Prykmestar SavuVehnä

Vehnäolueseen sopii savunmaku. Savuoluen ystävänä odotin reippaampia savuisuutta. Ehkä tämä on eräänlainen portti vehnäolutfriikeille savuoluiden maailmaan, porttiteoria. Tummahko olut kuohuaa vehnäolutmaisesti, savuisuutta  kaipailee joka toisella hörpyllä lisää ja joka toisella se maistuu sopivasti, joka toisella hörpyllä maistuu vieno banaani. Jos ei keskity tarpeeksi, niin joka hörpyllä yllättyy. 50 cl, 5,5%, 4/5

Belgian Wheat Brewer's Special

Nyt on lähellä että vanha kunnon suosikkini Hoegaarden on löytänyt voittajansa. Saimaan sponsorilaatikon viimeinen olut paljastui onnistuneeksi kesäolueksi. Korianteri maistuu sameassa witbierissä. Perjantai-ilta on tietysti suotuisa arvosteluhetki, mutta sitrusmainen mikkeliläinen maistuu varmasti läpi kesän. Mukavan maisteinen jälkimaku kruunaa vielä lopuksi. Täytyy sihauttaa toinen samanlainen auki!  330 ml, 4,7%, 5/5

Püssirohukelder Red Beer

Monen yrityksen jälkeen pääsin Tarton Püssirohukelderiin eli vanhaan ruutlikellariin. Siellä on Euroopan korkein pubi, yli 10 m korkea vanha kellari. Olut on punaista, hämärässä valossa näyttää aika tummalta, tuoppi on iso, riittänee koko aterian ajaksi. Olut maistuu vähän kiviseltä. Sopivan vähän hiilihappoa takaa ruokayhteensopivuutta. Lievää maltaisuutta ja kuivuutta omalla tavallaan, oma lajikkeensa, maku on lyhyehkö vähän lievää. 1 l, n. 5 %, 3/5

Kanepi Õlu Tarušku

Kannabis-olutta testasin saunaoluena Tarton Barclay-hotellin sviitissä. Ovelan makuinen olut lähti matkaan ihan sattumalta Anna Kauplusista. Patenttikorkkinen  liettualaiseksi paljastunut olut on hyvää. Jännän makea maku on persoonallinen, mukavan vaahdon ja makeuden alta paljastuu yrttisyyttä, mentholia, raikastakin jopa. Sementtistä sivumakua löytyy vähän. Paluumatkalla on taas pysähdyttävä Anna Kauplusiin. Olut on kyllä jotenkin haastava, hyvää vai outoa, täytyy tutustua tosiaan paremmin. 1 l, 5,0%, 4/5

Jää Vabaks! Õllevõlur

Tarton ostosmatkani tärkein kohde oli tietysti Rüütlilla klo 14-22 aukioleva  Ōllepood. Hienot valikoimat olivat täydentyneet takahuoneen maistelutilalla, jossa oli pitkäperjantain kunniaksi asiantuntijoita uhraamassa itseään oluen jumalille. Itse valikoin mukaan erilaisia oluita ja lopuksi vielä heräteostoksena yhden virolaisen saunaoluen, Jää Vabaks!. Saunan jälkeen ruskea kuohuva olut maistui makealta ja maltaiselta. Humalaakin on kyllä mukana, mutta se lähinnä tuntuu kuivuutena. Alkoholi ei maistu,  poskien hehkunta johtui saunasta, ehkä se tuntuu kuitenkin. Jotenkin sekava kokonaisuus ei oikein vastannut odotuksia, syytönhän olut tietysti siihen on. Liikaa alea, liian vähän IPAa. 33 cl, 7,2%, 3/5

Gold Mine Beer Živoje Premium

Ihan ensin ostin tämän pullon takia, sanottiin jossain vanhassa Bliw-mainoksessa. Muita syitä tämän ostamiseen ei löydy. Ostin pullon Anna Kauplusista, joka on vakiopysähdyspaikka välillä Tallinna-Tarto. Pullo on hauska, mutta kun vaahdon poistaa pullon päältä illuusio särkyy ja maku paljastuu korkin alta. Venäläistä olutta ei pitäisi varmaan juoda ollenkaan, yritän vielä uhrautua, makua en jaksa kommentoida. Hyvänä puolena oluesta voisi sanoa että on riittoisa.1,5l, 4,6%, 1/5

