Laitilan Mississippi Beer Yalobusha 4,6%

Tiukka humalointi pyörähtää nenään heti alkuun, kun pojan kummitädin tuliainen Länsi-Suomesta sihahti saunan päälle auki. Jääkaappikylmänä juotu olut maistuu tai tuntuu lämpimältä, en ymmärrä miksi, alan jo epäillä että onko jääkaappi mennyt rikki, ei ole. Laitilan mullanmaku on onnistuneesti hävitetty kuten isoveljessäänkin, eli Alko-versiossa. Oikein onnistunut maku, jossa ensin kiusataan pistävällä katajalla ja sitten yllätetään pehmeällä makeudella tai lievällä hedelmällä. Pientä vetisyyttä kauniin oranssista sameassa höyryoluessa puskee pintaan jälkimakuna. Ei ole ainakaan huonompaa kuin isoveljensä, lopullinen jälkimaku on kuitenkin havuinen. 50 cl, 4,6%, 4/5

König Pilsener

Turun jokilaivojen aurinkoannoksen jälkeen Kaskenkatu 1 eli Uusi Apteekki tarjosi varjoa ja saksalaista pilsneriä. Kyllä pilsneri on hyvää. Pehmeys kääritään ensin sopivaan kitkeryyteen, joka on sitten valmis nautittavaksi. Kaskenkadun ylämäkeä ihmetellessä tulee tietysti yksityisetsivä Jussi Vareksen tuttavan viimeinen toivomus mieleen: käyttäkää tuhkani auttamaan mäen ensimmäisiin liukkaisiin juuttuneen auton ylöspäin pääsyä. Tänään tosin Vareskin taisi olla kesäisemmissä postauksissa, epäilen jotain ravintolalaivoista tai pizzeria Niskaa.  Pehmeä olut huutaa seuraajaansa, eräs arvostettu asiantuntija sanoi yhdestä oluesta että ensin makea, sitten vahva ja sitten tulee uudestaan jano. Viimeinen ja vähän ensimmäinenkin arvio sopii tähänkin.  0,5l, 4,9%, 4/5

Jopen Hoppenbeer

Ruonansuulla ei taida olla mitään tekemistä tämän hollantilaisen alen kanssa. Samea mausteiden lievästi maustama, tynnyriä tarkoittavasta sanasta nimensä saanut olut maistuu alkuun käyneeltä appelsiinimehulta, sitten makeahkolta ja happumuuskin välillä vilahtaa ennen lopun lievää katkeruutta. Kokonaisuus on sopiva maisteluun, mutta ei riitä innostamaan riittävästi, lievän tympeää, mutta jotenkin mieluista. Jälkimakuakin riittää, resepti on haarlemilaisella panimolla ollut sama vuodesta 1501. Ruokasuositukseksi voisi heittää tähän Tom Khaan. 33 cl, 6,8%, 4/5

Pühaste Mosaiik Vienna IPA

Tuoksu on sitrusta, maku on humalan ja appelsiinin tasapainottelua, vähän liian helppoa, ajattelin ensin. Sitten huomasin liika-analysoinnin iskeneen pintaan. Maussa on sopivasti, ei liikaa, kulmaa, lasin tyhjentyessä huomaa että kaipaa jo valmiiksi toista lasillista. Bryggeri-ravintolassa Helsingissä kait olisi, mutta olisihan tämän hankkiminen hyvä syy käydä Tartossa. Oranssin oluen pehmeys ja matalahko hiilihappoisuus takaavat helpon nautittavuuden. 0,33l, 6,4%, IBU 55, 5/5

Stadin Panimo American Imperial Porter

Pieni puutarhan hoito perjantain alkuiltaan ja siten palkinnoksi humalaista portteria. Maistelin oluen jääkaappikylmänä, koska tiesin tämän portterin maistuvan sitenkin. Melkein pikimusta olut ei erityisesti vaahdonnut, maku on jännittävä yhdistelmä hedelmää, humalaa lievästi ja sitten voiko sitä nyt sanoa lämmintä makeutta. Tuoksussa on kyllä voimakkaasti lakritsaa, ja sehän kyllä miellyttää. Jälkimaussa tuntuu paahde. Alko-reissujen toiveostoslistalle olen tämän oluen kaivertanut pysyvästi. 0,33l, 9,5%, 5/5

