Cool Head Brew Orava Brewing Orwellian Nightmare Imperial Stout

1984 on vaihdettu Big Brother -henkisessä etiketissä 2018:ksi. Tölkistä kaatuu mustaa, vaahto on ruskeaan taittuva ja katoavainen. Tuoksussa on lakritsaa. Maku on tuoksun mukaista, lakritsaa. Alkoholi on läsnä. Paahteinen mallas saa sävyjä vaniljasta. Jälkimaussa humalia, alkoholia vai onko se  vanilja joka vähän häiritsee. Makua on paljon, makeaa, rauhoittavaa kamaa, vähän jopa raskasta. Nimeämisessä ja etiketissä on tyyliä.. 330 ml, 10 %, 4/5

Redchurch Old Ford Export Stout

Alkon hyllyltä bongasin Redchurch panimon oluen, panimo oli merkitty huomiokynällä blogistin muistiinpanoihin. Lontoolainen panimo tuntuu olevan kotikentällään stoutin kanssa. Olut on mustaa. Vaahto on kermainen ja kestävä. Tuoksu on reilusti salmiakkinen. Maku paljastuu pehmeäksi mokaksi, oikein ranskalaista paahtoa isosta kupista. Salmiakki jää taustalle, paahteisuus pehmeästi on eturintamassa. Redchurch on syytä merkitä muistiinpanoihin vielä vahvemmalla huomiokynällä. Laiskaa, mutta niin rauhoittavaa, humalat pysyvät taustalla, kurkistelevat kuitenkin, pehmeää samettia. Onhan tämä herkkua. 330 ml, 7,5 %, 5/5

Suomenlinnan IPA Kealakekua

Yritin googlettaa Suomenlinnan panimon Alkon käsityöläiskattauksen IPAn nimeä käyttäen Googlen puheentunnistusta, mutta tulokset olivat Kelaa ja kebabia. Panimon nettisivut kertoi että olut on nimettu hawaijilaisen saaren mukaan, saarella kapteeni Cook päätti päivänsä taistelussa alkuperäisasukkaiden kanssa. Olut edustaa amerikkalaista versiota IPAsta, eli New England IPAa, tuttujen kesken NEIPA. Olut tuoksuu reilusti ananakselle. Väri on sameaa ananasmehua, jonka päälle on kertyy vähän vaaleaa vaahtoa. Humalointi on voimakasta, mutta pysyy miellyttävänä. Maku on moniulotteinen: hedelmäkattaus on reipas ja humalatarjotinkin on runsas. Ihan mahtava olut on, mistä näitä hyviä oluita oikein koko ajan tulee. 0,33 l, 6,5 %, 5/5

Maku Brewing Session IPA

Maku Brewingin sponsoroima Session IPAa maistelin saunaolueksi. Väri on keltaiseen taittuva oranssi. Vaahto kestävä ja kirkkaan valkoinen. Tuoksussa on kuusipuun pihkaa. Makun tölkkiin etiketti on liimattu tarralla, joka tuntuu sormiin mukavalta, tekisi ihan mieli juoda olut tölkistä. Maussa on humalia, miellyttävästi havuja. Pehmeä olut on silti katkera. Olisikohan tämä Makun paras olut, ostan jos löytyy kaupasta. 0,33 l, 5,2 %, 5/5

Olvi Summer Ale Hotter Than Iisalmi

Olvi muisti blogistia parilla tölkillisellä, Summer Alen hyväksyin blogiin. Tölkki on Olvin tyylikkään värisarjan keltainen versio. Tuoksussa on voimakkaasti humalaa ja häivähdys vehnäolutta. Väri on  kirkkaan kellertävä. Vaahto on iso, mutta katoaa nopeasti. Maku on aika vienoa. American Wheat Ale on merkitty etikettiin. Tuoksun humalat katoavat lähes kokonaan, ohutta hedelmäisyyttä. löytyy. Vähän liian hyvänmakuinen vehnäolueksi, joten sopisi hienosti kesäiseen iltapäivään, maaliskuisen lumisateen jälkeen ei oikein löydy kesäfiilistä tarpeeksi. EBU 32, IBU 13, 0,5 l, 5.0 %, 3/5

Tanker Külmale Maale Mint Stout

Pieni kävelylenkki pysäytti Hemingwaysiin, baaritiskillä jääkaapin lasin takaa pilkisti Tankerin logo. Kylmän stoutin baarimikko vaihtoi automaattisesti lämpimämpään. Erikoinen yhdistelmä minttua ja stouttia, pakkohan sitä on maistaa. Mustaa olutta, pientä vaahtoa. Tuoksussa on minttua. Maussa tuntuu vahva runko, suklaata, lakritsaa ja paahteisesta mallasta. Minttu maistuu, ei mitään After Eightiä, vaan enemmänkin vähän maanläheisempää. Kielen päälle jää minttua ja poskiin humalaa. Jotenkin tulee mieleen homejuusto, ensin liian outoa, sitten alkaa tekemään mieli lisää ja lopuksi onkin jo koukussa. Talviolut, ei kyllä ole mikään kävelylenkin välipala, vaan  mieluummin iltapala, hammaspesunkin voisi jättää väliin, kun minttu tuulahtelee jälkimaussa. 330 ml, 8,5 %, 5/5