Bryggeri Golden Ale

Rapsakka on. Hämeenlinnan kaupungin uusiin tunnusväreihin sopiva oranssivalkoinen etiketti koristaa humalaista alea. Ensin alkuun maistuu vähän hedelmää ja Marie-keksiä, sitten humalat jyräävät. Saunattoman kiirastorstain piristykseksi sopii hyvin, saunaolueksi sopisi varmasti paremmin. Ei kyllä löydy moitittavaa. 33 cl, 5,6%, 5/5

Saimaa Blonde Ale

Lauantai-iltapäivän olutta kotisohvalla, lasiin kaatui Saimaan Juomatehtaan sponsoroima Blonde Ale. Olut on väriltään ruskeaan taittuva ja kiva vaahto koristaa lasia. Olut tuoksahtaa greipiltä ja maku on samalla linjalla, joskin mallas täydentää maun mukavasti. Makua on paljon, hapokasta voisi myös sanoa. Blonde Ale muodostaa mukavan parin Vaalealle Lagerille, jos kesäterassilla olisi hanassa näitä molempia, niin olisi pakko juoda vuorotellen. 500 ml, 4,5%, 4/5

Haake-Beck Pils

Bremeniläinen pilsneri sopii hyvin palauttamaan peruasiat kunniaan, samalla tavalla kuin suihkussa käynti kesken kylppäriremontin laittaa arvostamaan perusasioita. Saksalainen pilsneri maistuu puumaiselta, pientä katkeruutta on maussa, vähän ohutta on. Sauna/kylppäriremontin aikana saunaoluksi sopiva, suihkussa otetut löylyt on vähän vaisut, joten saunatonolueksi kelpaa vähän kevyempi. Katkeruus alkaa kerääntymään sopivasti lasin tyhjentyessä.

0,33 l, 4,9%, 3/5

Hemelinger Spezial Schankbier

Bremeninistä mukaan lähtenyt saksalainen lager puhdistaa nielua. Aika tutunmakuista bulkkilageria mukavanoloisesta pullosta. Maku on tai siis ei ole. Osataan sitä muuallakin tehdä kotimaista olutta, joka maassa itseasiassa osataan. 0,33l, 4,7%, 2/5

Saimaa Vaalea Lager

Vaalea lager yllättää, grillin vartiointi ei ikävä kyllä onnistunut ulkona, koska tuuli vähän liikaa. Saimaan juomatehtaan sponsoroimasta laatikosta löytynyt lager ansaitsi kyllä aurinkoa ja hellettä ja terassiympäristöä, lauantai-iltapäivä sentään oli. Kesällä terassilla maistuisi varmasti toinenkin. Oluen sisältämä vehnämallas laittanee oluen vaahtoamaan hienosti. Maku on mukavan kireä ja lievästi humalainen. Pieni sameus sopii suodattamattomaan lageriin, jossa on mukavasti makua. Mukavasti tölkin kyljessä on informaatiota. 500 ml, 4,5%, 4/5

Kekkonen keskiolut

Kekkonen on kakkonen, mietous viittaisi siihen. Tölkin yläreunaa kiertää presidentin valitsijamiesvaalien tuloksien äänestyksestä tuttu mantra: Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kepponen. Olut ruskeaa ja maku on maltaista. Saimaan juomatehtaan kesäolutpaketista löytyneistä oluista kiinnostavin etiketti laittoi maistamaan tätä Kekkosolutta. Tölkki on täynnä mukavaa pikku infoa ja makeaa maltaan makua. Etiketissä sanotaan että olut sopii ruisleivän kanssa nautittavaksi, uskon. Länsi-Savo-lehden mukaan Kekkosen perikunta ottaa nimiasian huumorilla. Nykänen ja Lampenius nettosivat aikanaan jotain siidereistään ja Sibelius-olutkin aiheutti varmaan jotain tulonsiirtoja, Kekkonen vaan hymyilee etiketissä. Kainuun perämetsien miehelle tehty kunnianosoitus vaahtoaa reilusti, mutta maku on jotenkin liian yksioikoinen. Kekkonen on kuitenkin mukava poikkeus peruskakkosolutgenreen, koska oluessa on makua. 50 cl, 4,2%, 3/5

