Rekolan Panimo Funky Luomu

Vapunvietto jatkuu belgityyppisen oluen nautiskelulla Hämeenlinnan Street Food and Moren terassilla. Mukava pieni baari hiljaisen kävelykadun päässä, ruokalista on mainio ja olutvalikoima on vähän erilainen. Oluen väri on samean punakuparinen, vaahto on kestävä ja tiivis. Tuoksussa on omenaa. Maku on vahva, hedelmäinen, hiivainen ja vähän luomu eli multainen. Jälkimaku on tunkkainen. 50 cl, 6,5%, 3/5

 

Malmgård Belge

Vapunodottelun aloitin kotimaisella kuparinvärisellä belgityyppisellä oluella. Väristä tulee mieleen heti sahti, tuoksu on maltainen. Maku on sahtimainen, hiivainen ja vähän makea. Sahtimaisuus katoaa kirkkauteen, jota mausteet täydentävät. Etiketissä luvataan hunajaisuutta ja sitähän kyllä alkaa maistellessa löytyä. Tyylikäs olut täydentyy tyylikkäällä pullolla ja etiketillä. Olut on kyllä belgihiivan ja sahdin sekoitus. Sahdiksi vähän liian kirkasta ja belgialaiseksi, no, belgialaista, eli hyvää. Alkoholi lämmittää loppuluisussa, ehkä lämpimämpänä olisi vielä parempaa. 28 EBU, 30 EBC, 50 cl, 8 %, 4/5

Saimaa Red Ale

Aurinkoisen päivän saunajuomaksi valikoitui lahjaksi saatu Saimaa Red Ale. Maitokauppaolut on kauniin punainen. Tuoksu on mieto, mutta maku on tymäkkä. Kuivuuden ja katkeruuden seassa on vähän toffeen makeutta, mutta yleisvaikutelma on todella kuiva, varsinkin jälkimaku on vähän niinkuin Saharaa. Pientä ohuutta kuitenkin makuhermot etsivät ja ovat löytävinäänkin. On hieno olut joka tapauksessa, paljon parempaa kuin panimon siiderit. 500 ml, 4,5 %, 4/5

Mufloni DIPA

Tsernobylin ja Suomi-Ruotsi 4-4 -jääkiekko-ottelun muistelua tukevoitti yksinkertaisesti nimetty kotimainen ale. Katkeruus on kohdillaan, vähän alkoholiakin taitaa olla maussa mukana. Tuoksussa on hedelmiä ja koivunlehtiä. Maussa vilahtaa vähän multaa ja puuta. Makeus tasapainottaa humalia.  Etiketti on kyllä ruma. Puumaisuutta on jälkimaussakin. 33 cl, 9,0 %, 5/5

Vormsi Tammine Õlu Estonian Stout

Musta virolainen stout päätti työviikon. Monenmoista matkailua sisältänyt viikko on mukava päättää kotioloissa hyvää olutta nauttien. Nautin oluen vähän ohjeita kylmempänä, mutta ei se haitannut. Vähäisesti vaahdonnut olut on pehmeää, ei ole hiilihappo ollenkaan. Pehmeän paahteisen tasapainoisen maun sisältä löytyy kuusennäreitä. Vähän alkoholikin pilkistää vaivaiskuusen juurelta, salmiakkiajauhe tuntuu kuusenneulasten seasta. Jälkimaku on vähän pisteliäs. 33 cl, 9 %, 4/5

Pyynikin Vahvaportteri

Päivä turistina Tampereella -kierros koukkasi Sokoksen Alkon oluthyllyn kautta ja sieltä ostoskoriin poimin paikallisen mustan portterin. Tuoksussa on vähän lakritsaa. Maku on lempeä. Paahteisuutta on mukavasti ja makeus pysyy aisoissa. Jälkimakuna sitten pientä humalaa, joka jättää makeuden keskelle mukavaa pisteliäisyyttä. Sanotaan että nyt on tasapainoinen olut. Etiketti on sekava kuten hetkeksi internetin sekoittanut (?) sotkukuva. EBU 38, 0,33 l, 7,5 %, 5/5

Maku Vehnä

Lahjaolutta Tuusulasta piti maistaa. Panimon lähetyksen vehnäoluttta olin ajatellut säästää hellepäivälle, mutta en malttanut odottaa, olisi ehkä pitänyt. Pullon avauksen jälkeinen nuuhkaisun tulos on outo, lievästi palanutta kumia ja sitten hedelmiä. Väri on lähempänä lageria kuin vehnäolutta. Maussa on keveyttä ja aavistus vehnäolutta, mukana roikkuu outo kumimaisuus. Jälkimaussa on  hapanta sitruunaisuutta, jälkimaku on kunnon vehnäoluesta kuitenkin. Ehkä ensimmäisen vehnäoluen pitkästä aikaa pitääkin maistua juuri tällaiselta, vähän pahalta. 0,33l, 4,5 %, 3/5

