä toimii!

330 ml, 7,5%, 5/5

Vormsi Märtsiõlu

Tallinnan tuliainen paljastui sameaksi märzen-tyyppiseksi sameaksi olueksi tyylikkäässä pullossa. Olut maistuu hiivalta ja jotenkin makealta yhtaikaa, olisiko käyminen jäänyt kesken, no ei nyt sentään. Hetken kesti että keksin että tämähän on vähän niinkuin sahtia. Maku on tasainen, parempiakin on maisteltu. Isoja kulauksia, mutta tympeää makua, maku tosin paranee loppua kohti, kun siihen tottuu, ehkä siis haastavaa. Ei olekaan tympeää, arvostelua parempaa?

33 cl, 5,3%, 3/5

Prykmestar Double IPA

Sekametelisoppaa tai makujen harmoniaa on Uudenkaupungin Prykmestar pannut. Väri on vähän sekava. Pakostikin tämä lauantai-iltapäivällä menee harmonian puolelle. Tuoksu on makeahko ja hiivainenkin, ei lupaa hyvää. Sitten kulaus suuhun ja harmonia alkaa: vähän makeutta ensin alkuun, sitten havaitsee että olut on raskasta ja lopuksi humalat alkavat riehumaan mäntyhalolla. Ei taida olla ainoastaan väri, joka muistuttaa etäisesti sahdista. Humalat vahvistuvat loppua kohden.  50 cl, 8,5%,5/5

Brewer's Special American Red Ale

Tölkin kyljessä on mukavasti Amerikan meininkiä vai olisikohan tuo pin up -tyttö kielletty näkymä 7-elevenissä. Kuvaan tuli suomalainen hymytyttö vartioimaan tilannetta. Olut on tymäkkää, kuivaa pihkaista kuusipölliä, olisiko pinoon eksynyt joku mäntykin. Väri on mukavasti punertava ja vaahto on hieno. Vähän maussa on pohjaan palamista tai yksioikoisuutta. Humalaa on riittävästi. 330 ml, 4,7%, 4/5. 

Óllenaut Humala Padron

Tarton iltapäivän shoppailukohde numero ykkösen eli Ōllepoodin jälkeen viereisestä Feel Good music cafesta löytyi leppoisa tunnelma ja mukavia juomavaihtoehtoja. Virolainen olut sai samalla juhlistaa blogin 2-vuotissyntymäpäivää. 2 vuotta sitten aloitin blogituksen Tartossa ja nyt kahdeksikko sulkeutui taas samaan paikkaan, vielä on monia oluita maistelematta, vähän yli 400 vasta maisteltu. Humalapatruuna on nimensä mukaisesti täynnä mäntyä ja sitruunaa, oikein hyvää. Olut on vähän sameaa, ehkä vähän hiivaistakin, makeaa ja jotenkin umpeenkasvanutta. Sitruuna ensin esittää että olisi hiilihappoista, mutta ei olekaan. 330 ml, 7,0%, 4/5

Näkymä Ōllepoodista Rüütliltä. 

Mufloni Talviporter

Talviporter lähti mukaan Goodmanin uudesta Alkosta. Olihan siellä muitakin jouluoluitakin mutta valikoima ei ollut ällistyttävän suuri, ihan ok kuitenkin. Porilainen portteri tuoksahti suklaalta kaatuessaaan hidasliikkeisesti lasiin öljymäisenä. Maku on vähän kuiva. Etiketissä mainitaan ainesosaksi nugget, sillä ei ole onneksi mitään tekemistä kanan kanssa.Hiilihappoa ei ole. Maku jää poskiin väijymään, mutta siinä on pientä pistävyyttä. Tässäkin oluessa makuun tottuu mukavasti, eli isommalla pullolla olisi saanut paremman arvion. Tämä arvio oli myös ensikosketukseni Chromebook-läppäriin, näppäimistö on ainakin ihan mukava, onhan se mallia Lenovo. 33cl, 6,0%, 4/5

Alpha Pop

Hämeenlinnan uuden kauppakeskuksen, Goodmanin, S-marketista, eli tuttujen kesken S-Mannesta, löytyi oluthyllyltä ihan mukavasti vaihtoehtoja ja myös Brew Dogin Alpha Pop hoppy rye Pale alea. Fanituspanimo ei pettänyt tällä kertaakaan, humala pommittaa makuaistia keskipitkänmatkan ohjuksilla, ruista en kyllä mausta saa irti, mutta greippiä on, jotenkin mukavaa tasapainoa on lopussa, kait se on makeutta. Takaetiketissä on mainittu sana tastebuds, se kuvaa mukavasti koko olutta. Pientä vetisyyttä hyppää lopussa mukaan. 330 ml, 4,5%, 5/5, ajattelin kyllä ensin 4, kun BrewDog-fanitus alkaa jotenkin haittaamaan, mutta ei voi huijata.

