Tommyknocker Cocoa Porter

Tommyknockerin baarissa on melkein pakko aina käydä, kun pääkaupungissa vierailee. Baarissa on mukavan rento tunnelma ja olutvalikoima on hieno. Kookosportteri tuoksuu paahteiselta ja kahvilta. Kookos ei maistu liikaa, paahteisuus tuntuu jälkimaussa, lämmittää. Selkeä talvioluthan tämä on. Paahteisuus hälvenee välillä ohuudeksi, vaikka maku onkin täyteläinen ja pyöreä.  IBU 18, pullollinen, 5,7 %, 4/5 

 

Susanna's Housewarming Saison Mango Saison by Humalove

You're awesome. Have a beer! Ehkä tuo on paras teksti, mitä voi korkkiin painaa. Tuoksu on vaimea, väri on vähän sameahko oranssi. Mustalaispanimon saisonin hiilihapot jylläävät alkuun, meni alkuun vähän nenään. Onneksi tunne oli vain väliaikainen, seuraavat huikat paljastavat mietoa hedelmäisyyttä, persikkaa, no pitäisi sanoa kuitenkin mangoa. Sopivan lievästi hiivaa, pippuria löytyy taustalta. Olut paranee joka huikalla, ensin pelotelleet hiilihapot oikeastaan tuovat hedelmät ja valkopippurin esille. Reipas alkoholipitoisuus ei maistu. Kyllä tätä täytyy käydä hakemassa Alkosta lisää, best before 20/07/2018. Vähän tuli mieleen se hetki, kun maistoin elämäni ensimmäisen kerran Hoegaardenia. 33 cl, 7,0 %, 5/5

Westvleteren 12

Maailman parhaaksi useastikin valittu belgialainen quadrupel-olut, eli tosivahva luostariolut, maistuu kesän loppumisen merkiksi. Ostin oluen joskus kauan sitten jostain olutkaupasta, ja olen sitä sitten hypistellyt ja miettinyt että koska sen nyt voisi juoda. Korkissa oli merkintä 26.9.16, olikohan se nyt best before vai älä juo ennen kuin -merkintä. No tänään sitten päätin että nyt se on maistettava. Olut on tumman ruskeaa, vaahtoa täysin mustasta pullosta tuli vain nimeksi. Pullossa ei ole etikettiä, eikä mitään painatusta, kohokuviolla lukee trappistenbier, muu informaatio on korkissa. Ehkä maailman parhaalla oluelle on varaa. Tuoksu on maltainen, maku on aika makea, mausteinen, kylläinen ja maltainen. Onkohan tämä nyt taas edes olutta? Pehmeää, alkoholi vähän puraisee, mausteisuutta ja hiivaa, jotain outoja kokkareita pyörii oluen seassa, kun olutta oikein tarkastelee, mutta juodessa ei niitä huomaa. Paineita on tietysti antaa hyvät pisteet, kun on kyseessä on maailman paras olut, pakko myöntää että voisin juoda toisenkin. Vahvaa on, ehkä ei toista heti perään. 0,33 l, 10,2 %, 5/5

Marsalkka India Pale Lager

Saimaan sponsorilaatikon antimissa tölkit vaihtuivat pullollisiksi. India Pale Lager on aika humalainen, katkeruus tuntuu vähän pistävältä. Tuoksussa on jotain tunkkaista, maussa taas on saippuaa ja tiukkaa mäntyä, maltaisuutta on vain häivähdys. Humalat maistuvat pitkään jälkimaussa, vähän yksiulotteista. Väri on kauniin sameahkon oranssi ja vaahto on tyylikäs ja kestävä. India Pale Lager -oluttyylin tarkoitus on kai nostaa suomalainen lager-olut uuteen loistoon, kyllä tässä on yritystä, ehkä liikaakin. 330 ml, 4,6 %, 3/5

Sori Brewing Great Scott! Belgian Pale Ale

Tallinnalaistuneen panimon aikamatkaolueksi kutsuma sitruksinen Belgian Pale Ale on hienon vaahtokukkasen myötä hyvännäköinen olut. Vaahto on pysyvä ja isoista kuplista huolimatta hieno olut. Tuoksu on kukkainen. Maku on sitruksinen, sitruksen kirpeys pysyy makuna pitkään. Suussa jostain syystä voimakkaan maun vastavoimana on vetisyyttä, ehkä mallasta olisi pitänyt olla enemmän. Sitruksen lisäksi alkuun on voimakasta hiilihappoisutta, sitten vetisyyden päälle nieltäessä maistuu belgihiivaa. Alkon uutuushyllyltä tämä löytyi. IBU 44, 33 cl, 5,1 %, 4/5

Teerenpeli Jöröjukka

Alkosta löytyi ennenmaistamaton Teerenpeli-panimon tummahko bock-olut. Perinteikkäästi nimetty olut on sahdinväristä, ruskeanpunertavaa, tuoksu on maltainen ja vaahto katoaa heti. Hiilihappo avaa makuhermot tai ehkä sulkee, pehmeys ja humalat tulevat jälkimaussa. Jääkaappikylmyys on liian viileää tälle oluelle. Olut on virheetöntä, maltaista ja vähän mausteistakin. Hiilihapot laittavat blogistin miettimään että onko ok vai hyvä piriste. Sovitaan että hiilihapot tässä ovat sellaista laillista dopingia, niin kuin astmapiiput hiihdossa.  33 cl, 6,5 %, 4/5