Mallaskoski True Double IPA

Työviikko oli vauhdikas ja liian rauhallinen, alkuviikosta kävin MicroSoft-talolla kuulemassa sanaa ja sitten olin pari päivää Manflussa, perjantaina vihdoin pääsi kustannuspaikalle, joten sen kunniaksi sitten valitsin olutkellarista oikein kunnon tupla-IPAa. Tuoksu on makea ja simamainen. Oluen väri houkuttelevan ipamainen punaruskea. Vaahto on heikko ja silti kestävä. Sitten makuun, ilmassa on yllätystä. Makeaa, mallasta, multaa ja hedelmiä, mutta humalapommia ei ole mukaan laitettu. Maistelun edetessä, huomaa kyllä että humalat on liitetty jälkikirjoituksena mukaan, mutta melko mietona. Alkoholikin vähän tuntuu. Pikku hiljaa pettymyksen suosta olut alkaa nousta, humalat kerääntyvät poskiin, jotenkin ylimääräinen makeus katoaa. Ihan okhan tämä on, mutta tunnelma jää vähän sekavaksi. 33 cl, 9 %, 4/5

A Le Coq Brewed In Dorpat Imperial Extra Double Stout

Tyylikäs etiketti kuvastanee tartolaisen oluenpanemisen historiaa. Pullon koko on sopiva. Oluen väri on musta. Vaahto on pieni mutta sitkeä sametti. Tuoksussa on banaania. Paahteista makeaa stouttia soljuu helposti, vähän liiankin helposti imperial extra doubleksi nieluun. Paahteisuus livahtaa makunystyröitä herätellen ohi, jättäen vähän öljymäistä tunnelmaa, makeaa banaania jää pyörimään nieuluun. 18 EBC, 150 EBC, 0,4 l, 7 %, 3/5 

Mustan Virran Panimo Pässi IPA

Savonlinnalainen IPA on tumman oranssia ja lasiin rakentuu siisti vaahto. Tuoksu on hiivainen. Apteekkipullollisen sisältö ei oikein miellytä. Sain pullon tuliaiseksi apublogistin Lidlin kauppareissulta. Aloin vähän epäillä että olisiko olut jotenkin vanhaa, mutta parasta ennen päivä on kuitenkin tulevaisuudessa. Maku on kyllä humalainen, katkera, mutta katkeruus on jotenkin pistävää. Hiiva maistuu myös vähän liikaa, runko tuntuu ohuelta, vaikka makua on paljon, ei aloittelijoille. 0,33 l, 4,7 %, 2/5

Mufloni APA

Pullolisen 1K, eli 1024. olut, on kotimaista APAa. Kirkkaan hopean värisen tölkin pintaa koristaa yksinkertaisen tyylikäs tarraetiketti. Tölkin sisältä kaatuu lasiin keltaista olutta, mutta ensi tölkistä on hörpättävä sihautuksesta noussutta kirkkaan valkoista kuohua, sama kuohunta jatkuu kaadettaessakin. Tuoksussa on sitruunaa. Maussa on miellyttävästi humalia, posket jäävät niitä maistelemaan pitkäksi aikaa. Vaahtoa kertyy aina kaadettaessa reilusti. Sitruunaa ja kuusenhavuja on makuna. Pientä kitkeryyttäkin on, mutta se on sopivaa. Lopulta kuusenhavu voittaa sitruunan. Maitokauppaolueksi tällaista on joskus kauan sitten kutsuttu, kait tätä voi sellaiseksi edelleen kutsua. Taitaa olla niin että täytyy käydä uudestaan Lidlissä maito-ostoksilla. 50 cl, 4,5 %, 5/5

Labietis Aroniju Ragana Berry Ale

Viimeinen riikalaisesta kioskista ostettu matkamuisto oli odotellut sopivaa hetkeä jonkun aikaa. Olin ajatellut että voi olla vähän liian makeaa, joten vasta nyt kirpputorikierroksen jälkeen iltapäiväolueksi uskalsin ottaa blogitettavaksi tämän. Väri on täydellisen kaunis rubiini. Vaahto on pinkkiä. Marja taitaa olla aronia, sehän on kait oikein superfoodia ja terveellistä. Ilmankos olut on aika pahaa. Happamuutta on reippaasti, hiivaa ja sementtiä, loppumaussa on sitten aroniaa. Puolivälissä pulloa ajattelee, että tämän jälkeen pitää kyllä nopeasti saada jotain kunnon olutta tai kaataisiko loput vaan viemäriin. Olisipa edes vähän makeutta. 0,5 l, 5,1 %, 1/5

