Voll Damm Doble Malta

Lähisupermercatin hyllystä tölkin ulkonäön perusteella valittu Estrella-panimon jalojuomaväritteinen tumma lager maistuu maltaalta. Ei kyllä taida olla valtavirtaa espanjalaisessa olutskenessä. Sopisi paremmin marraskuuhun Suomessa ja Espanjassa. Makeutta on havaittavissa ja alkoholi kyllä lämmittää, tosin ei tarvitsisi. Paranee juotaessa, ehkä jopa vaarallinen siis. 33 cl, 7,2%, 3/5, arvosteltu ennen toisen avaamista. 

Moritz Epidor

On suosittava kotimaista,
varsinkin Kataloniassa. Epidor on paikallisen Moritz-panimon vahvempi ja tummempi lager. Mallasta ja makeaa, olisiko jopa hunajaa on maussa, väri muistuttaa muista janojuomista. Ei sovellu janojuomaksi raskaan Mar Bellan -rantapäivän jälkeen, ehkä olisi enemmän edukseen lokakuussa. Kylmänä oli kuitenkin El Bornin supermercatissa ja myös omalla terassilla.  33 cl, 7,2%, 3/5

San Miguel Especial

Espanjalainen janonsamuttaja toimii mukavasti. Sopivasti helppoa, mutta pientä makusärmää on sivussa, kitkeryyttäkin makeudella sävytettynä havaittavissa. Kuvan tausta on kuninianosoitus Almodovarille. 25 cl, 5,4%, 3/5 

Moritz Barcelona

Barcelonan olutmaailman arvostelu alkoi Barri Gothicin ainoasta supermarketista ostetusta paikallisesta oluesta. Barcelonan keskustan kaupat tuntuvat menevän yhdeksältä kiinni, eikä löydy Siwaa kovin helpolla. Moritz on barcelonalainen olut, no sattumalta tuli valittua. Tutustuin kuitenkin nettisivuihinkin ennalta ja ne on tyylikkäät. http://moritz.com  toimi hienosti kännykälläkin. Olut on kirkasta ja läpilaskettavaa, pientä metallinmakua ja mallaksen makeutta. 33 cl, 5,4%, 3/5 olisiko tullut lisäpiste paikallisuudesta, en tiedä. 

Kohatu (IPA is dead)

Hedelmäinen on IPA is dead -paketin Kohatu-olut. Makumaailma on vähän oudon hedelmämehun käynyt versio. Tämä humala ei yllä suosikkilistoille. Väri on oranje, joka sopi illan Hollannin voittoon, mutta vaahto on lievä, vähän kuin meksikolaisessa aallossa. 330 ml, 7,2%, 3/5

Amarillo (IPA is dead)

BrewDogin humalaopetuspaketin kolmas oppipullo on vihreäetikettinen Amarillo. Amarilloa nautittiin lueskellen lahjaksi saatua Olutopas 2014 -kirjaa selaillen ja grilliä vartioiden. Amarillo on tasapainoinen, pyöreä, vähän sitrukseen heijasteleva olut. Vähän liian helpostijuotava, voiko enää pahemmin sanoa oluesta, heh. Tuoksu on voimakas ja maku on voimakkaan lempeä. 330 ml, 7,2%, 5/5

Exp 366 (IPA is dead)

BrewDogin IPA is dead -paketin 2. olut on olutterroristi ja sillä satuin avaaman lomani. Maku on aluksi tylppä, eli ensin humalaa suuhun, sitten olut katoaa jonnekin, maku jää hetkeksi, mutta sitten se muka katoaa. Parin hörpyn jälkeen huomaa, että maku ei ole kadonnut mihinkään vaan humalapommi on salaa virittänyt itsensä poskiin - olutterroristi. Katajaa on maussa tai siis giniä kait, en ole tainnut katajaa edes koskaan oikeasti maistaa. Vähän tällainen 4-pack sekottaa arvostelua, ehkä olisi pitänyt maistaa kaikki samalla kertaa? 330 ml, 7,2%, 5/5

BrewDog Comet (IPA is dead)