Olvi Black IPA

Blogistin kotiinpaluu ei voi olla mukavampi, kotiovella nökötti pieni pahvilaatikko, jonka sisältä paljastui 2 tölkkiä Olvin uutta mustaa ipaa. Tölkki on samaa sarjaa, mitä Olvin IPA ja APAkin ovat, eli yksinkertaisen tyylikäs. Black IPA miellyttää oluttyylinä juuri nyt. Vaahto on komea, mutta katoaa pian. Tunnustan, että olutkin meinasi kadota pian. Tuoksussa on katajaisuutta, maussa löytyy sitä samaa. Maitokauppa-aateliahan tämä on, ainakin Black IPA -sarjassa, parhaita Olveja kuitenkin. Miellyttävä pehmeys täydentää katkeroiden jälkeen. Ensin kuvittelee että olut on liian ohutta, mutta maku täydentyy ja ohuus katoaa. 0,5 l, 4,7 %, 5/5

Saimaan Brewer's Special Joker Hop Ale Erä 8

Saimaan juomatehtaan jokerihumalaoluen väri on kaunis oranssi ja vaahto on mukavanoloinen, mutta häviävä. Jokerin ideana on se että käytettyjä humaloita ei kerrota tölkin infoboxissa. Olutintoilijoita tuollainen arvoituksellisuus tietysti vähän kutkuttaa, mutta eipä tuo kai haittaisi jos arvontahumalat olisi mainittu ihan tölkissäkin. Panimon sivuilta noita puuttuvia tietoja voi sitten käydä klikkailemassa. Olut maistuu yhtaikaa vahvalta ja ohuelta. Humalat kiristävät makuhermoja, aika tiukkaa. En oikein saa makuja eriteltyä, jääkaappikylmyyskö vai hiilihapotko maut kadottaa, katkeruutta on, lopussa nenään pölähtää pieni hiivaisuus. 500 ml, 4,7 %, 3/5

Õllekõrs Coffee Stout

Virolainen kahvistout ei oikein vakuuttanut, kun oluen kaatoi lasiin. Olut oli aika ohutta ja väritys oli läpinäkyvää, Cokista. Maku on kahvikarkkimainen ja makea. Ohutta ja makeaa, se ei sovi tummaan olueesen. Mallas maistuu kyllä, vähän suklaata, mutta liian lirua. Ehkä syksyn pitäisi olla pidemmällä, niin tällainen lämmittävä olut maistuisi paremmalta. Erikoinen olut tavallaan, jos ajattelisi tätä sellaiseksi miedoksi kahvilikööriksi, niin voisi olla parempaa. Mutta en kyllä oikein keksi miksi haluaisin juoda mietoa kahvilikööriä. 33 cl, 6,5 %, 2/5

Mufloni Saison de Randonneur

Mufloni-olueiden etiketit yleensä miellyttävät silmää, kun sellaisen bongaa Alkon hyllystä. Nyt varsinkin kun kohdalle osui pirteän keltavihreä pyöräily-Saison. Olut tuoksahtaa hiivaiselta, väri on hohtavan oranssi. Kulautus maistuu pistävältä, vähän haastavalta. Sitruksinen taustasäteily, vehnäoluen perusmaku ja humalat jälkipotkussa, aika paljon on mahtunut pieneen puteliin. Miten tämä nyt liittyy pyöräilyyn, ehkä palautusjuomaksi. Haastavuus meinaa parantaa arviota loppukulautuksilla, mutta ei riitä, haastavuus ei nyt laita miettimään että olisipa ollut toinen samanlainen. Silti voisin kyllä joskus juoda toisenkin, pistävyys unohtuu lopussa kyllä.  33 cl, 6.0 %, 4/5

Saimaan Brewer's Special Houston Brown Ale

Saimaan juomatehtaan sponsorilaatikon tummempaa olutta löytyi avaruustypyn koristamasta Houston Brown Ale -tölkistä. Houston, we have a problem. Maku on lievä, katkeruutta on mutta se ei jotenkin sovi mahongin väriseen olueeseen, ennakkoluulojako tässä on. Hienon tölkkiin painetun infoboxin mukaan oluessa on myös vehnää. Vähän sekava olut, vähän kuivaa ja puumaisuutta, orastavaa maltaista makeuttakin. Humala tuntuu jotenkin kireältä. Nautin oluen kyllä vähän liian kylmänä, suosituslämpötila olisi olllut 12 - 14 astetta.  500 ml, 4,7 %, 2/5

Saimaan Brewer's Special California IPA

Saimaan juomatehtaan lahjalaatikosta nousi toisena oluena California IPA. Vaaleankeltaisen oluen päällä on täydellisen hienoa vaahtoa. Olut maistuu vähän humalalta, puulta ja kuivalta. Mikkeliläinen panimo on tähänkin tölkkiin painanut mukavasti tiedot oluesta, mm. EBU 50. Parasta oluessa on jälkimaku, yllättäen varsinainen maku on lievä, vähän sitrusta ja saippuaa. Ehkä kalifornialaiseen menoon sopii takin' it easy.  Vaikea uskoa tuota EBU-määrää, tai se tuntuu vasta jälkimaussa. Lasin tyhjentyessä olut muuttuu paremmaksi, isompi tölkki olisi siis ok. 500 ml, 4,7 %, 3/5