Óllenaut Puuraidur Double IPA

Metsuri-dipaa trendikkäämpää olutta tuskin löytyy mistään, etiketin pipopäisen partaukkelin taustalla ruutupaitakuosia, polkupyörä ja vanha kerrostalo. Samean oranssin oluen maistelin terassilla tutkaillen tuulen voimakkuutta, lämmöllä mietin samalla kollegoja ruotsinlaivalla. Humala on tasapainossa maltaan makeuden kanssa, lopputulos lämmittää vatsassa. Vahvuus on mukavasti kätkettynä, humalat eivät jyrää vaan tilaa jää ainakin hedelmäiselle tuoksulle (onneksi huomasin lisätä viimeiseen sanaan o-kirjaimen). Alkoholi tuo lopussa lisälämpöä. Nautiskeltava rauhassa, pehmeys miellyttää. 330 ml, 9,2%, 5/5

Oakham Ales Citra

S-Marketin oluthyllyssä Citra-oluen etiketissä oleva humalamörkö hypnotisoi tähän ostokseen. Olut on maitokauppaoluiden aatelia, tasapainoinen ja runsas. Greippinen ja jotenkin pilsnerimäinen tuoksu tasaantuvat makuhermoissa pehmeäksi katkeruudeksi. Väritys on kirkkaan perusolutmainen. Humalan maku kertyy aistittavaksi poskiin ja valuu sieltä nieluun ja vatsaan saakka. Sopisikohan tämä grillimakkaran kanssa, tai no minkä kanssa tämä nyt ei sopisi. 500 ml, 4,6%, 5/5

Mikkeller Monk's Brew Belgian Dark Ale

Naapurissa on valmistujaisjuhlat ja kitaristi heittää Eric Claptonin Tears in Heavenin, ja aidan tällä puolella lasiin kaatui tummaa ja makeaa olutta. Munkin panema olut on kuumotellut pitkään omassa olutkellarissa, pidempäänkin olisi voinut odotellut sillä korkissa oli päivämäärä vuodelta 2020. Maku on makeaa mallasta, olisiko aavistus mentholia. Vaahto on kestävä ja etiketissä on tietysti Mikkellerin hattu ja jostain syystä kai munkkeihin viittaava pääkallo. Pikku huikka kerrallaan pullo tyhjenee, aika voimakasta, silti pehmeää siis pehmeää. 330 ml, 10%, 4/5

Jopen Koyt Gruitbier

Hollantilainen yrttiolut on olutvalikoiman toisesta päästä, siitä päästä mitä maistellessa miettii että onkos tämä nyt olutta. Sain idean juoda tätä, kun Jossu kävi poimimassa kieloja lähimetsästä ja toi mukanaan sitten rottinkituolin. Panimo kertoo nimittäin että yrttioluen mausteena olevat suomyrtit on poimittu perinteiden mukaisesti, täysikuun aikaan ja poimijoina ovat alastomat noidat, jos näin ei tehdä niin nauttimisesta voi saada hallusinaatioita. Poimintatapahtumat eivät varsinaisesti todellisuudessa liity toisiinsa. Gruit on perinteinen yrttisekoitus, se kyllä maistuu. Sitä on wikipediatietojen mukaan käytetty oluen maustamisessa ennen humaloita ja sahtiin löytyy siten sukulaisuutta. Tumma olut on makeaa yrttisekoitusta, mentholia ja eukalyptusta. Sherryä ja vanhaatallinnaa, on kyllä erikoinen olut vähän vaikea on arvostella, mutta mukava välipala. 33 cl, 8,5%, 4/5

Óllenaut Simko Eil American Pale Ale

Kevätpäivän-illassa ihailin terassilla talitiaisen linnunpönttöön tutustumista ja siemailin APAa. Virolainen Óllenautin panema olut oli pieni pettymys. Olut tuoksahti vähän hiivaiselta, maistui vähän alkuun terävänä etäisesti sitruunalta, mutta pääosin suun täytti tunkkainen mullan maku tai se oli makumielleyhtymä huikan jälkeen. Väri oluessa on yhteensopiva oranssin etikettikuvituksen kanssa, jotenkin tulee kyllä ukkelista mieleen se vanhan MicroSoft Wordin klemmari. No ei ollut hyviä mielleyhtymiä tällä kertaa. 330 ml, 5,8%, 2/5

A. Le Coq Extra Beer Lager

Kirkas pullollinen vaaleaa lageria maistui saunan päälle. Aika valju olut, Olvi kertoo sivuillaan että tämä on mexicolaistyyppinen olut ja maistuu parhaiten lime-viipaleen kanssa. Eli pitää yrittää kehittää fiesta-tunnelmaa. Ei kehity, ehkä hellettä pitäisi olla. Aika ohut maku, tuoksussa on maltaan makeutta ja maussa myös. Kirkasta on, vaikka sataa. 0,33l, 4,5%, 2/5