Brewer's Special Indian Pale Ale

Tyylikkäät pullot saivat jatkoa Saimaan juonatehtaan tölkkiin pakatussa IPAssa. Oranssia greippiä on Saimaan rannalla pantu tölkin sisälle ja laitettu S-marketin hyllylle Koffin viereen tarjolle. Hintavertailua ei kyllä saa tehdä.  Tuoksussa on jotain hiivaa, maussa on katkeruutta ja voimaa todella paljon. Posket täyttyy kyllä, vähän ehkä yksioikoinen, mutta hyvää. 330 ml, 4,7%, 4/5

Lehe Lõbus Njuufa

Black IPA -olut on saanut nimensä Newfoundland-koirarodun mukaan. Mahtavan musta väri ja mahtava vaahto lupailevat hienoa makua, mutta mitä onkaan musta IPA (olen katsonut liikaa Jaakon matkassa -tv-ohjelmaa)? Jos laittaisi silmät kiinni ja yrittäisi arvata, että minkä väristä olutta juo, niin tästä kyllä voisi arvata mitä vaan. Humalaa on maltillisesti, mutta jotenkin tuon tummuudenkin voi aistia. Kyllä on hyvää, lievä IPA ja sitten päälle tummaa paahteisuutta. Tänään olisi ollut J-päivä, se päivä kun Ruotsissa ja Tanskassa toimitetaan jouluoluet ravintoloihin ja tämä tieto ei ollut saavuttanut minua ennen kuin tänään, joten tämä olut toimikoon Pullollisen joulunavaus oluena. 330 ml, 6,5%, 5/5

Kapteenin pöytäolut

Eckerölinelle Stallhagen-panimon tekemän Pale alen toin itselleni laivalta tuliaiseksi, kun laivan myymälässä oli muutamia erikoisoluita tarjolla. Stallhagen on muissa maistamissani oluissa onnistunut tyydyttämään aistejani hienosti, joten odotuksiin nähden tämä oli kyllä pettymys. Maku on lyhyt ja tylppä. Multaa ja kuivaa metallia pukkaa mieleen. Makua on kyllä, mutta maku ei ole nyt riittävän mieleinen. Kyllähän tuo maku jää vielä nielaisun jälkeen pyörimään suussa. 

Väri on puhdas ja vaahto on siisti. 33 cl, 6,0%, 3/5. 

13 Guns

Brittiläisen Crafty Dan (Thaiwtes) -panimon american IPA tuoksahtaa männyltä. Makuun sekoittuu männyn joukkoon mallasta ja vähän hedelmää. Väri on kirkkaan konjakkinen, vaahto on tai olikohan sitä ollenkaan. Väkevältä maistuu. Olut on kunnianosoitus Amerikan 13 alkuperäiselle osavaltiolle, varmaan ne pitäisi tietää, ainakin ennenkuin alkaa naureskella sille että amerikkalaiset eivät erota Euroopan valtioita toisistaan. Etiketti miellyttää ainakin Arsenalin kannattajia. Takaetiketissä sanottiin että chilled but not cold, se pitäisi uskoa, jääkaapista suoraan otettuna olut paranee lämmetessään, pientä vetisyyttä.  330 ml, 5,5%, 4/5

Blanche de Namur

Ranskalaisen Ruotsin kuninkaan vaimon mukaan nimetyn belgialaisen oluen taisin ostaa Virosta ja Halloweenin aattona huomasin että samaa olutta löytyi suomalaisen koti-S-Marketin hyllyltä. Olut on täyteläistä, väriltään oljen keltaista, sameaa, vaahto tiivis eli hieno. Maussa on sitruunaa ja jälkimaku on mausteista, mausteita huonosti tuntevana voisi joku sanoa että pippurista, mutta korianterista kertoo perhepanimon kotisivut. Yllätys, mutta jotain valjuutta lymyilee maussa. 0,33l, 4,5%, 4/5 

Humal & Oder Pilsner

Sakun H&O-sarjan pilsneriä maisteltiin uuden lampun valossa. Aarnion Eero oli suunnitellut uuden lampun Pullolisen kunniaksi? Sakun versio pilsneristä on okhko, vähän kevyt maultaan, vähän hedelmää sivujuonteena, humalaa on hiukkasen, makeutta. Väri on kirkas ja tyylikäs. Kiitos äidille ja isällä lahjasta.  0,33l, 5,0%, 3/5

Dogma

BrewDogin hunajalla maustettu ale maistuu samalta mitä ennakolta voisi arvailla ihan kuvan perusteella. Makeaa ja vähän kahvia, lisäksi pientä humalaa nielaistessa havaitaan. Maku on moniosainen ja moniulotteinen, vähän niinkuin parempi konvehtirasia. Ale voi näköjään olla kuin portteri. Maku houkuttelee maistamaan uudestaan ja uudestaan, lämmintä ja väkevää. 