Põhjala Mutant Disco Wheat IPA

Työviikon päättymisen kunnniaksi valitsin ennakkoluulojeni mukaan oudon oluen. Etiketissä kerrotaan että olutta on maustettu tuoreilla sitruunankuorilla ja kypsytetty tequila-tammilastuissa.  Sitruunan ja tequilan maininta oluen yhteydessä ei mielestäni lupaa hyvää, mutta viikonlopun alku antaa sen verran positiivista värinää että lähdin ihan rohkealla mielellä maistelemaan. Väri on sumuisen oranssi, maku on sitrusmainen. Jälkimakuna sitten tulee mukava kuiva tai katkera takapotku. Vehnäolutmaisuutta ei oikein löydy ja mikä parasta tequilan makua ei erotu, eli kyseessä on selvästi paras maistamani tequila-olut. Etiketti on aika ruma, mukana on myös pikkukuva kehonrakentajamutantista. Oluen nimi juontaa etiketin mukaan tallinnalaisesta yökerhosta, jos siellä on tätä hanassa, niin voisin käydä. 0,33 l, 6,8 %, 5/5

Lervig Hoppy Joe American Red Ale

Maitokauppavahvuinen norjalainen Red Ale on samean punaruskeaa. Tuoksu on makeahko, maltainenkin, mutta maku on hapan ja kuiva. Happamuuden keskeltä paljastuu hunajaista makeutta. Maku on täyteläinen ja voimakas, makeus taittaa humalan terää vähän liikaakin. 0,33 l, 4,7 %, 4/5

Boulevard Single-Wide IPA

Amerikkalainen, Kansas Citystä, IPA on ulkonäöltään aika lähellä täydellistä, kauniin hohtavan oranssi olut, jonka päällä on pumpulimainen vaahto, ei voi maistua huonolta. Vaahto kyllä pieneni nopeasti, tuoksussa on eksoottista hedelmää, mangoa. Maussa on sitten humalaa, mäntyä, kuivaa auringonpaistetta, makeutta. Jälkimaku on kuiva ja yllättävän lyhyt, poskiin kyllä jää kitkeryyttä. Alkon hyllyltähän tämä löytyi, ehkä liian pieni pullo, siisti, yllätyksetön. 335 ml. 5,7%, 4/5

Käbliku Präänikuvesi Spiced Speciality Ale

Virolainen Käbliku-panimon lahjaolut oli jäänyt olutkellariin odottelemaan vuoroaan. Oluthan olikin jouluolut, prääniku kun on suomeksi piparkakku. Etiketissä mainitaan kanelinkuori, vanilja, inkivääri ja appelsiininkuoret sekä B. chocolate ja vehnä. Eli makumaailma on mausteinen ja jouluinen, mutta kyllä tämä keväälläkin maistuu, kunhan vaan on joulumieltä tai no ei sitä tarvitse. Olut on tummanruskeaa, tyylikäsvaahtoista. Makuna on inkivääriä ja mukavasti appelsiini tai sitrusta, sitten vähän kuplintaa ja humalaa. Erikoistahan tämä on, arviointi on vaikeaa: ihan epäonnistunutta vai superhyvää. Mukavasti hiilihappoista, silti ihan tukevaa, mausteet tuo kyllä muodostaa omalaatuisen yhdistelmän, jotenkin raikkaan. IBU 30, 0,33 l, 7%, 4/5

Thornbridge Bear State Westcoast IPA

Kalifornialaiseen henkeen pantu IPA maistui launtai-iltapäivän hennossa auringonpaisteessa. Läpikuultavan oranssi olut taittuu vähän sameaksi. Pinnalle kertyy heikko vaahto, olut tuoksuu hedelmäiselle. Maku on humalainen ja kuivan puinen. Jälkimaku on katkera, nielunkuivattava. Pullon pohjalle jäi hiivaa, panimolla on pareampiakin oluita. Ovelasti loppua kohden mausta erottuu hedelmäisyyttä. Maku todellakin paranee loppua kohden, täytynee ostaa toinenkin pullollinen, jos vaan vastaan tulee. 500 ml, 7 %, 4/5

Maku Amber Ale

Kevään ensimmäisen lenkin kävin juoksemassa pojan kanssa. Poika oli saanut  kotitehtäväksi lenkkeillä Sportstrackerin kanssa, kun oli ollut poissa liikuntatunnilta yo-kirjoitusten takia. Jotenkin luulin että tuo olisi ollut ihan hyvä syy olla pois tunnilta. No lenkkeilyn ja saunan jälkeen kyllä olutta teki mieli, minun. Maku Brewingin laatikosta löytyi Amber Ale, joka on samean punaruskeaa, no meripihkaa. Tuoksu on makea, mutta sama makeus on kadonnut mausta. Maku on kuiva ja puinen. Kitkeryyttä on lievästi, vähän hapanta. Ehkä lenkkeilyn ja saunan jälkeen oikein kunnon koffi olisi toiminut paremmin, maku jää kuitenkin vähän kummittelemaan mieleen. 0,33 l, 4,5 %, 3/5

Koff APA American Pale Ale

Koffin punainen oluttölkki on niin tuttu näky, mutta nyt kun mietin lähikaupan oluthyllyä, niin onkos siellä Koffin laatikoita ollenkaan, A Le Coq ja Karjala hallitsevat. Onko Koff siirtynytkin pois halvimman tölkin kilpailusta? Koffin APAn tölkkin kunnioittaa hienosti Koffin perinteistä tölkkiä. Mieleen tulee kyllä kaukaiset mökkireissut, Koffin keissi veneestä laiturille nostettuna parin muun vastaavan vieressä ja mietintä miten nämä nyt saisi kylmäksi, kun jääkaappiin ei millään mahdu.  Makua kyllä vähän täytyy jännittää että mitäs sieltä nyt tulee. Väri on kaunis samea oranssi, pieni vaahto sinnittelee oluen päällä. Tuoksussa on kutkuttavasti mäntyä ja pihkaa. Maku on hedelmäinen, sitrusta. Pientä ohuutta jälkimaussa. Kyllä tätä voi ottaa ostoskärryyn toisenkin kerran, eli seuraavan kerran kun ostan tölkillisen S-Marketista, niin eiköhän se ole Koffin APA. Helppoa sellaista parempaa kesäistä mökkijuomaa. 35 EBU, 50 cl, 4,5 %, 4/5