Brewdocs Rehti IPA Kontulan Piraattipanimo

Lääketieteellisen tarkasti panimomestari Joonatanin panema Rehti IPA sponsoroitiin blogistille arvioitavaksi. Vaahto on täydellinen ja väri on syvän oranssi. Tuoksu on hedelmäinen, maussa on vähän kuusta. Panimon  ja oluen nimet ovat mainiot, etikettiä vähän kaipaisi, mutta olut on selvästi tarkoitettu nautittavaksi eikä katseltavaksi. Maku on vähän pistävä, mutta toisaalta ohut. Tämän oluen yhteydessä ei ole ihan helppo puhua IBU:sta, se kun tarkoittaa myös Katsuuran International Budo Universityä, mutta IBUt ovat molemmat kunnossa. Panimo taitaa kuitenkin löytyä nykyään Töölöstä. 0,33l, 5,5%,4/5 sarjassa kotipanimot.

Stallhagen Glory

Hämeenlinnan uusimmassa nimen vaihtaneessa tai uudessa baarissa, Wanhassa Pankissa on vaihtuvaa olutta sisältävä hana. Olisiko Stallhagenia kuitenkin aina. Ensimmäisenä hanassa oli belgialea. Väri on samea ja vetinen ja maku on vanhentunutta simaa ja vetistä, hapanta. 0,4l, 5,5%,2/5 

Pühaste Nokturn Imperial Black IPA

Musta IPA Tartosta on lähellä täydellisyyttä, on hyvää. Musta olut on aluksi lievää, mutta toinen huikka muutti kaiken, maku jotenkin täydentyi. Ensin jotenkin poreilevaa, sitten vähän karamelliä, lakritsan viuhahdus, sitten humalaa sopivasti. Etiketissä on maininta IBU 100+, ja kyllähän ne humalat alkavat jälkimaussa maistua. Makua maistelee huikkien välissä tarkkaan. Miksi ostin tätä vain yhden pullon, se oli virhe. Pühaste on nostettava äärimmäisen tarkkaan valvontaan, onneksi taide-etiketit erottaa helposti.  0,33l, 9,5%, 5/5

Havrestout Nøgne Ø Kaurastout

Ennen joulua innostuin ollessani Stocmannin Herkussa ja näin oluthyllyllä Øn. Jouluna taisi olla paljon muitakin oluita, kun tämä yhden suosikkipanimoni olut jäi näinkin pitkään odottamaan nauttimista. Nähtävästi joulukiireet vihdoin hellittävät. Norjalaisen mustan oluen tuoksu on lupaavan runsas, kuivahkoa mallasta ja lakritsaa. Maku on samoilla linjoilla mutta mukaan hyppää vähän kahvia, poreilevuutta on liiaksikin. Jotenkin toivoisi että näin tumma olut olisi rauhallisempaa, kaurapuuroa ei kuitenkaan mausta löydy. Ei ole maitokaupparajoitteista huolimatta ohutta, vaan paahdekahvilakritsi tuntuu ja pehmeyttä on tarjolla, jotenkin tuntuu että yksi pullollinen riittää. 0,5l, 4,5%, 4/5

Mikkeller Simcoe Imperial India Pale Ale

Pieni pintaremontti on valmis ja aurinko paistaa sopivasti terassille, lasissa tanskalaisbelgialaista imperial IPAa, radiossa soi U2 ja B.B. King, tilanne on siis suhteellisen hyvä. Olut on kyllä huolestuttavan sameaa ja hiivojako sielä lasissa pyörii. Kylmä olut maistuu hyvältä ja niin palkitsevalta, suu täyttyy greippisellä mäntypihkalla, siis hyvällä tavalla. Pehmeää, mutta taustalla väijyy pisteliäs koukku. Vahvuuskin huomauttaa mahdollisuuksistaan. 330 ml, 8,9%, 5/5

Óllenaut Vanaeit Wheat IPA

Vanhoja naisista voi pitää tai ei, mutta niitä ei voi olla huomioimatta, lukee virolaisen vehnä-IPAn etiketissä. Otin oluen suoraan jääkaapista, mutta vahva maku tuntui silti lämpimältä suussa. Maku on jotenkin kalkkinen, tuoksu on makea, vaahto on kunnollinen, hyvä vehnäolut. Kokonaisuus ajaa maistajan  epätietoisuuteen, parasta vai jotain outoa. Samea vehnäolutmainen väri sekoittuu sementtiseen makuun. Sopii hyvin päivän remontin hienon edistymisen ja sählykentän tämänpäiväisen sähläilyn tunnelmien tasoitteluun, vielä kun sen nautiskelee sateisen päivän päätteeksi aurinkoisella terassilla. Vahvuus tuntuu mukavasti. 330 ml, 7,1%, 4/5