BrewDogin neljän pullon pakkaus, jonka tarkoituksena lienee opettaa juojia eri humaliin, tuli avattua ja ensimmäiseksi maisteltiin Cometia. Oluet on nimetty käytetyn humalan mukaisesti ja ne on kaikki pantu samalla tavalla, ainoastaan humala on eri. Comet on samean oranssi, maultaan greippiin vivahtava olut. Pikkaisen taitaa olla nyt odotukset koholla, kun tämän humalapommi  jälkeen hiipii mieleen sanapari vähän vetinen. Olisiko niin että greipin maku tuntuun suunpohjassa ja kielen päälle jää sitten tyhjyyttä. Pienen makustelun jälkeen kyllä toteaa että, miten niin muka vetinen. Alkaa lämmittää mukavasti, humalapommi on silti maltillinen. 

330 ml, 7,2%, 4/5

Grillimaisteri Pils

Lidlin grillausolutta tuli juotua ilman grillausta, no Nigeria yrittää grillata taustalla Argentiinaa. Ehkä oikean grillauksen puutteesta johtuen olut maistuu laihalta ja ohuelta. Väri on peruslager, pilsnerin maku kyllä vaimea tai oikeastaan olematon. Erikoista tässä arviossa on se että olen vähän pettynyt Lidlin tuotteeseen, ei ole usein käynyt niin. 

0,5l, 4,5%, 2/5

Pehtoori

Kuninkaankartanon Pehtoorin kanssa grillailin juhannussetit. Pehtoori oli vähän ponneton, liekö juhlinut liikaa? Humalaa on vähän maussa, jotain kuivuutta myös hyörii ympärillä. Pientä sameutta on Pehtoorin ulkoasussa, makua ei ole paljoa. 0,5l, 4,5%,3/5

Renki

Tammelan tuliaissaaliin osa 2, Kuninkaankartanon Renki, on pilsneriä. Ensin maistuu vähän hedelmää ja saippuaa, mutta humala parantaa makumaailman paremmaksi. Luulin jo että kyseessä olisi pieni pettymys ohuuden takia, mutta maku kyllä täydentyy mukavasti loppua kohden. Tekee mieli lisää. Tämä toimisi varmasti suuremmissa määrissä paremmin. 0,5l, 4,7%, 4/5

Vaari

Kuninkaankartanon panimon Vaari-olutta haettiin sateisen juhannuksen lämmikkeeksi Tammelaan suuntautuneelta autoilureissulta. Panimo lienee Hamkin peruja Mustialassa. Tummaa lageria löytyi paikallisesta S-marketista. Maltaista mustaa olutta nopeasti katoavalla vaahdolla tehdään Mustialan omasta kaivovedestä. Maku on paksu ja lämmittää, humalaakin on, 25 EBU. Jälkimaku on vähän liian kuiva. 0,5l, 4,5%, 4/5

Tulevia bloggauksia voi arvuutella tästä. 

Hämeenlinna 375 Juhlaolut

Vakka-Suomen panimon Hämeenlinnan juhlaoluessa on jotenkin sopivaa ristiriitaa. Kohtuullisen hutikan pyhä veljeskunta Hämeenlinnan osaston suosittelema olut on mustaa lageria. Maussa on savua ja mukavaa pyöreyttä. Hieno vaahto ja värinä yllättävän tiivis musta. Kuvaako tämä nyt Hämeenlinnaa vai Sibeliusta? Pientä kotikaupunkilisää taitaa olla arvostelussa, mutta hyväähän tämä on.