Hiisi Kyyttö Milk Stout

Lähes musta olut ja siihen päälle vähän ruskeaan taipuva olut laittaa odotukset korkealle. Maitostoutissa on makeuttamisessa käytetty maitosokeria ja etiketissä mainitaan myös lakritsijuuri. Makeus on miellyttävää, lakritsaa ei löydy. Maku on lempeän lämmin, jälkimaussa pientä humalaa ja kahvia. Jotenkin runsaahkosta makukattauksesta huolimatta suussa olut tuntuu ohuelta. Jälkimaun lopussa löytyy vähän anista tai lakritsaa. Lempeää olutta, vähän sellainen outolintu, johon ehkä haluaa vielä joskus palata, mutta kun on niin monta muutakin maisteltavaa. 30 IBU, 86 EBC, 330 ml, 5,3 %, 4/5

Teerenpeli Julma Juho Savuporter -olut

Savuista portteria nautiskelin Jean Michel Jarren Oxygenen tahtiin, pieni nostalgiatrippi Nuorten sävellahjaan 70-80-luvulle. Pullosta olutta lasiin kaataessa kuului juuri oikeanlainen pulputus. Julma Juho sai toimia grillivahtina, kun pääsiäiskinkku pikkuhiljaa kypsyi. Musta läpinäkymätön olut kerää päälleen pienen kestävän vaahtokerroksen. Maku on makeahko, savuaromia joutuu vähän etsimään,ei oikein tunnu savuiselta . Enemmän tuntuu tervapastilli, sekin sieltä 70-luvulta, sellainen tupakka-askin kokoinen pastillirasia, jossa oli isoja pastilleja. Jälkimaussa on lakritsaa, miellyttävää täyteläisyyttä. 33 cl, 7,7 %, 4/5

Pühaste Kojanarr Blonde Ale

Tartolaisen panimon vaalea ale avasi pääsiäisen juhlinnan, mitä se juhlinta nyt pääsiäisenä onkaan. Vaalea läpinäkymätön olut kruunautuu vaahtohatulla. Maku on ritisevän kuplikkaan kirpeä. Tuoksussa on hedelmää ja hiivaa, jälkimaussa on vähän samaa pullahiivaa. Muuten maku on ensin vähän piilossa hiilihappojen kuplien takana. Sitten ponnahtaa kitkeryys ja katkeruus. Selvästi enemmänkin juhannukseen kallellaan oleva olut. Makua on harkittava pitkään, toinen pullollinen ehkä selventäisi. IBU 45, 0,33 l, 5,8 %, 4/5

Sarajevsko Tamno

Sarajevolaisen panimon tumma olut oli väriltään kolamaista. Vaahto oli runsas vähän punertava. Oluesta nautin Sarajevon erikoisbaarissa, Zlatna Ribicassa. Se on suomeksi kultakala ja sellainenhan baarin nurkan maljassa uiskentelikin, kaikkea muutakin oli pieneen baariin saatu mahtumaan, tv:ssä pyöri mustavalkoista ohjelmaa ja seinät oli täynnä koriste-esineitä. Olut oli makeaa ja maltaista. Sokeria jäi vähän hampaisiin. Ohuus takaa sen että tätä on helppo juoda. Koska Sarajevossa sataa vähän, niin otan toisenkin. 0,33 l, 4,9 %, 3/5  baarin tunnelma ei vähentänyt pisteitä. 

Top Fuel Hippie Juice IPA

Maistoin kerran tätä hippimehua ravintola Siltasessa, Helsingin Kalliossa. Jäi kyllä niin hyvä mielikuva oluesta. Nyt samaa olutta sai Alkosta, joten tietysti se hyppäsi siihen muoviseen ostoskoriin. Olut sihahti voimakkaasti avatessa ja lasiin kaadettaessa syntyi pitkäkestoinen valkoinen vaahto. Tuoksu oli hedelmäinen ja humalainen, vähän saippuaa on mukana. Maku on lievästi hedelmäinen ja humalainen, alkuun vähän ohut tai jopa vetinen. Pikkuhiljaa humalat ja hedelmät  lisääntyvät ja makupaletti puskee päälle,  alkoholi ei todellakaan maistu. Kun oikein makua puristaa, niin huomaa jotain epämääräistä puumaisuutta, vaikka jätinkin pohjalla väijyneet hiivat pulloon. California dreamin', sanoo etiketti. Kyllä tätä toisenkin joisi, miksei korillisenkin, noh pikku hiljaa, you know. 0,33 l, 7,5 %, 4/5