Pearu IPA Hopster Käsitööolu

Päivän remontoinnin päätteeksi kuuluu avata olut. Nyt avasin tarkoituksella tallinnalaisen IPAn. Tuoksu on sitruunamainen ja ei ole huonosti pesty lasi vaan olut tuoksahtaa saippualta, ja jotenkin maalaismaiselta. Kokonaisuus on jotenkin väsynyt tai hikinen tai sitten tämä onkin enemmän isompaan janoon, eihän tämä huonoa ole. Katkerot tulevat esiin pikkuhiljaa juodessa, jälkimaku hiipii kehiin mukavasti. Nopeasti tämä menee alas, johtuuko oluesta vai siitä että lätkän mm-puolivälierä alkaa kohta. 0,33l, 6,5%, 4/5

Lehe Aus Karu Tuleb Spiced Stout

Sateisen pitkän viikonlopun alkuun valitsin tallinnalaisen mustan vähävaahtoisen maustetun stoutin. Lehe-panimon sivuilta varmistin että neilikka on maku, joka kanelin lisäksi maustaa olutta. Jotenkin tulee mieleen joulu ja joulukoriste, jossa appelsiinin pintaan painellaan neilikoita. Jouluolut sopii kyllä nyt kun kuulemma hommaa riittää sisätiloissa koko viikonlopuksi pikkuremontin merkeissä. Aika vahvaa olutta, tuntuu ehkä liiankin mausteiselta ja vahvalta, toisaalta hyvää. 330 ml, 7,5%, 4/5

Relex Honey Porter

Relex Oyn olutkerho sponsoroi blogistia itsetehdyllä porterillaan. Portteri on tumman ruskeaa, siis mämminväristä. Maku on kuivaa aluksi, parin hörpyn jälkeen siihen sopivasti tottuu. Runko on vähän ohut, mutta jostain paahteen seasta löytyy myös makeutta, varsinkin lasin tyhjentyessä mukavaa lämpöä kehittyy korviin. Mielleyhtymää löytyy kyllä mämmiin. Relexin tulevaisuus näyttää hyvältä, olutkerho ainakin tietää mitä tekee, omat algoritmini ennakoivat kerholle menestystä. Hunajaa ei mausta löytynyt, ehkä makeutta olisi voinut olla enemmän, mutta tyylipuhdas portteri kuitenkin, loppua kohden paranee, isommat pullot! 0,33 l, 5,5%, 4/5

Mikkeller Nelson

Belgiassa pantua uusiseelantilaista Nelson-humalaa sisältämää tanskalaista olutta nautin suomalaisen tai norjalaisen merilohen savustuksen avustajana. Jo pullossa näki että olut on sameaa, ja lasissa paljastuu  läpinäkymätön oranssi nektari. Tuoksussa on outoja hedelmiä, maussa sitten humalat sopivasti jyräävät jää jättävät hedelmät taustalle. Lämmittää mukavasti korviin ja vatsaan saakka, silti alkoholia ei erota. Huippuolutta, jos voisi juoda pyykkipoikia nenässä, mutta maku on silti huippu. Käsittääkseni samaa olutta Mikkeller on tehnyt muistakin humalista, täytyy kyllä laittaa todo-listalle. 330 ml, 8,9%,5/5

3C

Tallinnalaisen panimon 3C viittaa oluen sisältämiin humaliin, Citra, Centennial ja Chinook. Aktiivisen viikon jälkeen perjantaisaunan jälkeen päätin että nyt on terassikausi avattava. Vähän liian kylmää oli mutta olut lupaili nimessään hyvää, joten värjöttelin. Väri oli ruskeahkoa ja vaahto oli pieni mutta kestävä. Maku oli vähän umpeutunutta, jotenkin kuivaa, eikä ollut mieluisinta, mallasta ja metallia, alkoholi maistuu. 0,33 l, 5%, 2/5

Rooie Dop Chica Americana IPA

Miellyttävä nautiskeluolut Hollannista kuohui samaan tyyliin kuin edellinenkin saman panimon samasta tartolaisesta maitokaupasta ostamani olut. Kokonaisuus on hieno. Vaahto on kestävä ja runsas, suun etuosa täyttyy mukavasti lievällä katkeruudella, mallasta vähän kielen päälle ja hedelmää nenään. Painan mieleeni (on varmaan ollut jo Fingerporissa) Rooie Dop sanayhdistelmän, teen siitä aivoissani linkityksen hyvään olueeseen. Pullotuspäivä De Molenin panimolla oluella on ollut viime vuoden maaliskuussa, maku on ehkä parantunut, pelottaa jos olisi heikentynyt. 33 cl, 7,1%, 5/5, nyt on kyllä pitkä putki huippuoluita takana!