Aecht Schlenkerla Fastenbier

Joulun ja pääsiäisen juhlinta pyörii saman hepun ympärillä, ilmankos tietyntyyppiset oluet sopivat molempiin juhliin, ristiäisiin ja hautajaisiin. Pullollinen intoutui tilaamaan laatikollisen saksalaista savuolutta (pääsiäisen juhlintaankohan?) ollakseen edelläkävijä, ja niin kuin usein käy niin turhan innokasta hifistelijää näpäytetään, samaa olutta saa Alkostakin. Joka tapauksessa fraktuuraetiketillinen savuolut on hyvää. Tuoksussa on sopivasti tervaa ja savua. Samean ruskea Fastenbier on alunperin suunnattu paasto-olueksi, mikä on mielestäni sopivan huumoripitoinen jo ajatuksena: paasto ja olut, vielä kun maussa on reilusti palvikinkkua. No onhan olut jo todettu hyväksi palautusjuomaksi ja nyt siis tai jo pitkän ajan todettu sopivaksi ravinnonlähteeksi paastotessa ja ainakin keskiajalla Hämeen linnassa olutta juotiin sen verran että ei sitä kiinteämpää varmaan paljoa päälle jaksanut. Fastenbierissä savu myös maistuu, kokonaisuus on pehmeä. Ovelasti olut tuntuu täysi hiilihapottomalta, mutta jostain syystä se ei kyllä haittaa yhtään, olisiko humalien kirpeyttä jälkimaussa vähän. Täytyy varmaan aloittaa paasto, 40 päivää, olikos se nyt ennen vai jälkeen pääsiäisen, kyllä tämän kanssa voi aloittaa jo ennen pääsiäistä. 50 cl, 5,5%, 5/5

Malmgård Proto #7

Malmgårdin proto-olutsarjan seitsemättä versiota maisteltiin mukavatunnelmaisessa lauantai-iltapäivässä Tampereen Gastropub Tuulensuussa. Ikävä kyllä ruokapuoli jäi nyt testaamatta, olisi kannattanut varata pöytä, mutta olutta sai valita vapaasti 300 oluen joukosta. Auringonpaisteessa Proto  virkisti kaupoissa käynyttä mukavasti. Single hop ja Columbus mainittiin myyntipuheessa ja humala maistuikin. Maku oli aika selkeä, voisikohan sanoa että singlehop viittaa yksioikoisuuteen. Humala tuntuu jälkimaussa enemmän. Maussa on vähän kalkkia, mutta kokonaisuus on pehmeä, paranee loppua kohden. Eihän Tuulensuusta onneksi tarvinnut lähteä syömättä, lammaspullia olutkastikkeessa tuli maisteltua. Listalla on muuten aina olutsuositus jokaiselle ruoalle, kivaa. 

0,5 l, 4,7%, 4/5

Olvi IPA

Kaikki on valmiina, sponsori on toimittanut olutta, sauna on saunottu, tölkki on yksinkertaisen tyylikäs, oluen nimessä on omaa huumoria (Iisalmi), tuoksu on lupaavan katkera. Olvi on pannut parastaan maitokauppa-IPA-sarjassa. Maku on sopivan katkera, katajaista tylppyyttä kertyy kurkunpään. Vaahto on vähän ohut, mutta olut on mainio. Mukavan kokoinenkin vielä. 0,5 l, 4,7%, 4/5

Notkea Nipa

Lahtelaisen Teerenpelin IPA-olut odotteli jääkaapissa ja valikoitui kiireisen viikon ensimmäiseksi blogitukseksi. Käväisin tänään Lahden loistavassa Mamma Maria italialaisessa ravintolassa lounaalla ja sieltä poistuessa autoilin sitten Teerenpelin ravintolan ohitse. Ikävä kyllä en ehtinyt sisälle. Nipan notkeudesta en tiedä mutta NIPA on ihan hieno olut. Väri on sameisen oranssi, tuoksussa on yllättävän paljon hedelmiä ja pieni hiivan häivähdys. Maku on greippinen, katkeroa on sopivasti. Jotain voisi olla vielä enemmän, vaikutelmaksi jää nyt vähän sellainen ihan hyvää ja voisi tätä toisenkin juoda. Mieleen tulee kyllä että ei tämä nyt niin notkeaa ole, vaan vähän kulmikkaampaa. Kulmia olisi voinut olla enemmänkin. 33 cl, 6,6 %, 4/5

Brewer's Special Saison

Toinen pullollinen maistuisi tässäkin saison-maistelusessiossa vielä paremmalta. Alkon käsityöläisolutkattauksen saison tulee Saimaan Juomatehtaan tyylikkään pullon sisältä. Maku on hapan ja humalainen, etiketissä mainittu citrus jää taka-alalle. Olut kuivuu suuhun, hiivaa on paljon. Vähän tulee kuitenkin omenaviini mieleen, siis sellainen todella kuiva, hiilihappo lisää kuivuutta ja happamuutta. 