50 cl, 4,5%, 5/5

Grillimaisteri Gourmet Lager

Laitilan pulloista tuttu repäisykorkki antoi ensituntumaa Lidlin oluesta. Aiemmin ihailin salaisesti nostalgista repäisykorkkia, nyt se muistutti siitä miksi se poistui markkinoilta, vaikka olen sitä mieltä että vain tumpelo saa siitä haavan, paitsi jos avaaja on huonossa asennossa ja pullo meinaa pudota. Oluessa on kyllä Laitilan oluista tuttu mullan tunkkaisuus mukana. Maku on vähän tympeä ja sitä on enemmän kuin peruslagerista.  0,33l, 4,5%, 2/5

Ø #500

Nøgnen panimon 500. olut on imperial IPA. Onnistunut juhlaolut, jossa yhtyvät ensipuraisun makeus ja humalan katkeruus. Vaahto pysyvää, väri on oranssi-IPA, ja maku on tasapainossa. IBUja on 100, mutta maku ei ole hyökkäävä.  Suodattamattomassa ja pastöroimattomassa oluessa on pullon pohjalla reippaasti hiivaa. Vahvaa olutta, alkoholi kurkistelee katkeron takaa. Joissain oluissa tuo alkoholin maku haittaa kovasti, joissain vaan sitten ei, tässä ei ainakaan. Se on kuin osa salajuonta, makea, katkero, alkoholi, makea, katkero, alkoholi, toista kunnes pullo on tyhjä, jouduin salajuonen uhriksi. 0,5l, 10%, 5/5 

Hello My Name Is Päivi

Serverien ja tietoturvapäivitysten jälkeen BrewDogin Päivitys on kuin tuulahdus havumetsistä. Tyrnimarja on kait marjoista  kolmanneksi huonoin, paskanmarja ja variksenmarja on vielä syvemmältä. Ihmeellistä että sen maku on saatu häivytettyä katkeron taakse. Pientä makeutta tuntuu pian nielaisun jälkeen, mutta katkeruus peittää sen nopeasti. Tekee mieli maistaa uudestaan että oliko siinä muka makeutta. Olisiko Helanderin huutokauppahuoneellakin aamushottina käytetystä tyrnistä onnistuttu saamaan vain lievä makeus ja hento oranssi väriin. "Live life with katkero in your beer - not bitterness in your heart", sanoo etiketti. Jostain syystä jotenkin näen sanan katkero tilalla sanan lonkero. Pahoittelen tätä. Kyllä tässä se tyrni kummittelee tai alkoholi. 330 ml, 8,2%, 4/5

Baumburg Heller Bock Unfiltriert

Kauan sitten visiitillä Münchenissä jossain ravintolassa tilattiin oikein listalta olutta ravintolassa, bockbier tuntui hyvältä. Pian vieressä istunut germaani kertoi että se on listan vahvinta olutta. Seurasi innostus ja lievä hämmennys, olutasiantuntemus kun rajoittui lähinnä Lapin Kultaan ja legendaariseen Light beeriin. Silti uskalsin nyt maistaa tätä Alkon saksalaista luostariolutta.  Tuoksu oli pelottavan makea ja olut oli sameaa ja ei juuri vaahdonnut. Maku oli kuitenkin tasapainoista ja vähän maltaista. Vähähiilihappoisuus ei haittaa, sopisikohan tämä possunniskan kera vai vasta jälkiruoaksi. Pientä liiallista makeutta 
0,33 l, 6,8%, 4/5

Nøgne Ø Two Captains

Nyyh, herkistyy kun ajattelee että tämä on ainoa kerta kun voi ensimmäisen  kerran maistaa tätäkin olutta. Jannen suosituksesta tämä norjalainen olut tuli hiivanäytteiden joukkoon. Tasapainoisesti rakennettu olut, jossa on mukavasti makeuden varjoa, havumetsän huojuntaa ja kuivaa jälkimakua. Pitäisiköhän sitä muuttaa Norjaan, voisi ostaa aina välilä keissillisen Øtä. Oluen nimi kai viittaa venäläiseen näytelmään/romaaniin, sen verran hyvää olutta on että harkitsin jo hetken sellaisen lukemista. 0,5l, 8,5%, 5/5 

Nøgne Ø India Pale Ale

Petterin hiivanäytteet Euroopasta toivat laatikollisen IPA-oluita. Ostosta tehdessä heitin tämän viimeiseksi koriin täydennykseksi. Valitsin sitten hiivanäytteistä tämän ja ajattelin että tämä olisi varmaan sellainen tavallinen välikalja tai säästän paremmat viimeiseksi. Toivottavasti ajatus  toteutuu, sillä tämä on niiiin hyvää. Norjalainen ö ei kyllä petä. Tuoksu oli vähän kuin naisten saippuaa, hedelmää, maku on tasapainoinen humalaa, havua, jotain hedelmää eli täydellistä. Jälkimaku tuo veden kielelle, yleensähän vain ennen maistamista puhutaan tuollaisesta. Värikin on hienon oranssi. Petterille: tätä otetaan toinenkin!