Pühaste Humalakoda

Vappusiman korvaajaksi valitsin tartolaisen gypsy-panimon dipan. Taiteelliseen etikettiin oli painettu lupaavasti IBU 80. Mukavan kipristelevät humalat tanssahtelevat kielen päällä, mallasrunko antaa tilaa. Jostain mieleen tulee vappusimakin. Pieni sadekaan ei haittaa grillaajaa, kun lasissa on tätä kuivaa sitruunaista humalapläjäystä. 0,33 l, 8,4%, 5/5

Mikkeller Beer Geek Bacon

Vapunpäivän lounaaksi sopi hyvin pekoniolut, joka onkin ruokaisa stout.  Olut kaatuu lasiin hitaasti ja raskaanoloisesti. Vähän on pekonin takia mielessä pyörii ennakkoluuloja, mutta onneksi pekoni maistuu vain savuna, oluen lämmetessä pekoni tuoksuu kyllä. Olut on vahvaa ja tuntuu vatsassa saakka, pakko nauttia pieninä hörppyinä. Tämän jälkeen ei tee mieli kyllä maistaa mitään muuta olutta, siis ihan heti perään. 330 ml, 7,5%, 5/5

To Øl Dangerously Close To Stupid

We are all born ignorant, but one must work hard to remain stupid. Näin totesi todella houkuttelevan oranssin oluen etiketti. Kaunis vaahto, joka kestää, suojaa makuja. Vappunahan tehdään yleensä jotain tavallista tyhmempää, joten ajattelin että etiketin perusteella tämä sopisi tunnelmaan oivasti. Jännästi tämäkin humalapommi sekoittaa mukaan makeutta, makeuden ja humalan liitto on täydellinen. Alkoholia on lämmittäjäksi, humalat pitävät aistit auki ja makeus rauhoittaa. Täydellisyys lähestyy tunkkaisuutta, jotain kriittisiäkin on sanottava.  330 ml, 9,3%, 5/5 

Rooie Dop 24/7 Session Ale

Miksi olut joskus kuohuaa pullosta yli? Tämä hollantilainen olut lamaannutti kaatajan ja pöydälle kuohui paljon hyvää olutta. Vähän harmitti, en kuitenkaan ryystänyt pöydältä tai puristanut rättiä kuivaksi lasiin. Lasista vaahto väheni, mutta ohut vaahto kerros suojasi loppua olutta. Tarton maitokaupasta ostettu olut maistui lievän katkeralta, vähän sitrukselta. De Molenin samean oranssi olut on sopivan kirpakkaa, mutta samalla lempeää ja vienoa rusinaa. Tasapäinen olut paranisi pienellä makukoukulla. 33 cl, 4,9%, 4/5, mitäs kuohui yli.

Crafty Dan Big Ben

Englantilainen brown ale Carfty Dan -panimolta oli nimensä mukaisesti ruskeaa. Vaahto oli katoavainen. Maku oli makeahkoa. Informatiivisessa takaetiketissä kerrottiin monista humalista, mutta niiden maku peittyi rusinamaisen hennon kirsikan maun taakse. Ostin tämän joku aikaa sitten Tallinnan SuperAlkosta, muut Crafty Danit olivat parempia. Jälkimaussa pirskahtelee vähän humalaa. Makeuden tueksi kaipaisi enemmän runkoa, ehkä brown ale on eräänlainen väliinputoaja. 330 ml, 5,8%, 3/5

Founder's Porter

Saunomista on riittänyt taas, nyt saunan päälle vähän tummempaa olutta. Musta amerikkalainen Porter tuntuu kuivalta, mutta makua on silti mukavasti. Maku täyttää lopuksi suun ja posket, mutta pientä pisteliästä katkeruutta väijyy taustalla. Saunakin lämmittää, mutta kyllä tämä Founderskin mukavasti laittaa poskiin punaa. Olut paranee koko ajan pohjan lähestyessä, kitkeryys ja kuivuus ovatkin hyviä asioita. Maku hönkäilee kurkusta lämpimänä höyrynä. Olut on niin kuin sitä herkkukaupan liian tummaa suklaata, jossa onkin chiliä, vähän kitkerää mutta mielellään ottaa vielä toisenkin palan. 355 ml, 6,5%, 5/5