Maku Brewing New Zealand Lager

Kännykkään kilahti päivällä viesti että R-kioskilla odotti paketti Maku Brewingilta, sepäs piristi kummasti siivouspäivää. Saunan jälkeen suhautin tarroitetun tölkin auki ja kaadoin samean keltaisen oluen lasiin, päälle muodostui tiivis vaahto.Tuoksu on maltainen, pientä umpeutuneisuutta on mukana, sitruunaa myös. Juodessa yllättää että kovasti kuplivan oluen hiilihappoisuus on vähäistä, helposti juotavaa. Ensin maussakin vilahtaa sitruuna, mutta sitten iskee pehmeys. Hiilihapotkin kyllä reunustavat makua tai lopussa tuntuu etteivät sittenkään. Uusseelantilaiset humalat ovat pyöreitä ja helppoja. Saksalaista tunnelmaa, kesäterassilla menisi muutama tällainen helposti. Tulee mieleen jonkun radiokanavan vanha hokema, pehmeät suosikit. 0,33 l, 5,4 %, 4/5

Malmgård Imperial Oatmeal Stout

Täydellisen musta olut verhoutuu kermaiseen vaahtoon. Tuoksuu tummalle suklaalle. Maku on aika katkeraa, kaura vähän pehmentää, humalat iskevät vastaan, tummaa suklaata, tupakkaa. Suussa tuntuu paahdetta ja kitkeryyttä, kuivaa männynkaarnaa. Katkeruus tasaantuu tai siihen tottuu, lasin vajetessa olut pehmenee miellyttävästi. 60 EBU, 400 EBC, 50 cl, 9,0 %, 4/5

Käbliku Red Rye Pepper Pils

Virolainen Käblikun ruispilsneri on maustettu musta- ja Sechuanin pippurilla. Vaahto on punaruskean oluen päällä tiivis ja pienikuplainen. Tuoksuna on sima, makuna on mausteinen sima. Hiilihappoa on paljon. Maku on jännittävä. Pippuri tuntuu vain huulissa, tuoksu on vähän liian simamainen. Olutta haluaa kyllä maistella että mitä tämä nyt oikein on, erikoinen olut. Täytynee ostaa toinen pullo, jos vaan osuu kohdalle. Pippuria on vain aavistus, mallasta, vähän hedelmää ja olisiko inkivääriä, pilsneriä tämä ei kyllä ole. IBU 30, 330 ml, 5,4 %, 4/5

O'Hara's Irish Red Traditional Ale

Irlantilainen red ale on syvän ruskean rubiininpunainen, komeavaahtoinen olut. Samettisen tiivis vaahto antaa kyllä olettaa jotain erityisen hyvää. Tuoksussa on vähän paahtunutta, voimakasta mallasta. Maku on pienoinen pettymys, kun muut panimon oluet ovat jättäneet ihan hyvän mielikuvan. Jotenkin tunkkaisuus sekoittaa lievän makeuden ja pienet humalat. Paahteisuus jatkuu mukavana jälkimakuna, ulkonäkö ja jälkimaku ovat hienot, mutta maku ei natsaa, vähän multaista. Loppua kohti maku paranee, ehkä ei nyt ihan hirveä pettymys, miellyttävä pehmeys toisaalta. Sekavaahan tämä on. 33 cl, 4,3 %, 3/5

Sori Hardly Working Pils Simcoe Hopped Lager

Ironisestiko Sori on nimennyt oman pilsnerinsä tuskin toimivaksi? Pakkohan näin nimetty olut on blogittaa. Lidlin hyllystä nappasin tämän aikanaan, vaikka etiketti näyttää jotenkin ankealta. Työpäivää väritti sähkökatkos, joten saunan jälkeen maistui illalla olut. Kultainen olut on vähän sameaa, vaimea vaaahto pitsiinnyttää juodessa koko lasin. Tuoksuu vähän sitruunalle. Rapsakan napsakka maku on humalainen, vähän pale alea. Pikkuisen sitruunaa paljastuu, mutta maku on kyllä täydellinen saunaolut, maltainen, humalainen ja helpostijuotava. Sori osaa vaaleatkin oluet. Ankea etiketti kätkee sisäänsä hienon oluen. 33 cl, 4,7 %, 5/5

Mežpils Saules Eils

Latvialainen Mežpils-panimo on nimennyt APAnsa aurinko-olueksi. Väritys on kirkas kellertävän kultainen. Tuoksu on raikas ja kirkas sitruuna. Maku on myös kirkas ja sitruunainen. Piristävä, vähän niinkuin mentholia tai aika selvästi on lorahtanut sitruunaista suuvettä keitokseen. Citraa on ollut humalana, sitä ei voi olla huomaamatta. Makeutta on vähän äärirajoilla, mutta ei nyt ihan liikaa. Toisen tällaisen juominen kertoisi varmasti pubin tai kaapin olutvalikoiman ohuudesta.  IBU 40, 33 cl, 5,7 %, 2/5