To Øl By Udder Means

Laktoosi-stout rauhoitti viikon hälinän. Musta olut pienen rauhallisen sadekuuron ja saunan jälkeen  asettaa maailman rauhalliseksi. Olueen heitetyt maitosokerit makeuttavat olutta lähelle äärirajaa, mutta yllättävän kuivaltakin olut maistuu. Makeutta riittää, mallas maistuu, kai tässä vähän kahvia ja suklaatakin on, mutta pelottavaltakin joskus tuntuva laktoosi heittää oman määräävän makumattonsa juuri sopivasti makuhermojen polulle. Maku on täyteläinen ja umpeenpaahtunut, lopuksi aavistus humalaa. Tuntuu niin leppoisalta hörppiä tätä, vähän tulee mieleen korvapuustin päällä oleva palanut raesokeri, olisiko makeutta vähän liikaakin. Vaahto on hieno ja sitä vaan riittää lasin pohjalle saakka. Taisin ostaa tämän utareoluen tartolaisesta Øllepoodista. 33 cl, 7 %, 5/5

Saimaan Brewer's Special Pacific Pale Ale

Saimaan juomatehdas sponsoroi laatikollisen oluita ja laatikon ensimmäiseksi maisteltavaksi valitsin etiketin perusteella hainsyömän miehen viimeisen oluen. Tärkeimmät tiedot oluesta on kirjattu hienosti tölkin kylkeen, maltaat, humalat, ruokasuositukset jne. Hai-oluesta kerrotaan että se tarjoaa trooppista aromia ja sitrusta. Olut on kauniin vaalean keltaista (kuvassa on vähän tehosteväriä). Maku on aika humalainen, EBU 30. Alkutunnelma on oikein lupaava, sitten jotenkin alkaa tuntua yksiulotteisen humalaiselle, mutta syy selviää pikkuhiljaa: se on se sitrus, ei mikään sitruunasooda vaan kirpeä sitrus, hapanta. Alussa pinnalla viipyilevä vaahto maistuu miellyttävältä, en ole ennen tainnut vaahdon makua mietiskelläkään. Luonnetta oluessa on, mutta jotenkin vaihteleva olut, humala kätkee vähän vetisyyttä. 500 ml, 4,7 %, 4/5

Amager Batch 1000 India Pale Ale

Tanskalaisen Amager-panimon 1000. olut on puhdas oranssi IPA. Tuoksussa on sitruunaa ja hedelmiä, maussa on taas greippiä ja humalia tietysti. Makeutta ja katkeroa on lähes täydellisessä suhteessa, en kyllä edes tiedä mikä suhde olisi parempi. Etiketti kertoo että humalia on käytety reilusti ja erilaisia: Herkules, Amarillo, Chinook, Simcoe, Citra, Mosaic, Sorachi Ace ja Centennial. Voimakkaasta humaloinnista huolimatta olutta on helppo juoda. Humalat laittavat posket odottamaan seuraavaa kulausta. Alkosta voi poiketessaan poimia pari tällaista lisämaisteluun.  50 cl, 6,5 %, 5/5

Amazon Beer Cerveja Forest Pilsen

Alkosta kävin tänään hakemassa olympialaisten kunniaksi brasilialaista olutta. Kirkkaan keltainen olut, mukavalla vaahdolla maistuu ruoholta ja ihan pilsneriltä, tuoksussa on vähän sisäänpäinkääntynyttä voita, joka maistuu myös. Pahvisuutta tai onko tässä nyt vähän popcorniakin, lopuksi alkaa vetistymään, juuri kun alkoi odottaa että maku voimistuisi. Humalaa on ihan mukavasti, makeutta on myös, olut on vähän niin kuin suomalaisten olympiamenestys, hyvä näin pienelle maalle. 330 m, 4,1 %, 3/5

Founders Curmudgeon

Olutkellarin kätköstä poimin Foundersin oluen, kun luulin sitä tummaksi olueksi, oluen olin ostanut aiemmin jostain virolaisesta õllepoodista. Oluthan olikin kastanjanvärinen, aika vaaleakin. Vaahto katosi nopeasti. Tuoksu on toffeinen, vähän marjainenkin. Maku on makea ja täyteläinen, mallasta on ja alkoholi lämmittää vatsassa saakka. Olutta on juotava hitaasti, sillä maku on vahva ja sitä pitää sulatella. Humalat tasoittavat jälkimaussa makeutta. Etiketissä sanotaan että Oak Aged, viski kyllä maistuu. Olut ja viski eivät kyllä sovi yhteen. Ei tämä nyt pahaakaan ole, mutta jotenkin ei sovi tiistai-iltaan, ehkä talvinen lauantai-iltapäivä sopisi tälle oluelle paljon paremmin. Ennakko-odotukset olivat kyllä ihan väärään suuntaan, jotenkin vaikeaa lähteä nyt tällaiseen barley wine -linjalle. 355 ml, 9,8 %, 3/5

Pühaste Patt

Hämeenlinnan kesäteatterin Elämä janottaa -musikaali teki tehtävänsä ja olutkellarin perukoilta oli kaivettava hyvä olut nautiskeltavaksi, sillä kyllähän sedät jaksaa heilua. Tartolainen porter on lähes mustaa, tuoksussa löytyy paahdetta, vähän kuin köyhän taivas. Suussa olut tuntuu silkkisen pehmeältä, vähän kuin silloin kun tapasin mä naisen. Pieni vaahtokerros kestää ohuena, vaikka luulisi että se ei käy. Sopivan vähän kahvia, suklaata ja olisiko vaniljaa, miksei asioista puhuta niiden oikeilla nimillä. Puolivälissä lasia miettii jo että mistähän saisi toisen tällaisen, ei kai vaan tuoli kaadu alta. Jälkimaussa sopiva määrä humalaa ja puumaisuutta asettaa miellyttävää tarvetta palata seuraavan huikan silkkiseen pehmeyteen, eli heti mulle kaikki nyt. Kierre on valmis, ihan niin kuin haluasia että lipputangon nuppi putoaisi päähän. Kyllä tätä voisi toisen todellakin juoda, mutta lääkkeeksi, vain lääkkeeksi. IBU 38, 0,33 l, 6,2 %, 5/5

