Odensholm

Telliskiven alueelta Tallinnasta löytyi pari hienoa ravintolaa, lounasta nautittiin F-Hooneessa, herkullista oli, ja jälkiruokaa Pudel Baarissa. Pieneen pubiin oli tungettu järjettömän paljon eri oluita, pientä valinnanvaikeutta kyllä alkoi tiskillä ilmenemään. Mutta olenhan aina pitänyt ongelmanratkaisusta ja tähänkin ongelmaan löytyi Põhjala/Lervig akselilta Odensholm-niminen portteri ratkaisuksi. Olut on mustaa ja hanasta otettuna aika viileää, maku on yksinkertaisesti vaan erittäin hyvää. Vähän suklaata, mutta vahva runko ja silti helppo, pehmeää samettia. Olut on kuulemma uutuus, ja sitä saa vain hanasta. Itse olen vähän opetellut juomaan tummat oluet vähän lämpimämpänä, mutta kyllä viileäkin portteri on hyvää.  

0,3l, 9,0%,5/5

Royal Dutch Post Horn

Hollantilaisten postimiesten välipalajuomassa ei maistu yllättäen isoista etikettimerkinnöistä huolimatta alkoholi. En tiedä mikä tässä nyt sen maun peittää, vähän on makeutta, onko jotain mallasta. Poskia kyllä alkaa kuumottaa. Kitkeryyttä häivähtää nieltäessä ja kyllähän se alkoholikin alkaa maistumaan, kun lasi alkaa tyhjenemään. Ennakkoluuloihin nähden olut on parempaa, mikä ei näy kyllä pisteytyksessä, mikä on kait ok. 

500 ml, 8,5%, 2/5

I Hardcore You

BrewDogin Hardcore IPA + Mikkellerin I Beat YoU = I Hardcore You, tällä matemaattisella yhtälöllä voi todistaa että yhteistyöllä syntyy hyvää olutta. Yhtälön vasemman puolen alkutekijät ovat hyvin samanlaisia, joten oikeallakin puolella on hyvää Imperial IPAa. Yllättävän makeaa, hedelmäistä, humalat ovat aika piilossa mutta maku on paksu. Olut on aika sameaa oranssia, vaahto on nopea. Onkohan IPA-innostukseni nyt lähtenyt pullollisesta, kun tekisi mieli sanoa että ei ole tarpeeksi humalaa. Jälkimaussa on kyllä humalaa varmasti riittävästi, itse maussa ei ole liikaa. Olut-mentori-Jannelle kiitos tästä tuliaisesta. 

330 ml, 9,5%, 5/5

To Øl Cloud 9 Wit

Mahtavan tiivis ja kestävä vaahto on tanskalaisessa Wit-oluessa. Humalointi peittää vähän muita aromeja, mutta pientä sitrusta on maussa kuitenkin. IPA-wit on vähän hiivainen. Makua on selkeästi maitokauppatarjontaan sopimattoman paljon. Kuivuutta tai terävyyttä on vähän liikaa. 

33 cl, 4,6%, 4/5

I Beat yoU

IBUt on kohdallaan. Tanskalainen Mikkeller on käynyt Skotlannissa BrewDogin panimolla ja pannut paljon mäntyä, humalaa ja pehmeitä hedelmiä mukaan olueeseen. Vaahto on tässä Imperial IPAssa lyhyt, väri on samea, vahvaa on. Hitaastihan tätä on tissuteltava, sahti tulee takaportista mieleen. Makeutta ja alkoholia on vähän liikaa. 330 ml, 9,75 %, 4/5

To Øl Baltic Frontier

Katajan- ja tyrninmarjat maustavat Skandinavian ja Balttian olutskenen kunnianosoituksena pannussa tanskalaisessa IPAssa. Tuoksu on havuinen, maku on tymäkkä ja vahvan humalainen, tyrni sekoittaa makunystyröitä. Vahvuus tuntuu ja maku on äärirajoja hakeva. Nerous ja hulluus ovat lähellä toisiaan, niin tämänkin hiukkasia sisältävän samean oluen arvioinnissa ovat 1 ja 5. Pakko kuitenkin aina pienellä uudella huikalla varmistaa maku, jano ei lähde siis. 33 cl, 6,5 %, 5/5