Mufloni Stout

Lidl-reissulta oli jääny olutkellarin takanurkkaan jääkaapin takaosastolle kotimainen stout. Porilainen vanhaa maitokauppaolutluokitusta kunnioittava musta olut tuli nautittua aika kylmänä. Tuoksu on paahteinen, vaniljainenkin ja kahvia. Maku on vähän outo sekoitus lievää paahdetta ja lievästi pistäviä humalia. Maku ei oikein ole tuttu, paahde yhdistyy vähän vetisyyteen tai ei ehkä vetisyyteen vaan johonkin humalan liemimäisyyteen. Kahviakin kyllä löytyy. Yllättäen hampaat tahmaantuvat. Pitäisi ehdottomasti juoda vähän lämpimämpänä. 33 cl, 4,5 %, 3/5

Suomenlinnan Ship's Special Brew Bell Porter

Tallink MegaStarin hienosta myymälästä nappasin mukaani laivan oman oluen. Musta olut kuohuaa kaadettaessa todella paljon kermaista samettia. Tuoksussa on mallasta. Aavistuksen pistävä kahvinen maku täydentyy maltaan makeudella. Maun alla kuplii hiilihappo, se turskahtaa esille vielä jälkimaussakin. Paahteisuus on miellyttävän pehmeää, mutta hiilihappoa on liikaa, se on vähän liian terävää. Toisaalta terävyys jotenkin kuivattaa mukavasti nielua, joka taas vaatii lisää pehmeää olutta. 0,33 l, 5,6 %, 4/5

Käbliku Penumbra Imperial Stout

Yksi matkamuisto tartonreissulta oli parivaljakko pölvämaalaisen Käbliku-panimon mustaa olutta, toinen oli normiversio ja toinen oli komeampi tynnyrikypsytetty, vahalla sinetöity, tavallisempaa versiota en kauaa pystynyt säilyttämään. Auringonpimennykseen viittaava olut on mustaa, heikosti vaahtoavaa. Tuoksu on tumma. Maussa on kahvia, suklaata, alkoholia, paahdetta, humalaa. Maku on todella pehmeä. Jälkimaussa makeus hyppää esille, vähän rommiakin. Mieleen palaa tartolaisen DeTolly-barin seinällä ollut liitutaulu, jossa oli ykkösenä juuri tämä olut, enpä ihmettele enää, fiksuja asiakkaita, jos se oli top-10. IBU76, 0,33 l, 12,2 %, 5/5

Labietis Mežs Juniper Red Ale

Riikan keskustan kioskista hotellihuoneeseen ostamani olut löysi tiensä Pullollisen kotiin. Riikassa kävin lähellä Laiman suklaatehdasta olevan panimon pubin ovella toteamassa että se aukeaa vähän myöhemmin, nyt alkoi harmittaa tuollainen virhe. Metsäolut tuoksuu katajalle. Väri on vähän punertavaa, kirkasta olutta, jonka päälle kertyy tyylikäs vaahto. Humalat häilyvät taustalla ja jälkimaussa antavat itsestään enemmän. Ihmeellistä että sellaisessa "R-kioskissa" myydään tällaista olutta. Hapanta, makeaa, humalaa, katajanneulasia, tasapainoa, vähän hiivaakin, onhan tämä hyvää! 0,5 l, 5,5 %, 5/5

The Flying Dutchman Jah Jah Rub A Dub Mango IPA

Olutkauppa Pienistä nappasin kiertolaispanimon mangolla maistetun IPAn, ihan pirteän värisen etiketin takia. Väritys on vähän haalean keltaista, vaahto vaikuttaa kuplaiselta ja ohuelta. Tuoksu on mangoinen. Ensi kulaus maistuu mangolta ja lievästi humalalta, suurimman huomion varastaa reilu hiilihappo. II-olutkin voi olla maukasta tai siis siinä voi olla reilusti makuja, vertailukohdaksi mieleen palautuu niin helposti ensimmäinen pullollinen eli Lahden Sininen. Ehkä tämä on vähän sellaista aikuisten limonadia, ensi greippilimua ja siitä sitten porttiteorian mukaisesti mango-IPAa ja lopuksi vahvoja porttereita. Kuplat ja humalat jäävät jälkimakuun. 35 EBU, 330 mle, 3,5 %, 3/5

Tanker Van Moll Shadow Assassin Bourbon Barrel Aged Black Barley Wine

Hollantilaisvirolainen yhteistyöolut näyttää ensin mustalta, mutta paljastuu pian tummanruskeaksi. Vaahtoa ei juurikaan synny, vain hento reunus lasin pintaan. Tuoksu on maltainen, tummia hedelmiä, luumuja, alkoholi tuntuu taustalla ja kyllä se lämmittää koko miehen. Makeaa siirappia, vähän viskiä, mukavasti humalaa, jokin kutittelee kitalakea, jälkimaku on vahva ja täyteläinen, siirappia kerääntyy nieluun. Lauantai-iltapäivä menee yhdellä tällaisella pehmeällä, vahvalla oluella. 33 cl, 11 %, 5/5