Jounin Kauppa Jäkälä Stout

Kullankaivajan lapintuliainen vol 2. maistuu maukkaalta tummalta oluelta. Olut on mustaa, tuoksussa on jotain outoa, en päässyt oikein jujulle, mistä oli kysymys, jotenkin katkera tuoksu. Maku on ok, tummaa olutta vahvahkolla maulla. Välillä kyllä vetisyys läikähtää esille. Jäkälää ei ole tullut maisteltua, mutta aika kuivaahan tai mautontahan se varmaan olisi. Oluessa on kyllä kuivuutta ja pientä salmiakkiakin, mokkakahvimaisuuden joukossa. Lopputulema on kyllä miellyttävä, makeutta ja pientä humalanpotkuakin. Pyynikin käsityöläispanimo tuntuu osaavan tummat oluet. Jos ajaisin Jounin Kaupan ohi, niin voisin käydä ostoksilla. 0,33 l, 4,5 %, 4/5

Jounin Kauppa Kuusenkerkkä Ale

Kullankaivajakaverini poikkesi valtauksilla käyntinsä jälkeen Jounin Kauppaan ja toi blogistille tuliaisia. Kuusenkerkkä Ale on Pyynikin Käsityöläispanimon panemaa, mutta tätä taitaa saada vain kuuluisasta Jounin Kaupasta. Olut kaatuu lasiin sameahkon oranssina. Tuoksu on humalainen. Maku on vähän simamainen, kuusenkerkät antavat kyllä havuisuutta. Maussa on sitruunaisuutta, ihan mukavaa humalaisuuttakin. Aluksi hiilihapottumuus tekee oluesta löysää, mutta loppua kohden tuo ei oikeastaan enää häiritse. Ehkä kuusenkerkkää olisi voinut heittää joukkoon vähän enemmänkin. 0,33 l, 4,6 %, 4/5 Kiitos Petrille!

Prykmestar Luomu Pils

Ruohonleikkauksen jälkeen on hyvä palkita itsensä hyvin janoasammuttavalla oluella. Alkosta poimitun Vakka-Suomen panimon luomu-pils sopii hommaan. Pils on kauniin kullankeltaista ja vaahtoa muodustuu kestävä kerros. Olut maistuu ja tuoksuu kukkaiselta ja voiselta. Humala iskee jälkimaussa, ehkä liiankin kuivana. Kukkaisuuden alta pilkistää saippuaa ja metallisen kalkkista  multaa (mitähän se voi edes olla?).   Yhdistelmä ei ole huono sillä kukkien jälkeen kuivat katkerot saavat makuhermot odottamaan seuraavaa kukkaisuutta. 50 cl, 5,2 %, 4/5

Tommyknocker Imperial Nut Brown Ale

Tammiston Alkosta mukaanlähtenyt erikoisolut sopi mukavasti lämpimän perjantai-illan alkuun. Olut on likaisen ruskeaa, lähes vaahdotonta. Etiketissä sanotaan että vaahterasiirappia löytyy oluesta. Tuoksussa on mallasta ja salmiakkia tai jotain yrttejä. Maku on maltainen, ja varmasti siirapistakin johtuen makea. Lasin reunaan jää juotaessa tahmeutta. Haastava olut laittaa erottelemaan makeutta ja pientä humalaa sekä yrttejä. Liian makeaa, liian tahmeaa, yskänlääkettäkin, mutta silti jotenkin hyvää. Alkoholi on piilotettu kyllä taustalle, mutta alkaahan se lämmittää korviakin. Laiskaa makua, jota ja josta pitää nautiskella hitaasti, yksi riittää kyllä. IBU 57, 355 ml, 9,0 %, 4/5

Brewdog B-Side Helles

Vierailu Turun Brewdogissa tiistai-alkuiltana paljasti paikan rauhallisuuden, olutta oli tietysti tarjolla mukava kattaus. Valitsin lonkalta hanasta löytyneen Hellesin. B-side kait viittaa johonkin testailuun. Vaalea olut maistuu hiivaiselta ja kalkkiselta, jotenkin kuitenkin koukuttavalta, ehkä tuo panimon nimi antaa oman lisäyksensä. Lasissa sanotaan että "Bitter beers for Happy People." Näillä olutvalikoimilla toinen olut ei ole enää sama. 1/2 pint, 4,9 %, 3/5 

Pyynikin Stout Sessio

Käynti Parolannummen pääportilla siivitti maistelemaan Pyynikin six-packin viimeistä olutta. Musta stout kaatuu lasiin öljymäisesti. Maku on vahva, mokkaa, perunalimppua ilman perunaa, pehmeää ja suussasulavaa. Jälkimakuna häivähtää humalat, mutta mokkaisuus on voimakkaampi. Nautin oluen aika kylmänä, kun nuo helteet eivät ole vieläkään onneksi hellittäneet. Miellyttävää on, vaikka vähän maitokauppaprosentit tuonevat ohuutta, joka loppua kohden alkaa vähän häiritä. 0,33 l, 4,2 %, 4/5

Malmgård Huvila E.S.B.