0,5l, 7,5%, 5/5

B2H

B2H on kemiallinen merkki, joka viittaa Birger, Birgitta ja Hoffi -ravintoloiden kesäveteen, kuten hanankäyttäjä asian ilmaisi. Kyseessä on ravintoloiden ikioma lager. Maku on terävä, pientä humalan kulmaa sivussa ja ensimaku katoaa, mutta jäljelle jää kuitenkin maisteltavaa. Pantu Mallaskoskella. n. 0,4l, n. 4,7, n. 3/5

Sandels Vehnäolut

Iisalmelainen vehnäolut pääsi kisailemaan saunavehnäolut-sarjaan, jossa aiemmin arvosteltiin jo Kukko Vehnä. Vehnäoluen peruselementtejä kyllä löytyy, mutta aika vähän esim. banaania ei oikeastaan ollenkaan. Vaahtoa syntyi, mutta se katosi nopeasti. Maku on aika lievä eli ohut. Jälkimaku on, ensin hyvä, mutta sitten se vetistyy. Pitää maistaa pian uudestaan. Tästä miedosta oluesta on helppo aloittaa tutustuminen vehnäoluisiin, ei hyökkää liikaa päälle. 0,5l, 4,7%, 3/5

Goose Island India Pale Ale

Upouuden IPA-lasin kunniaksi hain Alkosta sopivaa olutta. Lasin ostin niinkuin netistä, vaikka oikeasti kävin ostamassa lasin www.viinitarvikekauppa.fi pääkonttorista, joka sattuu olemaan Hämeenlinnassa kulkureittini varrella. Spiegelaun lasin kerrotaan voimistavan tuoksua, se varmaan pitää paikkansa. Chicagolainen Goose Island IPA tuoksuu hedelmälle, maistuu mukavasti lievästi greipintapaiselle, joku voisi sanoa että joku mango maistuu liikaa. IPAkin voi olla helppo ja silti IPA. Olut on kevyen voimakas, se täytyy maistaa, jotta voi ymmärtää.  Iso vaahto ja pitsin jää jälkeen, kun oranssiintaittuva olut katoaa lasista. Viinitarvikekauppa kertoi ensi viikolla pitävänsä pop-up-myymälää Keskustalossa, in Hampton town.

35,5 cl, 5,9%, 5/5

Tuborg Green

Peruslager tanskalaisittain maistuu pikkaisen pisteliäämmältä kuin suomalaiset serkukset, mutta tunne on sama. Hiilihappoa on reilusti ja olut katoaa suussa kuplintaan. Jostain syystä tulee mieleen kaukaiset muistot 5 litran oluttynnyristä juhannuksena, kuinka hieno se olikaan, vaikka olut siinä lämpeni ja maistui jotenkin laimealta. 50 cl, 4,5%, 2/5

Stone's Ginger Joe

Inkivääri maistuu, eihän tämä kyllä ole olutta. Inkivääristä ei kyllä muutenkaan tulisi mieleen tehdä olutta, sen verran outo juures se on. Limuahan tämä lähinnä on. Maistuu makealta, mutta inkivääri sitten polttelee lievästi. Pieni homeen maku sivustalla, hyvän maun rajan sisäpuolella kuitenkin. Viikset etiketissä on kivat. 330 ml, 4%, 3/5

Karhu Tuplahumala

Tyylikkään tölkin sihahtaessa lupaavasti odotukset nousevat. Kirkkaan oluenvärinen juoma maistuu hyvältä, mutta jotenkin miedolta ja tylpältä. Jälkimakuakin on, mutta odotukset eivät ihan täyty, humalaa on jälkimaussa kyllä. Tuplasta tulee tässä mieleem tuplaaminen, eli luokalle jääminen. Voiko muuten nykyään jäädä luokalleen? Humalaa on vähän. 56,8 cl, 4,6%, 3/5

