Kuohu Valioluokka Pils

Seinäjoella pannaan Mallaskosken panimosta kelpo olutta. Kuohu Pilsiä kehutaan parhaaksi suomalaiseksi pilsiksi. Kirkkaan oloinen olut onkin hivenen sameaa, vaahto katoaa nopeasti, maku on aluksi vähän makea, mutta tasoittuu nopeasti, humalaa on hivenen, ei ainakaan liikaa. Olut on kypsää. Näpsäkkää olutta, yhdellä annoksella ei päässyt vielä ihan kartalle, pitänee maistella lisää, joten ei voi olla huonoa. 33 cl, 4,7%, 4/5

Ambar Negra

Ensilumen kunniaksi maistettiin mustaa meripihkaa, onko sellaista olemassa oikeasti? Espanjalainen tumma lager tuoksahtaa makealta, mutta makeutta ei olekaan maussa, vaan aika kuivakka vähän öljymäinen ja vähän ohutkin. Tumma lager on vähän niinkuin olutmaailman Marimekon suunnittelijan työt, näyttää hienolta, mutta usein paljastuu että onkin huijausta. 33 cl, 4,8%, 3/5

Weihenstephaner Oktoberfest Festbier

Tunkkaisen raikas lauantai-iltapäiväolut kaatui hanasta tuoppiin Sibeliuskadun Public Cornerissa. Vehnää, hiivaa ja riittävästi hedelmää maustavat kirkasta olutta, jossa on vähän sameuttakin. Ei mitään erikoista (Lahdenkaan), mutta ihan hyvää. Kyllähän tuon pitäisi riittää oluelle. Maku on vähän lyhyehkö, röyhtäykset ihan ok. 50 cl, 5,8%, 4/5

Luomu Leevi

Pitkäkaulaisesta pullosta olut pitää mukavaa ääntä kun sen kaataa lasiin. Teerenpelin luomuolut maistuu maltaalta, vähän tuoksussa on mämmiäkin. Pientä sameuttakin on tähän kirkkaaseen olueen hypännyt jostain, mutta maku on suun täyttävä ja pitkä ja monivivahteinen. Ehkä luomusta ei ollut haittaa? 33 cl, 4,5%, 4/5

Pilsner Urquell Unfiltered

Suomen 2. lasillinen Pilsner Urquell Unfilterediä oli pelkkää vaahtoa Kappelin Kellarissa Suomen ensimmäisestä tynnyristä (kuva yllä ja alla).

Kerran vuodessa tehdään Plzenissä paluu juurille eli suodattamattoman oluen panemiseen. (Suodatus aloitettiin joskus 1850 paikkeilla, kun olutta alettiin viemään ulkomaille.) Nykyään suodattamaton olut sitten "pakataan" panimon itsetekemiin 25 litran palautustynnyreihin ja rahdataan mm Suomeen. 

Servaali tarjosi oluen ensi-illan medialle, olipa hauska kuunnella pöydässä olleita asiantijoita. Johtavankin oli nöyrryttävä.

Suomen 1. Tynnyrin avasi panimon laatujohtaja Kamil Ruzek.

Tynnyriin hakataan vasaralla hana sisään ja sitten ensimmäiset lasilliset ovat maitoa.
Sitten vähitellen rauhoittuu ja olutta lirutti hanasta mielellään. Olut valuu tynnyristä todella rauhallisesti. 

Tynnyri nro 1.

Suodattamaton Urkki on pehmeää, mutta voimakasta. Suodattamattoman oluen hiiva peittää aluksi humalan maun, mutta tynnyrin tasaantua alkavat maut löytyä. Suodatus kyllä muuttaa oluen makua, verrokkilasissa oli sitä perinteistä Urquelliä ja maistui aika erilaiselta vaikka olut on ihan samaa.

Pitkä jälkimaku maistuu suodattamattomassa tynnyrioluessa, jota ei pullossa myydä. Humalakin maistuu, mutta perinteisessä ehkä terävämmin. Kyllä tätä kannattaa maistaa, jos kohdalle osuu.