Mikkeller P1

Tanskalaisen puheradioaseman mukaan nimetty humalainen pilsneri on puolisamea ja maukas vaalea olut. Kaadettaessa lasiin olut vaahtosi jättäen hyvää vaahtoa. Humalointi tuo kyllä IPAn mieleen. Runko on vähän kevyen oloinen, mutta se ei jotenkin tunnu haittaavan. Kuivan kesän mäntymetsää ja hentoa sitrusta ehkä greippiä, yksinkertaista ja hyvää. 330 ml, 5%, 5/5

Jaw Gate Buxton

Hedelmäinen tuoksu, kirkkaan oranssinen väritys, humalainen tai mäntyinen maku, selkeän kirkas olemus, ovelan hyvänmakuisen pahvin loppuyllätys, pienellä metallisuudella, englantilaisen APAn analyysin voinee tiivistää tuohon. Maku on voimakas ja maku vahvistuu, luulisi olevan väkevämpää. Nimi viitannee johonkin tappeluun, kun etiketin pääkalloiltakin lentelee hampaita. 330 ml, 5,6%, 5/5

Ruis Reiska

Teerenpelin ruisolut tuntui aluksi laiskalta, mutta parin huikan jälkeen Reiska terhakoitui. Maltaisen makeus kääntyy vähän makeaan ruisleipään, onkohan sellaista edes olemassa? Väri on tyylikkään punertava ja vaahto on nopea, maku on ihan hyvä ja tehokas, ensin tuntuu vähän lyhyeltä, mutta tunnelma täydentyy pikkuhiljaa, tuopillinen tätä kyllä varmasti uppoaisi, jos ei toinenkin. Ehkä jälkimaussa on vähän liikaa makeutta. 33 cl, 4,7%, 4/5

Desperados Tequila

Pullollinen tequilalla maustettua olutta odotteli koko kesän sopivia helteitä. Tänään taisi olla lämpöä joku 15 astetta, joten se kai on sitten sopiva helle. Olut maistuu sitruunalta, lievästi esanssiselta. Tequilan makua en kyllä erota, mikä on ihan hyvä. Tequilan juomisessa tuttu suolakin puuttuu onneksi, mukana on siis paras kolmikosta suola, tequila ja sitruuna. Ihan hyvää, mutta toista ei jaksaisi. Meksikolaisvaikutteinen olut on tehty Hollannissa ja on hyvää omassa sarjassaan.  33 cl, 5,9%, 4/5

Heineken Shanghai city edition

Sisältö taitaa olla sitä samaa, mitä ennenkin mutta etiketti osui Up-baarin kaapista näkökenttään. Kyseessä lienee Heinekenin mainoskikka laittaa etikettiin eri kaupunkeja, itselle osui Shanghai. Olut on pullosta juotuna oikein maukasta ja tuo mieleen hyvät ajat kun olut oli aina pullossa, eikä tölkissä. Hieno pullo sisältää perinteistä oluenmakua, pienellä katkeruudella. 33 cl, 4,6%, 3/5

Cudovar Vaadiolu Bochkovoe

Anna Kauplus -kaupasta ostettu olut joka piti kyllä juoda jo janoon Tartossa, mutta jostain syystä olen sen sitten päättänyt säästää saunaolueksi. Väri on hieno, vaahto oli vaimea, maku on voinen. Aika pahaa. Lieneekö tämä tšekkiläinen Pirkka-olut, jota ei kukaan suostu juomaan Tsekissä ja se sitten dumpataan Viroon, eräänlainen paikallinen Putin-Oltermanni. Vaadiõlu kait tarkoittaa hanaolutta, okei, hana kannattasi välillä pesaista tai sitten ehkä pitäisi pesussa käyttää vähemmän pesuainetta.  0,568l, 5,2%, 2/5

Aotearoa Sauvin

Maorien nimitys kotimaastaan on jotenkin inspiroinut virolaista Hopster-panimoa tämän oluen tekoon. Humalatkin ovat peräisin Uudesta-Seelannista, Nelson Sauvin, Motueka, Zeus ja Waimea eivät kuitenkaan muodosta erikoisempaa humalapommia. Ensin ihan ok, mutta pientä metallia ja lyhyyttä jälkimaussa. On maussa mukavaa kuivuuttakin, mutta jotain ohuutta on maussa, lisää hiilihappoa tai jotain. Jälkimaku kyllä voimistuu lasin pohjan lähestyessä. Väristä tuli mieleen Red Ale, josta jo ennakoidaan seuraavaa IPAa. Tämä voisi jotenkin olla sellainen siirtymäolut. 330 ml, 5,5%, 4/5