Flying Dog Pale Ale

Kinuskikissan olutpiirakan kostukkeeksi valikoitui amerikkalainen pale ale. Tuoksu on hedelmäinen, oluen siis. Maku on pehmeä ja välillä terävä. Yhdistelmä on loistava piirakka ja pale ale. Olut tuntuu välillä ohuelta, mutta välillä taas runsaalta. Mäntyä ja greippiä kun oluessa on sopivasti, niin ei ole koskaan huonoa. Piirakan syönnin kannalta yksi pullollinen tätä on ihan liian vähän, eli todistettavasti paras kriteeri hyvästä oluesta on se että sitä on liian vähän. Maukastahan tämä olut on. Piirakalle 5/5.
355 ml, 5,5%,5/5

Bryggeri Kanttori

Viikonloppu on ollut todella kiireinen, oluttakaan ei ole ehtinyt nautiskelemaan. Vaalivalvojaisten seuraamista rauhoittaa Kanttori, joka sopii toivottavasti sähläämisen palautusjuomaksikin. Tumman ruskea luostariolut on mukavan pyöreää, makeaa, jotenkin umpeutunutta. Lempeä paahteisuus lämmittää, mutta kitalakeen muodostuu pientä limoitusta, mikä on ei ole välttämättä huono asia. Pitkä jälkimaku on miellyttävä. 33 cl, 6,8%, 4/5

Sierra Nevada Torpedo Extra IPA

Saunaremontti on valmis ja loppusiivous on tehty. Sauna on testattu toimivaksi ja on aika avata saunaolut. Lasiin kaatui likaisen samea meripihkamainen amerikkalainen IPA, liitteellä extra, joka heittää pintaan mukavan vaahdon. Humalaa ensituoksussa, maussa makeampi mallas peittää ovelasti humalaa. IBUja en tiedä, mutta jotenkin vaimeaa, ei voi kyllä sanoa vetiseksi, mutta jostain sellainen sana tulee mieleen. Humalien mäntymetsä ja ananas (nyt keksin juuri pinen ja pine applen samankaltaisuuden) muodostavat  kombinaation, joka täydentyy loppua kohden. Vähän haastava kokonaisuus arvosteltavaksi, mutta koska mieli alkaa tehdä toista samanlaista lasin tyhjentyessä, niin se on arvostelussa otettava huomioon. 350 ml, 7,2%, 5/5

2nd Avenue Keisari

Saunattoman viikon olueksi oli tarjolla siistivaahtoinen Nokian panimon American Lager. Olut on sitä mitä lupaakin lageria, jossa on mukavasti vähän katkeroa mukana. Pientä ohuutta rungossa, mutta vähän meripihkan väriin taipuva olut on ehkä siitä johtuen helposti kurkusta alasmenevä. 0,5l, 4,3%, 3/5

Prykmestar SavuVehnä

Vehnäolueseen sopii savunmaku. Savuoluen ystävänä odotin reippaampia savuisuutta. Ehkä tämä on eräänlainen portti vehnäolutfriikeille savuoluiden maailmaan, porttiteoria. Tummahko olut kuohuaa vehnäolutmaisesti, savuisuutta  kaipailee joka toisella hörpyllä lisää ja joka toisella se maistuu sopivasti, joka toisella hörpyllä maistuu vieno banaani. Jos ei keskity tarpeeksi, niin joka hörpyllä yllättyy. 50 cl, 5,5%, 4/5

Belgian Wheat Brewer's Special

Nyt on lähellä että vanha kunnon suosikkini Hoegaarden on löytänyt voittajansa. Saimaan sponsorilaatikon viimeinen olut paljastui onnistuneeksi kesäolueksi. Korianteri maistuu sameassa witbierissä. Perjantai-ilta on tietysti suotuisa arvosteluhetki, mutta sitrusmainen mikkeliläinen maistuu varmasti läpi kesän. Mukavan maisteinen jälkimaku kruunaa vielä lopuksi. Täytyy sihauttaa toinen samanlainen auki!  330 ml, 4,7%, 5/5

Püssirohukelder Red Beer

Monen yrityksen jälkeen pääsin Tarton Püssirohukelderiin eli vanhaan ruutlikellariin. Siellä on Euroopan korkein pubi, yli 10 m korkea vanha kellari. Olut on punaista, hämärässä valossa näyttää aika tummalta, tuoppi on iso, riittänee koko aterian ajaksi. Olut maistuu vähän kiviseltä. Sopivan vähän hiilihappoa takaa ruokayhteensopivuutta. Lievää maltaisuutta ja kuivuutta omalla tavallaan, oma lajikkeensa, maku on lyhyehkö vähän lievää. 1 l, n. 5 %, 3/5