Takatalo & Tompuri Kaski Tuplahumala Pils

Helsinginreissulla kävin Olutkauppa Pienessä. Pienihän se oli mutta jotenkin mukava tunnelma. Myyjäkin osasi mukavasti suositella oluita ja myös tätä. Jostain syystä olutkaupoissa sitä niin uskoo myyjien suosituksiin, jos vaikka vertaa kodinkoneliikkeiden myyjien uskottavuuuten, kun sanovat että heillä juuri tämä pyykinpesukone. Virolahtelaisen panimon oluen vesi ja viljat ovat panimoina toimivien maajussien omilta tiluksilta, jotenkin tyylikästä, kuten on oluen etikettikin. Korkki sihauttaa nasakasti pulloa avatessa ja tuoksussa on nimestä johtuen varmaan vienosti savua. Väri on samea keltainen ja komeasti vaahtoaa. Maku on kuiva, tai tuplakuiva, kyllähän tämä on oivaa pilsneriä. Humala on katkeraa, vähän pistävää ja taustalta löytyy maltaan makeutta, kokonaisuus on tietysti mukavan koukuttavaa. Olut kuivuu saunan jälkee ikeniin. 33 cl, 5,5 %, 4/5

Ventspils Užavas Gaišais Alus

Riikan lentokentältä nappasin mukaan yhden pullollisen. Pullollisen kaataminen lasiin on mukavaa puuhaa, vaahtoa kertyy hienosti, jopa siten että vähän valuu pöytäliinallekin. Sihautus korkkia avatessa on vieno tussahdus. Väri on kirkkaan kultainen. Tuoksu on maltainen. Olut itsessään pils-tyyppisestä nimestä huolimatta ihan lageria. Ventsipils viittaa läheiseen latvialaiseen kaupunkiin. Olut maistuu aluksi aika peruslagerilta, pikkuhiljaa maku paljastuu oikein miellyttäväksi tai toisaalta aika mauttomaksi tai ei, vaan niin helpostikulauteltavaksi, ei kuitenkaan vetiseksi. Maku on pehmeä, silkkinen ja vähän liian helppo, mutta jotenkin palkitseva. Vaihteeksi ihan vaalea lager maistuu niin hyvältä.  Juodessa sitten huomasin etikettiin lovetun parasta ennen päivämäärän, se oli 7. helmikuuta, ihan ok. 0,5 l, 4,6 %, 4/5

Sori & Kees We’ll Always Have Paris

Helsinginreissun ensimmäinen pysähdys osui oivaan paikkaan, Sori Taproomissa on huippuruoat ja olutvalikoimasta ei pääse valittamaan. Mahtavat soosit ja pikkunapostelut, isompia ruokia ei lounaaksi tullut kokeiltua, mutta idea tuli selväksi, hyvää on. Taateleita, kookosta, chiliä ja tonkapapuja lupasi tarjoilija. Aika viileänä tarjoiltiin, yritän malttaa, mutta ei oikein onnistu, vaikka ravintolan kulmapöydässä onkin kivan urbaanit näkymät. Väri on musta, vaahtoa ei ole. Tuoksu on kookosta. Maku on lievää kahvia ja reilumpaa kookosta. Jälkimaussa heiluu hennosti chili-lippu. Vahvaa on ja täyteläistä, olutmentori Jannen sanoin jälkimaku on mielipiteitä jakava. Lieneekö tonkapavut jotka aiheuttavat jotain sekavaa homeisen kanelin tunnelmia. Kokonaisuus on tasapainoinen, makuista, lämmin, kahvinen ja mutta vähän outo. 0,3 l, 9,5 %, 4/5 

Käbliku Raspise Sour Fruit Saison

Vadelmaista souria Virosta maistelin torstai-illan juhlistukseksi. Likaisen punaista olutta pienellä vaahdolla tuoksuna vadelmamehu piti nautiskella 10-12 asteisena, maltoin odotella riittävästi jääkaapista ottamisen jälkeen. Maku on piilomakea, hapanta ja voimakkaasti vadelmaista. Alkoholi ei tunnu alkuun, mutta sen kyllä huomaa. Jälkimaku on hapan. Vaikea laji tällainen vadelmaolut on, jotenkin tuntuu äksyltä vatut. Onhan tämäkin aikamoista käynyttä vadelmamehua, mummun kellarista. Jotenkin rennosti juotavaa kuitenkin, sopii oikeastaan ihan hyvin talven tuulisiin iltoihin. 330 ml, 7,7 %, 4/5