Pyöräilyn taukopaikaksi valikoitui Turengin  Vanha Asema, vierailun arvoinen paikka muuten. Olutvalikoima koostui Malmgårdin oluista ja palautusjuomaksi otin brittiläistyylisen bitterin. Täyteläisen mahonginruskea olut on tyylikäs näky. Vaahto on pieni mutta kestävä. Tuoksu on makean marjainen. Mallas maistuu, pientä pähkinää ja humalan kitkeryys vähän kääntyy puumaiseksi kuivuudeksi. 50 cl, 5,2 %, 3/5 

L

Cool Head Brew Ipanema

Helsinginreissun tuliaiset itselleni kävin hakemassa Tammiston Citymarketin Alkosta, hieno olutvalikoima siellä on kyllä. Tuoreen tuusulalaisen panimon tarraetiketillinen IPA-tölkillinen sai vähän jäähdyttää hellepäivän tunnelmaa. Olut on kauniin oranssi ja vaahto on kupliva, mutta katoaa nopeasti. Maku on hyvä, mutta vähän hiilihapoton. Hedelmäisyyttä, appelsiinia löytyy, mutta katkerot on jemmattu jälkimakuun, sieltä löytyy vähän männynkäpyä. Siisti olut, helppo IPA kaipaisi vähän potkua, mutta hellekeliin kyllä sopii hienosti. Alkoholi ei maistu, joten hellejuomaksi ei sittenkään ihan paras. Hiilihapottomuus vähän häiritsee hellekelillä, samoin tietysti alkoi harmittamaan että lasi tyhjeni niin nopeasti. 330 ml, 5,7 %, 4/5

Sonnisaari PissUp NZPA

Pikku Roballa täytyi vähän lepuutella jalkoja, kun Tommyknocker osui kohdalle. Tiskiltä löytyi kansainvälistä menoa: oululainen, uusiseelantilaisista humalista pantu Amerikan Pale Ale. Taululla luki apa, baarimikko sanoi että kyseessä on mieluummin kylläkin NZPA, kansainvälistä siis. Väri on mukavan puhdas perusolut, tuoksu on vaimea. Maku on vähän umpeutunut. Humalia on mutta, vähän tunkkaista. Lämmetessä makuun tulee hedelmiä. Kuiva jälkimaku jää takaposkiin pyörimään. Vehnää ei kyllä tunnista. Oluen nimi kait tarkoittaa ryyppäämistä, kait tämä siihen sitten sopii. Ehkä ei kuitenkaan toista tällaista nyt. 0,4 l, 5,4 %, 3/5

 

Stallhagen IPA Original

Kesän perinteinen Riihimäki-kierros huipentui Bar Laitisen terassille. Sieltä baarin jääkaapista valikoitui Stallhagenin IPAa nautiskeltavaksi. Valkoisen kestävän vaahdon alla on punaista olutta. Maku on makeahko kääntyen puumaiseksi. Humalat  hiiviskelevät taustalla. Jotenkin olut tuntuu lämpimältä, puumaisuusko siihen on syynä. Mallas tuo leipämäisyyttä. Helppoa ja hyvin tasapainotettu makeuden, puumaisuuden ja humalien välillä, ehkä vähän liian, jälkimaun pitkä liuku nosti arviota.  33 cl, 6,0%, 4/5
 

Volkan Santorini Grey

Oluen tuominen Kreikasta edellyttää, että lentomatkan ajaksi pullon laittaa matkalaukkuun ja kun pullon pohjalla on hiivaa, niin sen selkiytymiseen menee oma aikansa. Aika tuli juuri täyteen ja nautiskelin sitten matkamuistostani. Laavasuodatusta käyttävä santorinilaisen panimon vehnäolut on maustettu hunajalla ja bergamotilla, joka on jonkinlainen sitrushedelmä. Tuoksussa on reilusti bergamottia ja maussa toistuu sama sitrusmaisuus. Väri on tasaisen heleän keltainen, kait se on pakko lisätä ihan nimen vuoksi että pienllä harmaalla lisäyksellä? Hunaja tuo oman pehmeän makeutensa. Laavaa tai tuhkaa tässä ei maistu.Grey oluen nimenä ei ehkä ole kaikkein lupaavin. Jälkimaku tuo mieleen jotenkin muisto siitä että bergamotti-öljyä taidettiin ennenvanhaa käyttää jonain ihmeaineena. 33 cl, 5 %, 4/5

Malmgård Imperial IPA

Lomamatkalta palautumisen aloitin tietysti hyvällä oluella. Malmgårdin olut odotteli jääkaapissa saunomisen päättymistä ja sitten se pääsi maistettavaksi. Tuoksu on hedelmäinen, vähän ylikypsiä hedelmiä ja vähän hiivaa. Väri on läpikuultamaton punaoranssi, vaahto on heikko. Maku on alkuun makeahko, sitten taustalta alkaa löytyä vähän mäntyä, vähän alkoholikin ilmoittelee itsestään vai onko se vaan humalaa. Malmgårdin erikoisuus emmervehnä nähtävästi pehmentää kokonaisuutta. Vahva maku pyörii vatsaan saakka. Mukava olut, jota pitää nautiskella. Moniulotteinen kuvaa makuyhdistelmää hyvin, vähän liukas suutuntuma. Etiketti on tyylikäs. 50 cl, 8.9 %, 4/5