Mufloni Saison Gaelach

Viski ja olut eivät yleensä sovi samaan lasiin, eikä oikein peräkkäinkään, onneksi on poikkeuksia. Muistelen joskus vetäneeni johtopäätöksiä viskin ja oluen sotkemisen onnistumisesta Innis & Gunnin oluesta. Beer Huntersin panimo kuitenkin päätti onneksi uhmata ennakkoluulojani ja lähetti maisteltavaksi Jameson-viskitynnyreissä kypsytetyn saisonin. Ruskea olut tuoksuu makealle. Maku on lievästi makea ja maltainen, vähän savuakin leijuu mukana, kyllä siinä jotain viskiäkin on. Humalat tasapainottavat, luumukiisseliä vähän taustalla. Miellyttävää juotavaa hörppii pikku huikan kerrallaan. Alkoholi tuntuu vasta ruokatorvessa tai vatsassa. 0,33 l kai, 10,0 %, 5/5

Bevog Kramah India Pale Ale

Sumuisen oranssi olut valui lasiin todella miedon korkin sihautuksen jälkeen. Hento vaahto paljasti mauksi hedelmää, mangoa kertoo internet, lisäisin persikan ja greipin. Ensimmäinen hörppy kyllä oli todella mauttoman oloinen. Ajattelin että nyt on kyllä itävaltalaiset hutaisseet ohi. En edes toista hörppyä viitsinyt ottaa, sitten vaan maku kehittyi jotenkin suussa ja ihan kelpo IPAahan tämä on. Hedelmien ja rusinoiden alta potkaisee humalakenkä. Etiketissä on joku örkki. Koska etiketti on tarra niin liimasinpas etiketin läppärin kanteen toisen Bevog-etiketin viereen. Panimon oluet voi laittaa seurantaan. Toinen Kramah kyllä uppoaisi varmasti.  70 IBU, 0,33 l, 7 %, 4/5

Suomenlinnan B Weisse Foil Hat

Alkon käsityöläisoluiden erikoisuus oli mustaherukalla maustettu berliner weisse. Kauniin punainen olut on hapanta ja kuivaa. Ehkä tämä tosiaan kaipaisi jonkun makusiirapin vähän antamaan makua, sillä jotenkin tästä vaan tulee mieleen lapsuuden mummulan mehut, kun toiveissa olisi ollut Roope-limsaa. Tuntuma on liikaa mehuinen jotenkin intensiivinen, mutta silti ohut ehkä vetinenkin. 0,5 l, 4,9 %, 2/5

Maku Golden Ale

Viikon päätteksi piti vielä yksi olut testata. Korkinavauksesta tuli todella vaimea pihahdus. Maku on sitruunainen, vähän hapan. Oluen väri oli vähän samean kultainen. Terassioluthan tämä olisi, tänään kävin kyllä terassilla luomassa lumia. Nyt terassi ei kaivanut tätä olutta, mutta tämä olut kaipaisi J. Karjalaisen Oi mikä ihana ilta -biisin tunnelmaa ja kesäistä terassia. Ilta-auringossa olut näyttäisi vielä tyylikkäämmältä. Pieni ohuus vähän häiritsee, outoa sillä makua kyllä on, ehkä tieto maitokauppavahvuudesta vähän lisää mielikuvaa. Mutta kyllähän toista tällaista alkoi tehdä mieli. Tämäkin olut tuli panimon lahjalaatikossa, jossa oli tästä oluesta myös tölkkiversio. 0,33 l, 4,5 %, 4/5

Tanker Herald Masinaõli Black IPA

Vaatehuoneen remontin päättyessä huoneen nimeksi tuli holvi. Pääsinpäs valokuvaamaan virolaista mustaa ipaa holviin. Ehkä oluet olisi syytä tallettaa sinne, koska onnistuin rikkomaan yhden pullollisen normiolutkellarissani. Lohdutukseksi onneksi avasin tämän oluen. Mahtava vaahto kruunaa lievästi öljymäisen oluen. Olut on miellyttävää. Pehmeää ja vähän katkeraa, aavistus hedelmää, mallasta ja paahdetta. Taitaa olla Tankerin paras olut. Taitavasti yhdistelty nautiskelu ja toisen pullollisen himo. Jälkimaussa nieluun jää mukavasti tasoa nostavaa katkeroa ja aavistus makeasta. Menikö tänään joku pullo rikki, en muista enää. 330 ml, 6,6 %, 5/5

Maku Pale Ale

Maku Brewingin lähettämä laatikko odotti kotona. Oluet kylmään ja ensimmäiseksi arviotavaksi saunaolueksi osui katkera vaalea ale. Hieman hedelmäistä tuoksua, maku on enemmänkin katkera. Maitokauppavahvuisen oluen katkeruus on kyllä vahvaa. Vaikea uskoa että näin vahvamakuisen oluen yhteydessä tulee mieleen sana ohut, jotenkin maussa on sellaista ohuutta. Etiketti lupailee sopivuutta illanistujaisiin, tässä on kyllä jotain koukuttavuutta. 0,33 l, 4,5 %, 4/5

Mathildedahlin Pirske

Kylillä pantu kotimainen belgiolut maistui kyllä esikuviensa kaltaiselta. Tuoksu on hiivainen ja hapan. Maku on appelsiinia sisältävä hiiva. Mukava nautiskeluolut, maistuu kyllä ulkomaiselta.  Tämäkin on näitä Alkon käsityöläisoluita, jotenkin nimiyhdistelmä ja käsityöläisolut kulkevat käsikädessä tätä kylänraittia. Saisipa vielä kesällä tätä, niin varmaan noukkisin Alkosta terassijuomaksi tätä. Vehnäolutmainen hiiva yhdistyy makeuteen, mikä pakottaa hörppäämään pienen kulauksen kerrallaan. Puuttuvat sadasosat pisteytykseen lisätttiin kylätyylistä, lisäksi siitä että olut muistutti siitä että kesä on tulossa! 33 cl, 6,9 %, 5/5