Kanepi Õlu Tarušku

Kannabis-olutta testasin saunaoluena Tarton Barclay-hotellin sviitissä. Ovelan makuinen olut lähti matkaan ihan sattumalta Anna Kauplusista. Patenttikorkkinen  liettualaiseksi paljastunut olut on hyvää. Jännän makea maku on persoonallinen, mukavan vaahdon ja makeuden alta paljastuu yrttisyyttä, mentholia, raikastakin jopa. Sementtistä sivumakua löytyy vähän. Paluumatkalla on taas pysähdyttävä Anna Kauplusiin. Olut on kyllä jotenkin haastava, hyvää vai outoa, täytyy tutustua tosiaan paremmin. 1 l, 5,0%, 4/5

Jää Vabaks! Õllevõlur

Tarton ostosmatkani tärkein kohde oli tietysti Rüütlilla klo 14-22 aukioleva  Ōllepood. Hienot valikoimat olivat täydentyneet takahuoneen maistelutilalla, jossa oli pitkäperjantain kunniaksi asiantuntijoita uhraamassa itseään oluen jumalille. Itse valikoin mukaan erilaisia oluita ja lopuksi vielä heräteostoksena yhden virolaisen saunaoluen, Jää Vabaks!. Saunan jälkeen ruskea kuohuva olut maistui makealta ja maltaiselta. Humalaakin on kyllä mukana, mutta se lähinnä tuntuu kuivuutena. Alkoholi ei maistu,  poskien hehkunta johtui saunasta, ehkä se tuntuu kuitenkin. Jotenkin sekava kokonaisuus ei oikein vastannut odotuksia, syytönhän olut tietysti siihen on. Liikaa alea, liian vähän IPAa. 33 cl, 7,2%, 3/5

Gold Mine Beer Živoje Premium

Ihan ensin ostin tämän pullon takia, sanottiin jossain vanhassa Bliw-mainoksessa. Muita syitä tämän ostamiseen ei löydy. Ostin pullon Anna Kauplusista, joka on vakiopysähdyspaikka välillä Tallinna-Tarto. Pullo on hauska, mutta kun vaahdon poistaa pullon päältä illuusio särkyy ja maku paljastuu korkin alta. Venäläistä olutta ei pitäisi varmaan juoda ollenkaan, yritän vielä uhrautua, makua en jaksa kommentoida. Hyvänä puolena oluesta voisi sanoa että on riittoisa.1,5l, 4,6%, 1/5

Bryggeri Golden Ale

Rapsakka on. Hämeenlinnan kaupungin uusiin tunnusväreihin sopiva oranssivalkoinen etiketti koristaa humalaista alea. Ensin alkuun maistuu vähän hedelmää ja Marie-keksiä, sitten humalat jyräävät. Saunattoman kiirastorstain piristykseksi sopii hyvin, saunaolueksi sopisi varmasti paremmin. Ei kyllä löydy moitittavaa. 33 cl, 5,6%, 5/5

Saimaa Blonde Ale

Lauantai-iltapäivän olutta kotisohvalla, lasiin kaatui Saimaan Juomatehtaan sponsoroima Blonde Ale. Olut on väriltään ruskeaan taittuva ja kiva vaahto koristaa lasia. Olut tuoksahtaa greipiltä ja maku on samalla linjalla, joskin mallas täydentää maun mukavasti. Makua on paljon, hapokasta voisi myös sanoa. Blonde Ale muodostaa mukavan parin Vaalealle Lagerille, jos kesäterassilla olisi hanassa näitä molempia, niin olisi pakko juoda vuorotellen. 500 ml, 4,5%, 4/5

Haake-Beck Pils

Bremeniläinen pilsneri sopii hyvin palauttamaan peruasiat kunniaan, samalla tavalla kuin suihkussa käynti kesken kylppäriremontin laittaa arvostamaan perusasioita. Saksalainen pilsneri maistuu puumaiselta, pientä katkeruutta on maussa, vähän ohutta on. Sauna/kylppäriremontin aikana saunaoluksi sopiva, suihkussa otetut löylyt on vähän vaisut, joten saunatonolueksi kelpaa vähän kevyempi. Katkeruus alkaa kerääntymään sopivasti lasin tyhjentyessä.