Jeff

Verkkokauppa.comin olutta ei taida saada kotiintoimituksella, itse hain Länsisatamasta, Viipurista saakka ei sentään tarvinnut hakea. Vihreästä pullosta tuli mieleen tanskalaiset oluet, lagerin maku on taas oma erikoisuutensa. Ruohoinen on kyllä ensimaku, sitten vähän tympeä, mutta mieleenpainuva. Maku jää kyllä pyörimään kielen takaosaan, mutta jotenkin jää vähän epäselväksi että onko se mieluisa asia. Maku on matta, ei kiiltävä. 33 cl, 4,5%, 3/5

Lehe Väike India

Virolaisen Lehe-panimon Pikku-Intia-olut, IPA, pisti hymyilyttämään. Mäntymetsää on tullut pullotettua, ilman vaahtoa ja ilman alkoholia. Voimakas humala maistuu vielä jälkimaussakin. Makua on %-määrään nähden paljon, hyvää ja kuivaa. Saisinkohan tätä työpaikan ruokalaan, ykkösoluttahan tämä olisi. 330 ml, 2,7%, 4/5

Tanker Kyte Peale

Virolainen Beerbrothersin IPA maistui aika hiivaiselta sahdilta. Voimakkaan maltainen makean katkera mahongin värinen IPA peittää humalan maun tehokkaasti, ehkä jälkimaussa vähän häivähtää. Etiketistä löytyi linkin videoon, jota seuratessa oluen kerrotaan maistuvan parhaimmalta. http://youtu.be/WKrw3hmOois

En osaa sanoa paransiko tuo makuelämystä, jälkimaku on vahva, pullon prosenttilukeman mukaisesti. 330ml, 6,66%, 3/5

De Molen Amarillo

Double IPA-ish hollantilainen vaalea reilusti vaahtova olut sopi hienosti reippaan työviikon päättämiseen. Hedelmäinen olut ei mielikuvana oikein iske, mutta käytännössä tuntuu kyllä toimivan. Oudon hedelmäisen hajun korjaa IPA-katkeruus, vahva maku laittaa vielä vähän persikkaisia mielikuvia päähän, ja voimakkuus antaa vähän poskiin väriä, ainakin sisäpuolelle. Pullon pohjalla oli kerros hiivaa, pienen maistelun jälkeen nekin kaatuivat toiseen lasin puolikkaaseen, hyvää oli. De Molen tuntuu kiinnostavalta panimolta.  33 cl/330 ml, 9,2%, 5/5

Óllenaut Eesti Rukki Eil

Eestiläinen ruisolut yllätti täyteläisyydellään. Lähes musta olut oli kuin saaristolaisleipää, vai olikos siellä Virossakin samanlaista mustaa makeahkoa leipää, Saarenmaalla? Maku on täyteläinen, jälkimaku mukavasti etäisesti humalainen, suutuntuma on vähän ohuehko, outo yhdistelmä. 330 ml, 5,3%, 4/5

Pöide Rukkiõlu

Hiilihappoa on liikaa tässä saarenmaalaisessa ruisoluessa tai sitten makua on vaan yksinkertaisesti liian vähän. Jälkimaussa on makeutta, ruisleipä ei maistu yhtään tässä sahdinvärisessä oluessa. Tyylikkään yksinkertaisessa etiketissä suositellaan juontilämpötilaksi 8-10 astetta ja sitä tuli noudatettua tarkasti, olisikohan lämpimämpi ollut parempaa? Lasin loppua kohden liika hiilihappo katoaa, ja vähä paljastuu hiivaa ja leipää. 313 ml (oho, jonkinlainen viittaus Aku Ankan autoon?), 5,2%, 3/5

Bryggeri IPA

Hämeen keskiaikamarkkinoiden olutpihalla maistelin tuopillisen Bryggerin IPAa. Kunnon IPAahan tämä on, kuivuu ikeniin ja laittaa janottamaan lisää. Vähän on yksiulotteinen, mutta ei ole huonoa. Jälkimaussa olut parantaa selvästi. Useampikin kyllä maistuisi. 