330 ml, 6,0%, 4/5

Laitilan Mississippi Beer Yalobusha

YouTubesta löytyvä BBQ Bacon Sushin valmistuksen tunnelmointia tukevoitti Laitilan paras olut. Amerikkalainen Yalobusha-panimo on onnistunut poistamaan mullanmaun laitilalaisesta oluesta. Höyryolut on lageria, mutta humalan maku on voimakkaampaa. Olut on kirkkaahkoa, mutta höyrykö sitten on kuitenkin vähän samentanut hiukan väriä. Kivan pehmeästi humalat pyörii suussa. Kun pullollinen on juotu, niin huomaa harmittelevansa sitä että missä toinen. Tuota on pakko pitää onnistuneen oluen merkkinä. 33 cl, 5,0%, 4/5

Stadin Red Ale

Hiihtoloman keskiviikon kruunaa Jannen suosittelema stadilainen, ei siis hiihto edes televisiosta, niin ajat muuttuvat. Hunajanvärinen olut kuohuaa mukavasti. Korkin sihahdus on vaimea, mutta pullosta leijuu pala havumetsää. Katkeruus on todistettavasti mahdollista saada tuntuman pehmeältä. Red ale on uusi IPA. Kun etiketissä luvataan amerikkalaisten humalten runsas aromi, käsinmäskäys, hopback ja pullokäyvä, niin odotukset asettuivat korkealle, vaikka ei noista erityisesti mitään ymmärtänyt, niin odotukset täyttyivät. 0,33l, 5,6%, 5/5

Hopfenfänger Ale No. 2

Matkamuiston tarkoitus on tuoda muistoja matkakohteesta ja saada hyvälle tuulelle. Tämä olut tuo hyvin mieleen aamupäivällä taakse jääneen Bremenin. Schnoorista ostettu samea oranssiin taipuva olut tuoksahtaa mukavasti mäntymetsälle, maku on kevyempää, eräänlainen janoipa. Reilusti humalaa, mutta silti helppo juoda, en sanoisi tätä Light-IPAksi, vaikka sellainenkin tuli mieleen. Hiilihappo katoaa jotenkin juodessa, nyt harmittaa että en ostanut enempää, olisi huippusaunaolut. Greippi maistuu jälkikäteen. 0,33l, 5,2%, 5/5

Beck's Gold

Bremenissä on usein tarjolla Becksiä, onhan oluen panimot Bremenissä. Becksin kultainen versio on metallista, kuten perusbecksikin. Maussa on kuitenkin jännittävästi sitruunaa tai hedelmiä, kyseessä ei kuitenkaan ole mikään radler, vaan hedelmät ovat sellainen häivähdys. Kirkasta ja pitääkö sanoa että väritys on kullankeltaista. Hiilihappoa on mukavasti ja vähän kuivuutta, mutta makeaksikin tätä voisi erehtyä sanomaan. 

0,33l, 4,9%,3/5

Schnoor Bräu

Hasselpähkinän kuoren ruskea schnoorilainen olut maistuu Schnoorin korttelin kiertelyn jälkeen. Olut löytyi matkamuistomyymälästä, itse panimoon en Schnoorin keskiaikaisten talojen sokkeloissa törmännyt. Siellä oli kyllä yksi toinen microbrewery, mutta sen ovet olivat tällä kertaa kiinni. Schnoorin bräu on etiketin mukaan dunkelbieriä. Perusmakuna on pohjalla lager jota täydentää karamellimallas. Makeudesta huolimatta olut on helpostijuotavaa, mutta jotain toista makua olisi oheen voinut jostain taikoa. Repäisykorkki, olikos se suomalainen innovaatio? 0,33l, 5,2%,3/5

Hopfenfänger Rotbier

Uuden bremeniläisen panimon, Bremer Manufakturin, Rotbier maistuu voimakkaalta mutta silti ohuelta. Väritys on nimenmukaiseati punertavaa. Maussa on puunmakua ja vähän tylppyyttä ja vetisyyttä. Schnoorin korttelista löytynyt teetupa oli oluen nautintopaikkana, tietenkin teetuvassa tarjoillaan myös tätäkin paikallista olutta. Maku voimistuu  kun olut vähän lämpenee. Helposti voi juoda, janoisempiin hetkiin sopii varmasti. 