Tuopillinen, 4,4%, 5/5

Fix Hellas

Yritin korjata Kreikan tilannetta juomalla Fix Hellasta. Nythän se näyttää jo paljon paremmalta, sponsorin mukaan Kossilla ainakin paistoi aurinko ja oli lämmintä. Olut on kirkasta, maku on selvä mutta ohut. Lagerien perusohraa, joka ei yllätä, pientä hienostuneisuutta havaittavissa, häilyvä ja hapokas.
33 cl, 5 %, 3/5

Keisari Året Runt

Pakkoruotsiolutta siemaistiin eilisen suomalisen oluen päivän (?) kunniaksi. Tumma lager ei ollut ihan täyteliäimmästä päästä. Vihdoinkin löysin jostain tummasta oluesta kahvin makua. Jotenkin tulee mieleen iso tynnyri josta olut olisi laskettu lasiin, jotenkin maun ohuus ja jonkinlainen hapottumuus viittaavat oikeastaan omiin kotiolutkokeiluihin. Tumma lager taitaa olla olutlajikkeena sellainen välivuoden malli, niinkuin jääkiekkojoukkueiden valmentajatkin joskus. 33 cl, 5,7%,3/5

Stadin Panimo Ultimator

Dobbelbock sopii syksyyn, sen verran vahvaa olutta että sitä voi maistella ulkonakin griilivartiossa. Humala tuoksuu ja maistuu, mutta alkoholi kurkistelee makumaton alta vähän liikaa. Monivivahteinen olut välillä makeahko ja samaan aikaan katkeromainen, vähän simaa ja samalla olut vilahtaa suusta liukkaana nieluun ja makumaailma tulee esille. 33 cl, 8,0%, 3/5

Ulkona juomisen ongelmia.

Mikkeller Kiin Kiin

Koko valtavan pihan haravoinnin palkinnoksi nautittiin  (ihan omat syystalkoot) yksi mielenkiintoinen tanskalainen olut. Mikkeller on jotenkin kohonnut mielessäni jonkinlaiseksi kulttipanimoksi, mutta vasta nyt tuli maistettua varsinaista tuotetta. Kiin Kiin on tanskalaisen thai-ravintolan oma nimikko-olut, jota nyt löysin Alkosta. Vaahto on pitsimäinen ja tiivis, maussa on limeä ja sitruunaa, kuten etiketti antaa ymmärtää. Sopii varmasti tomkhaan kanssa, miksei kaäginkin. Kyllä on ihan turha mennä sotkemaan olueseen Spriteä, tyyliin radlerit ja shandyt. Täytyy vaan osata panna oikein olutta. 33 cl,5,0%, 4/5 

Karjala Terva

Aleksis Kiven päivän päätteeksi kulautettiin tervaolutta saunaolueksi. Tuoksussa on tervaa, ensi huikassa ei maistu mitään, mutta oluen valuessa kurkusta alas terva alkaa maistumaan tai savuko se on. Kuka laittoi olueseeni tervaleiijonia. Mieleen tulee kyllä saksalainen savuolut, joka ei ole huonoa. Pientä laihuutta on itse oluessa, se varmaankin korjaantuisi, jos ostoksen tekisi Alkosta? 56,8 cl, 4,6%, 4/5

Brooklyn American Ale Pre-Prohibition Beer

Päivän tulevaisuusluentojen jälkeen eksyin Amerikan kieltolakia edeltäviin tunnelmiin, kun Jukolan K-supermarketista löytyi sopiva tarjous, tai hinta oli ainakin merkitty isolla. Vahvasti tuoksahtaa humalalta ja jokin antaa tässä vahvan lupauksen että tällä panimolla on varmasti enemmänkin annettavaa. Ensituoksun jälkeen humala potkii mukavasti, mutta muuten sitten jääkin suuhun tyhjä maku. Tasapainoton, mutta vihjaileva olut siis. 35,5 cl, 4,5%, 3/5

Franziskaner Weissbier Dunkel

Müncheniläinen tumma vehnäolut sopii lauantaipäivän leppoisaan tunnelmaan, eilisen pimeän kaupan illan jälkimainingeissa hämeenlinnalaiset ovat taas siirtyneet peltomarketteihin ja keskusta on uneliaan leppoisa, kuten Franziskanerkin. Banaanin makeutta on vähän liikaa.  Tummuus tehnee oluesta täyttävän. Ei ole huano. 50 cl, 5%, 5/5

Marsalkka Luomuvehnä suodattamaton

Saimaan rannalla ruikuttaa, meni joku laulu. Tämä vehnäolut ei ole pelkkää ruikutusta, vaan ihan tuoppiimenevää tavaraa. Tuoksu on hiivainen, maussa on hedelmääkin, mutta jotain vielä puuttuu, vaikka sameus on ihan ok, niin maussa on sellainen salakavala lievä ohuus. 0,5 l, 4,6%,4/5