330 ml, 7,4%, 5/5

Pajavasara portteri

Tampereen Tornihotellin Paja Barin ja Pyynikinkösityöläispanimon yhteistyön hedelmää nautittiin hulppeissa maisemissa hotellin 25. kerroksessa olevassa baarissa. Portteri on sahtinen ja liemimäinen. Mustaherukkaa viipyilee poskissa. Maailma tai no Tampere on ihan erinäköinen ylhäältäpäin katsottuna, pienemmältä ainakin näyttää. Olut tietysti maistuu hyvältä, johtuukohan siitä korvat ilmoittivat hississä olemassaolostaan. Lempeää, mutta vahvaa. 0,33l, 8,8%, 5/5

Samuel Adams Boston Lager

Olut on kasviksista tehty, tulee mieleen kun tätä olutta juo, eli kait olut sitten sopii kasvissyöjille. Ruskehtava amerikkalainen lager tuoksuu maltaalle, maistuu ensin makealle ja lopuksi väläyttää vähän kuivuutta. Maku tuntuu väkevvältä, mutta jotenkin maku katoaa tai maku hiipuu ja jää taustalle poskiin pyörimään. Nyt arvostelussa korostuivat kasvikset ja tuo outo lyhyys. 355 ml, 4,7%, 3/5

Mikkeller Milk Stout

Britanniassa toisen maailmansodan aikoihin viranomaiset kielsivät panimoja käyttämästä milk-sanaa oluessa, olikohan silloin siellä oma milkgate sosiaalisessa mediassa (lähde Wikipedia)? Milk Stout on oluttyyppi, jossa on käytetty maitosokeria, maitoa ei muuten oluessa siis ole. Mikkellerin versio tästä on musta ja makea, maku on täyteläinen, makeus tuntuu mukavasti, vähän vaniljaista kahvia. Mikkellerin nettisivut varoittavat että tämä voi muodostaa kaasua vatsaan, joten ei sovi sitten varmaan laktoosi-intoleritoikoille. Nielaistessa kielen taakse osuu vähän humalaa.
330 ml, 6,0%, 5/5

Texas Ranger Chipotle Porter

Pihvingrillauksen valmisteluoluessa oli chilit jo valmiina. Tanskalainen Mikkeller on maustanut Portterin chipotlella. Olut mustaa ja raskasliikkeistä, kellertävä vaahto katoaa pikaisesti. Suklaata ja vähän kahvia ja savua, olisiko jossain vaiheessa tervaakin ollut panopuuhissa lähistöllä. Chili on ovelaa, ensin ajattelee että eihän tässä maistu ollenkaan chili, hetken kuluttua huomaa mukavan pikkupolttelun kielessä ja kidassa. Tasapainoisen oluen nauttii mielellään.

330 ml, 6,6%, 5/5

Mikkeller Cream Ale

Sameaa kermaolutta saunan päälle, suomalaisethan on kovia juomaan lehmänmaitoa, joten kerma-ale varmasti sopisi suomalaisille. Kerma-alesta tuli kyllä mieleen Putin-juustot, oluella ei kyllä taida olla mitään tekemistä kerman kanssa, internetissä kerrotaan että kyseessä on kanadalaisten Usan kieltolain aikana kehittelemä oluttyyppi, jossa sekoittuu ale- ja lager-hiivat. Lokakuu ei ole cream ale -kuukausi. Vähän pihkaa, pieni pelko että koska se kerma pulpahtaa pinnalle, ei onneksi pulpahtanut. Olut meni nopeasti, ehtikö sitä oikein maistelemaankaan. 330 ml, 4,9%, 4/5, lopuksi eläydyin kesään ja korjasinarvostelua. 