Rochefort 10

Hellepäivän kääntyessä varjoon, ei vielä kylläkään paljoa viileämmäksi, maistui vähän liian kylmä belgitrappisti. Olutkirjon viinireunan nautiskeluosaston tumma olut on pehmeää, siis pehmeää, yrtttistä, vähän hedelmäistä ja rusinaista. Vähän turhan makeaa, pienikin pullollinen tätä voi olla liikaa. Voimakkaan oloista ja makua riittää pitkään. Hitaasti on juotava, maailman parasta olutta sanotaan, tieto laittaa mietintään omat arviointiperusteet. Ehkä hiihtoloman ilta-arviointina olisi ollut parempaa. 33 cl, 11,3% 4/5

Benediktiner Weissbier

Oranssinen saksalainen vehnäolut sopii hyvin janojuomaksi. Taloyhtiön kesän ensimmäinen ruohonleikkaus janotti sen verran, että olut kuivuu mukavasti ikeniin. Ensin tuntuu että hiilihappoa on tässä oluessa oudon vähän, mutta jälkimaku on sopiva röyhtäyttävä. Maku on jotenkin mieto, ei ole liikaa banaania ainakaan. 

0,5l, 5,4 %, 4/5

American Black Lager

Middle of the road -musiikki tulee vähän mieleen tästä Stadin Panimon mustasta lagerista. Helppoa, kaikkia miellyttävää kamaa on tarjolla. Musta on hyvä väri, lager on helppoa ja vähän IPAn makua päälle lienee ollut  reseptinä. Greippiä on jälkimaussa, posket kuivuvat, mutta jälkimaussa on jotain tylyyttä, umpeenpalanutta. Ei ehkä niin easy-listening, kun aluksi luuli. 0,33l, 5,3%,4/5

Westheimer Weizen

Samean ruskeaan taittuvaa saksalaista vehnäolutta maisteltiin terassilla kesän alkamisen kunniaksi. Maistuu lievästi vehnäoluelle, vähän niinkuin ikävästi sanottuna väljähtyneeltä. Poissa on se vehnäoluen homejuustoefekti. Joskus ajattelin että hyvä vehnäolut on samalla lailla pahanmakuista, niin kuin hyvä homejuustokin. Kuka on mahtanut olla se ensimmäinen hullu, joka sanoi niistä että tämä on hyvää. Jälkimaku on ok, mutta jotain lisää kaivataan, vaahto on hieno. Liian helpostijuotavaa, aika outo kritiikki. 0,5l, 5,0%, 3/5

Aldaris Porteris

Latvian jääkiekkojoukkueen kisaesitysten kunniaksi perjantai-illan olueksi valikoitui Aldaris Porteris, mukavine ässään päättyvine nimineen. Oluen väri on musta ja vaahto on reilua ja isohkokuplaista, mutta silti mukavasti säilyvää. Tuoksu on leipämäinen, maussa on samoja piirteitä, makeaa on. Ovelaa miten olut voi olla yhtaikaa ohut, mutta silti paksu. Ajattelin juoda tämän pois ennen helteitä, mutta nyt juodessa aloin jotenkin kuvitella että kyllä tätä voisi lämpimänä kesäiltanakin maistella. Alkoholikin tuntuu, mutta juuri oikealla tavalla, lämmittää maistumatta. Makea jälkimaku jää.  0.5 l, 6,8%, 5/5

Spitfire Premium Kentish Ale

Pint of bitter, please. Shepherd Neame -panimo on nimennyt alensa kunnioittamaan brittihävittäjiä, The Bottle of Britain. Pubitunnelmaa tulee tästä kastanjanvärisestä humalaisesta oluesta. Maussa on aromeja, pippuriakin vähän niinkuin suolaakin. Suutuntuma on vähän ohut, mutta jälkimaku on painava. Korkeajännitysolut. 500 ml, 4,5%, 4/5