Keisari Münchener Premium

Nokian puhelintoimintojen myynnin kunniaksi maisteltiin nokialaista. Aiemminkin on tämän isoveljeä testattu, mutta ei tämä nyt ollut parempaa. Maku on vähän vetinen, tylppä ja aavistuksen verran metallinen. Väri on mukavan kuparinen. 50 cl, 4,5%, 2/5

Brew Dog Dog B

Brew Dogin 6-vuotis juhlajuoma nautittiin pitkän päivän päätteeksi. Tumma ja Vahva imperial stout -olut maistuu todella vahvalle, ei todellakaan mene ykkösellä alas vaan todellinen nautiskeluolut. Ei tämä nyt ihan ole single malttia, mutta jotenkin siihenkin tämän voi yhdistää. Laatikossa sanottiin että tässä maistuu kahvi, kaakao ja chili. Tuo yhdistelmä kyllä jää pyörimään suussa todella pitkään, pakottaa nautiskelemaan! Tätä olutta sanotaan myytävän vain Brew Dogin osakkeenomistajille, Brew Dog baareissa ja online-kaupasta. Täytyisi varmaan lähteä tutustumaan BrewDog-pubiin...

33 cl, 15,1%, 5/5

Svaneke Skøre Elg Black Lager

Tanskalaista mustaa lageria, hullu hirvi huijasi ostopäätökseen. Musta olut ja sellainen kunnon vaahto antavat odottaa että nyt on vahvaa olutta, mutta etiketissä oleva sana lager varottaa vahvasti, että ohuutta olisi luvassa. Kahvia on maussa ja jotain erikoista, Alko sanoo että salmiakkia ja joku sanoi olutopas.infossa että suolaista, oikeassa ovat, mutta nuo ovat makuja joita vain kokemus löytää oluesta. Maku on pitkä ja jää mukavasti muhimaan suuhun. 50 cl, 5,7%, 4/5, ei lisäpistettä ø-kirjaimesta.

Pilsner Urquell

Kaivattu arvostelu olueiden parhaimmistosta tsekkiläinen kaikkien pilsnereiden äiti: Pilsner Urquell on vihdoin täällä. Urquell on yhtaikaa silkin pehmeää ja samalla sopivan pisteliästä. Tätä (tätäkin) voi juoda toisenkin (useamman). Pakko myöntää että tämän piti olla 200. blogitus, kun olin varannut merkkipaalulle varman hyvän oluen, mutta Istanbulin keikalla tuli sitten otettua yksi olut, mitä ei ollut suunniteltu. 100. olut piti myös olla harkittu, mutta se olikin randomipallo, joka tosin osoittautui hyväksi. Yritän terästäytyä 300. oluen kohdalla. No 201. olut on hyvää. 50 cl, 4,4%, 5/5.

Efes Pilsen

Iltapäiväolut nautittiin Istanbulin lentokentällä. Efes Barin tuoppi oli iso. Maku on sellainen tavallinen lager, maistuisi paljon paremmalta turkkilaisessa rantaravintolassa. Ehkä maussa on vähän havumetsää, siis vähän. 

0,7l, n 5%, 3/5

Sarajevsko Pivo Unfiltered

Olut maistuu parhaalta lähituotantona, siksi tätä sarjevlaista olutta maistettiin hanasta Sarajevsko-panimon Pivnicessä. Maussa oli ovelasti greippiä ja viileyttä. Vaahto oli sopiva ja hiilihappoa piristävästi. 50 cl, n 5%,4/5

Bavaria Premium

S-marketin hyllyllä on tullut tutuksi tämän hollantilaisen oluen pikkuveli 0,0%. Isoveljen mausta tulee mieleen korkki, aika kuivaa ja takapotkuista, joku ehkä tykkääkin. Sanotaan että on yksinkertainen olut eli peruslager.