0,33l, 5,1%, 3/5

Tampere Lager 1779

Olutturistin päivän avaukseksi nautin Tampereen lentoasemalla lageria.  Turvallisen tavallista, ei mitään mainittavaa oikein löydy. Ei sovellu varmaankaan sentään hampaidenpesuun, vaikka onkin aika haaleaa. Pientä metallista loppumakua löytyy.  Samanverran on makua kuin Pirkkalan lentokentällä on ruuhkaa. 33 cl, 4,5%, 2/5

Maku Savu Porter

Vihannekset tuoksahtavat ensin Maku Brewingin savuportterissa. Outo haju onneksi katoaa pian, kun tumman ruskean oluen antaa pari kertaa valua nielusta alas. Pieni katkeruus pistää jälkimakuun oman täräyksensä, sellaista tosi kuivaa Van Houten -kaakaota vähän liikaa raakana suuhun, eikä juomaa missään. Kaikkea on tullut joskus karkinhimossa kokeiltua, tämä ei ole kuitenkaan karkkia, vaan vähän kuivaa portteria. Savu ei kyllä ole oikein läsnä ollenkaan, perusportteria, ihan hyvää paranee lämmetessä. 0,33l, 5,9%, 4/5

Stadin Imperial Porter

Lauantai-päivään kehkeytyi monenlaista pikkuhommaa, joten kierroksien alasajoon oli omiaan stadilainen melkein musta portteri. Alkon käsityöläisolutkamppanjan Stapan väkevähkö Porter tuoksuttaa humalia ensin. Maku on ensin lakritsainen, sitten paahteinen mallas nousee esiin. Matalat hiilihapot paljastavat vähän kuivatut hedelmät -pussin makumaailmaa. Humalaisuus pelastaa lopussa. Paljon makuja mahtuu pieneen pulloon. Jotenkin epävarma mielikuva, voisi olla paremmankin tai huonomman arvosanan arvoinen. Ehkä toinen pullollinen selventäisi? 0,33l, 9,5%,4/5

Vuorineuvos Imperial Stout

Nobelin arvoinen oivallukseni on että huonomman oluen jälkeen pitää nopeasti juoda parempi olut, vaikka olisi 13. päivä ja perjantai. Ruosniemen Vuorineuvos laittaa makumaailmaa kohdilleen. Olut on mustaa ja päälle ilmestyy kaadettaessa kunnon vaahto. Maku on makea, muuta sitä tasapainottaa humalan kirpeys. Makeutta ei ole liikaa, mutta sen tuntee huulissa saakka että makeuttakin on mukana. Olut on raskasliikkeistä, ja olisiko häivähdys lakritsasta mukana, vähän ehkä jotain yrttejäkin taustalla. Tätä pitää nautiskella, mutta samalla tekee mieli taas maistaa uudestaan. Ruosniemen panimon oluiden nimeämistyyli on hauska, minkä lie oluen paneminen siellä on havaittu mukavimmaksi. Noin yleisesti, tummat oluet maistuvat aina vaan paremmilta. 

33 cl, 9,5%, 5/5

13 Statiniu Vilniaus

Vilnalainen yrttiolut lähentelee viiniosastoa. Tymäkkä tumma makea alkoholiolut on pullotettu pikku patenttikorkkiseen lasipulloon. Tuoksusta tulee mieleen jouluinen englantilainen hedelmäkakku, maku on yrttinen. Jos sokkotestissä olisi laitettu lasiin, niin olisin kyllä veikannut että tämä on jotenkin gourmet-kokin yrttiseoksella terästettyä Ruskaa tai Jormaa, kumpaakaan ei kyllä taida enää löytyä Alkon viinivalikoimasta. Erikoista on. Ehkä tämä olisi oikea juoma olutblogistin korpihiihtosuunnistuksen rastien 17 ja 22 välisen reitinvalinnan harkintajuomaksi, jos vain olutta saisi olla juomana. 0,2l, 14,0%, 2/5

Aarni Rukiinen IPA

Alkon käsityöläisolutkamppanja piristää helmikuun puoliväliä. Mukavaa kun Alkossa onkin erillinen erikoishylly täydentämässä perusolutvalikoimaa. Hiisi-panimon ruis-IPA on samean oranssinruskeaa mäntyistä vähähiilihappoista tukevaa lientä. Runko on vahva, ei makeutta muuta kuin tuoksussa. Maku kyllä levittäytyy koko suuhun. Alkoholi ei maistu, mutta silti vahvuus tuntuu. Humalainen olut voi olla myös pyöreän pehmeää. Maku ei ole piristävä vaan mieluummin rauhoittava, mutta hyvä. 330 ml, 6,9%, 5/5