Põhjala Prenzlauer Berg Raspberry Berliner Weisse

Itä-Berliiniläisen boheemikaupunginosan mukaan nimetty vadelmainen vehnäolut oli lipsahtanut kahdesti matkamuistovalikoimaan, ensimmäinen pullollinen pääsi blogitettavaksi. Tuoksu on vahvan vadelmainen. Väri on vähän likaisen punainen, vaahto katoaa nopeasti. Pullon pohjalle on jähmettynyt hiivaa. Juodessa vastaan työntyy vahva vattumehun tuoksu. Maku on hapan, vadelmainen, laktoosi tasottaa happamuuden ovelasti. Hiilihappo kuplii reilusti suussa, kuin kuohuviiniä. Ei ole pahaa, mutta jotenkin tyhjää, makuja on, mutta ei oikein sytytä. Berliiniläisessä hipster-baarissa maistuisi varmasti, pitäisi varmasti käydä tutustumassa. 0,33 l, 4,5 %, 3/5

Hopster Winston

Asenne, pikku juttu, mutta se huomataan tai jotain sellaista oli etikettiin painettu. En tunnista kuvasta, mutta kait se on Churchill. Hopster taitaa nimetä oluensa suurmiesten mukaan, Frida Kahloa maistelin aiemmien. Winston on mustaa, hennosti kermaista vaahtoa, reilusti viskituoksuja. Ostin pullollisen Tallink Megastarin hienosta tax-free-myymälästä, tai ei se taida olla mikään tax-free, mutta aika lähellä Stockmannia oli tunnelma, siis sitä vanhaa Stockmannia, jossa oli hienoa tavaraa ja palvelevat myyjät, nykytilanteesta on vain vähän kokemuksia. Oluen etiketissä mainitaan 16 vuotta vanha Lagavulin-viski ja tynnyrikypsytys ja se maistuu reippaasti. Alkoholi väijyy taustalla, maussa on vähän kitkerää savuisuutta, täyteläistä on. Oluen ja viskin liitto on haastava, hyvää vai pahaa. Batch 1, 0,33 l, 9,0 %, 4/5

Lehe Chilsner

Vaalea virolainen pilsner vähän ankealla etiketillä tuoksuu todella vahvasti chililtä. Maku on chili. Polte kertyy nopeasti kitalakeen. Vaikea löytää poltteen alta muita makuja. Jotenkin olen koukkuunnuttanut itseni chilioluisiin. Vaaleissa ja tummissa chilioluissa on vähän erilaiset jutut. Vaaleat chilioluet on ehkä vähän erikoisempia, pitää kait olla vähän hullu, kun niistäkin vaan pitää. Lehen chililager on voimaakkaasti chilinen, koukuunnuttava. Jos tätä ilmestyisi lähikaupan hyllylle, mihinhän sitä joutuisi? 330 ml, 5,5 %, 5/5

 

Pühaste Mr. Tangerine Man American Wheat Ale

Tartolainen Amerikan vehnäolut on aidon vehnäoluen väristä, vähän sameaa keltaista. Vaahto on lasin täyttävä. Tuoksu on hedelmää. Mandariini maistuu paljon, humalat vähän vain taustalla. Poreilua jää kielen päälle kiristelemään. Maku on oikeastaan niin lähellä Jaffaa kuin vehnäoluelle voidaan suoda. Hiivoja ei tule esille. Kesähelteille sopisi todella hyvin.  IBU 35, 0,33 l, 4,8 %, 4/5

Williams Bros. Brewing Chieftain Pale Ale

Kilon joulupukki oli paketoinut pakettiin pari olutpullollista. Blogitettavaksi päätyi skotlantilainen pintahiivaolut. Olut on kirkasta, tuoksu on makean hedelmäistä. Pullo vie kyllä heti brittitunnelmiin. Maku on hedelmäinen ja pehmeä. Helppoa juotavaa, skottipubin iltapäivätunnelmaa, pitäisi ehkä käydä  Skotlannissa tutustumassa tarkemmin tunnelmaan, ehkä nappaisin siellä tällaisen. Olut lämmittää nielua, pientä humalaa paljastuu jälkimaussa. Tuoksussa on vähän liikaa makeutta, välillä paljastuu rungon ohkaisuus. 500 ml, 4 %, 3/5

Kimito Brewing Mosaic Vienna Pale Ale

Sameankirkkaan oransssia olutta kaatui lasiin, ohramaltaasta, hiivasta ja humalasta vaan syntyy kaikenlaista. Mallas on Viennaa, humala Mosaicia ja hiiva on US-05. Yksinkertainen on hyvää. Korkin sihahdus oli  voimakas, oluen päälle syntyy reilusti kuohkeaa vaahtoa. Tuoksu on todella hedelmäinen. Maku on persikkaa, ensin vähän hiivaakin, mutta sitten taustalta ponnistaa pinnalle humala. Hedelmäisyys on vahavasti esillä, humala pysyttelee taustalla, kunnes jälkimaussa tasapainottaa hedelmäisyyttä. Tasapainoinen ja pehmeä olut maistuu kotituunauksen jälkeen, täytyy laittaa ostoslistalle ja käydä Alkosta hakemassa kun siellä käy.  0,33 l, 5,6 %, 5/5