25 c, 5,0%, 2/5

Union Pivo

Vaaleaa olut Sloveniasta maisteltiin päivän judopenkkiurheilun päälle. Tämä olut ei sijoitu sijoille 9-16 Euroopassa. Laimeahkoa on, mutta ei nyt ihan huonoakaan. Vähän mitäänsanomaton olut, tosin ei muutkaan oluet ole vielä alkaneet minulle puhumaan. 33cl, 4,9%,3/5

Sarajevsko Premium

Sarajevolaista parempaa olutta pitää tietysti maistella Sarajevossa, aiemmin on maisteltu  perus-Sarajevskoa Mostarissa. Sarajevossa kierrellessä on ollut lievää ongelmaa, kun osa baareista onkin kahviloita, joissa tarjoillaan vain kahvia, teetä, limua ja proteiinijuomia. Lyhyellä kokemuksella oppii nopeasti kyllä tunnistamaan paikat. Sarajevsko Premium ei ole tavallista Sarajevskoa huonompaa. Lievää makeutta on, ja paljon mallasta. Vain vähän tulee mieleen kotikalja, mutta ei pahalla tavalla. 50 cl, 4,9%, 3/5 (perus-Sarajevsko olikin parempaa.)

Union Temno Pivo

Tumma olut jotenkin huutaa kaupassa aina että osta minut ja kokeile. No nyt tätä slovenialaista tummaa olutta on kokeiltu. Mallas maistuu, helppo niellä,lievää makeutta, periaatteessa vähän tulee mieleen sana ylikäynyt. Voiko olut edes olla sellaista, no nyt voi. 33 cl, 5,2%, 4/5

Laško Club

Sarajevon Latinalaisen sillan kupeessa nautittu naapurimaa Slovenian olut Lasko rentoutti mukavasti. Osa olutblogisteista antaa pisteitä oluen sisällölle tarkasti, mielestäni unohtavat usein pullollisen ulkopuoliset tekijät. Johtavana olutblogistina otan tämänkin aina huomioon analyyseissäni. Laškon kerho-oluessa maistuu tšekkiläinen(?) humala ja orastava hienostuneisuus. Hyvää on, tietysti arvioon myötävaikuttivat päivän loistava seura: "judovanhemmat" ja varsinkin shoppailulta pelastaneet Diego  ja Pertti. 33 cl, 4,9%, 4/5

Laitilan Imperiaali

Nyt löytyi tummaa olutta, jossa on makua ja näköä. Olut tuntuu tahmealta kuin siirappi lasiin kaadettaessa, lievää makeutta löytyy vielä maussakin. Väri on Henry Fordinkin suosima musta. Päivän muuttourakan (Lallila) jälkeen tällainen tuhti olut maistuu. Vaikka päivä oli lähes kesäinen, niin tämä olut saa syksyntunnelman päälle, johtuisiko voimakkaasta pahtuneisuudesta. Otetaan toinenkin.

33 cl, 9,2%, 5/5

Paulaner Oktoberfest Bier

Saksalainen olut maistuu täyteläiseltä ja hyvältä. Jos nyt olisi vielä biergartenissa kippistelemässä, niin maistuisi vielä paremmalta. Mutta maussa tuntuu olevan kaikki kohdallaan, maku on helppo, mutta silti tuhti. Kyllä Münchenissä osataan oluen paneminen. 0,5 l, 6,0%, 5/5

St Eriks Oktober / Oktoberfest

Punertavan kuparisen väristä tanskalaisolutta, jolla on identiteettiongelma, kun nimi on etu- ja takaetiketissä eri. Maussa vilahtaa kataja ja hajussa humala tai tosinpäin. Liukas tulee mausta mieleen. Pullo on vähän niinkuin piccolopullo shamppanjaa, mikä ei oikein rimmaa katajan kanssa. Sekava olut? 330 ml, 5,3%, 4/5

Laitilan Kievari Humalainen

Humalainen kyllä sopii tälle Laitilan oluelle nimeksi. Ovelasti humalan päälle tulee makeutta, mutta katkeruutta kuitenkin sopivasti. Perusväritys ja hyvä vaahto eivät ainakaan haittaa. Jotenkin tulee mieleen kuusiokoloavaimen varren poikkileikkaus tästä mausta. Olut on helpommin kaadettava kuin Georgia, jonka Suomi eilen kaatoi. Samaan aikaan eräs johtava olutblogisti sähläsi bloggaustensa kanssa, ehkä nyt menee oikein... 50 cl, 4,5%, 4/5