Volkan Santorini Blonde

Blogistin lomankeskeyttäjä löytyikin sitten Skopeloksen yläkaupungin kapeiden kujien kätköstä bongatusta herkkukaupasta, jossa on viinien, oliiviöljyjen, saippuoiden ja muiden herkkujen joukosta löytyi pieni jääkappi, jossa mehujen joukossa olikin muutamia kiinnostavia vihreitä pulloja. Kreikkalainen ennenkokematon pullo oli pakko ostaa ja nauttia pikimmiten hotellihuoneen parvekkeella päivän viilennykseksi. Etiketissä sanotaan että olut on Lava Rock Filtered. Tuoksu on voimakkaan pilsnerinen, katkeroa. Olut on maustettu hunajalla, sen huomaa pian jo tuoksussakin. Maku on sitruksinen. Aika erikoista, pilsneriä, jossa on hunajaa ja sitruunaa. Tuskin kyse on laavakivisuodatuksesta, mutta jotain tuhkaa on maussa myös, hiilihapottumuus vähän lisää tuhkaisuutta. Tuhkaisuus alkaa häiritä, kun helteisessä ilmassa olut lämpenee nopeasti, mutta mukavaa vaihtelua. 33 cl, 5 %, 3/5

Hacker-Pschorr Weisse

Kesää ei nyt säästä ihan huomaa, joten kaadoin pullollisen kesää eli saksalaista venhäolutta lasiin. Müncheniläinen olut on yllättävän oranssia. Maku on pehmeä, banaania kyllä löytyy, vähän muitakin hedelmiä, anista vilahtaa lopussa. Makeutta on, mutta ei liikaa. Hiivat eivät maistu erityisesti. Helppoa ja miellyttävää juoda, juomisesta tulee hyvä mieli. Pullokin on tyylikäs, patenttikorkkinen. Alkossa poiketessa voi laittaa pari tällaista koriin. 0,5 l, 5,5 %, 5/5

Rekolan panimo Luomu IPA

Hellepäivän terassiolut nautittiin Street Food and Moressa, ihaillen kapeaa näkymää Vanajavedelle. Luomu IPA oli väriltään vähän samean oranssi, mutta auringonvalossa se näytti niin hyvältä, meripihkalta. Tuoksu on puinen ja sama puisevuus jatkuu maussakin. Humalat jäävät tukkipöllipinon taakse väijymään. Etiketissä suositellaan nautittavaksi curry-ruokien kanssa. Puisevuus muuttuu kuitenkin jonkinlaiseksi voimavaraksi. Voimakas olut vaatii aikaa. 50 cl, 6,0 %, 3/5

 

Stadin Panimo Gasometer Grapefruit IPA

Kesäloman alkamisen kunniaksi blogistin oli taas pakko uhrautua ja maistaa jotain hyvää olutta. Helsingin kaasukellojen siimeksestä on lähtenyt tällainen greippinen IPA. Tuoksu on sitrusta ja väri on, olisiko appelsiiinimarmelaadinen. Maku on kuitenkin jotenkin puinen, jopa tuoksu muuttuu puiseksi. Jotenkin tuntuu riitelevän sitrus ja humalat, ehkä se on haussakin, vähän ristiriitaisuutta. Välillä tulee mieleen että olikohan lasi jotenkin likainen, ehkä kaasukelloista on päässyt vähän kaasua joukkoon. Silti jotenkin oudosti ajattelee että on hyvää, vaikka jälkimaku on edelleen sama ristiriitainen puu.  0,33 l, 6,5 %, 3/5

Ball & Chain - Brouwerij De Molen & Sound

Nimipäiväjuhlinnan huipennus ei ollut tänään Kantolassa Iron Maidenin keikalla, vaan kotiterassilla ihailin nimipäivälahjaksi saatua Rento Designin olutkoria, no se on nettitietojen mukaan lasitarjotin, mutta mielestäni se kyllä sopii täydellisesti tulevien pullollisten säilytyskoriksi. Ihailun ohessa nautiskelin sitten yllätykseni aika tummaa savuolutta. Pullon läpi katsottuna olin arvioinut oluen aika vaaleaksi, mutta tummaahan olut olikin. Ensinuuhkaisu on pekonia. Makukin on vahvasti pekoninen, taustalla on hedelmää ja makeutta, sahtimaisuuttakin. Täyttävää, etiketissä lukee että smoked dubbelbock-ish, paahde, karamelli ja pekoni tasapainottelevat mukavasti. Suositeltava nauttimislämpö on 7 astetta, eli aika viileänä pitää juoda. EBC 79, 26 EBU, 330 ml, 7,1 %, 5/5

Mallaskosken Rainy Summer Wheat Lager

Seinäjokilaisen Mallaskosken panimon vehnälger on tyylikkäässä pullossa, jossa on tyylikäs etikettikin. Pullon nappasi ennen juhannusta S-Marketista, sateinen kesä, jotenkin miellytti nimenä vaihtelevien sääennusten lomassa. Tänään sitten olikin oikea helle, joten Rainy Summer sai vähän viilentää, ja sen tämä olut kyllä osaa. Vehnälager on pehmeää ja Mosaic-humala on vahvasti esillä. Sitruunainen ja marjainen olut lipuu suusta helposti nieluun. Olut on voimakkaan makuinen, humalat antavat pitkän jälkimaun. Nimen voisi vaihtaa Aurinkoiseksi lageriksi.  33 cl, 4,7 %, 5/5

Schmucker Rosé Bock

Bock on vahvaa lageria, saksalainen Rosé Bock on hennosti vaaleanpunainen olut, joka on Alkon sivujen mukaan pantu Reinheitsgebotin mukaan, väri on tullut erikoismaltaista. Maku on makea, maltainen. Alkoholi on mukana maussa. Nautiskelin juhannusgrilliä sytytellessä. Kyllä mieleen tulee vaan sana kännäysolut, vaikka olisi kuinka vaaleanpunaista. Maussa on mukana myös hedelmää, vähän niinkuin vehnääkin. Joskus sitä odottaaa vaan että saa oluen juotua, mutta ei tämä nyt ihan pahaakaan ole. 0,5 l, 8,0 %, 2/5