Brewdog Dog E 9th Anniversary Imperial Stout

1000. olut! Ihan sattumalta ei Brewdogin 9-vuotisjuhlaolut noussut olutkellarista. Jotenkin jo ihan pelkän oluen kaatamisesta tuli niin nautinnollinen ääni. Olut kaatuu mustana ohuen ja paksun mielikuvia vuorottelevana. Vaahto on ohut mutta kestävän kermainen. Ensin tuoksahtaa suklaa tai kaakao. Maussa on pehmeyttä, suklaata ja pientä alkoholia. Ensihörpyllä chiliä ei löydy, mutta seuraavilla chilin polte laittaa suun kireäksi. Tynnyrikypsytetty olut on täydellisen täyteläistä ja pehmeää, pientä salmiakkia. Makeus tahmaa lasin reunan. 1000/5? 330 ml, 16,1 %, 5/5

Fiskarsin Panimon Pikku Pässi Rye Dunkel Bock

Joulupukin kontista löytyi fiskarsilaista bock-olutta. Se onkin Pullollinen-blogin 999. olut. Melkein juhlaolut on kauniin tumman ruskeaa, väristä tulee aina mieleen harmooni. Vaahto on niukahko kellertävä hipaisu oluen pinnalla. Tuoksu on makeahkon maltainen. Ruista ei ole vaikea erottaa makumatosta. Aika makeaa, vähän jopa suussa tahmaavaa, siirappista, mutta kohtuun rajoissa pysyvää. Ei ihan aukea tarpeeksi yhdellä pullollisella. Etiketissä suositeltiin nautittavaksi makkaroiden kera, ehkä kunnon krakovanmakkara olisi avannut olutta enemmän. 33 cl, 6,6 %, 3/5

Vormsi Aiboland Blond Ale

Vormsin panimo on nimennyt vaalean alensa Viron ruotsalaisalueen mukaan. Muutamia ruotsinkielisiä Wikipedian mukaan asuu edelleen Viron rannikolla. Etiketin sinikeltaisuuden tarkoitus alkoi jo toisella tai kolmannella vilkaisulla selvitä. Olut on sameaa ja oranssia, jotenkin kermamaista, hiivoja oli vähän pullon pohjalla. Tuoksussa oli mallasta, märkää takkapuuta ja ripaus hiivaa. Maussa samat ainesosat toistuivat. Makeaa ja hapanta, vähän vaikeaa, ikään kuin kaikki ei olisi tasapainossa, haastavaa, mutta ei oikein palkitsevaa. Loppua kohti tuoksu ei enää miellytä, jotain vihanneksia. Ostin pullollisen Tallink MegaStarilta. 33 cl, 5,6 %, 2/5

Pühaste Kaleidoskoop

Tarton ostosiltapäivä huipentui Rüütlin Õllepood Nr 1:een. Janohan oluita valitessa tuli, joten pari sataa metriä kävelyä ja houkutus kävi liian suureksi. Pihvipaikka MeatMarketin cocktail-puolelta löytyi mukavia oluita, yksi olikin õllepoodista tuttu. Kaleidoskooppi on samean oranssia tupla-IPAa, vaahto on katoava, mutta pitsittää lasin. Maku on humalainen, hedelmiä tropiikista, pehmeää, makeaa, happamuutta jopa helppoa, humalat palaavat jälkimaussa miellyttävästi kuivattamaan takaposkia. Etiketti on taattua Pühaste-tyyliä, oluttaidetta. IBU 70, 0,33 l, 8,5 %, 5/5

Sori Brewing Delirious Imperial IPA

Päiväkävely Tarton Karlovassa keskeytyi iltapäiväoluen takia Barlova-baarissa. Kuparinen olut on lähes vaahdoton, tuoksu on hedelmäinen. Barlovan tunnelma lämpenee, kun uuniin saatiin vähän lämpöä. Olut on kylmää, mutta silti se lämmittää. Maku on iso, vähän keksiä, mangoa alkuun, sitten humalat kuivattavat suuta. Makeus ja männynkävyt tasapainottelevat vuorotellen makumaailmaa huipulla, lopuksi humalat täyttävät koko miehen, samalla tavalla kuin Lou Reedin Perfect Day täytti Barlovan. 87 IBU, 33 cl, 8,1 %, 5/5

Õllenaut Turbahunt

Pieni tartonreissu piristää aina ja siihen kuuluu olennaisesti hyvä olut. Nyt ostin MegaStarilta pari olutta mukaan ja hotellihuoneessa oli hyvä rentoutua autoilun jälkeen. En osaa viroa, mutta arvaan että oluen nimi on suomeksi turvehauta. Tuoksu on savuinen viski, väri on sama, eikä makukaan poikkea kyllä yhtään edellisistä. Savua tai turvetta on todella reippaasti. Etiketissä sanotaan että tämä on olut- ja viskimaailmojen hybridi. Tarjoilulämpötilaksi suositellaa 16 - 18 astetta ja sellaisena se tuli juotua, eli aika lämpimänä. Aika paljon alkoholia, mutta eipä se erityisesti maistu, vaan pelkästään turve ja savu. Ei tee mieli juoda nopeasti, parasta ennen päiväyskin (21/10/2041) antaisi siihen mahdollisuuksia. Todella erikoinen olut, tai pitäisikö sanoa harjoitteluviski. Lämmittää posket ja mahankin. Joka kerta kun lasin laittaa huulille, niin tuoksu kertoo aivoille että joku Laphroaig olisi tulossa.  330 ml, 11,2 %, 5/5