Mufloni Muflonator

Dobbelbock -olutkin voi olla mustaa. Kahvi tuoksahtaa ja tuntuu maussakin, ehkä siinä on jotain yrttejäkin, nyt arvioija kyllä heittää sellaisen yrttimielikuvan: anis, siis häivähdys. Olisiko porilaiskreikkalainen iltapala, ouzo ja kahvi -olut. No nyt vähän tuli liikaa innostuttua. Pientä ohuutta, mutta silti paksu maku. Jääkaappikylmänä tuli juotua, ei ehtinyt lämpenemään. 33 cl, 6,5%, 5/5

Primal Pils

Tanskallainen To Ølin imperial Pils tuoksuu voimakkaasti ruoholta ja maku on havuinen humala. Samea olut on kyllä mieleenpainuva elämys. Jotenkin on erikoista ja pitää toistuvasti maistaa että miltä se nyt oikein maistuu, joten ei voi olla huonoa. Vaalea olut jota voi nautiskellaan, eihän se voi olla huonoa. Jos vielä sanon kerran, että ei voi olla huonoa? Jotenkin on haastava olut, tarkempi analyysi vaatisi toisen pullollisen, popcornitkin tulee mieleen, ne purkin viimeiset. Nehän ei ole hyviä, mutta silti tekee mieli lisää. 330 ml, 6,0%, 5/5

Neuzeller Apfel Bier

Omenamehuun sekoitettua olutta maistelin Turun ammatti-instituutin vierailun jälkeen, mahtui Turunreissuun toinenkin koulu, se tunnetuin, tosin vain lounaan merkeissä. Apfel Bier on kyllä todella omenaista, hyvää omenamehua, oluesta muistuttaa lähinnä röyhtäys, ei senkään jälkimaku. Juodessa tuli mieleen että kuinkahan paljon tässä on sokeria. Mitä enemmän tästä katoaa lasista, sitä makeammalta tuntuu. 0,5 l, 4,8%, 2/5

Centennial IPA Founders

 Mietoa pihkaa, olisiko tuossa uusi makuidea Coca-Colalle? Foundersin versio aiheesta on einiinmakeaIPA, havua, pihkaa, katajaa rauhoitti mieltä taloyhtiön talkoiden jälkeen, varsinkin kun aamun Hämeen Sanomien tekstaripalstalla joku taloyhtiön osakas kiitteli että onneksi talkoihin ei olepakko osallistua, kun joutuisi katsomaan juoppojen örvellystä. Ehdotin että hallitus voisi kerätä 13. vastikkeen jos osakas ei osallistu talkoisiin, 14. ja 15. vastike voisi mennä ihan siinä samassa. Ehkä IPAssa voisi olla ryhdikkäämmin makua. Juu ja talkoihin osallistujat siistivät  taas osallistumattomienkien puolesta.  335 ml, 7,2 %, 4/5

Amigos - beer with citrus flavours

Beer with citrus flavours näyttää mexicolaiselta. Pullonsuusta tuoksahtaa makea olut, mieleen tuli sana Sorbitol, olikos se joku vanha purkka. Sitruunasoodaa tuntuisi olevan maussa reilusti, reilumpi radler? Biitsillä menisi mukavasti kurkusta alas jääkylmänä.  Esansseja on. Kesä on tulossa, säästä huolimatta. 330 ml, 4,6%, 2/5

Schneider Weisse TAP 4

Vehnäolutta lääkärin määräyksestä maistelin vapunaatton kuohuviiniksi. Historiarekisteristä palautui selkeästi se makuelämys 80-luvulla tehdystä olutsokkotestistä: parikymmentä eri Alkosta ostetua olutta, joista tunnistin muistaakseni oikein 3/20, yksi niistä oli pahalta maistunut Weissenfest, mistä tuo nimikin nyt tuli mieleen. Tässä saksalaisessa oluessa v. 2014 vaahto on tiivis ja väri juomassa on sameahko ja maku on siis vehnäolut, luomu ei haittaa. Hiiva maistuu kuten pitääkin, ehkä liiankin voimakkaasti, maistuu aidolta. Kävin tänään työterveydessä, edellisen kerran 2008, lääkäri kysyi että mitä olen tehnyt toisin kun kolesteroliarvot olivat laskeneet. Valehtelin kun sanoin että en mitään, en arvannut sanoa että olen viime aikoina juonut parempia oluita. 0,5l, 6,2%,5/5