Prykmestar Oktoberfest bier

Menikö liioitteluksi, kun syyskuun kunniaksi nautitaan vielä Oktoberfestbieriä. Kuvassa: Ruskaa pukkaa, puutarhurin sananmuunnos. Uusikaupunkilainen paimomestari on pannut limpulta maistuvaa olutta, maku on ensin kuin terävä kulma, joka suussa kääntyy tylpäksi.  Ensin niinkuin makeaa, sitten vähän niinkuin simaa. Väri on kuparisen kirkas. 50 cl, 5,7%, 3/5

Yebisu Premium Black

Japanin mustan tuliaisen nauttiminen kertoo että syksy on alkanut. Tummat oluet eivät kuulu kesään, ja lämpötilalla (yli +20) ei ole nyt merkitystä. Tuoksu on makea, toffemainen. Väri  on siis etiketin mukaisesti musta. Maku on ensi puraisulla kevyt, mutta täydentyy pikku hiljaa. Hiilihappoa on jonkun verran, vähempi riittäisi. Paahtuneisuutta maussa on myös. Etiketissä sanotaan 100% ja japanilaisia merkkejä, varmaan tarkoittaa että on hyvää. 33 cl, 5%, 4/5

Hasseröder Premium Pils Anstoß nur mit Auerhahn

Kuvan mauste ei liity arviointiin. Syyskauden avaa saksalainen sponsoroitu Pils. Merkki taitaa olla tuttu Keski-Euroopan mäkiviikon katsomoista, vuosien tuijotuksen jälkeen tänään selvisi että nimessä ei olekaan yhtään L-kirjainta. Aika tavallista olutta, maku on lyhyt, mutta jotain jää mukavasti takaposkiin kutittelemaan. Loppua kohti tämäkin alkaa maistumaan paremmalta, makua ikään kuin kertyy. 50 cl, 4,9%, 4/5

Brew Dog Cocoa Psycho

Mustaa öljyä vai Brew Dogin huippuolutta, siinäpä pohdittavaa. Sanotaan että vinoa olutta on. Todella tummaa olutta, jossa oudolla tavalla maistuu vähän kahvi ja suklaakin kai. Vahvaa on kaikin puolin, korvat alkoivat kuumottaa. Pientä makeaa sivumakua, olisiko etiketin kertoman mukaan vaniljaa?  Todella täyteläistä on, tummia oluita pitää vähän vielä opetella. 330 ml,10%, 4/5. Ehkä kun pakkaset tulevat, niin saisi yhden lisäpisteen.

Brew Dog Hello My Name Is Mette Marit / Censored

Brew Dogin hiivanäytteiden maisteltua jatkettiin vähän vahvemmalla puolukkaoluella. Onneksi tuota puolukkaa ei erityisesti maista, muuta kuin pienenä hedelmäisyyden häivähdyksenä, tuoksukin on oudon hedelmäinen. Humalaa on taas panimokoira heittänyt riittävästi. Pullollinen oli selvästi Norjaan suunnattua erää, kun etikettiin oli Mette Maritin päälle laitettu Censored. Double IPA tuntuu prosenteissa. Jannelle vielä kiitos näistä BrewDogeista. Jotenkin tulee mieleen omat kotioluet, se ei todellakaan ole hyvä merkki. 330 ml, 8,2%,5/5

Keisari 66 American Pale Ale

Saunan päälle nautittiin vähän ginillä maustettua nokialaista olutta tai siltä ainakin tuntui. Aika mukavasti alkoi poskia kuumottaa katkero tai sauna. Ei heti uskoisi että tällaista saa lähi-S-marketista. Väri on tuollainen kupariintaittuva ja vaahto kunnollinen. 50 cl, 4,2%,5/5

Belhaven Burns Ale

Hyvällä tavalla ummehtuneelta maistuu tämä mahonginvärinen skotti-ale. Jostain mieleen tulee pähkinä, ehkä suolapähkinän kanssa tämä toimisikin mukavasti, mielellään jossain hämärässä edinburghilais-pubissa, jossa laulettaisiin etiketissäkin esillä olevan Robert Burnsin runoja säkkipillien säestyksellä. Sitten näitä kyllä menisi monta ja varmasti nopeasti. 50 cl, 4,2%, 3/5

Brew Dog Nanny State

Holhousyhteiskunta-olut Brew Dogilta on kait panimon vastaisku vaarallisen vahvoiksi arvioitujen  muitten oluiden "puolesta". Makua on, mutta kieli ei tunne erityisesti heti mitään, kitalakeen kyllä tulee paljon makua. Outo olut älyttömän humalainen ja katkera, mutta suutuntuma on jotenkin liukas tai jopa vetinen. 33 cl,0,5%,4/5 hyväähän tämä on, mutta tätähän pitäisi juoda laatikolinen....