0,33 l, 4,9%, 3/5

Hemelinger Spezial Schankbier

Bremeninistä mukaan lähtenyt saksalainen lager puhdistaa nielua. Aika tutunmakuista bulkkilageria mukavanoloisesta pullosta. Maku on tai siis ei ole. Osataan sitä muuallakin tehdä kotimaista olutta, joka maassa itseasiassa osataan. 0,33l, 4,7%, 2/5

Saimaa Vaalea Lager

Vaalea lager yllättää, grillin vartiointi ei ikävä kyllä onnistunut ulkona, koska tuuli vähän liikaa. Saimaan juomatehtaan sponsoroimasta laatikosta löytynyt lager ansaitsi kyllä aurinkoa ja hellettä ja terassiympäristöä, lauantai-iltapäivä sentään oli. Kesällä terassilla maistuisi varmasti toinenkin. Oluen sisältämä vehnämallas laittanee oluen vaahtoamaan hienosti. Maku on mukavan kireä ja lievästi humalainen. Pieni sameus sopii suodattamattomaan lageriin, jossa on mukavasti makua. Mukavasti tölkin kyljessä on informaatiota. 500 ml, 4,5%, 4/5

Kekkonen keskiolut

Kekkonen on kakkonen, mietous viittaisi siihen. Tölkin yläreunaa kiertää presidentin valitsijamiesvaalien tuloksien äänestyksestä tuttu mantra: Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kepponen. Olut ruskeaa ja maku on maltaista. Saimaan juomatehtaan kesäolutpaketista löytyneistä oluista kiinnostavin etiketti laittoi maistamaan tätä Kekkosolutta. Tölkki on täynnä mukavaa pikku infoa ja makeaa maltaan makua. Etiketissä sanotaan että olut sopii ruisleivän kanssa nautittavaksi, uskon. Länsi-Savo-lehden mukaan Kekkosen perikunta ottaa nimiasian huumorilla. Nykänen ja Lampenius nettosivat aikanaan jotain siidereistään ja Sibelius-olutkin aiheutti varmaan jotain tulonsiirtoja, Kekkonen vaan hymyilee etiketissä. Kainuun perämetsien miehelle tehty kunnianosoitus vaahtoaa reilusti, mutta maku on jotenkin liian yksioikoinen. Kekkonen on kuitenkin mukava poikkeus peruskakkosolutgenreen, koska oluessa on makua. 50 cl, 4,2%, 3/5

Aecht Schlenkerla Fastenbier

Joulun ja pääsiäisen juhlinta pyörii saman hepun ympärillä, ilmankos tietyntyyppiset oluet sopivat molempiin juhliin, ristiäisiin ja hautajaisiin. Pullollinen intoutui tilaamaan laatikollisen saksalaista savuolutta (pääsiäisen juhlintaankohan?) ollakseen edelläkävijä, ja niin kuin usein käy niin turhan innokasta hifistelijää näpäytetään, samaa olutta saa Alkostakin. Joka tapauksessa fraktuuraetiketillinen savuolut on hyvää. Tuoksussa on sopivasti tervaa ja savua. Samean ruskea Fastenbier on alunperin suunnattu paasto-olueksi, mikä on mielestäni sopivan huumoripitoinen jo ajatuksena: paasto ja olut, vielä kun maussa on reilusti palvikinkkua. No onhan olut jo todettu hyväksi palautusjuomaksi ja nyt siis tai jo pitkän ajan todettu sopivaksi ravinnonlähteeksi paastotessa ja ainakin keskiajalla Hämeen linnassa olutta juotiin sen verran että ei sitä kiinteämpää varmaan paljoa päälle jaksanut. Fastenbierissä savu myös maistuu, kokonaisuus on pehmeä. Ovelasti olut tuntuu täysi hiilihapottomalta, mutta jostain syystä se ei kyllä haittaa yhtään, olisiko humalien kirpeyttä jälkimaussa vähän. Täytyy varmaan aloittaa paasto, 40 päivää, olikos se nyt ennen vai jälkeen pääsiäisen, kyllä tämän kanssa voi aloittaa jo ennen pääsiäistä. 50 cl, 5,5%, 5/5

Malmgård Proto #7

Malmgårdin proto-olutsarjan seitsemättä versiota maisteltiin mukavatunnelmaisessa lauantai-iltapäivässä Tampereen Gastropub Tuulensuussa. Ikävä kyllä ruokapuoli jäi nyt testaamatta, olisi kannattanut varata pöytä, mutta olutta sai valita vapaasti 300 oluen joukosta. Auringonpaisteessa Proto  virkisti kaupoissa käynyttä mukavasti. Single hop ja Columbus mainittiin myyntipuheessa ja humala maistuikin. Maku oli aika selkeä, voisikohan sanoa että singlehop viittaa yksioikoisuuteen. Humala tuntuu jälkimaussa enemmän. Maussa on vähän kalkkia, mutta kokonaisuus on pehmeä, paranee loppua kohden. Eihän Tuulensuusta onneksi tarvinnut lähteä syömättä, lammaspullia olutkastikkeessa tuli maisteltua. Listalla on muuten aina olutsuositus jokaiselle ruoalle, kivaa. 

0,5 l, 4,7%, 4/5