0,4l, 5,5%,4/5

Justus

Pelottavan oloiset hiivapartikkelit kimpoilivat pullosta lasin pohjalle, vaikka yritin sitä vältellä. Justus R. Schramm'i on perustanut nykyisen A. Le Coqin olutpanimon Tartoon ja hänen mukaansa Tarton Rüütlillä on olutkellariravintola ja sillä sitten on oma Justus-olut. Pelottavasta ensivaikutelmasta huolimatta olut onkin aika kirkkaanoloista, vaahto on todella pitkäkestoinen ja maku on selkeä, vähän sitruunainen, vähän hiivainen ja vähän laimea! Humalat ei erityisesti ole esillä. Pientä pettymystä 400. oluen valinnassa, mutta tasaluvut on tässä tainneet aina mennä vähin ohi.  330 ml, 5,0%, 3/5

Brekle's Brown

Kalifornialainen ruskea olut tuoksahtaa väkevämmältä mitä on.  Olut on täyttävää, mutta vähän ohuus haittaa. Oluessa on oikeastaan kaikkea, tumma väri, aavistus makeutta ja lievästi humalaa. Ihan hyvää, ehkä tuo makeus vähän limoittaa kitalakea. Tyylikäs etiketti ja  valikoimasta -kyltti Alkossa houkuttelivat tämän kotiinkantoon. 355 ml, 6%, 3/5

Pōhjala Virmalised India Pale Ale

#IPAday :n kunniaksi maistelin Viron tuliaisia. Virmalised on juhlan kunniaksi oikein maukas IPA. Ensi hörppy maistui vetiseltä ja sitruunalta, mutta tilanne korjaantui täydellisesti hetkisessä. Tuoksu on mäntyinen, maku on katkera ja vähän jopa valkopippurinen. Väri on oikeanlainen ja vaahtokin on mukava. Makua riittää, suuhun jää sopivaa greipin kuivuutta, joka korjaantuu ainoastaan pikku kulauksella. Kiehuntaa riittää vatsaan saakka. 0,33 l, 6,5%, 5/5

Õllevõlur Tabasalu Hele

Väärät hedelmät on valittu tähän virolaiseen olueeseen. Hele ei ole vaaleammasta päästä oluita ja maku on jotenkin tunkkanen. Vähän on hiivaakin vielä sekoittamassa, ehkä tämä on jotenkin tarkkaan harkittu makukokonaisuus, mutta tuntuu kyllä sekavalta. Alkoholipitoisuus on ainakin etikettiin kirjattu suhteellisen tarkkaan, ehkä olisi pitänyt pastöroida ja suodattaa.  33 cl, 5,59%, 3/5

Óllenaut Vanamees

Vanhalla miehelle on aina jotain uusia kortteja hihassaan. Óllenautilla on ruista ranteessa/hihassa. Tuoksu on tässä Õllepood nr1:stä hankitun ruis-IPAssa on humalainen, maku on ruisleipäinen, alkoholi vähän kummittelee taustalla, makeus tasoittelee kokonaisuutta. Väri on Chippendale-huonekaluista tuttu lakattu mahonki.  330 ml, 6,5%, 4/5, voisi olla 5kin, muttei ollut. 

Primator Premium

Kotiin on niin mukava palata reissusta helteelläkin, varsinkin kun jääkaapissa odottaa kylmä olut. Tšekkiläinen pils tuoksuu ja näyttää kunnon oluelta. Maku on samalla linjalla, ei kitkerää vaan sopivan humalaista ja vähän kuplintaa. Makua on riittävästi, onnistunut tasapainoilu makean, humalan, kuplinnan ja siihen ei kyllästy.

0,5l, 5,0%, 5/5

De Molen Pale Ale Citra

J. R. Schramm'i Keller olutravintola onkin kesäksi levittänyt terassin Tarton Rüütlile, olutvalikoima on edelleen laadukas: hanassa on valikoimaa ja pullollisia on kymmeniä ainakin. Ukkoskuuron hellitettyä voi terassin viileydessä nauttia hetken tuopillisen huippuolutta. Olut on sopivan viileä, miten tuo vaahto voi tuntua lämpimältä? Sitrus tuoksuu ja humala maistuu. Olut tuntuu raskaalta, vähän tympeältä, ehkä olut onkin liian lämmintä. 