Paulaner Hefe-Weißbier Dunkel

Likaisen ruskea aito müncheniläinen vehnäolut maistuu kunnon vehäoluelta. Banaani tuoksahtaa ja maistuu, mutta tumma väri ei kyllä maussa tunnu. Kyllä tällainen vehnäolut sopii heinäkuun helteeseen janojuomaksi ja miksei helmikuuhun sohjon keskellekin. Hiiva eli hefe on aika lievästi esillä. Kyllä tämäkin sahdista muistuttaa. 0,5l, 5,3%,4/5

Põhjala Must Kuld Porter

Virolaisen mustan porterin etiketissä on ylikypsä munakoiso, taateli tai kävyn siemen, ehkä biologian tunneilla olisi pitänyt keskittyä opetukseen enemmän. Olut tuoksuu suklaalta, vaahto on tiivis kermamainen, maku on makeaa, tummaa, täyteläistä, humalaa ja hiilihappoa lopussa täydentää pehmeyttä. Jollekin makeus on varmaan liiallista, mutta nyt tämä kyllä minulle maistuu. Põhjalan panimo osaa porterit, aiemmin maistelin Öötä ja Lervig-panimon yhteistyöolutta Odensholmia, kaikki oikein hyviä. 0,33l, 7,8%, 5/5

Mufloni Säppi APA

Porilaisia ei oluen teossa vaivaa mikään. Säppi on uutisen oranssia, kestävällä ohuella vaahdolla. Tuoksussa on pihkaa ja mäntymetsää, maussa on enemmän sitrusta ja kirpakkaa katkeroa. Ensin ajattelin että taas yksi humalaolut, mutta kokonaisuus pakottaa maistelemaan ja nautiskelemaan oluesta. Välillä vähäinen hiilihappo häiritsee, seuraavalla huikalla siitä nauttii. Liian pieni pullo tulee kyllä mieleen. 33 cl, 6,0%, 5/5

Pszeniczne Naturalnie Metne

Lieventääkseni viikon salibandykokemuksiani korkkasin saunajuomaksi puolalaisen Okocim-panimon vehnäoluen. Ostin pullon varsovalaisesta vanhan kaupungin pikku supermarketista, sellaisesta erikoishyllystä. Olut on aika kirkasta, suodattamattomaksi tätä etiketissä sanotaan. Mukavasti banaania, ei liikaa, vähän hiivaa, helppo vehnäolut. Ei ole tainnut pitkään aikaan tullut juotua vehnäolutta, tuntuu että tätähän on kaivannut. Mukavasti vielä laittaa röyhtäyttämään, ei ehkä paras seurapiiriominaisuus, mutta en anna sen nyt haitata. Salibandynöyryytyksistä keksin että niissähän oli PIskun miehet asialla, Erkka ja Joni Keep Your Heads Up! ;-) Onneksi nyt tuli damagea vain vasempaan kyynärpäähän, joten se ei haittaa blogistia ja päässä vammasta ei ollut tietenkään haittaa. Olut on hyvää. 500 ml, 5,0%, 5/5

Monteith's Bohemian Pilsner

Uusi-seelantilaisen Monteith'sin pilsnerin tunnistaa pilsneriksi. Kevyt-pilsnerinä tätä voisi markkinoida, en tiedä että kuka sellaista haluaisi ostaa, toisaalta onhan Budweiserkin aika suosittua. Maussa on vähän mallasta ja paljon hiilihappoa. Hiilihapon poreilun jälkeen suussa käy pieni humala tai kitkeryys ja vähän makeuttakin olisi. Eli kaikkia hyviä ainesosia on koossa, mutta kun ei nyt vaan osu oikein palaset kunnolla kohdalleen. Taisi onneksi olla viimeinen Monteith's, koskaan ei pidä sanoa ei ikinä, joten lisätään että vähään aikaan. 330 ml, 5,0%, 3/5

Armastuskiri Ladina-Eestist

Virolainen rakkauskirje tuli pullopostina omalla postiautolla Eestistä. Työviikon päättymisen juhlistamiseen tämä sopii hyvin. Tuoksussa oli vähän humalaa ja vähän hiivaa. Maku on vähän jotain erikoista hedelmää tyyliin persimon, kärsimyshedelmä, kumkvatti, en ole tainnut noita kaikkia edes maistaa. IPAksi vähän liian humalatonta, pyöreää ja hiilihappo ei pirskahtele, helposti samea oranssi kuitenkin valuu nielusta alas.  Hampelmann Brewery on tämän oluen takana ja se on nettitietojen mukaan yksittäinen innostunut oluenpanija/harrastaja. Todella tyylikäs etiketti ja kyllä on olutta kaveri tehnyt, mainiotahan tämä on. Katajanmarjaa en oluesta löytänyt muuta kuin etiketin maininnasta. 0,33l, 6,4%, 4/5