http://www.pullollinen.fi/2013/02/punk-ipa.html

http://www.pullollinen.fi/2013/01/brew-dog-dead-pony-club.html

Harviestoun Old Engine Oil Porter

Kuka sanoi että suklaakakun kanssa pitää olla kahvia, ei ainakaan olutblogistin työkaveri. Jannen sponsoroima skottiportteri nautittiin Mudcaken kanssa, tosin leipojalle sanoi että kyseessä on madcake. Yhdistelmä Porter ja suklaakakku kyllä toimii jos antaa mielen olla avoin. Moottoriöljyn värinen portteri on lempeä maultaan ja kuivanmakeahko ja pehmeä. Maun perusteella  on vaikea uskoa että oluen rakenne ei ole toffeemaisempaa. Madcakea jäi, olut meni kaikki,molemmille kuitenkin samat pisteet. 330 ml, 6%, 5/5

Fuller's India Pale Ale

Täyteläinen, mutta kevyt britti-IPA jättää pitkän jälkimaun. Humalan puraisua jää vähän odottamaan, sitä ei oikein tule mutta maku jää kyllä havumaisesti humisemaan kitalaessa. 50 cl, 5,3%, pitkän pohdinnan jälkeen kuitenkin 5/5 jälkimausta. Huonoa IPAa ei taida olla olemassakaan. http://www.pullollinen.fi/search/label/IPA

Bryggarn's Honey Ale

Ruotsalainen (taitaa olla viimeinen tällä kertaa) ale muodostaa tiukan vaahdon, jonka ensi puraisu on sopivan katkera. Persson onkin onneksi unohtanut hunajan kokonaan, humala ja hunaja ne on suomenkielessä helppo sekoittaa, Nils on jotenkin pakkosuomen uhri ja  seonnut reseptissään. Hunajaa on ehkä eniten hajussa. Hunajaa on oluessa ennenkin tullut maustettua, tämä tuntuisi olevan edellisiä parempaa. http://www.pullollinen.fi/search/label/hunaja  50 cl, 4,8%, 5/5 

Grimbergen Blanche

Strasbourgilainen Feenix-lintu nousee etiketissä kuvaamaan panimon uudelleensyntyä, ranskalaista olutta on pantu vuodesta 1128. Eucalyptus maistuu, sopivan sameaa ja maku jää poreilemaan pitkään, maku on leveä, makea, mutta ei liikaa. Tuoksussakin on vähän mentholia. Juhalle terveisiä, taas kohdataan. 

33 cl, 6,0%, 5/5

Riedenburger Hefe-weißen

Saksalaista luomuolutta, mitä ikinä se luomu nyt tarkoittaakaan. Etiketissä sanotaan että ei ole käytetty geeniteknologiaa, lieneekö hyvä asia? Banaani tuoksuu ja vaahto on tiukka ja vaahtoa syntyy niin paljon että tuoppiin ei meinaa saada kaadettua kolmasosaakaan pullosta. Maku paranee selkeästi pullon pohjan lähestyessä, hiiva tymäköittää. Hyvää vehnäolutta. 50 cl, 5,2%, 5/5

Mönchshof Kellerbier

Sponsoroitu tuliainen Saksasta maistui pehmeältä. Pehmeä melkein riittää arvioksi, mutta pakko lisätä että hyväähän tämä on. Jotenkin tulee mieleen ne Keskiaikamarkkinoiden karamellisoidut omenatikkarit. Maku on hyvällä tavalla makeaa, väri on sopivan ruskea ja samea. Analysoimalla haju todetaan hiivaiseksi. Kellerbieristä wikipedia kertoi että siinä on tallella vitamiinit, heh. 50 cl, 5,4%, 5/5

Mariestads Old Ox

Vanhaa härkää Ruotsista maisteltiin Keskiaikamarkkinoiden ilmaisannin (ei toritullia) jälkeen. Vahvat lagerit ei yleensä maistu erityisemmiltä. Makea tuoksu ja mukava väri, mutta alkoholi nousee pintaan satunnaisesti. Olikos se keskiajalla Hämeen linnan asukkaan päiväannos 5 litraa. Kyllä tätä olisin keskiajalla juonut. 50 cl, 6,9%, 3/5