Labietis Trīs Indiāni

Riikan keskustan kioskista nappasin pari olutta. Isoissa pulloissa oli Labietis-panimon oluita. Ensimmäisenä saunaolueksi valikoitui american pale ale. Tuoksu on hedelmää, vaahto on valkoinen ja iso, väritys on keltainen ja kirkas. Maku on sitruuna tai oikeastaan lievää greippiä. Maku on miellyttävä lievää katkeroa, vähän sementtiä välillä. Pientä ohuutta joka jälkimaussa muuttuu miellyttäväksi humalaksi. Hiilihappoa on aika paljon, mutta ei häiritsevästi. Onhan tämä tosi hyvä kioskiolut. 0,5 l, 5 %, 4/5

Valmiermuiža Tumšais Alus

Matkamuistoksi Riikan lentokentältä nappasin yhden oluen, saman oluen bongasin myös Alkon hyllyltä. Pohjois-Latviassa Valmieran kartanopanimossa valmistettu olut on ruskeaa, panimosta löytyy lisää juttua. Oluen päälle muodostuu komeaa vaahtoa, joka katoaa. Mallas tuoksuu. Maku on myös maltainen. Puhtaan kliininen olut on ihan ok, mutta ei kovin erikoista. Siirappista makeutta löytyy maussa, hasselpähkinää ei niinkään. Lasin vajetessa oluesta jotenkin oppii pitämään ehkä lämpötila oli aluksi liian alhainen, suositus olisi 10-12 astetta. Lisätään vielä lopuksi, että paranee vaan mitä enemmän tätä maistelee, vaikka ohuus vähän häiritsee välillä. 0,5 l, 5,8 %, 4/5

Mikkeller Vesterbrown Ale

Mikkellerin ruskean oluen nappasin Alkosta ihan heräteostoksena, mitenkähän nyt käy jatkossa kun menee maitokauppaan? Kotona sitten aloin ihmetellä että mitäs olutta tämä nyt on nimeltään, kun sekavasti kuvitetusssa etiketissä lukee vain Mikkeller. Pieni internet-seikkailu selvensi että kyseessä on Vesterbrown Ale tai Vesterbro Brown Ale. Vaahto on hieno, tiivis ja kestävä. Tuoksu on kukkainen ja humalainen, ei ihan vastaa oluen väritystä. Maku on vähän maltaisempi, mutta kuivat humalat ovat esillä edelleen, yllättävää. Paahteista ja aika paksun tuntuista, pientä hiivaisuutta ja humalia vielä, eli aika hienosti on melkein koko makukirjo esitelty. 330 ml, 5 %, 4/5

To Øl Reperationsbajer

Tanskalaisen panimon gluteiiniton olut on punaista sävyä kuultavaa ruskeaa olutta. Tuoksu on hedelmäinen ja vähän saippuamainen. Mäntymetsän hongista kasvaa greippejä, tulee mausta mieleen. Humalat jäävät kitalakeen kipristelemään. Maussa on myös kuivan ikihongan kuivaa puuydintä. Muut maut jäävät jälkihehkussa piiloon humalan taakse. Oluen nimi viittaa korjaussarjaan, eli krapulaolueeseen. Etiketin mukaan sopii hyvin Kööpenhaminan Nørrebrolaisen Rat Bazookan kanssa nautiskeltavaksi, kyseessä on toivottavasti pizza. Etiketissä mainitaan vielä että olut on pantu panimon hyville suomalaisille ystäville yhteistyössä Diamond Beveragesin kanssa. 33 cl, 5,5 %, 4/5

Eviltwin Brewing Sanguinem Aurantiago

Limutölkiltä näyttävän tölkin sisältö on vaalean keltaista. Jaffa-etikettiä muistuttavassa etiketissä sanotaan että veriappelsiiniä on lisätty. Vaahto on hätäinen. Maku on hapahko, poreileva, sitruunainen, puhdas ja selkeä. Etiketti ei valehtele, sillä aika lähellä limuahan tämä on. Maitokauppaolueksi olen näitä lähikaupasta ostettuja oluita kutsunut, pitänee miettiä tuon termin tarkentamista, perinteinen maitokauppaolut ja uudenlainen maitokauppaolut. Maistuukohan tässä vähän kanelikin. Jos kesällä ei haluaisi juoda kunnon olutta, niin tämä on ihan hieno vaihtoehto. 12 FL. OZ., 3,25 %, 4/5