Lehe Blackmouth Cur

Virolainen APA on nimetty koirarodun mukaan. Google näytti että koira olisi sellainen peruskoira ja olutkin on kunnollista ja tunnollista APAa. Väritys on yllättävän ruskea, maku on lyhyttä vähän kitukasvuista mäntyä, mutta kyllä maku jää pyörimään alaleualle. Voisi juoda toisenkin kyllä tai toisin sanoen liian pieni pullo, toisaalta puhti vähän loppuu oluesta lasin pohjan alkaessa näkyä.  330 ml, 5,2%, 4/5

Lech Premium

Kyllä vaan koordinaatit vaikuttavat makuelämykseen. Lech-oluen päätin rahdata Warsovan vanhan kaupungin supermarketista Pullollisen kotiin, koska muistin että Gdanskissa Lech oli maistunut hyvältä. Nyt puolalainen Urho-oluen sielunkumppani maistui kuitenkin aika vaisulta. Tyylikäs vihreä pullo ja kauniin kirkkaan värinen olut maistuu vähän tympeältä, märältä pahvilta. Heh, olutblogistina joutuu maistelemaan kaikenlaista, niinkuin märkää pahvia. Hajussa on vähän heinää. Valju olut, Walesa olisi voinut ansaita paremmankin, mutta tällä taitaa kuitenkin Walesakin pysyä kiitettävästi puolalaisten huulilla. 

500 ml, 5%, 2/5

Filtresiz

Ikea, Stockmannin Hullut Päivät ja Kamppi virittivät tunnelmaa turkkilaiseen basaaritunnelmaan ja Efesin  erikoisoluen nauttimiseen. Olisiko oluessakin vähän basaaritunnelmaa, kaikkea on,  sitrusta, vähän vehnäolutta, pahvia, hiilihappoa, mielenkiintoinen tai outo. Ensimaistolla luulin että tämä ei ole olutta ollenkaan, vaan turkkilaista sitruunasoodaa, kyllähän se olut sitten alkoi maistumaan. Väri on samean keltainen ja vaahto on nopea.  Pullo on hieno, ikäänkuin mikstuurapullo. Kiitos ykkössponsorille tuliaisesta. 50 cl, 5,0%, 3/5

De Molen Amerikaans

Mahtava ja kestävä vaahto kruunaa hollantilaisen oranssisen alen. Runko on vähän kevyt, mutta maussa on paljon mäntyä ja sitrusta. Olut on kyllä oikein onnistunut, sopivaa tympeyttä alkumaussa, joka sitten aukeaa polku sitruunaiseen mäntymetsään. 

33 cl, 4,5%, 5/5

Lomža Piwo Jasne Pelne

9 v patterin molemmat navat kun laittaa kieleen, niin saa tämän oluen maun moninkertaisesti, onhan tässä kyllä muutamia muitakin vivahteita havaittavissa. Olut on  kirkas ja pientä makeuttakin tarttuu kieleen, vähän väsynyt maku. Vaahtoa on vähän, mutta jotenkin sitä riittää vaan. Pullo muistuttaa vähän belgialaisista oluista, maku ei. 330 ml, 6,0%, 3/5

Kasztelan

Puolalaisen oluen perustuntomerkki on voinmaku. Se maistuu myös Kasztelanissa. Puolassa pitää olla tarkkana, konsonantteja riittää myös olutmerkissä ja puheesta ei kyllä ilman mielikuvitusta ymmärrä juuri mitään.  Olut on edelleen tyyliä perus, ehkä tuo voinmaku erottaa lapinkullasta. Tämä on kuitenkin pehmeää ja ihan hyvää. 

0,5 l, n. 5%, 3/5 

Perla

Puolalaista hanaolutta nautin Varsovan vanhan kaupungin aukiolla kirkkaan punajuurikeiton kanssa. Voinmakua löytyy jonkun verran, muuten aika peruslageria. Ympäristö ja aurinko eivät pahenna makua, parempaa ainakin kuin tuo punajuurikeitto.  0,5l, n. 5%, 3/5

 

Lomza Export

Lomzan kaupungissa paikallinen panimo on kehitellyt kirkkaan kevyen lagerin. Nyt täytyy miettiä että mitä tästä oluesta voisi sanoa. Se on ainakin kylmää, koska eilen huomasin että jääkaapin ovi jää tehostesaranoista huolimatta sentin yläreunasta auki, joten laitoin kaappiin vähän lisää "volyymia". Kirkasta, vähän jää makua kielelle ja on myös helppoa juotavaa. 