Mufloni CCCCC IPA

Pelottavan vaimea sihahdus saatteli tämän porilaisen mukavan punaruskean oluen maisteltavaksi. Tuoksusta tuli mieleen kataja ja maku oli samalla linjalla. Matala hiilihappoisuus peittyy humalien alle. Oikoluku yritti tuohon korjata että jumalien. Maku on täyteläinen, mukavasti kielen päälle jää pyöriskelemään makuharmonia nautiskeltavaksi.  50 cl, 7,0%, 5/5

Ultrapres Beer Liquor

Todellista erikoisolutta maistelin karkoittaakseni pientä orastavaa flunssaa. Belgialaisen panimon älynväläys on tehdä oluesta likööriä, okei. Maku on makeaa, kuin suoraan niistä kahvipapukarkeista, joita ainakin joskus myytiin ruotsinlaivalla. Olutta lienee eniten nimessä. Tämä pitäisi lämmittää ja juoda kermavaahdon kanssa. Kyseessä on siis olut, joka onkin likööriä, joka haluaisi ollakin kahvia. Ihan mukavan väkevältä maistuu. Ei mennyt kyllä koko pullollinen. Voiko tätä edes arvostella, harvemmin tulee juotua kahviliköörejä? No tätä ehkä tulee juotua vielä harvemmin, kun oli Jannen hiivanäytetilaus. Kiitos Jannelle. Sarjassa kahvilikööriä: 70 cl, 20%, 4/5

Švyturys Old Port Ale

Skotti-alea Liettuasta saunajuomana tuli testattua. Väri on mukavan ruskea ja kirkas. Skottilaisisuus on aika ohutta, vai onko se sitä saituutta. Lusikallinen siirappia makeutusaineena sammiossa, joten maku on ohut. Vähän on myös mallasta maussa. Tämänköhän takia matkalaukussa meinasi olla ylipainoa Vilnan lentokentällä, niin turhaan.  0,5 l, 5,6%, 2/5

Laitilan Kukko Vehnä

Vehnäolut on mainio saunaolut, varsinkin tämä Laitilan vehnäolut. Helpostijuotava olut ei sisällä liikoja aromeja, perusvehnä, jossa ei ole liikaa makeutta, eikä hiivoja. Maku on lyhyt, mutta jää jotenkin kummittelemaan silti. Saunavehnäolut-luokassa pärjää, mitäs muita tuossa sarjassa nyt olikaan?Hiilihappoa on samean keltaisen kirkkauden joukossa sopivasti, pieni multaisuus väijyy taustalla. 50 cl, 4,7%, 4/5 Sattumalta tuli juotua peräkkäin kaksi Laitilan panimon, täysin ääripäiden, olutta: Mämmi ja Vehnä, olutta saa näköjään mistä vaan.

Laitilan Kievari Mämmi

Pakkovalinta pääsiäisolueksi oli tämä mämmistout. Musta olut kerää päälleen mukavan vaaleahkot vaahdon. Varmasti tämä riittäisi ateriaksikin värin puolesta ainakin. Pientä vetisyyttä on, no oluthan on suurimmaksi osaksi vettä. Kivaa kuplintaa ja kahvin makua on ujutettu tähän limppumaiseen nesteytettyyn mämmiin. Ehkä kuitenkin vuoden viimeinen mämmi. 33 cl, 5,8%, 4/5

Ørbæk Påske Bryg

Syövätkös norjalaisetkin mämmiä, tuli heti mieleen kun tätä maistelee. Ehkä tuo etiketin pääsiäispupu ja pitkäperjantai vähän auttoivat mieltä kysymyksen mietinnässä. Mausteita on mukavasti, etiketti lupaa kardemummaakin. Jälkimakua analysoidessa löytyy viitteitä mausteista.  Mukavan makea, silti hiilihappoakin mukavasti. Ihan hyvää, kyllähän tätä voi aina pääsiäisenä juoda, onneksi pääsiäinen on vain kerran vuodessa, vähän niinkuin mämmiäkin. 50 cl, 7,2%, 4/5. 