Maku Black IPA

Black IPA -oluet miellyttävät. Mukavasti IPAn humalat täydentyvät tummalla paahteisuudella. Niin tämäkin kellarin perukoille jäänyt, sopivaa päivää odottanut olut. Olut taisi olla Maku Brewing lahjalaatikon viimeinen pullo. Komea kermainen vaahto mustan oluen päällä lupaa hyvää. Paahteisuus täydentyy humalilla. Maussa on kuitenkin vähän puumaisuutta, joka salakavalasti saa oluen tuntumaan hetken ohuelta, sitten humalat sopivasti palauttavat tilanteen sopivaksi. Pientä salmiakkia vielä loppuun ja alkaa tehdä mieltä toista makupalaa. 0,33 l, 6,1 %, 5/5

Anderson's Knight Ryeder Rye Ale

Tartolaisen it-miehen sivutoimena pantua olutta maistelin odotellessa juhannussääennusteen vakiintumista. Ruisale on nimetty lähelle Ritari Ässää, koska Sten Andersson pitää elokuvista ja tv:stä, ehkä Ritari Ässä on ollut yksi suosikki. Oluen väri on tummanruskea, hieman punaista kajastaa, vaahto on keltainen. Etiketissä sanotaan että hele õlu, maku kyllä viittaa paljon tummempaan. Tammelaastudel kait tarkoittaa tammipuun lastuja, sellaisella on olutta tehostettu. Maku on täyteläinen ja tuntuma on pehmeä. Suklaata ja mallasta pikkaisen mausteita, mukavan makeaa ja lopuksi lievästi humalaa. 0,33 l, 6,4 %, 5/5

Malmgård Proto #11 Oatmeal Weizen

Sattumalta näin tällaista olutta Hämeenlinnan Suisto-klubin takahuoneessa, joten Porvoon Paahtimossa valinta oli runsaasta valikoimasta huolimatta helppo. Paikallisen panimon kauravehnäolut on samean oranssi. Maku on makea ja olut helpostijuotavaa.  Vähän liian helppo vehnäolueksi, mutta hyvää on. 10 EBC, 12 EBU, 0,5 l, 5,0 %, 4/5

 

Mikkeller 1000 IPA

Fanittamani tanskalaisen panimon Imperial India Pale Ale maistui saunan päälle. Olut on aika ruskeaa ja sameaa, päälle muodostuu kermainen kestävä vaahto, vähän niinkuin stoutissa tai portterissa. Tuoksu on pihkaa ja maku on katkeraa. Ensi siemaukset vaahdon läpi antavat vaikutuksen että nyt juodaan vaahtoa vaan. Olut tuntuu totisesti kuivuvan ikeniin. Jälkimaku on sitten humalaa ja reilusti. Jälkimaku tuntuu vaan kasvavan. Äärimmäisyydessään oluesta löytyy jotenkin myös makeutta. Mikä tämän arvosana nyt voisi olla, sen verran on asteikon reunalla koko olut että kait tästä voisi antaa arvosanaksi mitä tahansa. Hitaasti tätä pitää nautiskella, sen verran on potkua. Olin muuten ajatellut että tämä olisi ollut 1000. olut blogissani, mutta tarpeeksi kauan kun tällaista herkkua katselee olutkellarissa, niin lopuksi sortuu. Tämän oluen ostin aikoinaaan jostain virolaisesta olutkaupasta. 330 ml, 9,6 %, 5/5

Pyynikin Red Ale Sessio

Pyynikin maisteluboxin red ale -olut tuoksui kuivalta ja aavistuksen toffeelta. Väri on kaunis punaruskea-rubiini. Maku on kuiva ja lievästi maltainen ja humalainen. Onko se oluen kylmähkö nautintolämpötila vai hiilihappoisuus, mutta maku on oudon lyhyt. Lievä olut tukevoituu kyllä loppua kohden, mutta puumaisuus pilkistää. Isommalla pullolla olisi varmasti parantanut. 0,33 l, 4,6%, 3/5

Bryggeri Sofia Imperial Stout

Kesäkuinen päivä näytti viileämmän puolensa, joten päätin maistaa lämmikkeeksi tummaa olutta. Ulkonäkö on täydellinen, olut on mustaa ja vaahto on ruskeaa ja tiivistä, se alkaa heti lämmittää mieltä. Sofia maistuu täyteläiseltä, paahteiselta, vähän suklaiselta ja kahviselta. Lakritsia tai salmiakkia ja lopuksi humalaa löytyy, aika täyteläistä ja täydellistä. Kyllä viileämmässäkin kesäpäivässä on puolensa, mahassa saakka tuntuu tämäkin. Katsoin heti että saako tätä vielä Hämeenlinnan Alkoista, kyllä saa. IBU 65, EBC 110, 33 cl, 9,0 %, 5/5

Põhjala Pesakond Black Forest IPA

Tartosta hankitun olutpullon korkissa oli oranssi hintalappu, jossa oli 3,50. Korkin alla oli mustanruskeaa punertavaan taittuvaa olutta. Olut on virolaisen sarjakuvan 20-vuotisjuhlien juhlaolut, ainakin etiketti on tyylikäs, siitä tulee mieleen joku Pahkasian hahmo. Olut tuoksuu hedelmäiseltä. Oluen pinnalle kehittyy loppumaton samettinen vaahto, hienoa. Maussa tuntuu hienosti hedelmät, sitten hetkellisesti mallas ja lopuksi salmiakki. Sitten alkaa maistua kuusipuu, humalat esiintyvät pyöreinä ja pehmeinä. Haluan toisen. 0,33 l, 5,4 %, 5/5