Veikko Suomalainen Ale

Hämeenlinnan keskustan uudesta Lidlistä mukaan tarttui vihdoin Veikko-olut. Vähän oli ennakkoluuloja sopivasti ilmassa, kun tölkki sitten sihahti auki, mutta niinhän siinä taas kävi niinkuin monen muunkin Lidlin tuotteen kanssa, että laatukamaa on. Sihautuksen jälkeen tölkistä lehahtaa makea vähän huono tuoksu, joka lasissa muuttuu vähän puumaiseksi, ehkä ruohoiseksi. Väri on siisti ja vaahto on oikeanlainen. Maku on uusintaostokseen houkutteleva, voimakas, perusaleahan tämä on, jälkimaku on todella hyvä, kuiva, humalainen. 0,44 l, 4,7 %, 4/5

Bryggeri Rosé

Alkon käsityöläisolutviikkojen tarjonnan joukosta löytyi yksi outo olut. Bryggeri on päättänyt laittaa rypälemehutiivistettä ja kiinanruusuteetä oluen mausteeksi. Lopputulos on roseviinimäinen vaaleanpunainen outo olut. En ole kait koskaan juonut kiinanruusuteetä, mutta olut kyllä tuksuu ja maistuu juuri sellaisella maustetetulta kuivahkolta roseviiniltä. Hapanta ja makeaa yhtäaikaa, aika tylpän makuista. Kait tätä voisi suositella olutta vieruksuvalle valkoviinin ystävälle, sillä viiniähän tämä taitaa olla. Pullollinen-viiniblogi, hmmm... Erikoisolut kyllä laittaa miettimään pisteytystä, ovelaa, mutta rosé-viini on pelkältään parempaa. Vähän tulee mieleen Tankerin Saunaolut.  33 cl, 8,8 %, 3/5

Käbliku Absurd India Pale Ale

Virolaisen Käbliku Pruulikodan IPAan on etiketin mukaan heitetty naurettava määrä humalia: Challenger, Chinook, Citra, Columbus, Galaxy, Target ja Willamette. Samean oranssin oluen päälle muodostuu vaahtoa joka pienenee, mutta ei katoa. Maku on humalainen, tuoksu on vähän puinen. Pineapplen suomennus mäntyomena on jotenkin kuvaa olutta. Myös sana likainen kuvaa jotenkin makukokonaisuutta, ihan niinkuin streetfood kuvaa nykyään hyvää ruokaa. Jälkimaku on kuivan humalainen, kesähelteellä menisi helposti toinenkin. Ai niin pullon sain lahjaksi. 330 ml, 6,7 %, 4/5

Põhjala Virmalised GF Grapefruit IPA

Urheiluseura Ryhdistys Ryn onnistuneiden salibandyharjoitusten jälkeen oli vielä nautittava hyvää olutta. Põhjalan revontulien tyttöystävän perusversio valittiin kuukauden olueksi Olutoppaassa, eikä varmasti suotta. Virmalised GF tuoksuu sitruunalta tai greipiltä, hyvällä tavalla. Nyt kun mietin asiaa, niin kyllähän sitruunalta tuoksuva olut on aika outoa, mutta jos se tuoksuu olutblogistin tarkoittamalla tavalla niin se on hyvää. Oluen taisin saada tartolaisesta De Tollyn olutbaarista, kiitos sinne. Makeanhapan olut sopii sähläyksen palautusjuomaksi täydellisesti. Vaahto on mahtava, väri on vähän sameanruma, mutta ei tarvitse laittaa silmiä kiinni, koska maku on hedelmäisen kirpeän greippinen. Ehkä tämän jälkeen opin pitämään greipistäkin, greippiä mieluummin ottaisin kyllä toisen Grapefruit GF:n.  0,33 l, 6,5 %, 5/5

Livonia Must Eksport

Tartonreissulta mukaan tarttunut musta virolainen portteri maistuu juuri sellaiselta kuin vaan voi olettaa tai toivoa. Olut on Viron "Seurasaaren" eli Tallinnassa sijaitsevan ulkomuseon oma olut. Vähävaahtoinen olut on paahteinen ja täyteläinen, vaikka aluksi kaataessa olut näytti kovin ohuelta. Patenttikorkkisen ja tyylikäsetikettisen pullollisen sisältö on yksinkertaista ja hyvää, vaikka jotenkin ensimmäisellä hörpyllä maku oli jotenkin ohut tai peräti outo. Maussa on vähän tummaa luumua, tahmeaa makeutta, mutta lopussa aavistukselllisen verran humalaa kokoaa maun mainioksi. Heti seuraavalla kerralla, kun menen Viron ulkoilmamuseoon, tiedän että baarissa lienee paikan parhaat "nähtävyydet". 500 ml, 8,2 %, 4/5