0,4l, 5,2%, 4/5

Velkopopovicky Kozel Original

Tsekkiläistä kauniinväristä lageria nautiskeltiin Apparan maauimalan avajaisten jälkeen hellepäivän helpotukseksi. Todella helppoa olutta, johon ei ole liikoja makuja heitelty, pientä pistelyä voi havaita kielellä, mutta se taitaa olla hiilihappoa. Olisiko helteellä osuutta asiaan, tarkkaan kun analysoi niin jotain humalia saa tuntumaan. Aika vetistä. 500 ml, 4,0%, 2/5

Green's IPA

Englantilaista gluteiinitonta, ei-gmo-hiivaista, Belgiassa pantua, tumman ruskeaa IPAa maisteltiin, kun selvisi että nyt on kuuminta 50 vuoteen. Pullossa olleet hiivoista osa laittoi kovan kuhinan lasiin. Tuoksu on kunnon humalainen, mutta juoma itsestään menee suusta vähän niin kuin ohi tai maku lipuu ohi. Vaahto on kestävää, vähän ohutta sekin. Vetisyys lisääntyy loppua kohti, yleensä maun pitäisi lisääntyä.

500 ml, 5%, 3/5

La Pirata La Tremenda

Barcelonalainen Imperial IPA sammuttaa janon hellepäivän hikoilussa. IBU 120 kertoo jotain, makeaa, vähän sahtimaisuutta, humalaa on reilusti, voimakas jälkimaku, ei sentään polttele, mutta jää koko suuhun. Janojuomaksi ei ehkä ole paras, koska makuun jää koukkuun.  En tiedä viittaavatko etiketin psykedeelisen väriset elefantti jotenkin siihen. 33 cl, 8,5%, 5/5

Ridgeway IPA

Uusimmasta Vareksesta mieleen jäänyt Cow-baari tarjosi Ridgewayn IPA-olutta. Cowboyta ei näkynyt, mutta olut oli kuitenkin villistä lännestä tai Englannistahan tämä Real Ale on. Vähän pliisua, happoja on, vain vähän katkeroa, mutta halutessaan tämän mieltää IPAksi.  500 ml, 5,5%, 4/5

Koulun Vehnä

Turun kauppatorilta jaksoi helteessä tallustella juuri ja juuri Panimoravintola Koulun terassille. Onneksi kesävalikoimassa oli Vehnää ja varjoa. Samean tummahko vehnäolut on piilohapokas kuplija, maussa on happamuutta ja banaania on vain nimeksi, lopuksi paljastuu makeutta. 

0,5l, 5,4%, 4/5

La Pirata Viakrucis

Kataloniantuliainen paljastui taas kelpo olueksi. Kärsimystä ei ole tarjolla, vaan american IPAa. Tuoksussa on oikeastaan appelsiinia, maussa löytyy enemmän mäntyä. Oudolla tavalla lievää vetisyyttä, maku ikään kuin irtoaa juomasta ja jäljelle jää vetisyyttä, makua kyllä riittää. Sekavasti sanottu, sopii päivän säähän. 33 cl, 5,8%, 4/5

Prykmestar Savu

Sivukirjasto pakotti vielä toiseen pullolliseen. Nyt oli pakko vaihtaa tummempaan. Vaspin Savu tarjoiltiin tietysti omasta tuopista. Savu paljastui kunnon olueksi. Lähes musta olut savustaa makuhermoja ollen silti helppo olut. Joskus Alkossa olen ajatellut, että Schlenkerlaa mieluummin kuin tätä, mutta kyllä tätäkin kelpaa nauttia. Joulukinkku tuli kyllä ekalla kulauksella mieleen (grillissähän sen valmistin). Savua on mukavasti, vähän tervaakin. 50 cl, 5,5%, 5/5

Jackhammer

Kalliosta löytyi mukava Sivukirjasto-niminen olutravintola. Isosta olutvalikoimasta bongasin taas BrewDogin oluet ja niistä taas kunnon IPAn. Humalaa on reippaasti, vähän niin kuin lekalla tiivistettynä. Sameahko olut täydentää humalatunnelmaa joka hörpyllä, makeutta ei löydy armahtamaan makunystyröitä. Netistä lueskelin että tämän oluen yhteydessä on mainittu 200 EBUa, en epäile. Juotaessa jää vähän niin kuin jano. 330 ml, 7,2%, 5/5

Stallhagen Lemon Ale

Riihimäen Daddy's Pubin terassilta löytyi yllättävä olut, Stallhagenin Lemon Ale. Hylkyoluen pikkuveli on oikein pirteä yllätys. Pelkona oli että olut olisi sellainen teennäinen limetillä maustettu makea liemi. Onneksi ennakkoluulo oli väärässä ja oluesta paljastui oikein maukas, humalainen, kirpeähkö, täyteläinen ja nautiskeltava olut. Makua riittää mukavasti vatsaan saakka. 