Hiver The Honey Ale

West Hampsteadin lihakaupan minimaalisen olutosaston tyhjennyksen viimeinen pullollinen oli lontoolainen hunaja-ale. Tuoksu pullonsuusta on maltainen. Oluen väri on tumma kastanja. Maussa on mallasta ja sitten reilusti hunajaa. Tasapainoa tulee leipämäisyydestä ja lievästä humalasta, mutta jotenkin hunaja vallitsee. Vaikka hunajaa on paljon, niin olut ei ole liian makeaa. Joka kerta kun oluen nostaa huulille, niin nenään tulee hunajapurkin tuoksu. Raikastava sopii hyvin kuvaamaan tätä olutta. Panimon, joka löytyisi aika läheltä Tower Bridgeä, nettisivuilla kehutaan craft beer ja hunaja-ihmisten samanlaisuutta. 330 ml, 4,5 %, 4/5

Topelt Pruun Óllenaut

Tarton matkamuistoja riittää ja riittää, tämä taisi olla De Tollyn olutbaarista tämä double brown ale. Tumman ruskea olut kuplii kiihtyvästi pullon avaamisen jälkeen, asettuu sitten onneksi. Olut tuoksuu makealta, vähän pähkinältä, vähän viinimäiseltä. Ensihuikassa maistuu alkoholi ja kuiva suklaa, vaatii vähän nieleskelyä että tälläistäkö tämä nyt on, varsinkin kun tuota vaahtoa täytyi hörppiä, ettei olut kuohunut pullosta yli. Pikkuhiljaa mausta alkaa vähän pitää. Pähkinääkin taitaa olla ja mallastakin löytyy lopuksi, vahvaa on kyllä, makeus jotenkin katoaa tai siihen vaan tottuu, viinimäisyys pulpahtelee välillä pinnalle ja alkoholi kuumentaa nielua. Pahaa vai hyvää, nyt en kyllä toista pullollista viitsisi juoda, mutta joskus voisi maistaa uudelleen. 330 ml, 7,5 %, 3/5

Pyynikin Bitter Sessio

Päivän huhkimisen jälkeen on hyvä odotella huomisia yo-juhlia ja ottaa pint of bitter,
 please. Pyynikin bitteri, maisteluboksista, on kuitenkin pikkupullo, mutta kuivaa ja lievästi kitkeräähän olut on, bitteriä. Samean ruskea olut kruunautuu komealla vaahdolla. Maku on vähän yksiulotteisesti kuiva, ehkä hellepäivä vähän verottaa makuaistia. Jotenkin tulee mieleen keskeneräinen, vähän hiivaa maussa. 0,33 l, 4,4 %, 3/5

Wychwood Brewery Hobgoblin

Lontoon West Hampsteadin Tescosta tai lihakaupasta nappasin mukaan tällaisen brittiläisen bitterin, taisi olla Tescosta. Olut on makeaa, toffeista, vähän pähkinäistä, tuoksusta tuli mieleen kastanja vai oliko se vaan tuo väri, tuoksussa on myös makeutta reilusti. En saa nyt oikein matkamuistoja tästä oluesta, vähän tahmaista. En saa myöskään oikein sympatiapisteitä tiristettyä edes etiketin peikosta. Mallas maistuu myös. Etiketissä mainitaan vielä että olut on Traditionally Crafted Legendary Ruby Beer, kyllähän tuon rubiiinin värin huomaa valoa vasten katsoessa. 500 ml, 5,2 %, 2/5

Pyynikin Wheat Sessio

Hellepäivään jos mihin kuuluu vehnäolut ja sellainen tänään on ollut, joten viilennykseksi maistui kylmä Pyynikin käsityöläispanimon Wheat Sessio. Olut on kuudesosa panimon maisteluboksista. Tuoksu on vähän kumimainen. Maussa on samaa ominaisuutta. Vaahto on vehnääolueen kuuluva ryhtipatsas. Väri on oranssi eli keltapunainen. Maussa ei ehkä ole banaania, vaan jotain erilaista hedelmää. Keskipitkä jälkimaku, pidempi olisi varmaan Alko-versiossa, jos sellaista olisi? Maitokauppavehnäoluet, mitä niitä nyt onkaan, kyllä tämä sen listan jatkoksi mahtuu. Ei ehkä ihan ykköslähtöruutuun, vaan vähän sinne taaksemmaksi. 0,33 l, 4,6 %, 3/5

Stadin American Pale Ale

Joskus olut on kaunista, Stadin American Alea on ilo kaataa lasiin. Olut on jotenkin puhdasta vaikka onkin sameeaa, kaadettaessa kuplat pyörivät hienosti, väri on lähes tölkin yläosan värinen, oranssi ja vaahto on tanakkkaa valkoista. Oluen maku jatkaa puhtaalla linjalla. Tuoksun mukainen sitruksinen ja hedelmäinen humala potkaisee sopivasti. Kyllä kaatamisen lisäksi tämän oluen juominenkin on ilo, no ei se taida olla mikään yllätys, kun blogissa on kohta 700 eri olutta. Humala jää mukavasti pyörimään makuaistiin sopivan lievänä. Kyllä tätä olutta voi huoletta nostella lähimarketista ostoskärryyn. IBU 35, 0,5 l, 4,5%, 4/5