Garún Icelandic Stout Nr. 19

Islantilainen stout on mustaa ja maltaista. Olutverkko kertoi Helsinkiläisen Urhon pubin portteri- ja stoutpäivistä ja jutun kuvituksessa näkyi olevan tutunoloinen pullo, pieni pengonta olutkellarissa osoitti että kyllä sieltä yksi islantilainen olut löytyi, ei kylläkään juuri sama mitä saisi maistella Urhossa. Sen verran hyvältä olut kuitenkin näytti että maistaahan sitä piti. Alkoholi lämmittää, maku on tasapainoinen ja lämmin. Kemiantunneilta tuttu käsite kylläinen neste tulee mieleen, kun vähän siirappinen tai öljyinen olut putoaa hitaasti nieluun. Hitusen on liikaa makeaa luumua, pullon loppua kohden on pakko hidastaa tahtia.11,2 fl oz, 11,5 %, 4/5

Stallhagen Black IPA

Viimeinen vierailu Hämeenlinnan Sibeliuksenkadun Public Corneriin taittui Stallhagenin mustan IPAn kanssa. Musta IPA on noussut oluttyylinä yhdeksi suosikiksi. Maku on kuivahko, paahteinen ja lievästi humalainen. Kuten esitteessä sanotaan niin pähkinä tulee mieleen. Helpostijuotavaa olutta voisi juoda toisenkin, maku on ehkä vähän liian ohut.  Mustan oluen päälle muodostuu tyylikäs vaahto. Loppua kohden paahteisuus ja humalat kietoutuvat aika täydelliseen liittoon. Pubivierailu oli viimeinen, koska nimi vaihtuu takaisin perinteiseksi Voudin kellariksi, mikä on kiitettävää. 50 cl, 6,0 %, 5/5

Prykmestar Kaura Stout

Tyylikkään pullon sisällä on tummanruskeaa olutta. Maku on ohuehko, eikä kyllä vastaa omaa näkeymystäni stoutista, mieluummin brown alea. Olut tuntuukin suussa ohuelta, lievästi tulee mieleen joku lautasen kulmalle jäänyt papu, jonka sitten lopuksi kiltisti haarukoi suuhunsa. Mutta oluttahan tämä kuitenkin on, nähtävästi kaura ei ole sopivaa oluen panemiseen. Lievää paahdetta hiipii lopuksi mukaan, mutta maku on lievä, vähän tahmeaa makeutta, liian kiltti olut. 50 cl, 5,0 %, 3/5

Mikkeller American Dream

Saunaolueksi valitsin jonkun aikaa vuoroaan odottaneen Mikkellerin vaalean oluen. Onko tämä nyt sitten APA, IPA, humalainen pilsner vai humalainen lager. Tuoksusta kun lähtee analysoimaan niin ollaan vahvasti humalaisen mäntymetsän ja sitruunan kombossa. Maku tuo mieleen ensimmäiset  maistamani BrewDogin IPAt, tai sen tunnelman kun humalat täyttävät takaposket ensimmäistä kertaa oikein kunnolla. Jälkimaku on totaalisen kuiva, eli täydellinen siinä mielessä että vain seuraava pullollinen tätä voisi tuon kuivuuden poistaa. Humalapylväs yltää nielusta vatsaan saakka.  Suomalaisista maitokaupoista tätä on joskus myös saanut, täytyy alkaa taas tarkkailemaan lähikaupan oluthyllyä sillä silmällä että siellä voi tosiaan olla herkkuja tarjolla. De Proefin panimo on mainittu takaetiketissä. 330 ml, 4,6 %, 5/5

Lammin Sahti Ruisrääkkä

Alkon käsityöläisolutkattauksesta löytyi yksi hämeenlinnalainenkin olut, lammilainenhan se on oikeasti. Põhjalakin on tehnyt oman versionsa tästä rääkkyjästä. Lammilainen versio hennosti läpikuultavan mustaa. Ruista löytyy mausta, ehkä voisi korvata ruisleivänkin tällä. Makua on paljon, mutta jotenkin on niljakkaan makeaa, tulee mieleen vähän ylikypsät luumut. Ei oikein uppoa, sahti on kyllä parempaa. Olut unohtuu samantien kun sen nielaisee, jälkimaussa on pientä alkoholin lämmitystä ja sopivaa kitalaen maustamista. 33 cl, 7 %, 3/5

Mufloni Imperial Stout

Alkon käsityöläisoluiden tummien oluiden huippu taitaa tulla Porista. Yllättävän alkoholipitoinen, sitä ei kylläkään maista. Paahteinen musta tahmaava mönjä on sopivan katkeran makeaa. Alun vaahto on kyllä lähellä täydellisyyttä, mutta katoaa vähän liian nopeasti. Kahvia on maussa aluksi, sitten vähän lakritsaa, vähän kuivaa, mutta makeus sitten korjaa nuo ongelmat. Stadin Panimon American Imperial Porterin viereen kirjaan tämän Alkon ostoslistaani, toivottavasti tätäkin alkaisi saamaan pysyvästi Alkosta. Alkossa ollessani yksi nuori mies totesi tyttöystävälleen valitessaan yhden oluen käsityöläisoluthyllystä, että tämä on kiinnostava. Itse meinasin jättää tämän oluen väliin, mutta onneksi otin onkeeni tuon puolueettoman mielipiteen, Ei tämä ehkä ole mielenkiintoinen, vaan todella hyvää vaan.  33 cl, 10,0 %, 5/5