 0,4l, 5,0%,5/5

Franziskaner Weissbier Kristallklar

Suodatettu vehnäolut on mielestäni yhtä outoa kuin tumma lager, ei kylläkään samalla tavalla positiiviseen suuntaan. Tuoksu on puinen, mutta maku on vehnäolutmainen. Maussa tai jälkimaussa on jotain vajautta, banaanimössön makeutta on kuitenkin ehkä liikaakin.  Vaahto on hieno ja ensi kaadolla sitä muodostuu valtavasti.  Etiketissä vatsaansa hivelevä munkki ei varmasti juo tätä, vaan jotain toista Franziskanerin olutta, kuten http://www.pullollinen.fi/2013/10/franziskaner-weissbier-dunkel.html?m=1

0,5l, 5%,4/5

Almogāver Hop & Roll

Barcelonan Gracian Placa Del Solin vieressä olleessa supermercatissa olikin hieno olutvalikoima ja sieltä matkalaukkuun mahdutin 3 pulloa, niistä Hop&Roll on maistelussa grillivartiointitehtävissä. Barcelonalainen olut sopii hyvin aurinkovarjon alle, myös kotona. Olut ei sovellu juotavaksi suoraan porotuksessa. Olut on sameaa, oranssihtavaa ja tasapainoisen oloista, helppoa ja tekee mieli kyllä toista. Takaetiketissä on tekstiä myös suomeksi, voisikohan tätä alkaa odottaa myös Suomeen. Aurinko tulee mieleen. 33cl, 6,0%,5/5

A. K. Damm

Estrella-panimon tuotokseksi paljastui tämä tyylikäs olutpullo. Maku on, tai oikeastaan ei ole. Etiketissä oleva lintu kuvaa Alsascen seudun tunnusta, eli kai tämä olut on jotain vaikutteita sieltä saanut. Sieltä taitaa olla kyllä liian pitkä matka. Mautonta, mutta sopisi varmaan janojuomaksi, jos olisi kätevämmässä pakkauksessa. 33 cl,4,8%, 2/5

Cruzcampo Gran Reserva 1904

Supermercatin valikoimasta löytyi yllätys: sekametelisoppa, jossa on hiilihappoa. Väri on kuparinen, vaahto on sankka ja tuoksu on heinäinen, maku on makea, tosin hiilihappo sekoittaa vähän. Kaupasta valikoin oluthyllyltä ja avatessa aloin miettimään että ei kai tämä nyt ole siideriä, ei ollut/olut. Olisiko niin kuin oluiden makeasta kuohuviiniosastosta, loppua kohti makeus muuttuu poreiluksi ja vaahterasiirapin väreilyksi. 33 cl, 6,4%, 3/5

Estrella Damm Inedit

Kuumottavaan tunteeseen terassilla nautittiin tyylikäs tähtietiketillinen pullo barcelonalaista witbieriä. Netistä lunttasin että korianteria oli se jännä maku, joka erottui appelsiinin joukosta ja että olut on El Bulli -huippuravintolan kanssa tehdyn yhteistyön tulos. Ovelasti on havaittavissa myös pippuria. Yllättävän hyvää! Alkostakin löytyy tätä hienostunutta olutta. Kirkkaan sameaa olutta kuohuaa mukavasti. 500 ml, 4,8%, 5/5

Edge 7th Sun 7th Sun 7th Words

Barcelonasta löytyi mukava pieni olutbaari, Ale&Hop. Sieltä valitsin listan ekan oluen reggae-musiikin soidessa. Oluen nimestä en ole ihan varma, mutta noin mielestäni liitutaululla luki. DIPA on täyttä katkeruutta, niinkuin pitääkin, ylähuuli vähän kipristelee, Mar Bellassa vietetyllä rantapäivälläkin voi olla osansa kipristelyyn. Hieno vaahto ja vähän sameana taittuva väri on tässä hanaoluessa. Olut on pantu paikallisessa amerikkalaisessa panimossa. Kiitos vinkistä: http://maltainen.fi/2014/06/23/oluella-barcelonassa/

Grande, 9%,5/5