Maredsous Blonde 6

Joululahjalaatikosta löytynyt belgialainen luostariolut on sitä mitä luulisikin, pyöreän tasapainoista hiivan olemassaolosta muistuttavaa hailakan oranssia olutta. Makua riittää mukavasti, etäisen makeaa, vähän kirpeää, hiivaista ja lopuksi kuivaa. Lasi tyhjenee jostain syystä liian nopeasti. Helppo uskoa belgialaisen kertomaa juttua siitä, miten britit yltiöpäisiä juovat belgioluita prosentteja tiirailematta ja sitten örveltävät, kun ovat tottuneet omiin mietoihin bittereihinsä Kanaalin toisella puolella. Alkoholi ei maistu, mutta kyllä sen sitten kuivuuden jälkeen voi aistia. Joulupukki oli käynyt aika varmasti Alkossa. 330 ml, 6%, 5/5

Nøgne Ø Brown Ale

Sunnuntain sähläilyjen ja saunan päälle maistelin palautusjuomaksi ruskea norjalaista brown alea. Olut vaahtosi kaadettaessa runsaasti ja vaahto oli pysyvää. Tuoksussa oli selvästi kahvia ja vähän maakellariia. Maku oli selvemmin kahvia ja karamellimallasta. Maultaan pyöreä ja tasapainoinen. Loppua kohti runko paljastuu ohueksi, kahvin maku säilyy kyllä, mallaskahvia. 0,5l, 4,5%,4/5

Shepherd Neame Double Stout

Hankin eilen uuden uuden vahvistimen ja eilisen illan sitten asentelin sitä niin innokkaana että asennusolutkin jäi juomatta. Nyt virhe korjattiin, onneksi asennus ei vielä tullut valmiiksi eli säätöä riittää, ainakin kaukosäätimen ohjelmointia. Kenttiläinen stoutista ajattelin että se on sopivaa hifistelyä, mutta tylppää olutta se on. Olut on mustaa ja mukavan ruskeasävytteinen vaahto kehittyy kaadettaessa, mutta maussa on vähän pientä pisteliäisyyttä ja kuivuutta, kaipaisi vähän rehevyyttä enemmän. Vähän hiilihappo jotenkin häiritsee, onpas kriittistä arviointia. Liikaa kitkeryyttä kuitenkin, ei aiheuta mitään Ahaa-elämyksiä. 

500 ml, 5,2%, 3/5

Kriek Liefmans

Lambic-oluet eivät oikein ole maistuneet paria poikkeusta lukuunottamatta, mutta tämä punainen perus-Kriek on ihan toimiva maisteluolut. Kyllä tämä on varsin kaukana suomalaisesta peruskeskioluesta, ja muutenkin ihan mukava erikoisuus. Ensi kerran maistoin tällaista kirsikkaolutta kauan sitten Belgiassa ja hiukan kyllä ihmettelin että mikä näitä belgialaisia vaivaa, että onko nyt ihan pakko laittaa makeita kirsikoita olueeseen ja sitten vielä ei tarjota edes isoa tuopillista ja eikä ollut edes kunnolla alkoholia. Sitä ennen isäntäni oli juuri syöttänyt ravintolassa kattilallisen simpukoita, joten yritin vaan olla liikaa heiluttelematta päätäni. Kriek on todella kirsikkaista ja makeaa, jota sitten happamuus mukavasti tasoittaa. Nyt kyllä olisin ihan innoissani belgialaisista tarjoilusta. 25 cl, 3,5%, 5/5

Nikolai Irish Red Ale Brewmasters Collection

Punertava Red ale maistuu pehmeältä. Ensihuikat lupaavat hyvää, sopivaa makeutta ja pehmeyttä. Sitten jotenkin tuo makeus alkaa häiritsevästi kääntyä kitkeräksi, mutta kokonaisuus on silti positiivinen. Olut sopii hyvin hotellin aulabaariin, saapumisen tunnelmaan. 33 cl, 4,6%, 4/5