Chimay Tripel Peres Trappistes

Etiketin mukaan ainakin trappistiolutta juomalla tekee hyvää, sehän sopii pääsiäisen hyväksi työksi. Tämä pakottaa uudelleensijoittamaan itseni maailmassa, henkisesti. Hiivaa, kuivuutta, hiilihappoa ja lopuksi maustekoukku (pippuri) on analyysinä. Hienosta analyysistä huolimatta suutuntuma on yllättävän mauton, maku tulee esiin vasta nielaistessa, mutta jälkimaku on täyttävä. Väri on punaiseen taittuva ja samea. Olut paranee juomalla. Tuo kyllä pätee kaikkiin maailman oluisiin. 

0,33 l, 8%, 5/5 

Fake Lager

Brew Dogin versio böömiläisestä pilssistä viitannee Urkkiin. Olut on punertavan keltaista ja maku on kohdillaan, katkeroa, greippiä, mukavaa kuivuutta ja asennetta. S-marketin hyllyltä bongasin tämän, jotenkin Brew Dog -fanille (tunnustaudun) hetki oli iloinen. Hinta oli oluelle kyllä kova, samalla rahalla olisi saanut kyllä monta tölkillistä jotain toista merkkiä. Mutta ei nyt vaan tehnyt mieli vaihtaa suurempaan määrään. Tuossa pohdinnassa kiteytyi varmaan paljon olutblogistin ajatusmaailmaa. Avatessa tuli jotenkin heti mieleen että tätä kyllä pitää juoda suoraan pullosta, kyllä se siitäkin maistui. Oluen nimellä lienee joku oma syynsä, lienee jotain huumoria. 330 ml, 4,7%, 4/5, meni kyllä nyt hinnoittelupolitiikan puolelle osa arviosta. 

Berliner Kindl Weisse

Sponsorin vitsiksi kait tarkoitettu Berliinin tuliainen osoittautui erikoisuudeksi, josta saattoi pitääkin. Berliiniläinen mieto vehnäolut olisi tarkoitus juoda terassilla kesällä ja pillillä. Etiketissä kehotetaan kaatamaan lasiin vadelma"hilloa" antamaa makua. Ilman mausteita olut on ovelaa sweet and sour, ovelasti tosi hapanta, sitruunaista ja makeaa. 0,33l, 3,0%, 3/5 Kannattaisi varmasti maistella tarkemmin Berliinissä. 

GB FinAle

Päivän SM-judofinaalien seuraamisen jälkeen maisteltiin Gourmet Beer FinAlea. Olut olikin tummahkoa. Etiketti on kyllä huolestuttavan Pirkkamainen, mutta oluthan on oikein maukasta. Makeus on kyllä sietokyvyn ylärajalla, mutta sopivaa humalaakin löytyy. Virolainen olut yllätti jääkaappikylmänä. 500 ml, 6,5%, 5/5

Vilkmergés Tamsusis

Liettuanmatkan viimeisiä muistoja maisteltiin saunan päälle. Komeasta tummasta pullosta kaatuikin punaiseen taittuvaa tummahkoa olutta. Tuoksu on makea ja maku on samalla linjalla. Mallasta on, ehkä Vilnassa olisi maistunut paremmalta, vähän kuin kotikaljaa väkevämpänä versiona. 

0,41l, 5,8%,2/5

St Feuillien Tripel

Pääsiäistä odotellessa maistuu belgialainen luostariolut. Miksi muuten tämä on muka pääsiäisolut? Kyllä tätä sopii nautiskella muinakin aikoina, no miksei pääsiäisenäkin. Olut tuoksahtaa hiivaiselta. Maku on myös hedelmäinenkin, ja hiivaisen raikas. Ei tätä kyllä voi janoonsa juoda, pakottaa nautiskeluun, mukavan voimakas potku. Piristäisi varmasti pääsiäistäkin. 33 cl, 8,5%, 5/5