Iso-Kallan Panimon Salmiakki Porter

Alkon käsityöläisolutkattauksen toinen musta erikoinen olut on Iso-Kallan salmiakilla maustettu portteri. Tuoksussa uskottelen itselleni että salmiakkia se on, mutta en tiedä oliko se sitä. Itseni saan kuitenkin siihen nostagiseen tunnelmaan, että mieleen muistuu pikkupoikana kioskilta ostettu pieni muovinen pussi, jossa oli kulmassa reikä pilliä varten. Pillillä sitten imettiin salmiakkia. Tästä oluesta en kyllä oikein löydä salmiakkia. Kuivaa olutta, vähän hapanta, makeutta ei ole, yleisvaikutelma suussa on ohut ja vähän suolainen. Pientä pettymystä on kyllä ilmassa, vähän niin kuin pikkupoikana kun erehtyi ostamaan sieltä kioskilta niitä vääränlaisia merkkareita. 0,5 l,  6,7 %, 2/5

Laitilan Lakritsi Portteri

Hilpaisin ihan tämän oluen takia Hämeenlinnan Citymarketin Alkoon. Tiistai-ilta ei selvästi ole kauppapäivä, hiljaista oli. Alkon hyllyssä oli hieno kattaus käsityöläisoluita. Laku-portterista ajattelin että itseni kaltaiset lakunystävät voisivat innostua liikaa oluesta ja tyhjentää hyllyn. Onneksi olutta oli vielä hyllyssä reilusti. Olut on mustaa, vähän ruskeaan taittuvaa. Maku oluessa on aluksi vaimea, mutta sitten lakritsi täyttää koko suun. Maku heijastelee vähän enemmän salmiakkia, kuin aitoa Kouvolan lakua. Laku tai salmiakki peittää lopuksi kaiken muun, mutta pohjaa kohden ei muuta enää odotakaan. Kyllä tätä pullollisen juo ja toisenkin tulevaisuudessa. Speciaaliolut kyllä koukuttaa, mutta ei kerralla liian paljoa jaksa. 33 cl, 5,4 %, 4/5

Ööbik J. R. Schramm'i Keller Pühaste

Tartolaisen olutravintolan ja panimon yhteistyönä on syntynyt kuivahkoa mustaa portteria. Olut on mustaa ja yllättävän hiilihappoista. Vaahto on heikko. Etiketissä sanotaan että makuina löytyy vaniljaa ja kaakaota, hiivana on käytetty lager-hiivaa, eli kyseessä on tavallaan tummaa lageria. Siinä kategoriassa olut olisi kyllä ihan huippua. Kaakao kyllä maistuu kuivana, vanilja lienee jossain taustalla. Tuoksussa on mallasta, mutta maussa sen makeus on kohtuullista. Hiilihaposta huolimatta maku on pehmeä. Etiketti on tyylikäs, ööbik tarkoittaa muuten satakieltä. Etiketissä sanotaan pakkauskooksi 0,33 cl. Ehkä tuo on vähän vaatimattomuutta. 0,33 cl, 6,0 %, 4/5

Hercules Double IPA Great Divide Brewing Co

Pullollinen hyvää olutta on löytänyt voittajansa, parempaa on pullollinen hyvää olutta perjantai-iltana. Amerikkalainen DIPA Denveristä tuoksahtaa makealta ja maltaiselta reilulla havukattauksella. Maku on kuin käkkärämännystä, jossa kasvaa sitruunoita. Alkoholi on taas saatu kummasti syrjäytettyä, mutta vähän alkaa miettimään että onko tämä katkero alkoholia. Leveä maku hidastaa huikkatiheyttä. Makeus löytyy parin huikan jälkeen, pitää maistella hitaasti. Tuntuu jotenkin raskaalta ja liukkaalta suussa. Väritys on vähän likaisen oranssi, vaahto on ohut, mutta kestävä. Tuhtia katkeroa, olisiko mukana vielä jotain pippuriakin. Mausteisuus, katkero tai alkoholi lämmittää nielussa, ei ole aloittelijoille tämä olut. On maisteltava tarkkaan että tietää mitä arvioksi laittaa. Ei ollut DIPAton tammikuu, ei. 85 IBU, 355 ml, 10,0 %, 5/5

Mikkeller Stateside IPA

Pullollinen hyvää olutta kyllä piristää mieltä. Syntymäpäivälahjaksi saatu IPA oli jäänyt olutkellariin odottelemaan vuoroaan. Ruskehtava sameahko olut kehitteli suojakseen hienon kestävän vaahdon. Maku on havuinen ja pihkainen, yksinkertaisen hyvä. Katkeruutta tasaa jotenkin piilevä makeus. Jälkimaku kiertelee takaikenissä vaatien seuraavaa kulausta. Pullollinen hupenee pian, joten on vähän kiusattava takaikeniä pidemmällä huikkavälillä. Takaetiketissä mainittiin taas De Proefin panimo, tuntuu olevan aikamoinen tae hyvästä oluesta. 330 ml, 6,9 %, 5/5

Tsingtao 1903 Augerta

Kiinan agentin setistä valitsin parhaimman näköisen oluen. Tölkissä olikin sellainen vanhanaikainen repäisykorkki, ihan nostalginen tunnelmahan siitä iskeytyi. Olut on vaaleaa, varmaa, ei todellakaan yllätyksiä. Metallinen maku, mutta muuta makua ei sitten löydykään. Ehkä tätä menee Kiinan helteissä helpostikin muutama tölkillinen, Suomen tammikuisessa liukkaudessa ei kaipaa toista. Mukavaa näiden kiinalaisten oluiden nimien arvailu on.  500 ml, 4,7 %, 2/5