500 ml, 5,7%, 2/5

Królewskie

Stalinin lahjassa Puolan kansalle maistelin Królewskien panimon lahjaa puolalaisille. Aika tavallista arkiolutta, mutta arkea se on tainnut puolalaisille olla aina. Nyt kuitenkin aurinko paistaa varsovalaisille lämpimästi vielä lokakuussakin. Varsovalaisen oluen maussa on pientä kuivuutta, mutta se voi johtua tästä korkeasta paikastakin. Peruslager. 

500 ml, 5,6%, 3/5

Harnas Okocimski Jasne Pelne

Puolalalaista Carlsbergiä maisteltiin Varsovassa. Kyllä tuli Lapin Kulta mieleen tästä perinteikkäästä puolalaisesta oluesta. Aika pehmeää hiilihapotonta, mutta silti röyhtäyttävää, se mausta oli kerrottavana. Sopisi varmasti hellekesän hiekkarannan janonsammutukseen. Kiva vaahto, netistä luin että olut erottuu hyvin puolalaista muista oluista, koska sen etiketti on sinipohjainen, just. 500 ml, 6%, 2/5

Wisby Oaked Porter

Tallinnan Drink Bar&Grillin valikoimasta esittelypullon mainoksen voimasta valitsin ruotsalaista mustaa portteria. Wisbyn ja viskin erotan, mutta tuo tammitynnyri heittää viskiaromeja pullolliseen. Pehmeää, mutta pieni kitkeryys puskee kitalakeen, makeutta häivähtelee, vähän suklaata ja kahviakin tietty. Pullo on tyylikäs ja etiketissä sanotaan että olut säilyy vuoteen 2022. 

33 cl, 8,5%, 4/5

Odensholm

Telliskiven alueelta Tallinnasta löytyi pari hienoa ravintolaa, lounasta nautittiin F-Hooneessa, herkullista oli, ja jälkiruokaa Pudel Baarissa. Pieneen pubiin oli tungettu järjettömän paljon eri oluita, pientä valinnanvaikeutta kyllä alkoi tiskillä ilmenemään. Mutta olenhan aina pitänyt ongelmanratkaisusta ja tähänkin ongelmaan löytyi Põhjala/Lervig akselilta Odensholm-niminen portteri ratkaisuksi. Olut on mustaa ja hanasta otettuna aika viileää, maku on yksinkertaisesti vaan erittäin hyvää. Vähän suklaata, mutta vahva runko ja silti helppo, pehmeää samettia. Olut on kuulemma uutuus, ja sitä saa vain hanasta. Itse olen vähän opetellut juomaan tummat oluet vähän lämpimämpänä, mutta kyllä viileäkin portteri on hyvää.  

0,3l, 9,0%,5/5

Royal Dutch Post Horn

Hollantilaisten postimiesten välipalajuomassa ei maistu yllättäen isoista etikettimerkinnöistä huolimatta alkoholi. En tiedä mikä tässä nyt sen maun peittää, vähän on makeutta, onko jotain mallasta. Poskia kyllä alkaa kuumottaa. Kitkeryyttä häivähtää nieltäessä ja kyllähän se alkoholikin alkaa maistumaan, kun lasi alkaa tyhjenemään. Ennakkoluuloihin nähden olut on parempaa, mikä ei näy kyllä pisteytyksessä, mikä on kait ok. 

500 ml, 8,5%, 2/5

I Hardcore You

BrewDogin Hardcore IPA + Mikkellerin I Beat YoU = I Hardcore You, tällä matemaattisella yhtälöllä voi todistaa että yhteistyöllä syntyy hyvää olutta. Yhtälön vasemman puolen alkutekijät ovat hyvin samanlaisia, joten oikeallakin puolella on hyvää Imperial IPAa. Yllättävän makeaa, hedelmäistä, humalat ovat aika piilossa mutta maku on paksu. Olut on aika sameaa oranssia, vaahto on nopea. Onkohan IPA-innostukseni nyt lähtenyt pullollisesta, kun tekisi mieli sanoa että ei ole tarpeeksi humalaa. Jälkimaussa on kyllä humalaa varmasti riittävästi, itse maussa ei ole liikaa. Olut-mentori-Jannelle kiitos tästä tuliaisesta. 

330 ml, 9,5%, 5/5

To Øl Cloud 9 Wit

Mahtavan tiivis ja kestävä vaahto on tanskalaisessa Wit-oluessa. Humalointi peittää vähän muita aromeja, mutta pientä sitrusta on maussa kuitenkin. IPA-wit on vähän hiivainen. Makua on selkeästi maitokauppatarjontaan sopimattoman paljon. Kuivuutta tai terävyyttä on vähän liikaa. 

33 cl, 4,6%, 4/5