Põhjala Saak Pumpkin Ale

Paljon kaikkea onkin lähellä sitä ei olekaan mitään. Virolainen ruskea kurpitsaolut kertoo tyylikkäässä etiketissään että mausteita on käytetty: neilikkaa, muskottia, inkivääriä ja kanelia. Kurpitsa ei maistu erityisemmin,  eräänlainen voimakkaan sekavan tyhjä makusekamelska tasoittuu hiilihapoilla. Tammikuussa kotona olut ei ehkä ole yhtä hyvää kuin se olisi pubin penkillä elokuisessa tallinnalaisessa panimoravintolassa. 0,33 l, 6,7%, 3/5

Monteith's Summer Ale

Uudessa-Seelannissa on nyt kesä, ehkä siksi maisteltavaksi valikoitui tämä maailman toiselta puolelta Viking Linelle tuotu olut. Totuuden nimessä on myönnettävä että oluen suhteen on tapahtunut sellainen virhe mitä ei kyllä hevin uskoisi: oluen parasta ennen päivämäärä on mennyt ohi, no ei paljoa, mutta melkein 2 viikkoa. Kesäistä tämä olut on kyllä, inkivääriä on paljon, oikeastan olut taitaa olla ginger ale. Kyllä tätä varmasti mielellään kesäterassilla hörppisi. Maku on miellyttävä, voimakas, mutta toisaalta hennon vetinen. Jos tätä olisi myynnissä kesällä terassilla, niin ostaisin. 330 ml, 5,0%, 4/5

Porter Mocno Dojrzale

Iltapäivä-olut valikoitui vahvaksi ja tummaksi, koska vierailu Nooran Viinibaariin vakuutti siitä että viinibaarissa on tarkoitus juoda viiniä, jotenkin oudolta näytti kun naapuripöydässä oli viinibaarissa lasissa lonkeroa, joten iltapäiväolut olikin viiniä. Kotona oli sitten korjausliikkeen paikka. Puolalainen tumma portteri on matkamuisto Varsovasta, ja sen ostin vanhan kaupungin pikku supermarketista, taisi olla oikein erikoishylly näille porttereille. Musta olut ja kestävä vaahto on lupaava aloitus, tuoksussa limppua, maussa mallasta, paahtunutta mallasta, makeaa, alkoholi pysyy näkymättömyyksissä (piti kirjoittaa edellinen sana käyttäen runkona makua, mutta en taipunut). Loppua kohti makeutta on sanotaanko riittävästi. 500 ml, 8,9%, 5/5

Crafty Dan Triple C

Olut maistuu kyllä hyvälle pienen hikoilun ja puuhastelun jälkeen, kun hommat on saatu valmiiksi. Triple C koostuu Chinook, Citra ja Centennial humalien tuomasta tukevasta humalan mausta, mäntyä, makeutta, kirpeitä sitruksia. Jännästi olut on kevyt ja silti voimakkaan makuinen. Oluen taisin ostaa Tallinnan sataman SuperAlkosta. Pale ale maistuu hyvältä, ei iskenyt ipaton tammikuu. 330 ml, 5,3%, 4/5, pitkä ipattomuus ei saanut ylivaltaa, joten pisteet pysyivät kohtuullisena. Etiketin mukaan kyse on kylläkin Golden Alesta...

Sibelius

Sibelius täyttäisi tänä vuonna 150 vuotta, joten Hämeenlinna juhlii omaa poikaansa koko vuoden. Hämeenlinnalaisille Sibelius on Janne, joka kävi kouluaan Lyseolla ja joi nuorena lääkärin määräyksestä olutta vahvistuakseen. Vasp on pannut laagerin mukaan katajaa, joka tuo sellaista pistävää makua ja erikoisuutta vaaleaan olueeseen. Aiemmin en ole innostunut muusikoitten nimikko-oluista, Iron Maidenilla taisi ainakin olla oma oluensa. Luulen että tämä on ainakin sitä parempaa. Katajainen kansa laittaa kohta Finlandian soimaan. Toinenkin pullollinen olisi tätä kyllä mennyt, jälkimaussa on potkua. 33 cl, 4,5%, 4/5

Óllenaut Suitsu Porter

Lauantai-iltapäivän grillauskelin (räntää vihmoo) kunniaksi grillin vahtiolueksi tuli vähän tummempaa virolaista savuolutta. Olut on ruskeaa tai melkein mustaa, vähän kotiolutmaista. Vertailukohteeksi tulee helposti mieleen Schlenkerla, mikä on haastava lyötäväksi. Suitsu Porter on turvemainen ei niinkään savumainen, humala vähän kitkeröittää, hieman liian tummaa suklaata. Hiilihappoa riittää myös. 330 ml, 5,4%, 3/5