Bryggeri Citra Extra Pale Ale

Vallilan kiertelyn iltapäiväolueksi valikoitui Café Suvannon pienestä oluthyllystä paikallisen Bryggeri-panimon vaalea pintahiivaolut. Olut toimi hyvin kyytipoikana chorizo-piirakalle. Samean vaalea olut on yllättävän humalaista, paljon kirpeää sitruunaa, tiukkaa. Maku on vähän yksiulotteinen, jälkimaussa voi ehkä haaveilla  lievästä makeudesta. Ei nyt oikein maistunut.  33 cl, 4,5 %, 3/

Donut Island Ich Bin Ein Berner

Helsingin kiertelyn aloitin Black Door -pubista. Brittityylinen pub tarjosi hienon valikoiman oluita, leppoisan tunnelman ja asiantuntevan henkilökunnan palvelut. Olueksi arvoin hanasta helsinkiläisen kotipanimon paneman ja Hiisi-panimon kaupallistaman Gose-oluen. Baarimikko kertoi että olut on greippistä ja maustettu suolalla, valmistuksessa on käytetty vehnää ja ohraa. Olut onkin erikoista, suolaisuus on jotenkin ovelaa, sitrus maistuu voimakkaasti ja raikkaasti. Maku on avoin, vadelmainen. Vaikka olut on kesämäinen, niin kyllä pakkaskelillä toimii, kuivuus on koukuttavaa, pitäisikö hakea toinen. 0,4 l, 5 %, 4/5

To Øl Goliat Imperial Stout

Olutblogistin painajainen tipaton (tai ipaton) tammikuu meinasi konkretisoitua, kun flunssa pukkasi päälle oikein kunnolla. Onneksi tipattomuus saatiin kuriin ja pullollinen olutta maisteluun. Synttärilahjaksi saadun yhden suosikkipanimon, To Ølin, kahvistoutin päätin palkita korkinavauksella ja maistelulla. Musta olut tuoksahtaa lakritsalta. Maussa jyllää kahvipapukarkit, pientä kuusenhavua leijuu taustalla, mutta sokerinen kahvi vei koko huomion. Olut on tahmeaa ja makeaa. Pientä humalaa jää jälkimakuun pyörimään, flunssanjälkeiseen tunnelmaan sopii rapsakka alkoholipitoisuus, alkoholin makua ei kyllä löydy. De Proefin panimolla tehty olut tai sen makeus jää pyörimään limaisena nieluun, ihan hyvällä tavalla siis. Mukava olut, ehkä pitää käydä Alkossa ostamassa säilytykseen pullollinen, makeus on kyllä aika äärirajoilla. Join oluen aika kylmänä, varmasti erilaista lämpimämpänä. 33 cl, 10,1 %, 4/5

Broeder Jacob Frere Jacques Double Espresso

Belgialaista kahviolutta olin säästellyt joululomalle, mutta se olikin sen verran lyhyt, että ei sitä ehtinyt edes olutta juomaan. Pakkaspäivien kunniaksi päätin sitten avata kunnioitusta herättävän arvokkaan korkkipullon. Guatemalalaista Javaa on käytetty maustamisessa reilusti. Oluen väritys on vähän hailean musta. Maussa on kahvia ja makeutta, pakkaspäivään yllättävän paljon kuplintaa. Ehkä nimen double viittaa enemmän pullon kokoon. Maku paranee ja paranee tukevasti pullon vajetesssa, mutta tummuutta liian vähän ja makeus kyllä tuntuu. Mukavaa hörpittävää, alkoholi on piilotettu. 75 cl, 7,7 %, 4/5

Train Station Brewery Shipfaced IPA

Melkein 30 asteen pakkasetko laittoivat ruotsalaisen IPAn maistumaan liikaa greipiltä? Kauniin oranssi olut on sameaa, mutta kirkasta, arvio johon vain Pullollinen pystyy. Tuoksu on kuusta, mutta maku on greippiä. Kulauksen jälkeen odottaa jotain pehmennystä, mutta ei heru. Katajaan on kapsahdettu. Runko on ohut. Paranee loppua kohden, katkeruus täydentyy lisäkatkeruudella, joka onkin sittenkin ihan hyvä, vaikka lopputulos on yksioikoinen. Ei aloitteilijoille. 330 ml, 7,0 %, 4/5

 

Shipfaced

Thornbridge Saint Petersburg Imperial Russian Stout

Englantilainen Thornbridgen stout aloittaa olutvuoden 2016. Grilli päälle ja hyvää vahtiolutta lasiin, pullollinen, vuosi lähtee aika hyvin käyntiin. Musta olut ja siihen päälle muodostuva kermavaahtomainen hattu on kaunista katsottavaa, onneksi ei tarvitse vain katsoa. Olut tuoksahtaa lievästi savulta. Maku on pehmeä, poskiin ja nieluun kerääntyvä katkeruus jää jälkimakuna pyörimään. Käynpä välillä katsomassa, joko grilli olisi ribs-valmis. - Oli se joten, nyt vaan nautiskellaan. Mukavasti olut lämmittää, vaikkei alkoholin makua löydy. Maku on täyttävä, ei voi sanoa että täydellinen, mutta jos sanan voisi käyttää jotenkin toisessa merkityksessä, niin sitten on täydellinen. 500 ml, 7,4 %, 5/5